Vanhuksen puhuessa naisten ja lasten tappamisesta käy Hendrillo vakavaksi. Vai sellaisia naapureita! Äkkiä hän ymmärtää Kangharliakin paljon paremmin. Kyllä niille heittiöille tosiaan laitettava kova kovaa vasten, isoaa Hendrillo ajatuksissaan kuin paljasjalkainen punakarjalainen.

Sitten Lhankpenthoksen toiset sanat palaavat mieleen.

"Maako odottaa verta, sanoitte. Minä sanon että olen tullut tänne niin äskettäin, etten vielä jouda nurmen alle loikomaan.

No, minä tunnen Maan ja luotan siihen, että se kannattelee minua huomenna, kun Rostakuksen kanssa vähän tanssitaan. Meillä on näet, khm, sopimus asiasta.

Minä annan huomenna kaikkeni. Vastapalvelukseksi toivon, jos tuotan klaanille kunniaa, että Kangharl suvaitsee jatkossa katsoa minua vähän vähemmän kieroon...ja että voin kutsua teitä jatkossa isoisäksi."

Hendrillo huomaa sivusilmällä joltensakin happamannäköisen Jaronilin astelevan esiin talojen välistä. Tämä huomaa Hendrillon ja lähtee määrätietoisesti lähestymään. Skaldilla on näköjään asiaa.
This message was last edited by the player at 14:20, Tue 01 Dec 2020.

Lankpethos nyökkää hymyillen Hendrillolle ja kääntää sitten katseensa Jaroniliin, joka harppoo viimeiset metrit kylän mutaista raittia.

"Hendrillo, siinähän sinä olet - ja päivää myös arvon lainpuhujalle - olisi hieman asiaa, itse asiassa teille molemmille."

Skaldi hieroo niskaansa kuin yrittäen taltuttaa ilkeää jomotusta ja jatkaa. "Oletkos kuomaseni - niin ja arvon lainpuhuja myös - kuullut että huomisen seremonioissa aiotaan uhrata oikein sonni ennen kaksintaistelun alkamista? Se on tuolla aitauksessa valmiiksi maalattuna ja kaikkea."

Jaronil nyökkää kohti aitausta ja madaltaa ääntään. "Näettehän molemmat kuinka hieno eläin se on. Eikö teistä ole ongelma että Smaragdimiekat tuovat uhrilahjaksi jotakin noin arvokasta? Ainakaan minä en ole nähnyt saattueessamme mitään mikä vetäisi vertoja tuollaisella uhrille. Ties vaikka rakkaat naapurimme yrittäisivät hankkia itselleen etua ja meille kaikille vaikeuksia lunarien kanssa uhraamalla sen Orlanthille - Hendrillon taikuus on nimittäin ihan muuta perua ja he tietävät sen. Tai voivathan he tietysti uhrata sen Humaktillekin, jolloin kehästä kävelee vain yksi hengissä ulos, tai sitä se ainakin meillä päin tarkoittaa."

Jaronil kääntää katseensa Lankpethoksen puoleen. "Ettekö te tietäisi mitään laillista kiemuraa jonka avulla voisimme estää noin arvokkaan uhrin? Vaihdattaa sen vaikka lampaaseen tai jotain? Minulla on sellainen aavistus ettei tuon mullikan kuolemalla osteta mitään meille mieluisaa."

Lhankpenthos heilauttaa skaldille kättään. "Älä sinä huoli siitä sonnista. Sen teurastus on kunniaksi niin esi-isille kuin itse eläimellekin. Smaragdimiekat nyt halusivat toimittaa uhrieläimen tällä kertaa. Toimenpide on hyvin tavallinen osa virallisen kaksintaistelun alkua. Sillä ostetaan esi-isien ja jumalten siunaus taistelulle." Lhankpenthos maiskuttelee suutaan mietteliäänä. "Ja erittäin harvoin rituaalissa ilmenee mitään järisyttäviä muutoksia taisteluun. Ja lammas... heh heh... sinähän olet varsinainen vitsiniekkakin. Kyllä sen lehmä olla pitää."

