Rostakuksen ympärille on kerääntynyt smaragdimiekkojen väkeä antamaan ensiapua. Hyörinä kaksintaisteluareenalla on valtava, kun toisaalla juhlitaan voittajaa ja toisaalla varmistetaan hävinneen turvallisuus sekä kirotaan lopputulosta.

Rostakus riepoo auttajat ympäriltään ja könyää pystyyn keihäs vielä jalassaan. "Tje huijasitte!" hän huutaa osoittaen sormellaan Hendrilloa. Yleisö hiljenee. "Sonni, maa, kaikki ei ollut kunnossa."

"Myönnä tappiosi, onneton", Kangharl astuu esiin miekka paljastettuna. Tunnelma sähköistyy välittömästi ja molemmin puolin tartutaan aseisiin. Kangharlia ei varmasti haittaisi vuodattaa vähän lisää smaragdimiekkojen verta. Lhankpentos ja smaragdimiekkojen vanhin ryntäävät areenalle rauhoittamaan tilannetta: "Ei pyhällä maalla!"

"Ja sinä vanhus olet se suurin syypää", Rostakus huutaa Lhankpentosta kohti. Jostain kerääntyy kuitenkin paikalle kylmäpäisiä kylänmiehiä, jotka kuuntelivat Lhankpentosta ja smaragdimiekkojen vanhinta. He vetävät niin Rostakuksen kuin Kangharlin kauemmas ja rauhoittavat tilannetta.

Lopulta molemmat osapuolet saadaan poistettua saarelta ilman isompaa yhteenottoa.

Hendrillo hoippuu pois Jaroniliin tukeutuen, hymyillen voipuneesti ja hiukan kireästi. Kohl on levinnyt poskille jotka muuten ovat hiukan kalpeat. Selkään hakkaa sateena klaanilaisten taputuksia.
"No ei se mitään ollut. Tai siis, minä en ole mitään, vain työrukkanen tai käsinukke. Tiedätkö, Jaronil miltä tuntuu, olla sellainen, sen jälkeen kun käsi on vetäissyt itsensä pois? Se tuntuu siltä, että tarvitsen ryypyn. Ehkä kaksikin. Luuletko että Rostakuksesta kuullaan vielä?"
This message was last edited by the player at 17:38, Mon 28 Dec 2020.

Jaronil oikein kumartuu tiiraamaan toveriansa silmiin.

"Huh, näytät siltä että ryyppyjä tarvitaan useampikin, ehkä koko rukkasen täydeltä. Sinulla on kuitenkin onnea, tänään niitä on myös tarjolla. Suunta kohti kyl.. ahaa kolme!"

Ympäröivä miesjoukko on jo ehtinyt kakkoseen asti, ja nostaa kolmosella Hendrillon päidensä ylle ja lähtee etenemään kohti kylää. Jaronil yrittää pitää Hendrillossa kiinni edes sormenpäät, mutta pituus ei vain riitä, joten hän etsiytyy hieman happamana etujoukossa etenevän Hendstavalin seuraan ja lähtee muiden mukana kohti illan juominkeja.

Hendstaval joutuu väistymään tungoksessa riskimpien klaanitovereidensa tieltä ja lyöttäytyy sen sijaan juhlatuulella olevan etujoukon sekaan.

"Stravul hymyilee meille Orlanthin salista kun saatiin Smaragdimiekkojen suunsoittajat kerrankin hiljaiseksi. Ettei olisi Hendrillon mukana tullut aimo annos Ernaldan siunausta koko klaanin ylle? Jos minä olisin päällikkö, järjestäisin nyt äkkiä pojalle hyvän tuvan ja naimakaupat ennen kuin ne tajuavat etelässä mitä päästivät käsistään."

Jaronil hekottaa. "Totta puhut kuomaseni, uskoisin että tämän myötä useampikin klaanin nainen kehittää yllättävän mieltymyksen kohliin. Pitäisiköhän tästä vinkata myös nuorille miehille. Iloisempi uutinen on sekin että eräs nuori pari taitaa saada tämän myötä toisensa." Jaronilin myhäilystä päätellen tällaisia nuoria pareja saattaa tosiasiassa olla useampikin.

