"Kertokaa minulle kaikki", Broddi katsoo Hendstavalia, Hendrilloa ja Jaronilia silmät innostuksesta kiilluen. Huhut toissapäiväisestä tapahtumista ovat levinneet kulovalkean tavoin ja kaikki tietävät, että nämä paikallaolijat olivat ne, jotka pelastivat lapset ja kylien juomavedet toiminnallaan.

Paikalla on arvovaltaisesti klaanin koko rinki ja lisäksi muutama silmäätekevä tormaktinkyläläinen. Tärkeimpinä tietysti Lhankpentos Sokea ja Kangharl. Lhankpentos onnitteli ja kiitteli sankareitamme heti seuraavana päivänä. Kangharl tyytyi toteamaan hyvän työn. Hän olisi varmasti halunnut itse kunnian lasten löytymisestä. Olihan hän järjestänyt etsintäpartioitakin. Myös Onelsin ja Farnan ovat mukana. Olivathan he oleellisessa osassa, mutta nyt he ovat ottaneet paikkansa taka-alalta.

Heti sankareiden saapuessa Broddin pitkätaloon oli Borngold heitä vastassa ja halaili ja puristi näitä Wendlan kanssa sovun tehneitä. Matkalla Broddin taloon Punanaudan linnakkeen asukkaat huutelivat kannustushuutoja saadessaan kuulla, ketkä paikalle saapuivat. Borngold olisi heti halunnut tietää lisää Wendlan kohtaamisesta, mutta Broddi toppuutteli häntä odottamaan, että kaikki kuulisivat. Darna nyökytteli taustalla hyväksyvästi ovela ilme kasvoillaan. Jopa Farandar ja Kallina totesivat tekojen olleen hyvästä.

"No, mitä te siinä vielä odotatte? Eikös täällä ole tarinankertojakin paikalla? Miten te oikein edes löysitte Wendlan? Ja lapset?" Broddi tivaa. Tarkemmat tiedot tapahtumien kulusta ja taustoista eivät selvästikään ole vielä paljastuneet.

Jaronil vilkaisee Hendstavalia ja Hendrilloa ja avaa suunsa.

"Niin, arvon päällikkö, papit ja papittaret, renkaan jäsenet ja muu klaanin väki. Voitte olla varmoja että monet näistä tapahtumista ovat runomittaan puettuina kaikien huulilla ennen iltaa, mutta teitä varten selostamme ne yksityiskohtaisemmin proosan muodossa. Osa tapahtumista on jo arvon päällikön ja monien muiden täällä olevien tiedossakin, mutta sallikaa pieni kertaus niitä varten jotka kuulevat asioista ensimmäistä kertaa."

Jaronil alkaa kertoa seikkailijoiden edesottamuksista, alkaen siitä kuinka joukkio päättää parantaja Ustarnan ehdotuksesta kiivetä Hautakukkulalle, klaanin vanhalle myrskynpalvontapaikalle jolla asuu myös klaanin wyter Mahtiviima. Tarkoitus on suorittaa rituaali, joilla selviäisi syy lasten katoamiseen ja kylää vaivaavaan kulkutautiin. Paikalla olijat huomannevat että skaldi jättää mainitsematta joitakin asioita, kuten sen kuinka uhrieläimenä käytettiin Jarkorlilta varastettua palkintosonnia, kuinka joukkio oli lähellä ryhtyä tappamaan kukkulaa vartioivia lunareita Farandarin, klaanin maanviljelijöitä edustavan vanhauskoisen kiihkoilijan yllytyksestä, tai kuinka matkalla kohdattu "kukkulan vanhus" oli todellisuudessa lainsuojattoman elämää elävän Orlanthin pappi Ashart.

Hautakukkulaa vartioivien Koiransyöjinäkin tunnetun lunarirykmentin jallittamisesta sen sijaan riittää juttua, ehkä liikaakin kun ottaa huomioon että tarina on jo monelle laulusta tuttu. Ilmeet kuitenkin synkentyvät kun Jaronil toistaa syvällä äänellä klaanin suojelushenki Mahtiviiman kukkulan huipulla antaman ennustuksen:

Sankarsodat alkavat,
pohjoisen ratsu, nahkasiipi,
riipii tuhoa.
Veli veljen pettää,
antaa äiti lapsen,
välttääkseen nälkäisen.

Sanojen jälkeen ilmassa vallitsee hetken hiljaisuus. Jaronil käyttää tilaisuuden vilkaistakseen vaivihkaa Hendrilloon. Hän jättää toistamatta päässään selkeinä kuuluvat, Hendrillolle osoitetut sanat:
Poika ryövärin,
tekee valinnan.
Ei pelasta muita,
talja harmaa.

Mahtiviiman sanoja seuraa puheensorina, jonka Broddi kuitenkin keskeyttää. "Noh, antakaa miehen jatkaa. Aikaa puheelle on myöhemmin".

Jaronil jatkaa. Hautakukkulalla tehty rituaali osoittaa joenhengetär Wendlan vihan olevan taudin ja lasten katoamisen takana, ja niinpä joukkio päättää vierailla klaanin sateentekijä Vorangan luona kysymässä apua Wendlan lepyttelyyn. Tämä tarina on omiaan siloittamaan äskettäin kurtistuneita kulmia ja tuottaa jopa hieman naurunryppyjä sekä tietävää nyökkäilyä Jaronilin kuvaillessa yleisölleen vuolaasti Vorangan riiausta tämän luolalla.

Tunnelma paranee entisestään Jaronilin kertoessa yksityiskohtaisesti Darna Pitkänutun Wendlaa varten "lahjoittamasta" pontevan fallistisesta uhrilahjasta sekä sen antamisesta. Vain mukana ollut klaanin renkaan jäsen ja Vorangan veli Borngold saattaa huomata että maininnat Hendrillon vastahakoisuudesta astua henkien asuttamalle suolle Wendlaa lepyttelemään jäävät tarinasta puuttumaan. Kertomuksen tämä osio loppuu katkeransuloiseen kuvaukseen siihen kuinka Wendla nostaa kirouksensa pois klaanin vesistä mutta kieltäytyy palauttamasta lapsia, kertoen syyksi suuttumuksensa "ryövärin poikaa" kohtaan.

Tarinan seuraavaa osa koskee kumppanusten matkaa kätketyn luolan läpi Smaragdimiekkojen maille, sekä Wendlan vihan syyn paljastumista. Jaronilin mielessä polttelee Onelsinille annettu lupaus olla saattamatta Farnania vaaraan tai häpeään, joten hän tekee parhaansa saattaakseen myönteiseen valoon Farnanin "reippaat" lemmenleikit Wendlan kanssa ja hänen uuden rakkautensa samaragdimiekkalaiseen "puhtoiseen ja kauniiseen" Miraniin, jonka ilmestyminen ajoi "himojensa hillitsemän" Wendlan mustasukkaisen vihan valtaan. Kertomusta häiritsevät salin takaa kuuluva kuiskuttelu ja tiuskaukset, kun peräseinää vasten istuvat Farnan ja Onelsin yrittävät kilvan estää toisiaan korjaamasta joitakin kertomuksessa esiintyviä ylilyöntejä.

Jaronil kertoo kuinka joukkio lähtee Vorangan sanojen johdattamina etsimään "ryövärin poika" Farnania, löytää Smaragdimiekkojen klaanin maille johtavan luolan loistavien jäljitystaitojensa ansiosta (ihan ilman Onelsinin apua), ja väijyttää Smaradgimiekkojen partion (eikä toisin päin) juuri kun raakalaismainen taani Rostakus Kahdestikarkoitettu on aikeissa seivästää urheaa vastarintaa tekevän Farnanin ja hänen rakkaansa Miranin. Kuvaukseen siitä, kuinka Hendrillo asettuu edustamaan Farnania kaksintaistelussa Rostakusta vastaan liittyy tarinassa ehkä hieman enemmän miehistelyä kuin todellisuudessa ehkä nähtiinkään, mutta moni yleisössä luo Hendrilloon selkeästi arvostavan katseen joten näin on varmasti paras.

Jaronil lausuu erityisen huolellisesti kaksintaistelun olosuhteet ja ehdot: taistelu käydään Vaarasaarella tulevan viikon tuulipäivänä, ja jos Hendrillo voittaa, Punanauta päättää Farnanin ja Miranin kohtalosta. Jos taas Rostakus voittaa, luola ja käyttöoikeus siihen kuuluu vastaisuudessa yksin Smaragdimiekoille.

Tarinan viimeinen osa, nimittäin tapaaminen Wendlan kanssa, puolestaan kulkee hyvin pitkälti totuutta mukaillen. Jaronil kertoo lähes sana sanalta, kuinka nuoren Farnanin syliinsä vokotellut Heortinkymen naiadi kaappasi kylän lapset luokseen kostoksi tämän uskottomuudesta, ja kuinka sankariemme sulavat sanat taivuttelivat Wendlan luopumaan kaunastaan ja päästämään lapset menemään sillä ehdolla, että kylä perustaisi häntä varten rituaalin jossa kylän nuoret naimattomat miehet ja naiset auttaisivat helpottamaan hänen lemmenkaipuutaan.

"... Ja tämän kuultuaan neito ihastui ikihyviksi ja päästi lapsetkin menemään siltä seisomalta. Sanoin hänelle toki että lopullista sanaa asiassa emme sano me vaan Punanaudan klaanin viisaat, mutta hän tuntui, jos ei ymmärtävän asiaa niin ainakin antavan sen päteä toistaiseksi. Ja tällä tavalla, arvon yleisö, päättyy selontekomme lasten palaamiseen johtaneista tapahtumista. Toverini varmasti täydentävät ja tarkentavat kertomusta osaltaan myöhemmin."

Saatuaan nyökkäyksen Broddilta Jaronil istuutuu alas penkilleen kuin työpäivän tehneenä ja katselee ympärilleen janoisena.
This message was last edited by the player at 10:55, Sat 29 Aug 2020.

Broddi kuuntelee skaldin tarinaa innostuneena välillä taputtaen käsiään. Jännittävimmissä kohdissa hän ei meinaa pysyä päällikönpenkillään vaan nostelee itseään ilmaan. Jossain välissä hän toteaa vieressään seisoville tyytyväisyyttään siihen, että klaanissa on viimein paikalla kunnon tarinankertoja.

Hautakukkulan tapahtumien kohdalla kertomuksessa Farandar oli selvästi jännittynyt siitä, nostettaisiinko hänet taas kepninnokkaan. Pingottunein silmin hän seurasi skaldin esitystä nyrkit puristuksissa, mutta kuunteli tarinan loppuun supisten välillä jotain hänen vierellään seisseen Kallinan korvaan.

Muut renkaan jäsenet huutelevat kannustushuutoja itselleen mukavien tapahtumien kohdalla. Kukaan ei kuitenkaa keskeytä vaan antaa tarinan saapua loppuun. Jaronilin saavuttaessa lopun Borngold läpsäyttää häntä isällisesti selkään ja kuuluttaa rahisevalla äänellään kovaäänisesti: "Olipas se tarina! Ja hienosti tehty, kaikin puolin." Hän lyö Jaronilin eteen pöydälle olutsarven ja alkaa kannustamaan muita vielä kehuihin. Mutta Broddi näyttää tässä vaiheessa enemmänkin huolestuneelta.

"Hieno tarina, kyllä. Ja Wendlan vaatimusten osalta tapaus lienee selvä. Voranga hoitakoon järjestelyt." Muut renkaan jäsenet nyökkäilevät hyväksyvästi. "Mutta smaragdimiekkojen luo teidän ei olisi pitänyt mennä kysymättä", Broddi sanoo vakavana. "En tainnut sitä teille sanoa tullessanne, mutta suhteemme heihin on... herkässä tilassa. Hendstavalin olisi pitäny kyllä tietää", hän sanoo katsoen merkitsevästi Hendstavaliin.

"Ja se luola", Broddi madaltaa ääntään. "Sen olemassaolo ei ole, tai siis ei ollut, yleisessä tietoisuudessa. Ja nyt te olette laittaneet sen pantiksi kaksintaisteluun! Luolaston olemassaolon osalta maito on jo maassa. Meillä ei ole varaa luovuttaa sitä smaragdimiekkojen haltuun." Tähän reagoidaan erittäin vahvasti. Etenkin Jaronil ja Kanghalr möykkäävät loukkauksia smaragdimiekkoja vastaan.

Farandar astuu esiin. "Miksi klaani riskeeraisi luolaston kaksintaistelussa? Ja vielä Rostakusta vastaan, jonka tiedetään syövän nuoria taistelijoita aamupalaksi?" Näinkö mies maksaa takaisin sen, että häntä ei mustamaalattu Jaronilin tarinassa? Tätä seuraa hyväksyvää mölinää. "Kunnian takia", Borngold nousee puolustamaan. "Minä uskon tähän etelän soturiin." Hän sanoo osoittaen Hendrilloa jättäen selvästi suon tapahtumat huomiotta. "Ja mikä näpäytys se olisikaan smaragdimiekoille. Toisaalta kahden nuoren liitto voisi edistää rauhaa", viimeiset sanat on osoitettu Broddille. Kakofonia täyttää huoneen.

Broddi hiljentää huoneen. "Tätä pitää miettiä hetki. Altistan päätöksen äänestykselle. Rinki äänestää asiasta tauon jälkeen."

Jaronil taputtaisi Borngoldia miehekkäästi olalle, mutta koska sattuu olemaan penkillä istuva lyhyt mies, onnistuu lähinnä antamaan tälle veljellisiä läiskäisyjä alaselkään. Hän juo sarvesta kunnolla ja nousee seisaalleen, nojautuen toveriensa ja Borngoldin puoleen ja viittilöiden sarvella kohti saliin muodotuneita parin kolmen hengen klikkejä.

"Näyttääpä toverit siltä että tämä Broddin tauko näyttää olevan etupäässä tuumaustauko joka meidänkin kannattaisi käyttää hyödyksemme. Minä haluaisin suositella Broddille kaksintaistelun sallimista, mutta hän on voinut kuulla minulta jo tarpeeksi. Sen sijaan, kuka on tuo nainen toisella puolella salia? Hän näyttäisi olevan renkaan jäsen ja katsoi minua tiukasti koko tarinan ajan." Jaronil viittaa tuopillaan Salissaan.

Hendrillo virnistää Borngoldille:
"Jaronil pitäisi lähettää kertomaan tarinoitaan Rostakukselle. Hän saattaisi melkein saada miehen uskomaan, että taistelu on jo käyty ja hän hävisi. Ja kyllä minä aion antaa sille roikaleelle vatsanpuruja, jos hän minusta aamupalaa yrittää.

Mutta suoraan sanottuna, Maan temppelissä oltiin kiinnostuneempia siitä, että haarniska kiiltää ja kilven koristemaalaukset ovat kauniissa sävyissä kuin asetaitojen opettamisessa. Kaksintaisteluun löytyisi tästäkin salista varmaan useampi minua pätevämpi. Mutta näin ovat jumalat nyt nopat viskanneet, eikä sitä käy enempää itkeminen.