Hendrilloa hän tarttuu vielä olkapäästä. "Kyllä Tormaktinkylään aina hyvä sotilas mahtuu. Lepää nyt. Vastustajasi on varmaan Geon luona hankkimassa sinulle tasoitusta. Näemme huomenna." Tämän sanottuaan Lhankpenthos haparoi itsensä vierasmajaan yöpuulle.

Hendrillo odottaa kunnioittavasti Lhankpenthoksen poistumista ja kääntyy sitten Jaronilin puoleen, hiukan kulmakarvaa kohottaen:

"Levätäpä hyvinkin tässä malttaa, kautta Uroxin pallien tai jotain sentapaista mitä olen kuullut sinun hokevan.

Olet näköjään Jaronil hyvässä vauhdissa hankkimassa meille lisää hankaluuksia, mitä tässä tilanteessa arvostan. Voinko auttaa? Onpahan jotain muuta ajateltavaa kuin huomisen verileikit."

Jaronil vilkaisee happamana Lankpenthoksen perään ja kääntyy sitten Hendrilloon päin.
"Lainpuhujamme on tietysti oikeassa tuon härän suhteen, vaikka huoleni Smaragdimiekkojen vilunkipelistä on aito. Hän ei vaan tiedä että se on minun sonnini Tai no, oikeammin esi-isäni; se on taas näitä henkimaailman juttuja."

Jaronil huokaa. "Minulla on tässä käsissäni melkoinen pulma. Tarvitsen tuon elikon itselleni taikka suututan isoisäni hengen pahanpäiväisesti kammottavin seurauksin. Toisaalta jos sen varastaa, syy siitä sälytetään varmasti klaanimme niskaan ja seuraukset siitä voivat olla vielä kammottavammat. Yritin ostaa toisen tilalle ja vaihtaa sonnit kaikessa hiljaisuudessa, mutta nämä kirotut paikalliset ovat ahneita kuin langennut Issaries ja ovelia kuin arokojootit. Ja töykeitä myös; tuolla noin asuu Gossi Kehräparta jolla on laumassaan kehnoimpia kantturoita jotka Eiritha on kuunaan luotaan päästänyt. Vedettyäni kaikkialla muualla vesiperän menin lopulta hänen luokseen ja sanoin maksavani hinnan klaanini kunnian kautta sitten kun saan tarvittavat varat. No arvaapa mitä, hän julkesi nauraa minulle päin naamaa!" Tämän kertoessaan Jaronilin normaalisti tyyni ulkokuori rakoilee ja hän näyttää olevan kenkäisemäisillään jotakin, mutta tyytyy lopulta huokaisemaan uudelleen syvemmin.

"Tekisipä mieleni koittaa vaihtaa Turjo ja jokin sen näköisistä sonneista päikseen. Sillä tavalla Turjon henki säästyisi ja voisin yrittää varastaa tai ostaa sen itselleni myöhemmin. Tarvitsen siihen kuitenkin apua, ja jos sinä keksit jonkin paremman keinon tästä tilanteesta selviämiseen niin olen pelkkänä korvana."
This message was last edited by the player at 11:46, Wed 02 Dec 2020.

Hendrillo hytisee iltahämärän tuomassa kosteassa ilmassa.

"Mennään johonkin lämpimämpään paikkaan kysymään olutsarvelta neuvoa näin kiperään tilanteeseen. Mieluummin johonkin muuhun juottolaan kuin siihen, jossa Rostakus pitää hovia. Yksi tyhmä mulli ongelmana kerrallaan."

Hetkeä myöhemmin kaksikko istuu pitkän pöydän ääressä otsa kurtussa tuijottaen olutsarviinsa. Hendrillo katsoo oluen vaahdossa suurta kuplaa joka puhkeaa kadoksiin.

"...minähän en siis ole karjanhoitoalalla, mutta...eikös sellainen sonni voi myöskin kadota? Tarkoitan, että sellaista tapahtuu, vai mitä? Joku unohtaa sulkea veräjän ihan vahingossa, ja elikko vain hoippuu teilleen? Ja" - dramaattinen tauko - "sitten, joku aivan toinen voi sen aamulla löytää, ja pelastaa uhririitin? Eikös sellainen olisi ikään kuin sen elikon omistamista? Tilanteen haltuunottoa nyt ainakin!"
This message was last edited by the player at 17:46, Wed 02 Dec 2020.