"Tästä sain idean. Hendrillolla on tarpeeksi juottajia alkuillalle; mitäs sanoisit jos me kävisimmekin kumoamassa ensimmäiset voitonmaljat smaragdimiekkojen kanssa? Minä en tiedä mihin teidän keskinäinen vihanpitonne perustuu, mutta en voi uskoa että koko klaani on yhtä kelvotonta väkeä kuin Rostakus. Nyt kun heidän emäsikansa on pistetty, voisimme ehkä näyttää porsaalle tai parille tien ulos läävästään. Otetaan Hendrillokin mukaan jos hän on vielä siinä kunnossa. No, mitäs sanot?"

"Maljoja Smaragdimiekkojen kanssa? Rostakuksen kanssa en eksy samaan pöytään vahingossakaan ja hänen lähisukunsakin kierrän kaukaa. Sinulla sen sijaan saattaisi hyvinkin olla mahdollisuudet urkkia niiden aikeista tarkemmin kun naama ei ole vielä ehtinyt pahemmin juurtua muistiin.

Tulen joka tapauksessa mukaan katsomaan ettet saa epähuomiossa puukosta. Veikkaan myös että samoissa pöydissä notkuu väkeä, jota ei ... ehkä niin vahvasti mielletä minkään klaanin vakiokalustoksi. Muutaman kanssa saattaisi olla kauppoja hierottavana."

Jaronil kohauttaa olkiaan. "No, kuten sanot minä olen vain muukalainen. Kerro sinä kenen kanssa jutellaan niin minä annan kielenkantojen laulaa".

Smaragdimiekkojen leiri ja vierastalot löytyvät aivan kaupungin eteläosasta lunarien varuskuntaa (15) vastapäätä. Varuskunnan porttia vartioi aina kaksi ohjesäännön mukaisesti pukeutunutta vartijaa, jotka pälyilevät ohikäveleviä sartarilaisia kyllästyneen oloisina.

Smaragdimiekkojen leirissä on ruokailuaika alkamassa ja väki valuu pitkien ulos nostettujen pöytien äärelle odottamaan ruokailun alkamista. Tuhdin naurissopan tuoksu leviää ympäristöön. Smaragdimiekoilla on tapana käyttää keitoissaan jotain kummallista maustetta pohjoisesta, joka saa kielen palamaan suussa.

Rostakusta ei leirissään onneksi näy. Tosin sellainen osuma jalkaan rauhoittaa villimmänkin sonnin vähäksi aikaa. Lhankpentoksen kanssa kaksintaistelun käänteitä hallinnut valkoparta juttelee jonkun kanssa, jonka Hendstaval tunnistaa välittömästi Korlmhyor Vikkeläksi, smaragdimiekkojen sotapäälliköksi. Mies on kadehdittavan pitkä ja komea, ja naamaa koristavat arvet ennemminkin vain auttavat asiaa. Lyhyet hiukset asettuvat juuri oikein paikalleen, vaikka niitä ei selvästi ole suittu niin. Mies on tunnettu monista sotaretkistään ja kääntymisestä lunariuskoon. Punanautalaisten joukossa hänet tunnetaan, ja vihataan, raukkamaisesta retkestään tormaktinkylään, jossa hän poltti elävältä naisia ja lapsia taloihinsa. Palaneiden joukossa oli Kangharlin vaimo Yerestia.

Jaronilin ja Hendstavalin saapuminen leiriin aiheuttaa valpastumista ja pyylevä nuori mies tiedustelee millä asioilla he lähestyvät.

Nuorukaisen lähestyessä Hendstaval supisee Jaronilille:

"Tuo valkopartainen kuikelo tuolla on Korlmhyor Vikkelä. Silloin kun sillä ei ole kiire tappaa naisia ja lapsia, se ryövää karjaa. Jos saat tilaisuuden, ota selvää meinaako se kostaa Punanaudoille Rostakuksen tappion ja miten."

Smaragdimiekkojen vartiomiehen lähestyessä Hendstaval tervehtii tapojen mukaisesti.

"Tervehdys naapurit, rauhan asialla ollaan. Jaronil tässä Pol-Jonien maalta on ollut vieraanamme ja tulin tarkistamaan että hän pääsee kyläänne turvallisesti. On kiertelemässä Sartaria ja maksaa kyllä ylläpidon arojen iltanuotioiden lauluilla, jotka saavat karskimmankin uroon korvat punaisiksi.

Minut te taas kyllä tunnette. Kaksintaistelun aikana teidän porukassanne vilahti muutama risuparta klaaninne ulkopuolelta ja ne miehet tuntevat minut myös. Heille olisi asiaa. Muuten en jää teidän tupienne kynnyksiä kuluttamaan."