Mietinpä vain että joku heikkous Rostakukseltakin löytynee, siis juoppouden ja ruokottoman ulkomuodon lisäksi, jotka taitavat sitäpaitsi ennemmin olla hyveitä sillä puolen jokea. Mutta jos jotain löytyisi, jolla saisi tasattua kohtalon vaakakuppeja minulle otollisempaan asentoon en pitäisi tilaisuuteen tarttumista pelkuruutena, vaan suorastaan terveen järjen osoituksena. Minä muukalaisena toki kuulin koko miehestä vasta eilen, mutta hän tuntuu olevan tunnettu nimi näillä main. Ei sinulla Borngold olisi tähän mitään viisautta jakaa?"

Borngold rapsuttaa partaansa huolestuneen oloisena. "Sinuna en hirveästi mainostaisi taitojasi tässä ja nyt", hän sanoo matalalla äänellä. "Menin kuitenkin takuuseen sinusta. Rostakus on hitonmoinen taistelija. Vajaa vuosi sitten hän ja Jordarn taistelivat Vaarasaarella." Borngold hiljenee hetkeksi Jordarnin muistolle. "Mies on kyllä perso oluelle ja viinille, siinä olet oikeassa. Mutta humalassakin hän on tappanut parempia miehiä."

Taustalla kuulette Jaranilin ja Kangharlin kiroavan smaragdimiekkoja ja etenkin Rostakusta. Borngold katsoo heitä merkitsevästi. "Jaranilhan on Rostakuksen kohdannut taistelukentällä."

Hendstaval ei haasta päällikön syyttäviä katseita, koska ainoa ulospääsy tilanteesta olisi heittää syyt Farnanin niskoille.

"Rostakus ei tietääkseni ole koskaan matkustanut Esroliassa päin eikä siten tiedä mitä sikäläiseltä keihäsmieheltä odottaa. Jos klaanimme naiset lainaavat Hendrillolle taikuuttaan, voidaan se laittaa vierasmaalaisten loitsujen piikkiin. Jos jonkun kunniantuntoon käy kevyt petkutus, täytyy muistaa mitkä seuraukset olisivat luolan päätymisellä Smaragdimiekkojen haltuun."

"Loistava ajatus Hendstaval! Rostakus on selkeästi tottunut taistelemaan miehiä vastaan, mutta naisten taikuudella saattaa olla jotain sellaista annettavaa mihin hän ei ole tottunut."

Skaldi laskee varovasti tyhjän olutsarvensa pöydälle.

"Taidan tällä kertaa poiketa tavoistani ja jättää naisväen teidän huoleksenne. Minä menen vaihtamaan sanan Broddin kanssa".

Skaldi lähtee halkomaan salia oluen tuomalla rehvakkuudella mutta saa saa selkäänsä töytäisyn ja horjahtaa päin Farandaria joka on juuri selittämässä kiihkeästi Broddille. Kaksikko kääntää katseensa Jaroniliin.

"Arvon päällikkö, Farandar, onpa hyvä että tavoitin teidät. Onpa minulla mieleni päällä kaksintaisteluun liittyen joitakin asioita jotka teidän kannattaisi ottaa huomioon."

Farandar oli juuri tähdentämässä Broddille kaksintaistelun häviämisen seurauksia ja mitä se voisi tarkoittaa lunarimiehityksenkin näkökulmasta, kun heidät keskeytetään.

"Kuinka sinä kehtaat keskeyttää kahden ringin jäsenen keskustelun näin töykeästi. Eikö teille ole opetettu tapoja siellä periferiassa?", Farandar parahtaa Jaronilille. Broddi keskeyttää miehen rauhoittavalla äänellä: "No, no Farandar. Anna miekkosen puhua."

"Periferia, aivan... se taitaa tarkoittaa rajaseutua uudeksi peloriaksi. Oletko Farandar ihan varma ettet ole viettänyt liikaa aikaa lunarien kanssa?"

Punan noustessa Farandarin kasvoille Jaronil kääntyy päällikön puoleen.

"Mutta asiaan. Minun mielestäni koko tämä kaksintaistelu on loistava mahdollisuus klaanille. Edut ovat kiistattomat, mutta ne merkitsevät oikeastaan kaikki yliotetta Smaragdimiekkoihin. Viisas johtaja voisi käyttää moista yliotetta moneen asiaan; sotaan ...tai rauhaan. Meillähän on jo tuloillaan ensimmäinen klaanien välinen aviopari ja luolakin voisi olla paras jaettuna, kunhan olemme ensin tutkineet sen itse. Jos taas kävisi niin onnettomasti että häviämme taistelun, ja minä vakuutan teille päällikkö että Hendrillon ollessa kyseessä voittomme on lähes varma, niin voimme vain tukkia luolan suuaukon ja pyytää vaikka Wendlaa täyttämään sen vedellä. Mitäpä sanotte?"

Broddi kuuntelee Jaronilin selitystä nyökkäillen, mutta usein vilkuillen Farandarin suuntaan kysyvästi. "Kiitän näistä huomioista", hän sanoo kohteliaasti. "Ja otan ne huomioon omassa päätöksessäni. Nyt, jos sallit, meillä oli keskustelu kesken Farandarin kanssa." Tuntuu, että Broddi arvostaa skaldin tarinankerrontataitoja enemmän kuin poliittisia neuvoja.

Farandar leikkaa ärsyttävän selkeästi Jaronilin pois Broddin luota jättäen tämän selkänsä taakse. Broddi jatkaa Farandarin lunareista ja vieraiden sankareiden käyttämistä varoittavan paasauksen kuuntelemista huolestuneen näköisenä.

Salin toisella puolella Hendrillo on tyynesti odottanut sopivaa hetkeä aloittaa keskustelua Salissan kanssa, saatuaan Hendstavalilta vihjeen siitä, että tämä voisi olla oikea taho kysyä Maan apua tulevaan koitokseen.

"Tervehdys Salissa Kolmastivihitty, minä olen Hendrillo Stravulinpoika, ja olen vannonut Maan papittarien edessä etelässä olevani aina jokaisen apua tarvitsevan naisen palvelija. Siis jokaisen. Kuulitte jo kaikki millaisen käsittelyn se Rostakus antoi Farnanille ja tämän lemmitylle. Tottakai nämä nuoret olivat hölmöjä teoissaan, mutta jos ei muuten, niin valojeni takia en voinut katsoa vierestä, kun se elukka pahoinpiteli oman klaaninsa tyttölasta, velipuoleni lisäksi.

Tätä kaksintaistelua ei siis käydä pelkästään klaanien rajojen takia, eikä luolan käytön oikeuksista. Äitini on opettanut minulle liiankin monta kertaa, että me miehet usein näemme hyvin vähän keihäänvarttamme pidemmälle, kun taas naiset tietävät elämän olevan kudosta josta ei katkaista lankaa ilman ettei se vaikuttaisi muuallakin. Meidän on näytettävä Rostakukselle, ettei hänen tapansa ole jumalattaren suosion arvoinen.

Jos sanoissani on mitään järkeä, pyydän tälle hankkeellemme tukea sikäli kuin sitä voit antaa."

Salissa on aidosti innostunut Hendrillon osoittamasta kiinnostuksesta. Hän on pukeutunut hienoon kudottuun hameeseen. Sanotaan, että hän on klaanin parhaita kutojia.

"Puhut viisaita, Stravulin poika. Muistan isäsi." Hän puristaa Hendrilloa hauiksen kohdalta merkitsevästi. "Sinussa on paljon samaa. Se on totta, että maassa paljon voimaa. Mutta kaksintaistelu on niin alkukantainen tapa hoitaa välienselvittely. Vaikka se onkin smaragdimiekkoja vastaan."

Yhtäkkiä Salissa ottaa Hendrillosta oikein riuskan otteen molemmista käsivarsista ja kallistaa päätään taaksepäin kuin tunnustellen Hendrillon henkisyyttä. "Sinussahan on maan voima vahvana poika!" Salissa kuiskaa. "Voisiko?" hän miettii hetken. "Voisiko sitä tuulispäistä juoppoa vastaan käydä maan salaisuuksilla? Mielenkiintoista..." Salissan silmistä näkee ajatuksen kehittymisen. "Kyllä! Sinä olet oikea henkilö peittoamaan sen riidankylväjän. Meidän pitää vain... hmm... valmistella sinua hieman."

Hendstaval lähestyy Darnaa huolestunut ilme kasvoillaan.

"Tervehdys, Darna. Kuten olet jo kuullut, on veljenpojallani edessä kova koitos sotaisaksi tunnetun Smaragdimiekkojen öykkärin kanssa. Tiedämme molemmat että olet jo auttanut minua ja muuta Stravulin perhekuntaa, mutta nyt panokset ovat kovemmat kuin koskaan. Jos Smaragdimiekat saavat tahtomansa, tulee heidän luolaa käyttävistä karjavarkaistaan pysyvä vitsaus ja muutkin naapurit saattavat innostua ryöväämään meitä kuullessaan Smaragdimiekkojen kerskailut saaliistaan."

"Hendrillo on taitava soturi ja hänellä on kyllä mahdollisuudet voittaa, mutta ilman apua hänellä tulee olemaan vaikeuksia. Hän on kasvanut Esroliassa, ja tuntee suurempaa yhteyttä meikäläisten naisten kuin miesten taikuuteen. Pääpapittarena sinulla olisi varmasti sananvaltaa siinä, miten klaani tukee Hendrilloa kaksintaistelussaan. Toivon että näemme asian samalla tavalla."

"Niin on, jos rengas hyväksyy sen", Darna sanoo viekkaasti. "Tiedän, että monet eivät haluaisi riskeerata luolaa vieraan käsiin." Hän katsoo Salissan otteita esrolialaisesta mietteliäänä. "Emmeköhän me jotain keksi."

Broddi selvittelee kurkkuaan sen merkiksi, että nyt on aika äänestää asiasta. "Ketkä klaanin renkaassa kannattavat Hendrillon, Stravulin pojan, asettamista puolustamaan oikeuttamme luolastoon riidankylväjä Rostakusta vastaan?" Ensimmäisen äänen antavat Farandar ja Kallina melkein yhteen ääneen: "Ei!" Heti perään oman kantansa esiin tuo Borngold: "Jaa!". Katseet kääntyvät Salissaan ja Darnaan. Salissa miettii hetken: "Olen päättänyt sanoa: Jaa." Darna käyttää lyhyen puheenvuoron: "Pystymme auttamaan häntä voittamaan. Jaa." Broddi kuuntelee ääniä otsa kurtussa. "Tilanne on kaksi vastaan kolme. Itse olen vakuuttunut, että emme voi riskeerata luolan kohtaloa tämän soturin käsiin. En kannata. Ja tasatilanteessa klaanin päällikön ääni on ratkais..." "Enkös minäkin saa äänestää", Broddin puheen katkaisee möreä ääni. Ääni kuuluu Frekor Syvämetsälle, arpiselle pitkähiuksiselle metsämiehelle. Miestä harvemmin näkee linnakkeessa, sillä hän viettää aikansa mielummin metsissä tappamassa telmoreita ja riistaa. Muut renkaan jäsenet vaikuttavat yllättyneiltä. Frekor ei pahemmin perusta klaanipolitiikasta, mutta ilmestyy välillä hämmentämään soppaa.

"Kyllä tämä kaveri näyttää oikein sopivalta pieksemään Rostakuksen. Hän saa minun ääneni." Broddi hakee hetken sanoja, mutta äänestyksen tulos on selvä. "Jaa, tuota, no näinhän se sitten on." Hän katsoo Farandaria, joka ei peittele pettymystään. "Hendrillo, kutsumme sinut edustamaan klaaniamme tässä kaksintaistelussa luolan kohtalosta. Klaani toimittaa sinulle tarvitsemasi tarvikkeet." Broddi päättää kokouksen pikaisesti.

Jaronil etsi Hendrillon väkijoukosta ja tunkee tälle ja Hendstavalille käteen sarvelliset kuohuvaa. "Onneksi olkoon Hendrillo, taistelua haettiin ja taistelu saatiin! Mutta huh huh, että oli täpärällä. Meidän täytyy käydä kiittämässä tätä Frekoria luottamuksesta."

Hendrillo nappaa Jaronilin tuoman sarven, skoolaa ja nyökkää hymyillen. Skaldin into tarttuu, hän alkaa itsekin unohtaa ettei taistelu ollut millään lailla toivottu asia.

"Niin oikein! Ja sen jälkeen haluaisin jututtaa vielä Jaranilia. Hän kuulemma on kohdannut Rostakuksen taistelussa, tiesi Borngold sanoa."
This message was last edited by the player at 10:39, Wed 30 Sept 2020.

"No sittenhän meillä on selvät sävelet. Katsotaanpas missä... hetkinen, eipä näy Frekorista merkkiäkään. Hän oli tässä vielä äsken."

Skaldi kurtistaa kulmiaan.

"Jokos se lähti matkoihinsa? Voiko sitä metsämieheltä muuta odottaa. No, Jaranil on tuolla noin. Onkohan hän tajunnut että meillä on lähestulkoon sama nimi. Mennäänpä juttelemaan niin..."

Tässä kohtaa kaksikon käsiin tungetaan uudet sarvet ja muutama klaanin taaneista sekä Borngold tulevat ilmoittamaan että he haluavat kuulla vielä kertaalleen laulun hautakukkuloista.

"...tuota, näyttää siltä että velvollisuus kutsuu. Mene sinä Hendrillo edeltä, minä tulen sitten myöhemmin. No niin, lauluhan menee näin, yykaakoo..."

Hetkeä myöhemmin Hendrillo katsoo seisoo Jaranilin edessä katsoen pitkää miestä yläviistoon. Skaldin uutterasti kantamat juomasarvet ovat tuoneet punaa poskille ja hiukan tavallista kovempaan ääneen Hendrillo kuulustelee Jaranilia asevelihengessä kertomaan vinkkejä tuon joentakaisen ruojan kaatamiseen.

"Ai luulenko olevani päällikön kaartin johtajaa parempi kohtaamaan sitä inhaa öykkäriä? No en! Mutta kuulin että sinulla Jaranil on ollut tilaisuus kalistella miekkaa Rostakuksen kanssa. Ja minä näen sen niin, että tämä klaani hyötyy siitä, että kaltaiseni vetreä soturi säilyy muonavahvuudessa sen sijaan että puskisi horsmaa Vaarasaaren rantapenkalla. Joten jos sinulla on jakaa joku neuvo sen heittiön kellistämiseen, niin kakaise ulos, koska meidän molempien kunnia siitä vain kasvaisi."
This message was last edited by the player at 21:25, Fri 02 Oct 2020.

Jaranil on yrmeä, mutta niin hän taitaa olla kaikkien kanssa. Hän mittailee Hendrilloa katseellaan yrittäen saada jonkin käsityksen tämän taistelutaidoista.