Jaronilin kasvoille leviä ovela hymy hänen tajutessaan Hendrillon suunnitelman.

"Totta joka sana! Tuollaistahan sattuu tämän tästä. Ja jos vaikka joku ohikulkija sattuisi löytämään sonnin ja silkkaa laupeuttaan tuomaan sen takaisin, niin eikö olisi vain oikeus ja kohtuus että hänelle annettaisiin kunnia käyttää myös uhriveistä papin sijasta."

Jaronil hörppää tyytyväisenä tuopistaan ja kumartuu lähemmäs kuiskaamaan. "Isoisäni ei niin välitä kenen omistuksessa nauta viettää elämänsä kunhan se päätyy hänen laumaansa kuoleman hetkellä. Mitäs sanot jos otetaan vielä toiset ja odotellaan rauhassa pimeää."

"MJITÄ PERKELETTÄ!" Rostakus huutaa ja riehuu Vaarasaarelle maahan narulla rajatussa kehässä. On kaksintaistelupäivän aamu ja hän retuuttaa pientä poikaa, jonka tehtävänä oli vahtia uhrisonnia kylässä. Paikalle on kerääntynyt paljon väkeä niin smaragdimiekoilta kuin punanaudoilta. He ovat sijoittuneet kaksintaistelukehän eri puolille ja kyräilevät toisiaan epäluuloisina. Luotto toiseen klaaniin on heikko ja katsojat ovat pahimmillaan aseistautuneet kuin sotaan.

Rostakus on tahrinut paljaan yläruumiinsa siniseen maaliin. Housuina hänellä on yksinkertaiset nahkahousut, jotka nekin ovat sinisten roiskeiden täplittämät. Hänen hiuksensa on solmittu taakse. Rostakuksen kaksintaisteluase, jykevä koristeltu pronssikärkinen seiväs, on isketty kehän keskelle. "Ejthän sinä nulikka voi sellaista sonnia hävittää!" Pojan äiti yrittää suojella tätä joutuen yhä uudelleen Rostakuksen tönäisemäksi märkään maahan.

Syrjemmällä Lhankpenthos ja smaragdimiekkojen vanhin neuvottelevat rauhallisesti tilanteesta käyden läpi vaihtehtoja alkurituaaliksi.

Kylään johtavalta puusillalta alkaa kuulua kopsetta. Päät kääntyvät kohti siltaa ylittävää härkää jolla on mies selässään. Jaronil ratsastaa rauhallisesti kaksintaistelupaikalle Rostakuksen eteen.

"Palautan tämän kuleksimasta, taitaapi olla uhrieläimemme. Lieneekö tuuli puhaltanut aidanseipäät kumoon; löysin härän kylän liepeiltä ollessani aamuratsastuksellani. Ja jätähän hyvä mies se poika rauhaan Rostakus, hänelle on tarpeeksi siinä että hänen hoidokkisonninsa uhrataan." Jaronil laskeutuu härän selästä ja suoristelee vaatteensa.

Smaragdimiekkojen vanhimman lähestyessä Jaronil nostaa teatraalisesti kätensä pystyyn. "Hetkinen vain! Minä löysin tämän härän ja toin sen luoksenne. Ei liene kohtuuton pyyntö että saisin itse olla myös se joka sen teurastaa. Se on vähintä mitä voin tehdä." Nämä viimeiset sanansa Jaronil osoittaa pojalle, jonka suupielet ovat hyvää vauhtia matkalla alaspäin.

Ennenkuin Rostakus tai muut ehtivät vastata Jaronilille, astuu Hendrillo edemmäs klaanilaisten joukosta. Hän on käyttänyt aamun kiillottaen vähän himmeäksi päässyttä rintapanssariaan, öljynnyt hiuksensa ja rajannut silmänsä kohlilla. Saavatpahan nämä pohjoisen takapajuiset remuajat vaivanpalkakseen paikalletulosta edes nähdä, miten astelee esrolialainen soturi!