Nuorukainen ei oikein osaa suhtauta tällaiseen suoraan vierailuun ja viittoo Jaronilia kohti valkopartaa hämillään.

Samaan aikaan yksi Hendstavalille tutuista hevosrosvoista harppoo pälyillen ison täyden kulhollisen naurissoppaa ja neljän leipäpalan kanssa tilanteen ohi syrjemmälle paikalle, jossa hänen joukkionsa odottaa. He eivät selvästikään syö klaanin pitkäpöydissä.

Jaronil harkitsee hetken oluen hakemista, mutta päättää olla vaatimatta liiaksi smaragdimiekkojen vieraanvaraisuudelta. Hän harppoo valkoparran pöytään.

"Terve mieheen. Näin teidät juttelemassa Punanautojen Lankpenthoksen kanssa tuolla kaksintaistelussa. Olen Pol-Jonien skaldi Jaronil Mustan Oriin klaanista. Saanko painaa puuta?"

Valkoparta nostaa katseensa ja Jaronil istahtaa tästä rohkaistuneena penkille. "Melkoinen taisto tuo äskeinen, eikö vain. En olisi uskonut että itse Maalla olisi jotakin sanottavana kivoittelijoillemme. Olen jo kuullut härkäpäisempien punanautojen keskuudessa puhetta että te smaragdimiekat saitte ansionne mukaan, mutta minun mielestäni sellainen on pahemmanlaatuista liiottelua. Minusta tässä Ernalda on vain asettanut yhdelle Orlantheistaan uuden koetoksen kuten hänellä on tapana, ja meidän muiden tulee jättää sankari vastaamaan haasteeseensa ja keskittyä muihin urotekoihin."

Jaronil katsoo valkopartaa odottavasti.

"Nimi on Arnbord. Valkojalaksikin kutsutaan", vanha mies esittäytyy hieman epäilevänä. Hän on päässyt istumaan sillä aikaa kun Kolmhyor on hakemassa heille molemmille soppaa.

"Olihan se kova taisto, enkä olisi ikinä uskonut että se poika voittaa Rostakuksen", hän sanoo pyöritellen päätään. Sitten hän katsoo Jaronilia: "Sinähän olet se härän teurastaja. Rostakus ei pitänyt siitä tempustanne. Mutta hän nyt on sellainen tuittupää. Ja molemmilla osapuolilla oli omat taustavoimansa. Maa oli vahva tänään." Arnbord ei oikein tiedä mitä sanoa tälle kutsumattomalle vieraalle. Olemuksesta selviää, että klaanien välisistä virallisista sopimuksista hän ei ainakaan ole tämän kanssa puhumassa.

"Vai Pol-Joni? Mikä sinut tänne tuo? Eikö teille ole hevosia ihan omasta takaa?" Hän vilkuilee taakseen josko Kolmhyor jo tulisi soppakulhojen kanssa.

"Arnbord Valkojalka. Hauska tutustua." Jaronil kurottautuu pöydän yli puristamaan vanhuksen kättä.

"Älkää te huoliko siitä tempusta; maksoin vain yhden velan pois. Se oli noita meidän Pol-Jonien juttuja eikä sitä ollut tarkoitettu kaksintaistelun lopputulosta keikuttamaan. Mutta olipa kyllä taistelu. Minä uskoin tietysti täysin kuomaani Hendrilloon, mutta tapa jolla taistelu päättyi oli kyllä yllätys."

Jaronil aistii Arnbordin rauhattomuuden ja ryhdistäytyy. "Kuulkaahan Valkojalka, on minulla asiaakin. Olen tullut kaukaa Praxista tänne unieni ajamana, ja kun saavun niin mitä näenkään ellen kaksi mahtavaa klaania irvistelemässä toisilleen kuin varjokissat. Olen pelkkä muukalainen ja tämä kaikki on minulle uutta, mutta en voi olla ajattelematta nuorta Farandaria ja Miranaa, joiden kohtalosta klaanimme rengas saa nyt kunnian päättää. Jos on tosiaan niin että he tulevat saamaan toisensa, täytyy heidän kohdata vihanpitoa kumpaan tahansa klaaniin asettuvatkaan, ja heidän lapsensa tulevat tietämään että heillä on toinen puolikas sukua joka ei tervehdi heitä muuten kuin keihäänvartta pitkin. Eikö tämä ole teistä surullista? Kertokaahan arvon Valkojalka, onko teidän klaanissanne ketään joka yhtyisi rauhan lauluun jos joku sellaista säveltä alkaisi tapailemaan?"