"Olenhan minä hänet tavannut, taistelukentällä", Jaranil mainitsee ja puraisee palan tummaa olutleipää, jota on tuotu tarjolle juomien yhteyteen. "Mutta se on eri tilanne kuin kaksintaistelu. Jordarn oli kova miekkamies, paras kaikista." Hän pitää pienen tauon klaanin entisen esitaistelijan, ja hyvän ystävän, muistolle. "Mutta niin hän vain kaatui Rostakuksen kirveeseen. Siinä miehessä on jotain outoa. Ihan kuin hän osaisi lukea jokaisen kohtaamansa tuulilordin liikkeet ennalta." Jaranilin katseessa on sekoitus toivottomuutta ja välinpitämättömyyttä. "En olisi itse päätynyt tähän ratkaisuun, mutta näin rengas nyt päätti. Olisi Broddi kerrankin pitänyt päänsä. No, olet Kangharlille sukua. Ehkä hän voi antaa sinulle muutaman vinkin, jotta taistelu edes olisi kunniallinen."

Jaronil lähestyy uudelleen päällikkö Broddia.

"Terve päällikkö. Älkää näyttäkö noin huolestuneelta, saatte nähdä ettei Hendrillo tuota teille pettymystä. Hän on Stravulin sukua ja klaanin mies siinä missä kuka tahansa muukin, ja hänellä on (köhtapuolin, köh köh) hihassaan pari temppua joista Rostakus ei ole kuullutkaan. Sitä paitsi hänellä on Hendstaval rinnallaan, klaaninsa parhaimpia ja hyvää sukua."

Jaronil kröhäisee kurkkuaan.
"Ja tietysti minä pyrin auttamaan häntä myöskin miten parhaiten pystyn. Hendrillo on minulle kuin veli ja teen sen hyvästä sydämestäni, vaikken klaaniin kuulukaan, tiedättehän. Aivan kuten Wendlankin kanssa, autan teitä punanautalaisia, sillä olette kaikin puolin kunnollista ja jaloa väkeä."

Jaronil kröhäisee uudestaan.
"On vain yksi asia arvon päällikkö joka minua on tässä järjestelyssä alkanut öisin valvottaa. Katsokaahan päällikköni Mustassa Oriissa on nimittänyt minut tänne lähettilääksi, ja saattaisi olla sitä mieltä että klaanillenne jo tähän mennessä tekemäni palvelukset saattaisivat teidät kiitollisuudenvelkaan hänelle. Hänen aikomuksiaan on ennen pitkää lähettää tänne uusi saattue saattamaan minut takaisin ja no... uskoisin että eräiden näillä main laajalti tunnettujen tarinoiden kulkeutuessa hänen korviinsa hän saattaisi katsoa olevansa oikeutettu tekemään joitakin vaatimuksia."

Skaldi kumartuu hieman lähemmäksi
"Tämä voitaisiin tietysti välttää jos kävisi ilmi että olenkin liittynyt jäseneksi Punanaudan klaaniin. Mitä sanoisitte sellaiseen, päällikkö? Olen kovasti kiintynyt tähän paikkaan ja klaaninne hurmaavaan väkeen, ja asettuisin tänne mielelläni taaniksenne."

Broddi raapii partaansa mietteliäänä. "No, näin rengas nyt päätti. Rostakukselle ei ole väliä kenen pojan verta hän maahan vuodattaa. Toivon totisesti, että tuossa miehessä on muutakin suonissaan." Broddi arvostaa kuitenkin äänestyksen tulosta. "Voisimme silti kouluttaa häntä. Tässä on vielä aikaa. Jaranil on tuulilordi ja hän... no, hän kyllä haluaa nähdä tuon taistelun. Jaa, Hendrillo onkin tuolla jo juttelemassa hänelle. Voin komentaa hänet opettamaan Hendrillolle tuulilordin taistelutekniikoita."

Kuultuaan Mustan Orin potentiaalisista vaatimuksista ja Jaronilin vaateesta Broddi pyörii pientä ympyrää mietteliäänä. "Niin, aivan. Olemme tietysti olleet vieraanvaraisia." Hän sanoi tuon uskoen sen itse vahvasti. "Ja niin olet sinäkin skaldi kaukaisilta mailta. Klaani on kaivannut tarinankertojaa. Hendrillo on jo sukunsa puolesta oikeutettu joihinkin maihin klaanissa." Hän asettelee sanojaan hetken. "Mutta, mutta. Olette toimineet omin päin klaanimme asioissa. Vaadin kuuliaisuutta klaanin päättävää elintä kohtaan." Hän läpsäyttää käsiään yhteen nostaen tunnelmaa. "Tehdään näin: hoitakaa kohtaaminen Rostakuksen kanssa kunnialla ja en näe mitään syytä olla hyväksymättä teitä klaanin vahvuuteen."

"Loistava päätös päällikkö! Teidän kannattaa jo alkaa kaavailla sopivaa maaplänttiä, tuomme nimittäin teille Rostakuksen pään kepin nokassa tuossa tuokiossa." Jaronil poistuu salista hyväntuulisena ja itsevarmana, makustellen jo mielessään etukäteen Hendrillon vääjäämättömän voiton hedelmiä.

"Hendrillo Vaskitsa?" hempeä ja arka ääni kysyy muutaman päivän kuluttua äänestyksestä. Ilta on jo saapumassa Stravulin talolle. Mistä tyttö oikein ilmestyi? Hänen kauniit ja viattomat kasvonsa ovat kauttaaltaan tautoitu erikokoisilla maan riimuilla. Yllään hänellä on taidokkaasti kudottu hupullinen tunika ja jalassaan yksinkertaiset housut. Katse on alistuva, kuin palvelijan. Hän pälyilee salaperäisesti ympärilleen varmistaen, että Hendrillo on yksin. "Salissa Kolmastivihitty pyytää teitä liittymään seuraamme. Meidän pitäisi mennä nyt heti." Äänensävy tekee selväksi, että muita ei kaivata eikä heille sovi asiasta myöskään kertoa.

Hendrillo on osannut kutsua odottaa. Maan papitarten toimintatavat tiedetään. Aina salaa ja madon hetkenä, totta kai.

Hän venyttelee makeasti ja nousee kaikessa rauhassa, iskee tytölle silmää salaliittolaisena ja alkaa kerätä varustustaan korostetun rauhallisesti vaikka näkee hätääntyneen peuran katseen tytön kasvoilla.

Matkalla hän kiusoitteee tätä vielä lempeästi kysellen tältä kaikenlaista arkista nimestä ja suvusta alkaen, hyvin tietäen ettei sanansaattaja haluaisi turhia puhella, pelkää kai lipsauttavansa jotain kiellettyä viisautta ilmoille!

Oikeastaan Hendrillo tyynnyttelee tällä itseään yrittämällä ottaa tilanne haltuun, mutta se onnistuu hiljaa pimeässä kulkiessa jatkuvasti huonommin. Mitäköhän henkiä Maan povesta nämä noidat suunnittelevat nostattavansa, ja kuinka syvältä?

Hiljaisuudessaan vaivaannuttavan matkan jälkeen Hendrillo ja tuo tatuoitu tyttö saapuvat erään talon luokse. Talo on aika lähellä sitä paikkaa, josta aikaisemmin seurattiin Onelsinia maanalaisiin luoliin. Talon emäntä, yhtä hiljainen kuin tyttökin, viittoo matkalaiset sisään ja saattelee heidät talon kellariin. Kellarista lähtee melko ahdas luola, joka ei kuitenkaan ole liian pitkä. Tytön kireä olemus hieman hellittää hänen päästessään luolaan, maan alle, ja hänen hyräilee jotain loitsua tai rauhoittavaa rukousta tyytyväisen oloisena.

Jos matkalla olikin vielä hieman koleaa, tuntuu lämpötila kasvavan mitä syvemmälle Hendrillo luolaan käy. Pikku hiljaa luolan päässä alkaa näkyä valoa ja se aukeaa isommaksi kammioksi, joka on selvästi jokin palvontapaikka. Kammion reunoilla on kivessää erikokoisia halkeamia, joista tilaan työntyy kuumaa ilmaa lämmittäen kammion suorastaan ahdistavan lämpimäksi.

Paikalla on kuusi Hendrillolle tuntematonta naista ja Salissa, joka kiirehtii Hendrilloa vastaan. Kaikki naiset ovat riisuneet yläruumiinsa paljaiksi ja samoin tekee myös Hendrilloa saattanut tyttö päästyään luolaan. Se voi kuulua rituaaliin, jota täällä tehdään, tai olla vain käytännöllistä kuumuuden tähden. "Tule, tule", Salissa hoputtaa Hendrilloa innostuneena. Hän saattelee miehen naisista vanhimman, lyhyen, riippurintaisen ja ryppyisen johtajahahmon, luo. Tämä istuu tyynyin pehmustetulla penkillään silmät valkoisena jonkinlaisessa transsissa. Salissa kuiskaa kunnioitus äänessään: "Tässä on Isoäiti Maralda, mahtava maan shamaani. Kerroin hänelle sinusta, kunniakkaasta maan soturista." Samassa Maralda korahtaa kovaäänisesti kuin heräten kuorsauksesta ja tuijottaa Hendrilloa suoraan silmiin.

"Jaa, tässäkö se nyt on?" hän kysyy Salissalta. Maralda ottaa Hendrilloa olkapäistä kiinni vähän samaan tapaan kuin Salissa päällikön salissa pari päivää sitten. Hän ravistaa Hendrilloa hiukan. Hän ravistaa lisää. Hän tuijottaa Hendrilloa tiiviisti silmiin ja alkaa pikku hiljaa pudistamaan päätään pettyneenä. "Ei, tämä ei ole sellainen", Maralda sanoo tiukasti kohdentaen sanansa Salissalle. "Ei mies voi maanoidan hengiltä apua saada, jos hän ei niitä pysty edes kohtaamaan." Maralda tönäisee Hendrillon kevyesti pois otteestaan pettyneenä. Salissa katsoo Hendrilloa hämmästynyt ilme kasvoillaan.

Hendrillo odottaa hetken hiljaa ennenkuin tajuaa ettei kukaan anna hänelle erikseen lupaa puhua vaan hänen itseasiassa odotetaan sanovan jotain. Selvästi ei enää olla Esroliassa!

"Isoäiti hyvä, olet oikeassa siinä että ne voimat joita te voitte maan sisältä nostattaa herättävät minussa...jännitystä.

Ettehän kuitenkaan sekoita..khhm...kunnioitusta jota tunnen noita voimia kohtaan pelkuruuteen.

Minä tiedän, ettette huoli esitaistelijaksenne ketään jota ei ole tarkoin punnittu, mutta nyt päätöksenne on liian hätäinen.

Minä ja ystäväni sentään olemme jo kerran laskeutuneet Maan uumeniin ja löytäneet sieltä sen, mikä muilta oli pysynyt piilossa, eli klaanilta Wendlan viemät lapset!

Ja vaikka olen yksinkertainen miesolento, joka pitää asioista joita voi käsissään pidellä ja silmin nähdä, olin suolla kohtaamassa Wendlan ja muut sen paikan oudot henget niitä kavahtamatta. Miksi en siis ottaisi vastaan täällä mitä tuleman pitää, minä joka seuraan Kavalania, lämpöä maan uumenissa?"
This message was last edited by the player at 08:23, Wed 28 Oct 2020.

"Näinkö on?" Maralda katsoo Hendrilloa ilkikurinen katse silmissään. Isoäiti könyää penkiltään seisomaan. Seisoessaan hän näyttää vieläkin lyhyemmältä ja kurttuisemmalta ja liikkuu vaivalloisesti. Jostain hänen käsiinsä on ilmestynyt käsivartta hiemen ohuempi keppi. Aivan tavallinen keppi tai puunkarahka. "Haluaisin sinun tutustuvan erääseen ystävistämme..." Maralda katkaisee kepin käsillään. Toimenpide näyttää uskomattomalta ottaen huomioon tämän ruumiinrakenteen. Kepin katkenneista kohdista tuprahtelee ohutta vihreää savua. Maralda heittää kepin puolikkaat Hendrillon jalkoihin.

Kuin ennalta sovitusta merkistä Maralda kääntyy kannoillaan poistuakseen tilasta. Hänen palvelijansa ottavat jonkinlaisen rukousasennon ja mumisevat loitsunsa ja seuraavat Maraldaa. Salissa tekee samoin, mutta ohittaessaan Hendrillon hän kuiskaa nopeasti ja huomaamatta Hendrillolle "Pystyt siihen!"

Savu alkaa kiemurtelemaan Hendrillon jaloissa. Yrittäessään liikuttaa jalkojaan, Hendrillo huomaa, että ne ovat kuin naulattu luolan pohjaan, maahan.

Vihreä utu Hendrillon ympärillä tiivistyy pitkäomaiseksi, käärmettä muistuttavaksi nauhaksi joka alkaa kiertää Hendrilloa uhkaavasti tiivistyvänä kehänä. Sen hahmoton "pää" tekee nopeita, hyökkäävän näköisiä liikkeitä kohti jalkoja joita Hendrillo kauhukseen ei voi liikuttaa lainkaan. Hän on näkevinään paljaiden jalkojensa kasvattaneen juuret ja niiden olevan yhtä alla olevan maalattian kanssa.

Äkkiä utu näykkäisee aiemman henkikohtaamisen jälkeensä jättämää haavaa Hendrillon vasemmassa jalassa Jalkaa alkaa vihlomaan sietämättömästi, ja Hendrillon polvet pettävät, hän välttää alas romahtamisen tarraamalla keihääseensä ja kannattelee sillä itseään.

Puhuuko Hendrillo itselleen vai kuiskaako joku neuvoa hänelle, mene ja tiedä. Mutta paniikki ja vastaan rimpuilu alkaa pikkuhiljaa hälvenemään äänen toistaessa hänelle: "etsi. toinen. tie..."

"Minä olen Maata, siitä erottamaton, siksi en voi liikkua. Minä olen vain kasa multaa joka ei edes voi liikkua, ellei siihen joku puhalla hetkeksi henkeä!"

Hendrillo katsoo jalkansa ympärillä viuhtovaa käärmevanaa ja sanooa sille: "Tule siis, henki minuun! Et ole viholliseni, otan sinut vastaan! Ruumiini tarjoaa sinulle vieraanvaraisuutta! Ole niin kauan kuin parhaaksi katsot, ja muista että hyvä vieras on vastuussa isäntänsä hyvinvoinnista!"

Polte jalassa muuttuu joksikin muuksi. Se, mikä äsken tuntui purevilta hampailta, taisikin olla sitä että henkikäärme imi jalassa olleita myrkyn rippeitä pois! Sitten pehmeän polttava tunne alkaa nopeasti nousta, Hendrillon oma henki salpautuu hetkeksi poltteen noustessa vatsaan, tulvahtaessa sydämen läpi, molempiin käsivarsiin, silmien taakse...ja tasaantuu viimein, kun se virtaa käsistä keihäänvarteen, jättäen jäljelle vain miellyttävän lämmön.

Keihäs on sama, mutta nyt elävä. Se vastaa Hendrillon tarjoukseen omalla äänellään: "Kiitosss tarjouksessta...mutta tämä keihässs on minulle vielä ruumisstasi mieluisssampi koti. Se on näet paljon sssinua terävämpi....Minä voin toimia sssen sssilminä ja näyttää sssinullekin tien...kunhan teet niinkuin ssanon...."