"Juuri niin! Toimitahan, Jaronil uhri niin kuulemme mitä sillä on sanottavaa. Ja Rostakus, toisen kerran jo: jätä pojannulikat rauhaan, ja käy koitokseen itsesi kokoisen vastuksen kanssa!"

Pojalle hän iskee silmää ja kuiskaa: "Ole reipas. Jaronil toimittaa Turjon laumaansa...kuka tietää, etteikö hän voisi viedä sinut sinne sitä katsomaan...."

"Sjinut minä hoitelen kohta!" Rostakus huutaa Hendrillolle osoittaen tätä sormellaan. Pojannulikka ja tämän äiti eivät häntä enää kiinnosta, vaan sonni.

"Mjitäs juonia nämä on? Sonni on meidän", Rostakus selittää vanhimmalle kunnioittavalla äänellä, jota hän ei näkemänne perusteella käytä kehenkään muuhun.

"Sonni on teidän, joten meidän on uhraus. Niin kuin alun perin sovittiin. Meille sopii kyllä, että skaldi Jaronil uhraa sonnin. Hänhän sen löysi kuljeksimasta", Lhankpenthos kuuluttaa paikaltaan.

"Vanhus on oikeassa. Ei hätää, sonnihan on valmisteltu", smaragdimiekkojen lainpuhuja melkein kuiskaa Rostakukselle yrittämättä kuuluttaa asiaa kaikkien kuultaville. Hän viittoo Jaronilille sallivasti aloittaa toimituksen. Rostakus puree hammasta, mutta harppoo seipäänsä luokse ja kiskaisee sen maasta näyttävästi. Tämä aiheuttaa jännitystä katsojissa ja molemmin puolin hapuillaan kirveiden ja seipäiden kahvoja. Rostakus vaikuttaa kärsimättömältä päästä aloittamaan taistelun. "Aloitetaan jo tjämä turpasauna! Tappakaa se sonni!" hän huutaaa ja smaragdimiekat mylvivät kannustuksia.

Sonnin vartija kävelee reippaasti kyyneleet silmissään Turjon luo ja taputtaa sen märkää kuonoa kädellään. "Ei hätää, poika. Pääset Jaronilin laumaan."

Jaronil ohjaa hellästi pojan takavasemmalle ja viiltää sonnin kaulavaltimon auki nopein liikkein, mumisten samalla rauhallisen viillon litaniaa tavalla, jota joku lähempää kuunteleva saattaisi pitää joltensakin epätavallisena. Teutaroivan sonnin veri ryöpsähtää kaksintaisteluareenan hiekalle.

"Oi suuri Orlanth, Kuningas ja Larnsting, Elämän ja Valon tuoja, Hän joka tuo ukkosen ja Vapauden, Runoilija ja Kapinallinen, Salamoiden herra,..." Jaronil on elementissään ja kajauttaa yksi kerrallaan ilmoille kaikki Orlanthin neljäkymmentäyhdeksän nimeä, tietoisena Rostakuksen kärsimättömästä hampaankiristelystä ja yleisön kasvavasta rauhattomuudesta kolmannenkymmenennen nimen kohdalla.

"...Lainpuhuja, Pässi ja Oikeuden tuoja! Valista silmäsi Smaragdimiekkojen Rostakuksen ja Stravulinpoika Hendrillon ottelulle, jonka tulos selvitköön kun uhrin ja miehen veri ensi kertaa sekoittuvat. Paras voittakoon!"

Välittömästi sonnin heitettyä henkensä Lhankpenthos ja smaragdimiekkojen vanhin kipittävät sen luo. Smaragdimiekka leikkaa sonnin vatsan tottuneesti auki ja survaisee kätensä sisään. Hän nostelee merkitsevästi erilaisia suolenpätkiä ja muita sisäelimiä ulos. Lhankpenthos tunnustelee elimiä ja haistelee niitä ja he toteavat niistä asioita toisilleen.

Rostakus pyörii kehässä vimmaisena kuin odottaen merkkiä aloittaa teurastus. Hetken aikaa tunnelma on odottava, kunnes smaragdimiekka kuuluttaa: "Jumalat ja esi-isät ovat puhuneet. Taistelu käydään ensimmäiseen vereen."