Arnbord ottaisi nyt kulauksen oluestaan, jos joku olisi sellaisen hänelle kiikuttanut. Mutta Kolmhyoria ei näy vieläkään.

"Vai rauhaa? Punanautojen kanssa?" hän naureskelee hieman Jaronilin toiveikkuudelle. "Vihanpito on vanha tapa. Joskus se ryöpsähtää rumemmaksi ja joskus taas on seesteisiä kausia. Nämä punanaudat vain ovat aika sotaisaa porukkaa eivätkä kunnioita vanhoja sopimuksia, kysy vaikka kakshonkaisilta." Arnbord silmäilee lunarlinnoituksen suuntaan happamana. "Nuo ne yrittävät täällä rauhaa hieroa sen punaisen kuunsa kanssa. Kallesra ja Duruvan ovat ottaneet kuun omakseen ja puhuvat siitä miten kaikki me olemme samaa kansaa. Mutta ei se ole niin yksinkertaista..."

Viimein Kolmhyor saapuu paikalle kahden kulhon, leipäpalojen ja oluiden kanssa. "Häiritseekö tämä muukalainen teitä?" hän kysyy valppaasti Arnbordilta. Arnbord rauhoittelee sotapäällikköä: "Taisi olla juuri lähdössä. Olisin tarjonnut naurissoppaa, mutta praxilaisethan eivät taida tuosta juureksesta niin välittää." Kaikki tietävät, mitä lause oikeasti tarkoittaa.

"Niin, ja mitä tulee niihin nuoriin. Se oli osa sopimusta ja klaanillanne on oikeus häneen. Järjestämme luovutuksen pian. Tämä ei ole ensimmäinen rakkaustarina, joka kärsii tästä vihanpidosta", hän sanoo vuosien tuomalla kokemuksella vallitsevin seikkojen hyväksymisestä. Mies pääsee viimein ruokansa kimppuun.

Jaronil vilkaisee kerran nopeasti Kolmhyoria ja nousee kiireesti pöydästä. "No, kuten sanoin, olen vain muukalainen Praxista; nämä teidän vihanpitonne eivät minulle kuulu, ainakaan ihan vielä. Nauttikaa sopastanne".

Skaldi astuu pari askelta kauemmas pöydästä ja etsii katseellaan Hendstavalin väkijoukosta. Jos hevosmies sattuisi katsahtamaan tänne suuntaan, hän saattaisi nähdä pienen hikinoron valuvan praxilaisen mustan kiharan tukan alta kauluksen kätköihin.

Hevosrosvojen piiristä kuuluu ensin supinaa, ja sitten siistimättömät eräjormat räjähtävät nauruun. Hendstavalin kertoma versio Rostakuksen ja Hendrillon välienselvittelystä on selvästi viihdyttänyt. Smaragdimiekkojen pöydistä luodaan paheksuvia katseita, ja kun ensimmäinen vartiomies ottaa askeleita lopettakseen moisen ilveilyn, kiirehtii Hendstaval poistumisensa ja lähestyy Jaronilia.

"Kävin kiittelemässä vanhoja tuttuja hyvistä Rostakus-juoruista. Taisinpa esittää oman versioni paikalla säveltämästäsi riimittelystäkin. Luulen että minun osaltani Smaragdimiekkojen vieraanvaraisuus alkaa olla käytetty. Ilmeestäsi päätellen sinullakaan ei ole suurempia haluja jäädä tänne iltaa viettämään?"
This message was last edited by the player at 08:14, Mon 18 Jan 2021.

Jaronil nyökkää ja seuraa kiireen vilkkaa Hendstavalia ulos.

Geon majatalon pitäjä, nimeltään Kivi, seisoo majatalonsa tiskin takana tyytyväisen oloisena katsellen, kuinka markkinoilla ja vedonlyönnissä rahaa saaneet jättävät osan hänelle. Punanautalaiset ovat vallanneet kapakan ja ajaneet viimeisetkin smaragdimiekat ulos. Nyt on Cinsinan heimon rohkeimman klaanin vuoro juhlia!