Hendrillon seuratessa nyt naisia hän saapuu toiseen kiveen louhittuun huoneeseen, joka ei ole sen kummempi kuin aikaisempikaan, ehkä vähän pienempi. Yksi naisista vilvoittaa isoäiti Maraldaa kylmillä kääreillä toisen hieroessa hänen jalkojaan. "Mitäs? Jokos sinä pääsitkin sieltä?" hän kysyy Hendrillolta huolettomasti liikauttamatta itseään. Salissa tulee pikaisesti Hendrillon luo katsoen merkitsevästi keihääseen. "Se taisikin mennä kuten suunniteltiin. Sinunlaisesi maan puolustaja pystyy varmasti panemaan kampoihin sille öykkärille." Aivan kuin hänen kauan toivomansa tapahtuma olisi viimeinkin toteutumassa. Salissa tarraa Hendrilloa olkapäistä ja näyttää siltä kuin olisi valmis sinetöimään tämän siunauksen suudelmalla. Niin innoissaan hän on tästä maan sankarista.

Hendrillon noutanut tyttö seisoo hiljaisena ja katse painettuna luolan suulla valmiina saattelemaan tämän takaisin Stravulin talolle.

Hendrillo ei kiirehdi irrottautumaan tilanteesta, vaan ottaa vastaotteen Salissan olkapäistä, painaen tämän kädet omiensa väliin ja pitää niistä hetken kiinni tavalla, joka on puolittain kunnioittava ja puolittain julkea. "Niin, täällä onkin paljon arvokasta tässä...puolustettavana. Olen valmis laittamaan itsestäni likoon kaiken."

Kumarrettuaan isoäidille vilkaisee Hendrillo vielä hymyillen Salissaa ennenkuin lähtee seuraamaan tyttöä.

Hendstaval pitelee sadetta viittansa alla aukion reunassa mukanaan laukullinen eläinlääkärin työkaluja. Vähäinen valo tulee lohkareen päälle jätetystä lampusta. Pyyhittyään nenänsä hihaansa ties monennen kerran kuulee hän metsiköstä säännöllisesti toistuvan kanalinnun kutsuhuudon. Laskettuaan äänet hän sammuttaa lampun, pakkaa tavaransa ja suuntaa kohti metsikköä.

"Ei kavioissa ole vikaa, sääri on rikki. Tämäkin menee teuraaksi." Rähjäinen soturi katselee vierestä kun Hendstaval laskee hevosen kavion maahan. Pari muuta ryysyistä miestä vaihtaa epäileviä katseita keskenään sivummalla. "Noista muista ostan polttomerkittömät. Jäljelle jäävät kelpaavat ratsuiksi mutta kaipaavat kavioiden huoltoa taas ensi vuodenajalla." Hendstaval tietää ettei hänen tarjoksensa ole mitä rosvot odottivat ja jää odottamaan heidän johtajansa vastausta.

Sään pieksemä soturi hieroo partaansa hetken.
"No eipä näistä paljon käteen jää. Mitäs sanot, jos tarjoan tietoja maksuksi? Kuten tiedät, kulkeutuu Smaragdimiekkojen klaanista meille uutisia aika ajoin ja olemme varsin perillä veljenpoikasi ja Rostakuksen välisestä kaksintaistelusta. Tiedät myös, millainen piru Rostakus on taistelukentällä. Veljenpoikasi ei varmaan panisi pahakseen pientä etua?"
This message was last edited by the player at 08:30, Thu 12 Nov 2020.

Partasuu vilkaisee kumppaneitaan kysyvästi. Mies ei jää odottamaan hevosten parissa ähisevän Hendstavalin vastausta vaan laskee saavansa tiedoillaan etua tähän tilanteeseen.

"Huhut kertovat, että veljenpoikasi isku arkaan paikkaan teki sen perkeleen.. krhm... toimintakyvyttömäksi. Rostakus ei ole saanut naista sen jälkeen ja on kireä kuin viulun kieli. Ei se mies sitä myönnä, mutta... tuota... ilolinnut kertoivat. Ja vaikuttaa siltä, ettei se näitä iloja vähään aikaan saakaan." Rähjäinen mies kuulostaa siltä kuin kertoisi isompaakin valtionsalaisuutta.

Hän jää seisomaan kysyvästi vaihtaen katsettaan Hendstavalin ja hevosten välillä odottaen jotain maksua näistä tiedoista. Sade tippuu miehen partakarvoista märkiin vaatteisiin.

Hendstavalin huulille leviää hymy silkasta siitä ilosta että kohtalo on näin Rostakukselle kääntänyt selkänsä. Jutun todenperäisyyttä hän ei riemultaan jää epäilemään.

"Vai sillä lailla. Saattaa olla että kaksintaistelun alla aiheesta kuullaan riimi tai pari. Tehdäänkö sillä lailla että talo tarjoaa tällä kertaa kavioiden hoidot? Hevosista maksan hyvän hinnan kunhan niissä ei ole tunnistettavia merkintöjä."
This message was last edited by the player at 22:05, Fri 13 Nov 2020.

Rosvojoukon johtaja nyökyttelee ehdotukselle tyytyväisenä hieroen käsiään.

Kavioiden hoidon jälkeen rosvot tekevät lähtöään. Hendstavalille on jäätetty pari hevosta. Kelpaamattomat hevoset he ottavat mukaan myytäväksi tyhmemmille ostajille. Ennen kuin rosvojoukon johtaja nousee ratsaille hän tulee vielä kysymään Hendstavalilta vaivihkaa kysymyksen, jota ei halua muun joukon kuulevan. "Kuulepas, onko sillä Hellirolla mitään mahdollisuuksia Rostakusta vastaan? Vedonvälittäjät tarjoavat hyviä kertoimia."

"Vain kohtalo osaa sanoa varmasti. Hendrillo on kokenut soturi, jollaista vastaan Rostakus ei ole tottunut taistelemaan. Vuosien viinalla läträäminenkään on tuskin tehnyt hänestä entistä vaarallisempaa."

Hendstaval kättelee kauppakumppaniaan, maksaa hevosista sovitun hinnan ja lähtee taluttamaan niitä kohti kotilaitumia.

Viikko kuluu kuin varkain. Koska kaksintaistelu oli sovittu tuulipäivälle, matkaan päätetään lähteä maapäivän aamuna, jolloin jää vielä iltapäivä ja ilta aikaa järjestelyille ja muodollisuuksille.

Mukaan lähtee koko joukko punanautalaisia. Broddi henkivartijoineeen ja muutama klaanin renkaasta, erityisesti Salissa ja Borngold. Kaksintaistelut vetävät aina väkeä normaalimarkkinoita enemmän ja niinpä mukana on myös kauppiaita, käsityöläisiä ja näiden apulaisia. Myös tormaktinkylästä on mukana silmäätekeviä: Kangharl ja Lankhpentos seurueineen ovat mukana. Nautoja, ei kuitenkaan punaisia, otetaan mukaan sen verran, että voidaan maksaa kaksintaistelun isännälle sopiva hinta. Seurue alkaa olla niin iso, että mukaan päätetään ottaa vielä muutama klaanin asetaani turvaamaan matkantekoa. Ollaanhan kuitenkin menossa Doluthan, ongelmaklaanin, maille.

Menomatkalla Lankhpentos kertaa tietämystään Doluthan klaanista ja Vaarakahlaamon historiasta kaikille, jotka vain jaksavat kuunnella. Vaarasaari on ollut merkittävä tapahtumapaikka ja monet ristiriidat on ratkottu siellä. Vanha mies voisi kyllä vähemmän muistella Rostakuksen edellistä voittoa. Klaanin päälliköstä, Ivar Puoliijalasta, hänellä ei ole hyvää sanottavaa. Tämän vaimo, Morganeth, on punanautalaisia, mutta pahat kielet kertovat heidän liittonsa rakoilevan miehen typeryyksien takia. Muutenkin klaani on hankkinut itsensä ongelmiin toimimalla jumalten ja esi-isien tahtojen vastaisesti.
This message was last edited by the GM at 06:15, Wed 18 Nov 2020.

Punanaudan suunnalta tullessa linnakkeeseen saavutaan itäiselle, hieman pienemmälle, portille. Muodollisuudet linnakkeeseen pääsemiseksi on sinällään hoidettu nopeasti Broddin ja muiden toimesta.

Vaarakahlaamon linnake on jotenkin eläväisempi kuin Punanaudan vastaava, mutta se saattaa johtua myös lähestyvästä markkina- ja kaksintaistelupäivästä. Aivan kylässä kiinni virtaava Vuoksi on tuonut paikalle paljon veneitä, joista lastataan myytävää markkinoille. Onpa kylässä jopa kaksi tavernaakin. Toinen on yksi kuuluisista Geon majataloista (9) ja toinen nimeltään Kaksnyrkkinen (10). Tässäkin kylässä järjestystä pitävät lunarit eivät ole tervetulleita Geon kapakoihin, joten he suosivat Kaksnyrkkistä.

Broddin valmistautuessa tapaamiseen Ivar Puolijalan kanssa Salissa ja Borngold tulevat selvittämään käytännön asioita.

Smaragdimiekat ovat kuulemma jo saapuneet paikalle ja levittäytyneet majoituksiinsa. Yleensä vierailijoille osoitetaan muutama vierastalo, mikä on aivan liian vähän, ja useimmat löytävätkin yöpymispaikkansa sukulaisten tai tuttujen nurkista. Smaragdimiekkojen vierastalot on valittu tarpeeksi kauas punanautojen taloista välikohtausten välttämiseksi.

Punanaudan saattue alkaa pian hajoamaan kukin omille teilleen alkaen valmistautumaan huomiseen päivään. Joku osaa jo kertoa, että Rostakus on nähty Geon majatalossa jonkin seurueen kera. Salissa kehottaa Hendrilloa ottamaan illan rauhallisesti ja käydä vaikka tutustumassa Vaarasaaren kaksintaistelupaikkaan.

Asuintalojen lähellä Jaronil huomaa mielenkiintoisen näyn. Yhdessä lehmihaassa laiduntaa kaikessa rauhassa erittäin tutun oloinen sonni! Se on sama, jolla Jaronil ratsasti smaragdimiekkoja pakoon, hän on varma siitä. Sonni on vaan nyt maalattu täyteen riimuja. Siinä on erikokoisia ilmariimuja, muutama kuoleman riimu ja onpa vielä illuusioriimukin. Smaragdimiekat ovat tuoneen sonnin varmasti mukanaan.

Jaronil selvittää hajamielisesti käytännön asiat, taputtaa Hendrilloa rohkaisevasti hartioille ja lähestyy varoen aitausta, etsien katseellaan jotakuta jolta kysyä sonnista. Hän pääsee asidalle kenenkään estämättä ja katselee hetken sonnia tarkemmin, tarkastellen riimuja ja koristelua ja kuiskutellen sonnille.

"Mitäpä poika? Tapaamme jälleen. Tuletkos tänään kotiin kanssani senkin mullikka?".
This message was last edited by the player at 15:47, Thu 19 Nov 2020.

"Sen nimi on Turjo." Poika ei ole varmasti kahtatoista kesää vanhempi. Hänellä on heiniä täynnä oleva talikko kädessään. "Minä nimesin sen. Isä sanoi, että se on minun." Pojan sanat alkavat juuttua kurkkuun. "Huomenna se... se kertoo jotain siitä tyhmästä tappelusta. Ne tappavat sen." Poika vie heinät sonnille ja silittelee ja halaa sitä. "Maalasin nämä riimut äidin kanssa hengenmiesten ohjeiden mukaan."

Ilmeisesti poika on myös tämän sonnin vartija, sillä muita ei näy.

Jaronil silmäilee sonnia nyökytellen ja kumartuu samalla lähemmäs poikaa.

"Vai Turjo. Terve mieheen vaan, muistatkos vielä minut?"

Turjo vastaa nyhtämällä maasta uuden tukollisen ruohoa välinpitämättömän näköisenä.

"Tiedätkös poikaseni, me olemme Turjon kanssa vanhoja tuttuja. Minä ratsastin hänellä tuskin viikko takaperin." Poika kohottelee kulmiaan ja Jaronil sisuuntuu. "Etkö usko vai? Olimme klaaninne mailla, tuota.. hyväntahtoisella vierailulla, ja sain silloin tilaisuuden kokeilla hänen vahvaa selkäänsä. Katso vaikka." Jaronil hyppää aitaukseen ja lähestyy sonnia varovasti, suu yhtäkkiä kuivana. Sonnin häntä viuhtoo, mutta se tyytyy nyhtämään maasta tukon ruohoa ja antaa skaldin laittaa käden lihaksikasta kylkeään vasten.

"Näetkös? Vanhoja tuttuja." Jaronil näkee pojan mielenkiinnon syttyneen, ja jatkaa nopeasti ennen kuin tämä ehtii vaatia skaldia nousemaan ratsaille.

"Hyvä ystäväni Hendrillo on huomenna kohtaamassa taani Rostakuksen Vaarasaarella. En usko että hänkään haluaisi näin portran sonnin kohtaavan siellä kuolemansa, Rostakuksessa on ihan tarpeeksi. Tiedätkö poika suunnittelevatko ne tekevänsä Turjolle pahojaan ennen kaksintaistelua alkua vai sen jälkeen? Minä haluaisin kovasti auttaa sitä ja sinua."

Pojan silmät kirkastuvat. "Ne aikovat uhrata sen ennen taistelua ja lukea jotain taistelusta... jotain ensimmäisestä verestä tai kuolemasta tai jostain sellaisesta. Jotain sellaista minä kuulin." Poika ei tunnu välittävän tästä tiedosta enempää. "Voisitko sinä oikeasti auttaa sitä?"

Jaronil miettii huultaan purren ja kumartuu sitten lähemmäs poikaa kuiskaten.

"Kyllä voin. Onkos sinulla vielä niitä maaleja jäljellä? On vai? Hyvä juttu, koska me vaihdamme härät. Minä käyn hankkimassa toisen härän tilalle, vaihdamme ne yöllä ja sinä saat maalata sen uuden. Minä kuljean Turjon jonnekin turvalliseen paikkaan."

Jaronil nuolaisee huuliaan. "Ymmärrät varmaan kuitenkin ettei Turjo voi jäädä teille. Klaaninne väki tuntee Turjon, ja jos käy ilmi että se löytyykin rauhallisesti syömässä ruohoa karsinassaan, he vain tappavat sen uudestaan. Palkkioksi avustani minä vien sen turvaan omaan laumaani. Saat kuitenkin käydä katsomassa sitä kun haluat. Sopiiko tämä?"

Lapsi nyökkää ja Jaronil pörröttää tämän likaista tukkaa. "Älä huoli, kaikki kyllä järjestyy".
This message was last edited by the player at 08:57, Wed 25 Nov 2020.

Pari tuntia myöhemmin Jaronil yhyttää Henstavalin tämän serkun talosta. "Kuulehan kuoma, tulisitko tänne hetkeksi."

Pirtin nurkan takana Jaronil avaa sanaisen arkkunsa ja kertoo tälle koko tarinan Turjo-härästä. "... No, asia on niin että minä aion ottaa sen sonnin itselleni. Tämä on nyt kirjaimellisesti näitä henkimaailman asioita, sillä olen sen elikon velkaa isoisälleni. Jos annan sen kuolla papin uhriveitseen Vaarasaarella huomenna niin tapahtuu kauheita."