Rostakus oli selin ilmoittajaan päin ja kääntyy nyt hitaasti kohti uhripaikkaa. "Mjitä?! Sonnihan oli valmisteltu!" Hän harppoo Lhankpenthoksen luo. Hän tarraa sokeata vanhusta kaavun rintamuksesta ravistellen tätä. "Sjinä saatanan turjake annoit tuon muukalaisen uhrata sonnin omille jumalilleen! Meidän piti taistella kuolemaan!" Hän kohdistaa turhautumisensa täysipainoisesti sokeaan vanhukseen. Kaksintaistelu on kuitenkin virallisesti alkanut.

Rostakuksen retuuttaessa Lhankpenthosta kalahtaa takaviistosta hänen kypäräänsä keihään varsi, toimittaen tälle kelpo korvatillikan. Hendrillo on päättänyt vihdoin saada tämän huomion kokonaan.

"Nyt irti isoisästä, sinä lehmänpaskasta kokoonpuristeltu löyhkiö ja miehen irvikuva!"

Hendrillo tanssii ketterästi vähän kauemmas ja antaa Rostakuksen kerätä raivoaan rauhassa. Seuraavat sanat hän kohdistaa myös yleisölle, niin omille kuin vihollisillekin.

"Hienon esitaistelijan olette paikalle tuoneet raitista ilmaa pilaamaan! Käy tolkutta naisten, lasten ja vanhusten kimppuun. Sieltä härän sisältäkö teidän piti rohkeutta löytää?"

Ennen kuin aseet todella kalahtavat yhteen niin Hendrillo ehtii vielä painua hivenen kumaraan, ja kuopaista hiukan taistelutantereen verta odottavaa maata kouraansa. Hän hieroo sitä rintaansa ja otsaansa ja kuiskaa hiljaa: "Äiti, katso poikasi".
This message had punctuation tweaked by the player at 11:32, Fri 11 Dec 2020.

"Jaa niin..." Rostakus tallustelee takaisin rinkiin jättäen kaiken muun huomiotta.  Tuntuu, että mies keskittyy vain yhteen asiaan kerrallaan. Hänen käteensä on jotenkin jäänyt härän verta ja jokin suolenpala. Vastauksena Hendrillon toimiin hän hieroo naamansa verellä kiristellen hampaitaan. "Mjinullahan oli täällä yksi kaksintaistelukin voitettavana." Hän pyörittää keihästään taidokkaasti keräten kannustuksia omalta puoleltaan ja marssii kohti Hendrilloa uhkaavasti. Ensimmäinen isku kokeilee Hendrillon refleksejä.

Onko syynä Jaronilin hyöriminen yleisön joukossa aiheuttamassa sekavuutta? Vai ikävä tilanne, josta kaksintaistelu jouduttiin aloittamaan? Vai onko syynä Rostakuksen tekemä yllättävän, suorastaan epäluonnollisen, nopea hyppäys eteenpäin? Joka tapauksessa Hendrillo löytää itsensä maasta makaamassa Rostakuksen seipään tekemän nopean hämäysliikkeen ja kampituksen jäljiltä.

"Sjitä maatahan sinä kaipasit!" Rostakus huutaa sylki lentäen äänessään pikaisen koston tuomaa tyytyväisyyttä. Hän kääntyy kädet levällään huudattamaan omiaan itsevarmasti huutamalla korkean kiekaisun. Smaragdimiekat hurraavat ja taputtavat villisti. Joku punanautalainen huutaa Hendrilloa nousemaan ylös.

Syöksy vasten tannerta lyö ilmat pihalle Hendrillolta ja saa kilven kirpoamaan kädestä. Hän tuntee veren maun suussaan, muttei huuliaan. Kuullessaan Borngoldin huutavan jotain, josta ei saa selvää, alkaa hän kammeta itseään ylös melkein jo tuntien seuraavan iskun lapojensa välissä - mutta Rostakus onkin keskeyttänyt piinan kerätäkseen omiltaan hurrauksia. Hendrillo on juuri ponnahtamassa maasta kohti vihollistaan kun hän ykskaks tuntee miten keihäs alkaa ottaa Maanoidan kutsuman käärmeen muotoa, tavalla jonka hän tietää yksin näkevänsä, ja kuulee sen äänen: "aloillasssi nyt...minä puren kun hetki on ssopiva!"