Kaiken keskiössä on tietenkin Hendrillo, tuo Stravulin kauan kadoksissa ollut poika, joka, kuin ihmeen kaupalla, päihitti smaragdimiekkojen pahimman öykkärin kaksintaistelussa. Selkääntaputtelijoita riittää Borngoldin hätistellessä innokkaimpia. Haluaahan hän itsekin keskustella taistelusta. Pahiten Hendrilloa liehikoi kuitenkin Salissa, joka kiehnää, välillä häiritsevänkin lähellä, tämän ympärillä ylistäen maan soturiaan suureen ääneen kaikille.

Kangharl on myös juhlatuulella ja äityy myös kehumaan taistelua. Sivukorvalla saattaa kuulla Kangharlin ja Jarstakin, Hendstavalin pojan, käyvän ajoittain keskustelua smaragdimiekkojen nyt heikentyneestä voimasta ja oikeasta ajasta iskeä.

Nurkkapöydässä Farandar ja Kallina ottavat osaa juhlaan hieman happamina, mutta kuitenkin tyytyväisinä kaksintaistelun päättymisestä punanautojen eduksi. Lhankpenthos viettää hyvän osan illasta heidän kanssaan puolustellen päätöstä lähettää Hendrillo punanautojen edustajaksi.

Jossain vaiheessa Broddi saapuu kapakkaan henkikaartinsa saattelemana. Hänen sisääntulonsa hiljentää juhlimisen ja väki kääntyy odottamaan puhetta. Broddi yrittää pitää voitokkaan puheen, mutta hänen äänensä ja olemuksensa viestii huolesta naapurisuhteiden huononemisesta.

"Tänään saimme tärkeän erävoiton suojellessamme klaaniamme naapurikansamme vihaa vastaan. On siis syytä juhlaan! Kiitos siitä kuuluu Hendrillo Vaskitsalle, Stravulin pojalle, öykkärin kukistajalle ja maan soturille. Muistakaamme kuitenkin, että keihään ja kirveen tie ei ole ainoa tapa ratkaista vihanpitoa." Loppukaneetti jättää hieman kalsean maun yleisön suuhun. Tilanteen vapauttaa kuitenkin Borngold: "Olihan se helvetin hieno osuma siihen paskiaiseen. Miksi et Hendrillo tähdännyt vaan piirun verran enemmän ylös ja oikealle?" Koko kapakka rävähtää nauruun, kalistelee olutsarviaan ja jatkaa ilonpitoaan.

Jaronil on jo hyvässä tuiskeessa ja nousee seisomaan.

"Hyvä Punanananaudan kllaaanin väkhi! Voithe olla varmoja ethä thästhä voithosta thullaan vielä laulussa kerthomaan. Enshimmäishen oshan kuulittekin jo kaksh... kakashintaishteluareenalla *hik*." Julistusta seuraa raikalas naurunremakka.

"Tekishipä mieleni phyytää itshe voitokasta päivänshankaria shanomaan meille tavallishille talliaishille pari rohkhaishun shanaa, josh hän shiish on vielä tholpillaan!"

Hendrillokin on jo kohtalaisessa vauhdissa auliisti virranneen viinin ja kaiken ympäröivän huomion ja ilonpidon päihdyttämänä ja kaappaa Jaronilin kainaloonsa riemuissaan. Tälläistähän elämän pitäisi olla aina!

"Vai rohkaisua, olet kyllä tainnut saada sitä jo ihan kylliksi!" (naurun remakka) "Vaan pidä huoli että se laulu sitten kiertää ja laajasti. Ja...." (hik) "...pistä siihen vielä, että jos se tuhkamuna jotain vielä yrittää, niin teen juuri sen, mitä Borngold ehdotti! NIIN JUURI!"

Viimeinen mylvähdys oli suunnattu tavernan peränurkassa jurottaville omaan klaaniin kuulumattomille, joiden kautta Hendrillo tietää viestin kulkevan ainakin, jos ei Jaronil huomenna joka sanaa muistaisikaan.
This message was last edited by the player at 19:18, Mon 25 Jan 2021.

"Näinkö meinaat että se viinasieni osaisi enää vehkeitään kaivata?", röhisee Hendstaval muiden mukana. Sanoja ei säästeltäisi muidenkaan smaragdimiekkojen kohdalla mutta Rostakuksen tappio maistuu erityisen makealta.

Kesken iltaa Hendstaval käy toisessa pöydässä kysymässä pojaltaan kuulumisia. Jarstak muutti jonkin aikaa sitten kotoa, eikä pojasta ole hirveästi sen koommin kuulunut. Hendstaval on ollut huolissaan taikahelistimellä kasvatetun pojan kyvystä pärjätä omillaan, ja uutisten vähyys Jarstakin edesottamuksista lieneekin enemmän siunaus kuin kirous.