Ennen kuin Hendstaval pääsee protestoimaan, Jaronil jatkaa. "Tiedän, tämä on täysin väärä aika karjavarkauksille; siksi minä aion ostaa toisen mullikan ja vaihtaa sen Turjoon. Otin vähän selvää, ja Sarkil Sinipaidalla olisi sonni joka on hyvässä lihassa ja saman värinenkin. Sillä on vaalea kolmio otsassa mutta sen voi maalata piiloon. Tarkarl Tarkarlinpojalla on myös komea elikko, joka toki on vähän laihempi mutta saman värinen. Ja sitten on vielä Gossi Kehräparta jolla olisi myydä kuohilas härkä, jonka turkki on kyllä vaalea mutta josta saadaan tehtyä jotakin jos sen päälle kaataa vaikka pari saavillista mutaa."

Jaronil kröhäisee. "Tuota, minä olen antanut jo pois kaikki klaanistani tuomani lahjat ja kumiskin juotettiin lunareille. Ei sinulla olisi lainata minulle paria pakkaa vuotia tai jotakin niin että voisin maksaa edes osan sen elikon hinnasta? Saan kyllä puhuttua nuo maajussit hyväksymään etumaksun ja pysymään asiasta hiljaakin, mutta on minun jotain heille annettava. Korvaan kyllä kaiken sinulle ruhtinaallisesti ja annan Turjon astua sinulle niin monta lehmää kuin ikinä haluat, mutta tarvitsen apuasi nyt".
This message was last edited by the player at 15:10, Fri 27 Nov 2020.

Hendstaval ottaa ranteestaan muutaman korun ja ojentaa ne Jaronilille.

"Ai että henkimaailman juttuja? Tässä tilanteessa kaikki apu Hendrillolle kelpaa. Hätätilanteita varten kannan mukanani rannekäätyjä, joista osa saattaa olla oikeasti kultaa. Hankin näitä tyypeiltä, joilta saa hyvät hinnat mutta joilta ei kannata kysellä liikaa."

Illan hämärtyessä Hendrillo, tietämättömänä ystäviensä hääräilystä, on jaloittelemassa Vaarasaarella toimien samalla tukena vanhalle Lhankpenthokselle, joka on tahtonut lähteä tarkastamaan kaksintaistelun areenan etukäteen. Lhankpenthokselle heikon näkönsä takia kyseessä on puhtaasti rituaali, mutta ilmeisen tärkeä sellainen.

Hendrillo pälyilee taistelulle varattua aukiota sitä tarkemmin, kuin yrittäen löytää sieltä jonkun Smaragdimiekkojen piilottaman ansapaulan.

"Tiedän kyllä että näillä mailla oikeutta haetaan usein näin. Mutta hiukan älyttömältä koko juttu silti tuntuu. Emme tehneet Smaragdimiekoille vääryyttä ja he tietävätkin sen. Silti joku saattaa heittää täällä huomenna henkensä."

"Kerro, hyvä Lhankpenthos, kun sinulla muisti riittää paljon pidemmälle kuin kellään klaanissa. Miten nämä välit Miekkojen kanssa ovat käyneet tälläisiksi. Ja oikeastaan vielä ennemmin haluaisin tietää, eikö niille ole mitään tehtävissä? Minä ymmärrän ettei huomista taistelua käy siirtäminen, mutta jos siitä selviän, haluaisin edistää enemmän rauhaa kuin kalistella aseita Rostakuksen kaltaisen hampuusin kanssa."

Lhankpenthos painaa kätensä maahan välittämättä vielä Hendrillon kysymyksestä. "Tunnetko sen? Maa on valmis. Tämä maa on imenyt itseensä taistelun verta vuosisatojen ajan. Nyt se tuntuu jotenkin vieläkin... malttamattomalta." Samassa yllättävä kova tuulenpuuska riepottaa vanhuksen ja Hendrillon vaatteita. "Jahas, jahas...", Lhankpenthos tuumii mietteliäänä kuunnellen tuulta.

"Smaragdimiekat ovat olleet vihollisiamme jo kauan ennen kuin minä uiskentelin ensimmäistä kertaa ilkosillani Wendlan aalloissa. Dinacolin heimoa, siis smaragdimiekkojen heimoa, sanottiin joskus rikkaaksi heimoksi. Ilmeisesti he ovat vieläkin katkeria menettämistään rikkauksista. Me olemme aina olleet tuon heimon naapuri ja he ovat aina meiltä yrittäneet viedä oman osansa." Lhankpenthos jatkaa jaloitteluaan takaisin kohti Vaarakahlaamon kylää. Miten vanhus osaakin oikeaan suuntaan noilla silmillä?
"Ryöväys on ryöväystä ja kunniallinen perinne sinänsä. Mutta turhanpäiväinen tappaminen ja tuhoaminen se on myrkkyä. Etenkin näinä aikoina, kun meillä olisi yhteinenkin vihollinen! Sehän kyllä punaiselle kuulle sopii, että klaanit tappavat toisiaan." Lhankpenthos mietiskelee hieman viimeaikaisia tapahtumia. "Pahin oli kyllä miekkojen hyökkäys meidän kyläämme muutama vuosi sitten. He tappoivat naisia ja lapsia. Huomasit varmaan sen pyhätön? Se on rakennettu tuon poltetun talon paikalle. Yerestia, kaunis miniäni, oli siinä talossa myös. Kangharl ei ole koskaan antanut sitä anteeksi vaikka Broddi sovittelikin rauhaa. Kangharl on levoton sielu ja olen yrittänyt häntä hillitä. Mutta toisinaan tulee... ylilyöntejä. Vaikka hän onkin poikani, toivon, että hänestä ei koskaan tule punanautojen päällikköä. Me tarvitsemme nyt rauhanrakentajia, emme sodanlietsojia."

Lhankpenthos jatkaa hidasta kävelyään ja ylittää kahlaamon varsin ketterästi ja kastumatta. "Ja niin... meillä täällää Sartarissa kaksintaistelujakin on kahdenlaisia. Kuoleman miekat käyvät ne aina loppuun asti. Sitten on kaksintaistelu ensimmäiseen vereen. Kysymme asiaa vielä huomenna esi-isiltä, mutta en näe miksi he haluaisivat tässä tapauksessa kuolinuhrin. Taistelet vain urhoollisesti. Me luotamme sinuun, ryövärin poika."

Vanhuksen puhuessa naisten ja lasten tappamisesta käy Hendrillo vakavaksi. Vai sellaisia naapureita! Äkkiä hän ymmärtää Kangharliakin paljon paremmin. Kyllä niille heittiöille tosiaan laitettava kova kovaa vasten, isoaa Hendrillo ajatuksissaan kuin paljasjalkainen punakarjalainen.

Sitten Lhankpenthoksen toiset sanat palaavat mieleen.

"Maako odottaa verta, sanoitte. Minä sanon että olen tullut tänne niin äskettäin, etten vielä jouda nurmen alle loikomaan.

No, minä tunnen Maan ja luotan siihen, että se kannattelee minua huomenna, kun Rostakuksen kanssa vähän tanssitaan. Meillä on näet, khm, sopimus asiasta.

Minä annan huomenna kaikkeni. Vastapalvelukseksi toivon, jos tuotan klaanille kunniaa, että Kangharl suvaitsee jatkossa katsoa minua vähän vähemmän kieroon...ja että voin kutsua teitä jatkossa isoisäksi."

Hendrillo huomaa sivusilmällä joltensakin happamannäköisen Jaronilin astelevan esiin talojen välistä. Tämä huomaa Hendrillon ja lähtee määrätietoisesti lähestymään. Skaldilla on näköjään asiaa.
This message was last edited by the player at 14:20, Tue 01 Dec 2020.

Lankpethos nyökkää hymyillen Hendrillolle ja kääntää sitten katseensa Jaroniliin, joka harppoo viimeiset metrit kylän mutaista raittia.

"Hendrillo, siinähän sinä olet - ja päivää myös arvon lainpuhujalle - olisi hieman asiaa, itse asiassa teille molemmille."

Skaldi hieroo niskaansa kuin yrittäen taltuttaa ilkeää jomotusta ja jatkaa. "Oletkos kuomaseni - niin ja arvon lainpuhuja myös - kuullut että huomisen seremonioissa aiotaan uhrata oikein sonni ennen kaksintaistelun alkamista? Se on tuolla aitauksessa valmiiksi maalattuna ja kaikkea."

Jaronil nyökkää kohti aitausta ja madaltaa ääntään. "Näettehän molemmat kuinka hieno eläin se on. Eikö teistä ole ongelma että Smaragdimiekat tuovat uhrilahjaksi jotakin noin arvokasta? Ainakaan minä en ole nähnyt saattueessamme mitään mikä vetäisi vertoja tuollaisella uhrille. Ties vaikka rakkaat naapurimme yrittäisivät hankkia itselleen etua ja meille kaikille vaikeuksia lunarien kanssa uhraamalla sen Orlanthille - Hendrillon taikuus on nimittäin ihan muuta perua ja he tietävät sen. Tai voivathan he tietysti uhrata sen Humaktillekin, jolloin kehästä kävelee vain yksi hengissä ulos, tai sitä se ainakin meillä päin tarkoittaa."

Jaronil kääntää katseensa Lankpethoksen puoleen. "Ettekö te tietäisi mitään laillista kiemuraa jonka avulla voisimme estää noin arvokkaan uhrin? Vaihdattaa sen vaikka lampaaseen tai jotain? Minulla on sellainen aavistus ettei tuon mullikan kuolemalla osteta mitään meille mieluisaa."

Lhankpenthos heilauttaa skaldille kättään. "Älä sinä huoli siitä sonnista. Sen teurastus on kunniaksi niin esi-isille kuin itse eläimellekin. Smaragdimiekat nyt halusivat toimittaa uhrieläimen tällä kertaa. Toimenpide on hyvin tavallinen osa virallisen kaksintaistelun alkua. Sillä ostetaan esi-isien ja jumalten siunaus taistelulle." Lhankpenthos maiskuttelee suutaan mietteliäänä. "Ja erittäin harvoin rituaalissa ilmenee mitään järisyttäviä muutoksia taisteluun. Ja lammas... heh heh... sinähän olet varsinainen vitsiniekkakin. Kyllä sen lehmä olla pitää."

Hendrilloa hän tarttuu vielä olkapäästä. "Kyllä Tormaktinkylään aina hyvä sotilas mahtuu. Lepää nyt. Vastustajasi on varmaan Geon luona hankkimassa sinulle tasoitusta. Näemme huomenna." Tämän sanottuaan Lhankpenthos haparoi itsensä vierasmajaan yöpuulle.

Hendrillo odottaa kunnioittavasti Lhankpenthoksen poistumista ja kääntyy sitten Jaronilin puoleen, hiukan kulmakarvaa kohottaen:

"Levätäpä hyvinkin tässä malttaa, kautta Uroxin pallien tai jotain sentapaista mitä olen kuullut sinun hokevan.

Olet näköjään Jaronil hyvässä vauhdissa hankkimassa meille lisää hankaluuksia, mitä tässä tilanteessa arvostan. Voinko auttaa? Onpahan jotain muuta ajateltavaa kuin huomisen verileikit."

Jaronil vilkaisee happamana Lankpenthoksen perään ja kääntyy sitten Hendrilloon päin.
"Lainpuhujamme on tietysti oikeassa tuon härän suhteen, vaikka huoleni Smaragdimiekkojen vilunkipelistä on aito. Hän ei vaan tiedä että se on minun sonnini Tai no, oikeammin esi-isäni; se on taas näitä henkimaailman juttuja."

Jaronil huokaa. "Minulla on tässä käsissäni melkoinen pulma. Tarvitsen tuon elikon itselleni taikka suututan isoisäni hengen pahanpäiväisesti kammottavin seurauksin. Toisaalta jos sen varastaa, syy siitä sälytetään varmasti klaanimme niskaan ja seuraukset siitä voivat olla vielä kammottavammat. Yritin ostaa toisen tilalle ja vaihtaa sonnit kaikessa hiljaisuudessa, mutta nämä kirotut paikalliset ovat ahneita kuin langennut Issaries ja ovelia kuin arokojootit. Ja töykeitä myös; tuolla noin asuu Gossi Kehräparta jolla on laumassaan kehnoimpia kantturoita jotka Eiritha on kuunaan luotaan päästänyt. Vedettyäni kaikkialla muualla vesiperän menin lopulta hänen luokseen ja sanoin maksavani hinnan klaanini kunnian kautta sitten kun saan tarvittavat varat. No arvaapa mitä, hän julkesi nauraa minulle päin naamaa!" Tämän kertoessaan Jaronilin normaalisti tyyni ulkokuori rakoilee ja hän näyttää olevan kenkäisemäisillään jotakin, mutta tyytyy lopulta huokaisemaan uudelleen syvemmin.

"Tekisipä mieleni koittaa vaihtaa Turjo ja jokin sen näköisistä sonneista päikseen. Sillä tavalla Turjon henki säästyisi ja voisin yrittää varastaa tai ostaa sen itselleni myöhemmin. Tarvitsen siihen kuitenkin apua, ja jos sinä keksit jonkin paremman keinon tästä tilanteesta selviämiseen niin olen pelkkänä korvana."
This message was last edited by the player at 11:46, Wed 02 Dec 2020.

Hendrillo hytisee iltahämärän tuomassa kosteassa ilmassa.

"Mennään johonkin lämpimämpään paikkaan kysymään olutsarvelta neuvoa näin kiperään tilanteeseen. Mieluummin johonkin muuhun juottolaan kuin siihen, jossa Rostakus pitää hovia. Yksi tyhmä mulli ongelmana kerrallaan."

Hetkeä myöhemmin kaksikko istuu pitkän pöydän ääressä otsa kurtussa tuijottaen olutsarviinsa. Hendrillo katsoo oluen vaahdossa suurta kuplaa joka puhkeaa kadoksiin.

"...minähän en siis ole karjanhoitoalalla, mutta...eikös sellainen sonni voi myöskin kadota? Tarkoitan, että sellaista tapahtuu, vai mitä? Joku unohtaa sulkea veräjän ihan vahingossa, ja elikko vain hoippuu teilleen? Ja" - dramaattinen tauko - "sitten, joku aivan toinen voi sen aamulla löytää, ja pelastaa uhririitin? Eikös sellainen olisi ikään kuin sen elikon omistamista? Tilanteen haltuunottoa nyt ainakin!"
This message was last edited by the player at 17:46, Wed 02 Dec 2020.

Jaronilin kasvoille leviä ovela hymy hänen tajutessaan Hendrillon suunnitelman.

"Totta joka sana! Tuollaistahan sattuu tämän tästä. Ja jos vaikka joku ohikulkija sattuisi löytämään sonnin ja silkkaa laupeuttaan tuomaan sen takaisin, niin eikö olisi vain oikeus ja kohtuus että hänelle annettaisiin kunnia käyttää myös uhriveistä papin sijasta."