Näytelmästä huolimatta Rostakus on tietoinen kilpakumppaninsa toimista. "Eijköhän lopeteta tämä ilveily. Meillä on luola ja sen aarteet vielä tutkittavana", Rostakus komentaa ilkikurinen virne kasvoillaan. Hän lähestyy Hendrilloa heiluttaen seivästään puolelta toiselle näyttävästi.

"Rostakus, varo ettei seiväs lerpahda kesken touhujen!" huutaa Hendstaval kehän reunalta. Hän ottaa katsekontaktia yleisöstä löytämiinsä edellisillan ryyppykavereihen ja elehtii käsillään etumuksensa edessä niin, ettei varmasti jää epäselväksi mihin seipääseen kaksoismerkitys viittasi.

Hendrillo oivalta Hendstavalin huudahduksen merkitykset, ja seuranneen yleisön hörähtelyn hetkellä kuiskaa henki Hendrillon korvaan: "Nyt!"

Kukaan ei jälkikäteen pysty täysin selittämään miten Hendrillon hiukan holtiton syöksy oikein meni, ehkä Jaronilin henkiin virittyneet aistit saavat talteen parhaan käsityksen asiasta. Rostakus ei huutelusta niin paljon hämäänny, ettei torjuisi vaivatta Hendrillon yläviistoon suuntaavaa keihäänkärkeä rajulla oman aseensa kaarella. Samalla Hendrillon keihään varsi heilahtaa vasten Rostakuksen reittä - mutta miksi soturi ulvahtaa kivusta tuosta varren hipaisusta, ja kompastuu kontilleen vasten maata?

Tasapainoaan hakien Rostakuksen taakse päätynyt Hendrillo pyörähtää ympäri, ja heilauttaa kahdella kädellä keihään varrella kohti poispäin konttaavaa Rostakusta. Varren pää osuu takaapäin Rostakuksen jalkojen väliin, ja korstosta lähtee vielä korkeampi kivun nuotti.

Paikalleen valmiusasentoon jäävä Hendrillo hakee Hendstavalin katsetta kun huutaa "Voi minun kömpelöä keihästäni! Sehän meni ohi molemmista jaloista, osuen kaikkein hyödyttömimpään paikkaan!""

Rostakus könyää maasta ylös niin nopeasti kuin kykenee iskun jälkeen kirskutellen hampaitaan. "Vjai hyödytön, perkele! Se kävi eilenkin jossain teidän kylän portossa sisässä", Rostakus murisee hampaidensa välistä. Aikasempi hauskanpito on tiessään ja miehen silmissä palaa viha ja hämmennys tuon kajaalilla koristellun muukalaisen taidoista. "Ja kohta se astuu sen sinunkin komian sukulaistytön", hän huutaa aloittaen hurjan syöksyn ja iskujen sarjan Hendrilloa kohtaan.

Mies painaa päälle hurjasti ja Hendrilolla on täysi työ torjua Rostakuksen iskuja. He kiertävät kaksintaistelukehää yleisön hurratessa Hendrillon jokaisen torjunnan kohdalla. Joka kerta kun Rostakus yrittää tehdä nopean hypähdyksen, jokin voima vetää häntä kohti maata ja hyppy jää lyhyeksi antaen Hendrillolle tilaisuuden torjuntaan. Nivusissa vihlova kipu ei tee asiasta yhtään helpompaa. Useamman iskun jälkeen Rostakus vetää hetken henkeä hänen ja Hendrillon kiertäessa toisiaan. "Mjitä hemmettiä tämä on?" Rostakus kysyy kuin pohtien mikä tilanteessa on pielessä.

Kuin vastauksena Rostakuksen mietteisiin katsomosta kajahtaa Punaklaanilaisten ilkikurinen laulu.