Jarstak ei juo vahvaa olutta tai viiniä, aikuisten juomia, ollenkaan ja nytkin hän syö lähinnä leipää pöydässä, jonka hän otti itselleen tarpeeksi alempiarvoiselta aikaisemmin. Illan aikana hän on enimmäkseen tyytynyt seuraamaan muiden juhlimista ja vastannut kysyttäessä. Isän ilmestyminen pöytään saa hänet selvästi paremmalle tuulelle. Juttua ei vain oikein meinaa syntyä ja keskustelu on väkinäistä. Jostain syvältä paistaa kuitenkin tietty keväinen ikävä huolettomiin lapsuuspäiviin ja hevostenhoitoon isän kanssa. Vaikkei niitä montaa ollutkaan, ei niistä nyt enää voi puhua.

Lopulta Jarstak yrittää löytää jutun juurta smaragdimiekoista. "Nyt olisi hyvä aika iskeä. Miekkojen mieliala ja puolustus on alhaalla ja voisimme tehdä pahaa jälkeä", hän sanoo hyvin varmalla äänensävyllä. Ovatko sanat kuitenkin Jaranilin? Tai Kangharlin. "Saisin taas mahdollisuuden näyttää Broddille mikä olen miehiäni", Jarstak haaveilee vahvemmasta roolista klaanissa. "Voinko laskea sinut mukaan?" Jarstak vielä innostuu kysymään, vaikkei fyrdin kasaaminen hänen tehtävänsä ole.

Hendstaval kuuntelee poikaansa epäuskoisena. Lapsi ei saa koskea vielä viiniin mutta puhuu sotimisesta?

"Smaragdimiekkojen täytyy maksaa teoistaan, mutta härän kanssa ei kannata ruveta puskemiskisaan. Klaanimme tunnetaan muutenkin juonikkuudestaan eikä verenhimostaan. Meillä on mainetta, vaurautta ja lunarien varuskunta maillamme. Tapoja iskeä vihollista vuodattamatta omien poikiemme verta on siis monta."

Nyt Hendstavalin on vaikea uskoa omia sanojaan. Mistä lähtien hän on kaihtanut verivihollisten kimppuun käymistä? Ajatus vielä kovin tomppelista ainoasta pojasta harhailemassa kuoleman kentillä alkaa ilmeisesti olla liikaa.

Jarstak naputtaa hermostuneena pöytää sormillaan. Isän vastaus ei selvästikään ole hänelle mieleen, mutta Jarstak nielee kiukkunsa. On hän jotain itsehillintää sentään Broddin salissa oppinut. "Vai juonikkuutta tässä kaivataan", hän puuskahtaa, mutta jää mutustelemaan ajatusta leivän kera.

"Kuulehan Jarstak, jos et usko isääsi niin usko veteraania" - sellaiseksi Hendrillo on tässä vaiheessa iltaa itsensä ylentänyt - "soturietikettiin kuuluu se, että kun on oltu keihäshippasilla niin ei sen jälkeen istuta otsa kurtussa hautomassa lisää tappamista! Kun on palveltu Kuolemaa niin sen jälkeen on juhlittava Elämää, mitä! Nyt tarvitaan lisää laulua, lisää viiniä, lisää tanssia. Lisää kaikkea!"

Loppuillan Hendrillo käyttää paimentaen klaanilaisia mukaan tanssiin, joka on melko kaoottinen yhdistelmä käsi kädessä ketjuna kulkevaa seremoniakulkuetta, ja siitä vähän väliä erkaantuvia paritansseja. Koko harjoite vaikuttaa Hendrillon improvisoimalta tarkoituksena varastaa suudelma mahdollisimman monen naimattoman neidon huulilta, vaikka Hendrillo väittää kivenkovaan tämän olevan perinteinen ezeliläinen voitontanssi. Kukaan ei ota tätä todesta, mutta ketään ei tunnu haittaavankaan, ja "lisää kaikkea!" kulkee klaanissa lähiviikot hyväntahtoisena lentävänä lauseena.

Muutaman kerrran Hendrillo vilkaisee vaivihkaa Salissan suuntaan, josko tämän ilmeestä olisi luettavissa edes pilkahdus mustasukkaisuutta, mutta tämä seuraa tyynenä seurueen remuamista kasvoillaan monitulkintainen hymy.