Jaronil hörppää tyytyväisenä tuopistaan ja kumartuu lähemmäs kuiskaamaan. "Isoisäni ei niin välitä kenen omistuksessa nauta viettää elämänsä kunhan se päätyy hänen laumaansa kuoleman hetkellä. Mitäs sanot jos otetaan vielä toiset ja odotellaan rauhassa pimeää."

"MJITÄ PERKELETTÄ!" Rostakus huutaa ja riehuu Vaarasaarelle maahan narulla rajatussa kehässä. On kaksintaistelupäivän aamu ja hän retuuttaa pientä poikaa, jonka tehtävänä oli vahtia uhrisonnia kylässä. Paikalle on kerääntynyt paljon väkeä niin smaragdimiekoilta kuin punanaudoilta. He ovat sijoittuneet kaksintaistelukehän eri puolille ja kyräilevät toisiaan epäluuloisina. Luotto toiseen klaaniin on heikko ja katsojat ovat pahimmillaan aseistautuneet kuin sotaan.

Rostakus on tahrinut paljaan yläruumiinsa siniseen maaliin. Housuina hänellä on yksinkertaiset nahkahousut, jotka nekin ovat sinisten roiskeiden täplittämät. Hänen hiuksensa on solmittu taakse. Rostakuksen kaksintaisteluase, jykevä koristeltu pronssikärkinen seiväs, on isketty kehän keskelle. "Ejthän sinä nulikka voi sellaista sonnia hävittää!" Pojan äiti yrittää suojella tätä joutuen yhä uudelleen Rostakuksen tönäisemäksi märkään maahan.

Syrjemmällä Lhankpenthos ja smaragdimiekkojen vanhin neuvottelevat rauhallisesti tilanteesta käyden läpi vaihtehtoja alkurituaaliksi.

Kylään johtavalta puusillalta alkaa kuulua kopsetta. Päät kääntyvät kohti siltaa ylittävää härkää jolla on mies selässään. Jaronil ratsastaa rauhallisesti kaksintaistelupaikalle Rostakuksen eteen.

"Palautan tämän kuleksimasta, taitaapi olla uhrieläimemme. Lieneekö tuuli puhaltanut aidanseipäät kumoon; löysin härän kylän liepeiltä ollessani aamuratsastuksellani. Ja jätähän hyvä mies se poika rauhaan Rostakus, hänelle on tarpeeksi siinä että hänen hoidokkisonninsa uhrataan." Jaronil laskeutuu härän selästä ja suoristelee vaatteensa.

Smaragdimiekkojen vanhimman lähestyessä Jaronil nostaa teatraalisesti kätensä pystyyn. "Hetkinen vain! Minä löysin tämän härän ja toin sen luoksenne. Ei liene kohtuuton pyyntö että saisin itse olla myös se joka sen teurastaa. Se on vähintä mitä voin tehdä." Nämä viimeiset sanansa Jaronil osoittaa pojalle, jonka suupielet ovat hyvää vauhtia matkalla alaspäin.

Ennenkuin Rostakus tai muut ehtivät vastata Jaronilille, astuu Hendrillo edemmäs klaanilaisten joukosta. Hän on käyttänyt aamun kiillottaen vähän himmeäksi päässyttä rintapanssariaan, öljynnyt hiuksensa ja rajannut silmänsä kohlilla. Saavatpahan nämä pohjoisen takapajuiset remuajat vaivanpalkakseen paikalletulosta edes nähdä, miten astelee esrolialainen soturi!

"Juuri niin! Toimitahan, Jaronil uhri niin kuulemme mitä sillä on sanottavaa. Ja Rostakus, toisen kerran jo: jätä pojannulikat rauhaan, ja käy koitokseen itsesi kokoisen vastuksen kanssa!"

Pojalle hän iskee silmää ja kuiskaa: "Ole reipas. Jaronil toimittaa Turjon laumaansa...kuka tietää, etteikö hän voisi viedä sinut sinne sitä katsomaan...."

"Sjinut minä hoitelen kohta!" Rostakus huutaa Hendrillolle osoittaen tätä sormellaan. Pojannulikka ja tämän äiti eivät häntä enää kiinnosta, vaan sonni.

"Mjitäs juonia nämä on? Sonni on meidän", Rostakus selittää vanhimmalle kunnioittavalla äänellä, jota hän ei näkemänne perusteella käytä kehenkään muuhun.

"Sonni on teidän, joten meidän on uhraus. Niin kuin alun perin sovittiin. Meille sopii kyllä, että skaldi Jaronil uhraa sonnin. Hänhän sen löysi kuljeksimasta", Lhankpenthos kuuluttaa paikaltaan.

"Vanhus on oikeassa. Ei hätää, sonnihan on valmisteltu", smaragdimiekkojen lainpuhuja melkein kuiskaa Rostakukselle yrittämättä kuuluttaa asiaa kaikkien kuultaville. Hän viittoo Jaronilille sallivasti aloittaa toimituksen. Rostakus puree hammasta, mutta harppoo seipäänsä luokse ja kiskaisee sen maasta näyttävästi. Tämä aiheuttaa jännitystä katsojissa ja molemmin puolin hapuillaan kirveiden ja seipäiden kahvoja. Rostakus vaikuttaa kärsimättömältä päästä aloittamaan taistelun. "Aloitetaan jo tjämä turpasauna! Tappakaa se sonni!" hän huutaaa ja smaragdimiekat mylvivät kannustuksia.

Sonnin vartija kävelee reippaasti kyyneleet silmissään Turjon luo ja taputtaa sen märkää kuonoa kädellään. "Ei hätää, poika. Pääset Jaronilin laumaan."

Jaronil ohjaa hellästi pojan takavasemmalle ja viiltää sonnin kaulavaltimon auki nopein liikkein, mumisten samalla rauhallisen viillon litaniaa tavalla, jota joku lähempää kuunteleva saattaisi pitää joltensakin epätavallisena. Teutaroivan sonnin veri ryöpsähtää kaksintaisteluareenan hiekalle.

"Oi suuri Orlanth, Kuningas ja Larnsting, Elämän ja Valon tuoja, Hän joka tuo ukkosen ja Vapauden, Runoilija ja Kapinallinen, Salamoiden herra,..." Jaronil on elementissään ja kajauttaa yksi kerrallaan ilmoille kaikki Orlanthin neljäkymmentäyhdeksän nimeä, tietoisena Rostakuksen kärsimättömästä hampaankiristelystä ja yleisön kasvavasta rauhattomuudesta kolmannenkymmenennen nimen kohdalla.

"...Lainpuhuja, Pässi ja Oikeuden tuoja! Valista silmäsi Smaragdimiekkojen Rostakuksen ja Stravulinpoika Hendrillon ottelulle, jonka tulos selvitköön kun uhrin ja miehen veri ensi kertaa sekoittuvat. Paras voittakoon!"

Välittömästi sonnin heitettyä henkensä Lhankpenthos ja smaragdimiekkojen vanhin kipittävät sen luo. Smaragdimiekka leikkaa sonnin vatsan tottuneesti auki ja survaisee kätensä sisään. Hän nostelee merkitsevästi erilaisia suolenpätkiä ja muita sisäelimiä ulos. Lhankpenthos tunnustelee elimiä ja haistelee niitä ja he toteavat niistä asioita toisilleen.

Rostakus pyörii kehässä vimmaisena kuin odottaen merkkiä aloittaa teurastus. Hetken aikaa tunnelma on odottava, kunnes smaragdimiekka kuuluttaa: "Jumalat ja esi-isät ovat puhuneet. Taistelu käydään ensimmäiseen vereen."

Rostakus oli selin ilmoittajaan päin ja kääntyy nyt hitaasti kohti uhripaikkaa. "Mjitä?! Sonnihan oli valmisteltu!" Hän harppoo Lhankpenthoksen luo. Hän tarraa sokeata vanhusta kaavun rintamuksesta ravistellen tätä. "Sjinä saatanan turjake annoit tuon muukalaisen uhrata sonnin omille jumalilleen! Meidän piti taistella kuolemaan!" Hän kohdistaa turhautumisensa täysipainoisesti sokeaan vanhukseen. Kaksintaistelu on kuitenkin virallisesti alkanut.

Rostakuksen retuuttaessa Lhankpenthosta kalahtaa takaviistosta hänen kypäräänsä keihään varsi, toimittaen tälle kelpo korvatillikan. Hendrillo on päättänyt vihdoin saada tämän huomion kokonaan.

"Nyt irti isoisästä, sinä lehmänpaskasta kokoonpuristeltu löyhkiö ja miehen irvikuva!"

Hendrillo tanssii ketterästi vähän kauemmas ja antaa Rostakuksen kerätä raivoaan rauhassa. Seuraavat sanat hän kohdistaa myös yleisölle, niin omille kuin vihollisillekin.

"Hienon esitaistelijan olette paikalle tuoneet raitista ilmaa pilaamaan! Käy tolkutta naisten, lasten ja vanhusten kimppuun. Sieltä härän sisältäkö teidän piti rohkeutta löytää?"

Ennen kuin aseet todella kalahtavat yhteen niin Hendrillo ehtii vielä painua hivenen kumaraan, ja kuopaista hiukan taistelutantereen verta odottavaa maata kouraansa. Hän hieroo sitä rintaansa ja otsaansa ja kuiskaa hiljaa: "Äiti, katso poikasi".
This message had punctuation tweaked by the player at 11:32, Fri 11 Dec 2020.

"Jaa niin..." Rostakus tallustelee takaisin rinkiin jättäen kaiken muun huomiotta.  Tuntuu, että mies keskittyy vain yhteen asiaan kerrallaan. Hänen käteensä on jotenkin jäänyt härän verta ja jokin suolenpala. Vastauksena Hendrillon toimiin hän hieroo naamansa verellä kiristellen hampaitaan. "Mjinullahan oli täällä yksi kaksintaistelukin voitettavana." Hän pyörittää keihästään taidokkaasti keräten kannustuksia omalta puoleltaan ja marssii kohti Hendrilloa uhkaavasti. Ensimmäinen isku kokeilee Hendrillon refleksejä.

Onko syynä Jaronilin hyöriminen yleisön joukossa aiheuttamassa sekavuutta? Vai ikävä tilanne, josta kaksintaistelu jouduttiin aloittamaan? Vai onko syynä Rostakuksen tekemä yllättävän, suorastaan epäluonnollisen, nopea hyppäys eteenpäin? Joka tapauksessa Hendrillo löytää itsensä maasta makaamassa Rostakuksen seipään tekemän nopean hämäysliikkeen ja kampituksen jäljiltä.

"Sjitä maatahan sinä kaipasit!" Rostakus huutaa sylki lentäen äänessään pikaisen koston tuomaa tyytyväisyyttä. Hän kääntyy kädet levällään huudattamaan omiaan itsevarmasti huutamalla korkean kiekaisun. Smaragdimiekat hurraavat ja taputtavat villisti. Joku punanautalainen huutaa Hendrilloa nousemaan ylös.

Syöksy vasten tannerta lyö ilmat pihalle Hendrillolta ja saa kilven kirpoamaan kädestä. Hän tuntee veren maun suussaan, muttei huuliaan. Kuullessaan Borngoldin huutavan jotain, josta ei saa selvää, alkaa hän kammeta itseään ylös melkein jo tuntien seuraavan iskun lapojensa välissä - mutta Rostakus onkin keskeyttänyt piinan kerätäkseen omiltaan hurrauksia. Hendrillo on juuri ponnahtamassa maasta kohti vihollistaan kun hän ykskaks tuntee miten keihäs alkaa ottaa Maanoidan kutsuman käärmeen muotoa, tavalla jonka hän tietää yksin näkevänsä, ja kuulee sen äänen: "aloillasssi nyt...minä puren kun hetki on ssopiva!"

Näytelmästä huolimatta Rostakus on tietoinen kilpakumppaninsa toimista. "Eijköhän lopeteta tämä ilveily. Meillä on luola ja sen aarteet vielä tutkittavana", Rostakus komentaa ilkikurinen virne kasvoillaan. Hän lähestyy Hendrilloa heiluttaen seivästään puolelta toiselle näyttävästi.

"Rostakus, varo ettei seiväs lerpahda kesken touhujen!" huutaa Hendstaval kehän reunalta. Hän ottaa katsekontaktia yleisöstä löytämiinsä edellisillan ryyppykavereihen ja elehtii käsillään etumuksensa edessä niin, ettei varmasti jää epäselväksi mihin seipääseen kaksoismerkitys viittasi.

Hendrillo oivalta Hendstavalin huudahduksen merkitykset, ja seuranneen yleisön hörähtelyn hetkellä kuiskaa henki Hendrillon korvaan: "Nyt!"

Kukaan ei jälkikäteen pysty täysin selittämään miten Hendrillon hiukan holtiton syöksy oikein meni, ehkä Jaronilin henkiin virittyneet aistit saavat talteen parhaan käsityksen asiasta. Rostakus ei huutelusta niin paljon hämäänny, ettei torjuisi vaivatta Hendrillon yläviistoon suuntaavaa keihäänkärkeä rajulla oman aseensa kaarella. Samalla Hendrillon keihään varsi heilahtaa vasten Rostakuksen reittä - mutta miksi soturi ulvahtaa kivusta tuosta varren hipaisusta, ja kompastuu kontilleen vasten maata?

Tasapainoaan hakien Rostakuksen taakse päätynyt Hendrillo pyörähtää ympäri, ja heilauttaa kahdella kädellä keihään varrella kohti poispäin konttaavaa Rostakusta. Varren pää osuu takaapäin Rostakuksen jalkojen väliin, ja korstosta lähtee vielä korkeampi kivun nuotti.

Paikalleen valmiusasentoon jäävä Hendrillo hakee Hendstavalin katsetta kun huutaa "Voi minun kömpelöä keihästäni! Sehän meni ohi molemmista jaloista, osuen kaikkein hyödyttömimpään paikkaan!""

Rostakus könyää maasta ylös niin nopeasti kuin kykenee iskun jälkeen kirskutellen hampaitaan. "Vjai hyödytön, perkele! Se kävi eilenkin jossain teidän kylän portossa sisässä", Rostakus murisee hampaidensa välistä. Aikasempi hauskanpito on tiessään ja miehen silmissä palaa viha ja hämmennys tuon kajaalilla koristellun muukalaisen taidoista. "Ja kohta se astuu sen sinunkin komian sukulaistytön", hän huutaa aloittaen hurjan syöksyn ja iskujen sarjan Hendrilloa kohtaan.

Mies painaa päälle hurjasti ja Hendrilolla on täysi työ torjua Rostakuksen iskuja. He kiertävät kaksintaistelukehää yleisön hurratessa Hendrillon jokaisen torjunnan kohdalla. Joka kerta kun Rostakus yrittää tehdä nopean hypähdyksen, jokin voima vetää häntä kohti maata ja hyppy jää lyhyeksi antaen Hendrillolle tilaisuuden torjuntaan. Nivusissa vihlova kipu ei tee asiasta yhtään helpompaa. Useamman iskun jälkeen Rostakus vetää hetken henkeä hänen ja Hendrillon kiertäessa toisiaan. "Mjitä hemmettiä tämä on?" Rostakus kysyy kuin pohtien mikä tilanteessa on pielessä.