Hendrillo näyttääpi taitonsa meille
pannuttaa Rostista smaragdeille
jalkojen välliin
jalkojen välliin
jalkojen välliin
sauvaa juu

Veltot on Rostiksen miekka ja heppi
mut puhtia tarjoaa tanakka keppi
jalkojen välliin
jalkojen välliin
jalkojen välliin
sauvaa juu

Miksi on syöksysi laiskoja, sälli?
Taidatpa tarvita toisenkin tällin
jalkojen välliin
jalkojen välliin
jalkojen välliin
sauvaa juu

Ainakin katsomossa näyttää olevan hauskaa.

Kuorolaulu antaa Hendrillon esiintymiseen itsevarmuutta, jota hänellä ei ollut kehään astuessaan, ja iskusarjan hetkeksi tauottua Rostakuksen ihmettelyyn jatkaa Hendrillo kovalla äänellä klaanilaistensa teemaa.

"Vai meidän kylä portossa? Taisit, Rostakus, Vaaralinnan pimeillä kujilla hortoilla ihan muualle kuin luulit! Nyt saa selityksen se, että joku oli jättänyt uhrisonnin aitauksen auki ja tämä oli päättänyt pötkiä pakoon! Vaikka suotta Turjo sinua säikähti, et olisi tainnut saada kovaa kovaa vasten, häh?!"

Takaoikealta tullut pilkkanauru josta osa kuulostaa tulevan Smaragdimiekkojen puolelta vie Rostakuksen taistelusta viimeisenkin holtin, ja täysin varomatta itseään jakaa hän Hendrillolle iskujen sarjan, mutta joka ikistä askelta ja keihääniskua tuntuu painavan joku käsittämätön raskaus, joka vetää niitä kohti tannerta. Normaalisti Hendrillo olisi ottanut niistä itseensä jo useita, mutta nyt hän ehtii niiden alta pois aina juuri ja juuri. Lopulta Hendrillo joutuu silti väistämään pistoa taakse horjahten, ja raivosta mykkä Rostakus heilauttaa perään valtavalla kaarella kilpensä päin Hendrillon kasvoja.

Mies kaatuu uudestaan selälleen, ja Punakarjan väen läpi käy kohahdus.

Rostakus on silti itsekin jo varsin kankea liikkeissään, ja ennenkuin hän on valmis antamaan lopullista iskua, alkaa Hendrillo puhua äänellä, joka on hänen omansa ja kuitenkaan ei, vaan jotain ikivanhaa:

"Etkö jo käsitä, Rostakus? Sinun aikasi on jo mennyt! Tämä Maa allasi, se on väsynyt kantamaan sinua. Heittäydy kasvoillesi, ja rukoile siltä armoa, tai kanna sen vihaa iäti!"

Ennen kuin Rostakus ehtii syöksyä Hendrillon päälle, tempaa tämä viereltään kädestään kirvonneen keihään, ja heittää sen voimalla, joka Hendrillon asemassa olevalta on luonnoton. Keihäs uppaa Rostakuksen vasempaan reiteen, ja tämä kaatuu maahan Hendrillon eteen vuodatten sitä verta, jota Vaarasaaren taistelukehä on janoisena odottanut.

Hiljaisuus kaksintaistelupaikalla on rikkumaton lukuunottamatta Rostakuksen teutarointia ja kiroilua. Yleisö katsoo tyrmistyksen vallassa Hendrillon noustessa seisomaan ja pudistellessaan vaatteensa. Jaronil rikkoo hiljaisuuden.

"Hendrillo! Hahaa!"
Skaldin mekastus saa yleisön havahtumaan järkytyksestään ja yhtäkkiä kaikki huutavat ja mekastavat ja keskustelevat kuumeisesti. Punanaudan nuoret miehet Jaronil etunenässä ryntäävät areenalle ja hyökyvät Hendrillon ympärille. Jaronil kapsahtaa Hendrillon kaulaan ja hieraisee tätä poskella poskelle praxilaiseen tapaan, varpaillaan seisen.

"Hendillo, kuomaseni, näin sitä pitää. En epäillyt hetkeäkään! Mutta järjestitpä meille melkoisen näytöksen."
This message was last edited by the player at 10:45, Fri 25 Dec 2020.