Kuin vastauksena Rostakuksen mietteisiin katsomosta kajahtaa Punaklaanilaisten ilkikurinen laulu.

Hendrillo näyttääpi taitonsa meille
pannuttaa Rostista smaragdeille
jalkojen välliin
jalkojen välliin
jalkojen välliin
sauvaa juu

Veltot on Rostiksen miekka ja heppi
mut puhtia tarjoaa tanakka keppi
jalkojen välliin
jalkojen välliin
jalkojen välliin
sauvaa juu

Miksi on syöksysi laiskoja, sälli?
Taidatpa tarvita toisenkin tällin
jalkojen välliin
jalkojen välliin
jalkojen välliin
sauvaa juu

Ainakin katsomossa näyttää olevan hauskaa.

Kuorolaulu antaa Hendrillon esiintymiseen itsevarmuutta, jota hänellä ei ollut kehään astuessaan, ja iskusarjan hetkeksi tauottua Rostakuksen ihmettelyyn jatkaa Hendrillo kovalla äänellä klaanilaistensa teemaa.

"Vai meidän kylä portossa? Taisit, Rostakus, Vaaralinnan pimeillä kujilla hortoilla ihan muualle kuin luulit! Nyt saa selityksen se, että joku oli jättänyt uhrisonnin aitauksen auki ja tämä oli päättänyt pötkiä pakoon! Vaikka suotta Turjo sinua säikähti, et olisi tainnut saada kovaa kovaa vasten, häh?!"

Takaoikealta tullut pilkkanauru josta osa kuulostaa tulevan Smaragdimiekkojen puolelta vie Rostakuksen taistelusta viimeisenkin holtin, ja täysin varomatta itseään jakaa hän Hendrillolle iskujen sarjan, mutta joka ikistä askelta ja keihääniskua tuntuu painavan joku käsittämätön raskaus, joka vetää niitä kohti tannerta. Normaalisti Hendrillo olisi ottanut niistä itseensä jo useita, mutta nyt hän ehtii niiden alta pois aina juuri ja juuri. Lopulta Hendrillo joutuu silti väistämään pistoa taakse horjahten, ja raivosta mykkä Rostakus heilauttaa perään valtavalla kaarella kilpensä päin Hendrillon kasvoja.

Mies kaatuu uudestaan selälleen, ja Punakarjan väen läpi käy kohahdus.

Rostakus on silti itsekin jo varsin kankea liikkeissään, ja ennenkuin hän on valmis antamaan lopullista iskua, alkaa Hendrillo puhua äänellä, joka on hänen omansa ja kuitenkaan ei, vaan jotain ikivanhaa:

"Etkö jo käsitä, Rostakus? Sinun aikasi on jo mennyt! Tämä Maa allasi, se on väsynyt kantamaan sinua. Heittäydy kasvoillesi, ja rukoile siltä armoa, tai kanna sen vihaa iäti!"

Ennen kuin Rostakus ehtii syöksyä Hendrillon päälle, tempaa tämä viereltään kädestään kirvonneen keihään, ja heittää sen voimalla, joka Hendrillon asemassa olevalta on luonnoton. Keihäs uppaa Rostakuksen vasempaan reiteen, ja tämä kaatuu maahan Hendrillon eteen vuodatten sitä verta, jota Vaarasaaren taistelukehä on janoisena odottanut.

Hiljaisuus kaksintaistelupaikalla on rikkumaton lukuunottamatta Rostakuksen teutarointia ja kiroilua. Yleisö katsoo tyrmistyksen vallassa Hendrillon noustessa seisomaan ja pudistellessaan vaatteensa. Jaronil rikkoo hiljaisuuden.

"Hendrillo! Hahaa!"
Skaldin mekastus saa yleisön havahtumaan järkytyksestään ja yhtäkkiä kaikki huutavat ja mekastavat ja keskustelevat kuumeisesti. Punanaudan nuoret miehet Jaronil etunenässä ryntäävät areenalle ja hyökyvät Hendrillon ympärille. Jaronil kapsahtaa Hendrillon kaulaan ja hieraisee tätä poskella poskelle praxilaiseen tapaan, varpaillaan seisen.

"Hendillo, kuomaseni, näin sitä pitää. En epäillyt hetkeäkään! Mutta järjestitpä meille melkoisen näytöksen."
This message was last edited by the player at 10:45, Fri 25 Dec 2020.

Rostakuksen ympärille on kerääntynyt smaragdimiekkojen väkeä antamaan ensiapua. Hyörinä kaksintaisteluareenalla on valtava, kun toisaalla juhlitaan voittajaa ja toisaalla varmistetaan hävinneen turvallisuus sekä kirotaan lopputulosta.

Rostakus riepoo auttajat ympäriltään ja könyää pystyyn keihäs vielä jalassaan. "Tje huijasitte!" hän huutaa osoittaen sormellaan Hendrilloa. Yleisö hiljenee. "Sonni, maa, kaikki ei ollut kunnossa."

"Myönnä tappiosi, onneton", Kangharl astuu esiin miekka paljastettuna. Tunnelma sähköistyy välittömästi ja molemmin puolin tartutaan aseisiin. Kangharlia ei varmasti haittaisi vuodattaa vähän lisää smaragdimiekkojen verta. Lhankpentos ja smaragdimiekkojen vanhin ryntäävät areenalle rauhoittamaan tilannetta: "Ei pyhällä maalla!"

"Ja sinä vanhus olet se suurin syypää", Rostakus huutaa Lhankpentosta kohti. Jostain kerääntyy kuitenkin paikalle kylmäpäisiä kylänmiehiä, jotka kuuntelivat Lhankpentosta ja smaragdimiekkojen vanhinta. He vetävät niin Rostakuksen kuin Kangharlin kauemmas ja rauhoittavat tilannetta.

Lopulta molemmat osapuolet saadaan poistettua saarelta ilman isompaa yhteenottoa.

Hendrillo hoippuu pois Jaroniliin tukeutuen, hymyillen voipuneesti ja hiukan kireästi. Kohl on levinnyt poskille jotka muuten ovat hiukan kalpeat. Selkään hakkaa sateena klaanilaisten taputuksia.
"No ei se mitään ollut. Tai siis, minä en ole mitään, vain työrukkanen tai käsinukke. Tiedätkö, Jaronil miltä tuntuu, olla sellainen, sen jälkeen kun käsi on vetäissyt itsensä pois? Se tuntuu siltä, että tarvitsen ryypyn. Ehkä kaksikin. Luuletko että Rostakuksesta kuullaan vielä?"
This message was last edited by the player at 17:38, Mon 28 Dec 2020.

Jaronil oikein kumartuu tiiraamaan toveriansa silmiin.

"Huh, näytät siltä että ryyppyjä tarvitaan useampikin, ehkä koko rukkasen täydeltä. Sinulla on kuitenkin onnea, tänään niitä on myös tarjolla. Suunta kohti kyl.. ahaa kolme!"

Ympäröivä miesjoukko on jo ehtinyt kakkoseen asti, ja nostaa kolmosella Hendrillon päidensä ylle ja lähtee etenemään kohti kylää. Jaronil yrittää pitää Hendrillossa kiinni edes sormenpäät, mutta pituus ei vain riitä, joten hän etsiytyy hieman happamana etujoukossa etenevän Hendstavalin seuraan ja lähtee muiden mukana kohti illan juominkeja.

Hendstaval joutuu väistymään tungoksessa riskimpien klaanitovereidensa tieltä ja lyöttäytyy sen sijaan juhlatuulella olevan etujoukon sekaan.

"Stravul hymyilee meille Orlanthin salista kun saatiin Smaragdimiekkojen suunsoittajat kerrankin hiljaiseksi. Ettei olisi Hendrillon mukana tullut aimo annos Ernaldan siunausta koko klaanin ylle? Jos minä olisin päällikkö, järjestäisin nyt äkkiä pojalle hyvän tuvan ja naimakaupat ennen kuin ne tajuavat etelässä mitä päästivät käsistään."

Jaronil hekottaa. "Totta puhut kuomaseni, uskoisin että tämän myötä useampikin klaanin nainen kehittää yllättävän mieltymyksen kohliin. Pitäisiköhän tästä vinkata myös nuorille miehille. Iloisempi uutinen on sekin että eräs nuori pari taitaa saada tämän myötä toisensa." Jaronilin myhäilystä päätellen tällaisia nuoria pareja saattaa tosiasiassa olla useampikin.

"Tästä sain idean. Hendrillolla on tarpeeksi juottajia alkuillalle; mitäs sanoisit jos me kävisimmekin kumoamassa ensimmäiset voitonmaljat smaragdimiekkojen kanssa? Minä en tiedä mihin teidän keskinäinen vihanpitonne perustuu, mutta en voi uskoa että koko klaani on yhtä kelvotonta väkeä kuin Rostakus. Nyt kun heidän emäsikansa on pistetty, voisimme ehkä näyttää porsaalle tai parille tien ulos läävästään. Otetaan Hendrillokin mukaan jos hän on vielä siinä kunnossa. No, mitäs sanot?"

"Maljoja Smaragdimiekkojen kanssa? Rostakuksen kanssa en eksy samaan pöytään vahingossakaan ja hänen lähisukunsakin kierrän kaukaa. Sinulla sen sijaan saattaisi hyvinkin olla mahdollisuudet urkkia niiden aikeista tarkemmin kun naama ei ole vielä ehtinyt pahemmin juurtua muistiin.

Tulen joka tapauksessa mukaan katsomaan ettet saa epähuomiossa puukosta. Veikkaan myös että samoissa pöydissä notkuu väkeä, jota ei ... ehkä niin vahvasti mielletä minkään klaanin vakiokalustoksi. Muutaman kanssa saattaisi olla kauppoja hierottavana."

Jaronil kohauttaa olkiaan. "No, kuten sanot minä olen vain muukalainen. Kerro sinä kenen kanssa jutellaan niin minä annan kielenkantojen laulaa".

Smaragdimiekkojen leiri ja vierastalot löytyvät aivan kaupungin eteläosasta lunarien varuskuntaa (15) vastapäätä. Varuskunnan porttia vartioi aina kaksi ohjesäännön mukaisesti pukeutunutta vartijaa, jotka pälyilevät ohikäveleviä sartarilaisia kyllästyneen oloisina.

Smaragdimiekkojen leirissä on ruokailuaika alkamassa ja väki valuu pitkien ulos nostettujen pöytien äärelle odottamaan ruokailun alkamista. Tuhdin naurissopan tuoksu leviää ympäristöön. Smaragdimiekoilla on tapana käyttää keitoissaan jotain kummallista maustetta pohjoisesta, joka saa kielen palamaan suussa.

Rostakusta ei leirissään onneksi näy. Tosin sellainen osuma jalkaan rauhoittaa villimmänkin sonnin vähäksi aikaa. Lhankpentoksen kanssa kaksintaistelun käänteitä hallinnut valkoparta juttelee jonkun kanssa, jonka Hendstaval tunnistaa välittömästi Korlmhyor Vikkeläksi, smaragdimiekkojen sotapäälliköksi. Mies on kadehdittavan pitkä ja komea, ja naamaa koristavat arvet ennemminkin vain auttavat asiaa. Lyhyet hiukset asettuvat juuri oikein paikalleen, vaikka niitä ei selvästi ole suittu niin. Mies on tunnettu monista sotaretkistään ja kääntymisestä lunariuskoon. Punanautalaisten joukossa hänet tunnetaan, ja vihataan, raukkamaisesta retkestään tormaktinkylään, jossa hän poltti elävältä naisia ja lapsia taloihinsa. Palaneiden joukossa oli Kangharlin vaimo Yerestia.

Jaronilin ja Hendstavalin saapuminen leiriin aiheuttaa valpastumista ja pyylevä nuori mies tiedustelee millä asioilla he lähestyvät.

Nuorukaisen lähestyessä Hendstaval supisee Jaronilille:

"Tuo valkopartainen kuikelo tuolla on Korlmhyor Vikkelä. Silloin kun sillä ei ole kiire tappaa naisia ja lapsia, se ryövää karjaa. Jos saat tilaisuuden, ota selvää meinaako se kostaa Punanaudoille Rostakuksen tappion ja miten."

Smaragdimiekkojen vartiomiehen lähestyessä Hendstaval tervehtii tapojen mukaisesti.

"Tervehdys naapurit, rauhan asialla ollaan. Jaronil tässä Pol-Jonien maalta on ollut vieraanamme ja tulin tarkistamaan että hän pääsee kyläänne turvallisesti. On kiertelemässä Sartaria ja maksaa kyllä ylläpidon arojen iltanuotioiden lauluilla, jotka saavat karskimmankin uroon korvat punaisiksi.

Minut te taas kyllä tunnette. Kaksintaistelun aikana teidän porukassanne vilahti muutama risuparta klaaninne ulkopuolelta ja ne miehet tuntevat minut myös. Heille olisi asiaa. Muuten en jää teidän tupienne kynnyksiä kuluttamaan."

Nuorukainen ei oikein osaa suhtauta tällaiseen suoraan vierailuun ja viittoo Jaronilia kohti valkopartaa hämillään.

Samaan aikaan yksi Hendstavalille tutuista hevosrosvoista harppoo pälyillen ison täyden kulhollisen naurissoppaa ja neljän leipäpalan kanssa tilanteen ohi syrjemmälle paikalle, jossa hänen joukkionsa odottaa. He eivät selvästikään syö klaanin pitkäpöydissä.

Jaronil harkitsee hetken oluen hakemista, mutta päättää olla vaatimatta liiaksi smaragdimiekkojen vieraanvaraisuudelta. Hän harppoo valkoparran pöytään.

"Terve mieheen. Näin teidät juttelemassa Punanautojen Lankpenthoksen kanssa tuolla kaksintaistelussa. Olen Pol-Jonien skaldi Jaronil Mustan Oriin klaanista. Saanko painaa puuta?"

Valkoparta nostaa katseensa ja Jaronil istahtaa tästä rohkaistuneena penkille. "Melkoinen taisto tuo äskeinen, eikö vain. En olisi uskonut että itse Maalla olisi jotakin sanottavana kivoittelijoillemme. Olen jo kuullut härkäpäisempien punanautojen keskuudessa puhetta että te smaragdimiekat saitte ansionne mukaan, mutta minun mielestäni sellainen on pahemmanlaatuista liiottelua. Minusta tässä Ernalda on vain asettanut yhdelle Orlantheistaan uuden koetoksen kuten hänellä on tapana, ja meidän muiden tulee jättää sankari vastaamaan haasteeseensa ja keskittyä muihin urotekoihin."

Jaronil katsoo valkopartaa odottavasti.

"Nimi on Arnbord. Valkojalaksikin kutsutaan", vanha mies esittäytyy hieman epäilevänä. Hän on päässyt istumaan sillä aikaa kun Kolmhyor on hakemassa heille molemmille soppaa.

"Olihan se kova taisto, enkä olisi ikinä uskonut että se poika voittaa Rostakuksen", hän sanoo pyöritellen päätään. Sitten hän katsoo Jaronilia: "Sinähän olet se härän teurastaja. Rostakus ei pitänyt siitä tempustanne. Mutta hän nyt on sellainen tuittupää. Ja molemmilla osapuolilla oli omat taustavoimansa. Maa oli vahva tänään." Arnbord ei oikein tiedä mitä sanoa tälle kutsumattomalle vieraalle. Olemuksesta selviää, että klaanien välisistä virallisista sopimuksista hän ei ainakaan ole tämän kanssa puhumassa.

"Vai Pol-Joni? Mikä sinut tänne tuo? Eikö teille ole hevosia ihan omasta takaa?" Hän vilkuilee taakseen josko Kolmhyor jo tulisi soppakulhojen kanssa.

"Arnbord Valkojalka. Hauska tutustua." Jaronil kurottautuu pöydän yli puristamaan vanhuksen kättä.

"Älkää te huoliko siitä tempusta; maksoin vain yhden velan pois. Se oli noita meidän Pol-Jonien juttuja eikä sitä ollut tarkoitettu kaksintaistelun lopputulosta keikuttamaan. Mutta olipa kyllä taistelu. Minä uskoin tietysti täysin kuomaani Hendrilloon, mutta tapa jolla taistelu päättyi oli kyllä yllätys."

Jaronil aistii Arnbordin rauhattomuuden ja ryhdistäytyy. "Kuulkaahan Valkojalka, on minulla asiaakin. Olen tullut kaukaa Praxista tänne unieni ajamana, ja kun saavun niin mitä näenkään ellen kaksi mahtavaa klaania irvistelemässä toisilleen kuin varjokissat. Olen pelkkä muukalainen ja tämä kaikki on minulle uutta, mutta en voi olla ajattelematta nuorta Farandaria ja Miranaa, joiden kohtalosta klaanimme rengas saa nyt kunnian päättää. Jos on tosiaan niin että he tulevat saamaan toisensa, täytyy heidän kohdata vihanpitoa kumpaan tahansa klaaniin asettuvatkaan, ja heidän lapsensa tulevat tietämään että heillä on toinen puolikas sukua joka ei tervehdi heitä muuten kuin keihäänvartta pitkin. Eikö tämä ole teistä surullista? Kertokaahan arvon Valkojalka, onko teidän klaanissanne ketään joka yhtyisi rauhan lauluun jos joku sellaista säveltä alkaisi tapailemaan?"

Arnbord ottaisi nyt kulauksen oluestaan, jos joku olisi sellaisen hänelle kiikuttanut. Mutta Kolmhyoria ei näy vieläkään.

"Vai rauhaa? Punanautojen kanssa?" hän naureskelee hieman Jaronilin toiveikkuudelle. "Vihanpito on vanha tapa. Joskus se ryöpsähtää rumemmaksi ja joskus taas on seesteisiä kausia. Nämä punanaudat vain ovat aika sotaisaa porukkaa eivätkä kunnioita vanhoja sopimuksia, kysy vaikka kakshonkaisilta." Arnbord silmäilee lunarlinnoituksen suuntaan happamana. "Nuo ne yrittävät täällä rauhaa hieroa sen punaisen kuunsa kanssa. Kallesra ja Duruvan ovat ottaneet kuun omakseen ja puhuvat siitä miten kaikki me olemme samaa kansaa. Mutta ei se ole niin yksinkertaista..."

Viimein Kolmhyor saapuu paikalle kahden kulhon, leipäpalojen ja oluiden kanssa. "Häiritseekö tämä muukalainen teitä?" hän kysyy valppaasti Arnbordilta. Arnbord rauhoittelee sotapäällikköä: "Taisi olla juuri lähdössä. Olisin tarjonnut naurissoppaa, mutta praxilaisethan eivät taida tuosta juureksesta niin välittää." Kaikki tietävät, mitä lause oikeasti tarkoittaa.

"Niin, ja mitä tulee niihin nuoriin. Se oli osa sopimusta ja klaanillanne on oikeus häneen. Järjestämme luovutuksen pian. Tämä ei ole ensimmäinen rakkaustarina, joka kärsii tästä vihanpidosta", hän sanoo vuosien tuomalla kokemuksella vallitsevin seikkojen hyväksymisestä. Mies pääsee viimein ruokansa kimppuun.

Jaronil vilkaisee kerran nopeasti Kolmhyoria ja nousee kiireesti pöydästä. "No, kuten sanoin, olen vain muukalainen Praxista; nämä teidän vihanpitonne eivät minulle kuulu, ainakaan ihan vielä. Nauttikaa sopastanne".

Skaldi astuu pari askelta kauemmas pöydästä ja etsii katseellaan Hendstavalin väkijoukosta. Jos hevosmies sattuisi katsahtamaan tänne suuntaan, hän saattaisi nähdä pienen hikinoron valuvan praxilaisen mustan kiharan tukan alta kauluksen kätköihin.

Hevosrosvojen piiristä kuuluu ensin supinaa, ja sitten siistimättömät eräjormat räjähtävät nauruun. Hendstavalin kertoma versio Rostakuksen ja Hendrillon välienselvittelystä on selvästi viihdyttänyt. Smaragdimiekkojen pöydistä luodaan paheksuvia katseita, ja kun ensimmäinen vartiomies ottaa askeleita lopettakseen moisen ilveilyn, kiirehtii Hendstaval poistumisensa ja lähestyy Jaronilia.

"Kävin kiittelemässä vanhoja tuttuja hyvistä Rostakus-juoruista. Taisinpa esittää oman versioni paikalla säveltämästäsi riimittelystäkin. Luulen että minun osaltani Smaragdimiekkojen vieraanvaraisuus alkaa olla käytetty. Ilmeestäsi päätellen sinullakaan ei ole suurempia haluja jäädä tänne iltaa viettämään?"
This message was last edited by the player at 08:14, Mon 18 Jan 2021.

Jaronil nyökkää ja seuraa kiireen vilkkaa Hendstavalia ulos.

Geon majatalon pitäjä, nimeltään Kivi, seisoo majatalonsa tiskin takana tyytyväisen oloisena katsellen, kuinka markkinoilla ja vedonlyönnissä rahaa saaneet jättävät osan hänelle. Punanautalaiset ovat vallanneet kapakan ja ajaneet viimeisetkin smaragdimiekat ulos. Nyt on Cinsinan heimon rohkeimman klaanin vuoro juhlia!

Kaiken keskiössä on tietenkin Hendrillo, tuo Stravulin kauan kadoksissa ollut poika, joka, kuin ihmeen kaupalla, päihitti smaragdimiekkojen pahimman öykkärin kaksintaistelussa. Selkääntaputtelijoita riittää Borngoldin hätistellessä innokkaimpia. Haluaahan hän itsekin keskustella taistelusta. Pahiten Hendrilloa liehikoi kuitenkin Salissa, joka kiehnää, välillä häiritsevänkin lähellä, tämän ympärillä ylistäen maan soturiaan suureen ääneen kaikille.

Kangharl on myös juhlatuulella ja äityy myös kehumaan taistelua. Sivukorvalla saattaa kuulla Kangharlin ja Jarstakin, Hendstavalin pojan, käyvän ajoittain keskustelua smaragdimiekkojen nyt heikentyneestä voimasta ja oikeasta ajasta iskeä.

Nurkkapöydässä Farandar ja Kallina ottavat osaa juhlaan hieman happamina, mutta kuitenkin tyytyväisinä kaksintaistelun päättymisestä punanautojen eduksi. Lhankpenthos viettää hyvän osan illasta heidän kanssaan puolustellen päätöstä lähettää Hendrillo punanautojen edustajaksi.

Jossain vaiheessa Broddi saapuu kapakkaan henkikaartinsa saattelemana. Hänen sisääntulonsa hiljentää juhlimisen ja väki kääntyy odottamaan puhetta. Broddi yrittää pitää voitokkaan puheen, mutta hänen äänensä ja olemuksensa viestii huolesta naapurisuhteiden huononemisesta.

"Tänään saimme tärkeän erävoiton suojellessamme klaaniamme naapurikansamme vihaa vastaan. On siis syytä juhlaan! Kiitos siitä kuuluu Hendrillo Vaskitsalle, Stravulin pojalle, öykkärin kukistajalle ja maan soturille. Muistakaamme kuitenkin, että keihään ja kirveen tie ei ole ainoa tapa ratkaista vihanpitoa." Loppukaneetti jättää hieman kalsean maun yleisön suuhun. Tilanteen vapauttaa kuitenkin Borngold: "Olihan se helvetin hieno osuma siihen paskiaiseen. Miksi et Hendrillo tähdännyt vaan piirun verran enemmän ylös ja oikealle?" Koko kapakka rävähtää nauruun, kalistelee olutsarviaan ja jatkaa ilonpitoaan.

Jaronil on jo hyvässä tuiskeessa ja nousee seisomaan.

"Hyvä Punanananaudan kllaaanin väkhi! Voithe olla varmoja ethä thästhä voithosta thullaan vielä laulussa kerthomaan. Enshimmäishen oshan kuulittekin jo kaksh... kakashintaishteluareenalla *hik*." Julistusta seuraa raikalas naurunremakka.

"Tekishipä mieleni phyytää itshe voitokasta päivänshankaria shanomaan meille tavallishille talliaishille pari rohkhaishun shanaa, josh hän shiish on vielä tholpillaan!"

Hendrillokin on jo kohtalaisessa vauhdissa auliisti virranneen viinin ja kaiken ympäröivän huomion ja ilonpidon päihdyttämänä ja kaappaa Jaronilin kainaloonsa riemuissaan. Tälläistähän elämän pitäisi olla aina!

"Vai rohkaisua, olet kyllä tainnut saada sitä jo ihan kylliksi!" (naurun remakka) "Vaan pidä huoli että se laulu sitten kiertää ja laajasti. Ja...." (hik) "...pistä siihen vielä, että jos se tuhkamuna jotain vielä yrittää, niin teen juuri sen, mitä Borngold ehdotti! NIIN JUURI!"

Viimeinen mylvähdys oli suunnattu tavernan peränurkassa jurottaville omaan klaaniin kuulumattomille, joiden kautta Hendrillo tietää viestin kulkevan ainakin, jos ei Jaronil huomenna joka sanaa muistaisikaan.
This message was last edited by the player at 19:18, Mon 25 Jan 2021.

"Näinkö meinaat että se viinasieni osaisi enää vehkeitään kaivata?", röhisee Hendstaval muiden mukana. Sanoja ei säästeltäisi muidenkaan smaragdimiekkojen kohdalla mutta Rostakuksen tappio maistuu erityisen makealta.

Kesken iltaa Hendstaval käy toisessa pöydässä kysymässä pojaltaan kuulumisia. Jarstak muutti jonkin aikaa sitten kotoa, eikä pojasta ole hirveästi sen koommin kuulunut. Hendstaval on ollut huolissaan taikahelistimellä kasvatetun pojan kyvystä pärjätä omillaan, ja uutisten vähyys Jarstakin edesottamuksista lieneekin enemmän siunaus kuin kirous.

Jarstak ei juo vahvaa olutta tai viiniä, aikuisten juomia, ollenkaan ja nytkin hän syö lähinnä leipää pöydässä, jonka hän otti itselleen tarpeeksi alempiarvoiselta aikaisemmin. Illan aikana hän on enimmäkseen tyytynyt seuraamaan muiden juhlimista ja vastannut kysyttäessä. Isän ilmestyminen pöytään saa hänet selvästi paremmalle tuulelle. Juttua ei vain oikein meinaa syntyä ja keskustelu on väkinäistä. Jostain syvältä paistaa kuitenkin tietty keväinen ikävä huolettomiin lapsuuspäiviin ja hevostenhoitoon isän kanssa. Vaikkei niitä montaa ollutkaan, ei niistä nyt enää voi puhua.

Lopulta Jarstak yrittää löytää jutun juurta smaragdimiekoista. "Nyt olisi hyvä aika iskeä. Miekkojen mieliala ja puolustus on alhaalla ja voisimme tehdä pahaa jälkeä", hän sanoo hyvin varmalla äänensävyllä. Ovatko sanat kuitenkin Jaranilin? Tai Kangharlin. "Saisin taas mahdollisuuden näyttää Broddille mikä olen miehiäni", Jarstak haaveilee vahvemmasta roolista klaanissa. "Voinko laskea sinut mukaan?" Jarstak vielä innostuu kysymään, vaikkei fyrdin kasaaminen hänen tehtävänsä ole.

Hendstaval kuuntelee poikaansa epäuskoisena. Lapsi ei saa koskea vielä viiniin mutta puhuu sotimisesta?

"Smaragdimiekkojen täytyy maksaa teoistaan, mutta härän kanssa ei kannata ruveta puskemiskisaan. Klaanimme tunnetaan muutenkin juonikkuudestaan eikä verenhimostaan. Meillä on mainetta, vaurautta ja lunarien varuskunta maillamme. Tapoja iskeä vihollista vuodattamatta omien poikiemme verta on siis monta."

Nyt Hendstavalin on vaikea uskoa omia sanojaan. Mistä lähtien hän on kaihtanut verivihollisten kimppuun käymistä? Ajatus vielä kovin tomppelista ainoasta pojasta harhailemassa kuoleman kentillä alkaa ilmeisesti olla liikaa.

Jarstak naputtaa hermostuneena pöytää sormillaan. Isän vastaus ei selvästikään ole hänelle mieleen, mutta Jarstak nielee kiukkunsa. On hän jotain itsehillintää sentään Broddin salissa oppinut. "Vai juonikkuutta tässä kaivataan", hän puuskahtaa, mutta jää mutustelemaan ajatusta leivän kera.

"Kuulehan Jarstak, jos et usko isääsi niin usko veteraania" - sellaiseksi Hendrillo on tässä vaiheessa iltaa itsensä ylentänyt - "soturietikettiin kuuluu se, että kun on oltu keihäshippasilla niin ei sen jälkeen istuta otsa kurtussa hautomassa lisää tappamista! Kun on palveltu Kuolemaa niin sen jälkeen on juhlittava Elämää, mitä! Nyt tarvitaan lisää laulua, lisää viiniä, lisää tanssia. Lisää kaikkea!"

Loppuillan Hendrillo käyttää paimentaen klaanilaisia mukaan tanssiin, joka on melko kaoottinen yhdistelmä käsi kädessä ketjuna kulkevaa seremoniakulkuetta, ja siitä vähän väliä erkaantuvia paritansseja. Koko harjoite vaikuttaa Hendrillon improvisoimalta tarkoituksena varastaa suudelma mahdollisimman monen naimattoman neidon huulilta, vaikka Hendrillo väittää kivenkovaan tämän olevan perinteinen ezeliläinen voitontanssi. Kukaan ei ota tätä todesta, mutta ketään ei tunnu haittaavankaan, ja "lisää kaikkea!" kulkee klaanissa lähiviikot hyväntahtoisena lentävänä lauseena.

Muutaman kerrran Hendrillo vilkaisee vaivihkaa Salissan suuntaan, josko tämän ilmeestä olisi luettavissa edes pilkahdus mustasukkaisuutta, mutta tämä seuraa tyynenä seurueen remuamista kasvoillaan monitulkintainen hymy.