[IC] Kappale 2
Jaronil vilkaisee Hendstavalia ja Hendrilloa ja avaa suunsa.
"Niin, arvon päällikkö, papit ja papittaret, renkaan jäsenet ja muu klaanin väki. Voitte olla varmoja että monet näistä tapahtumista ovat runomittaan puettuina kaikien huulilla ennen iltaa, mutta teitä varten selostamme ne yksityiskohtaisemmin proosan muodossa. Osa tapahtumista on jo arvon päällikön ja monien muiden täällä olevien tiedossakin, mutta sallikaa pieni kertaus niitä varten jotka kuulevat asioista ensimmäistä kertaa."
Jaronil alkaa kertoa seikkailijoiden edesottamuksista, alkaen siitä kuinka joukkio päättää parantaja Ustarnan ehdotuksesta kiivetä Hautakukkulalle, klaanin vanhalle myrskynpalvontapaikalle jolla asuu myös klaanin wyter Mahtiviima. Tarkoitus on suorittaa rituaali, joilla selviäisi syy lasten katoamiseen ja kylää vaivaavaan kulkutautiin. Paikalla olijat huomannevat että skaldi jättää mainitsematta joitakin asioita, kuten sen kuinka uhrieläimenä käytettiin Jarkorlilta varastettua palkintosonnia, kuinka joukkio oli lähellä ryhtyä tappamaan kukkulaa vartioivia lunareita Farandarin, klaanin maanviljelijöitä edustavan vanhauskoisen kiihkoilijan yllytyksestä, tai kuinka matkalla kohdattu "kukkulan vanhus" oli todellisuudessa lainsuojattoman elämää elävän Orlanthin pappi Ashart.
Hautakukkulaa vartioivien Koiransyöjinäkin tunnetun lunarirykmentin jallittamisesta sen sijaan riittää juttua, ehkä liikaakin kun ottaa huomioon että tarina on jo monelle laulusta tuttu. Ilmeet kuitenkin synkentyvät kun Jaronil toistaa syvällä äänellä klaanin suojelushenki Mahtiviiman kukkulan huipulla antaman ennustuksen:
Sankarsodat alkavat,
pohjoisen ratsu, nahkasiipi,
riipii tuhoa.
Veli veljen pettää,
antaa äiti lapsen,
välttääkseen nälkäisen.
Sanojen jälkeen ilmassa vallitsee hetken hiljaisuus. Jaronil käyttää tilaisuuden vilkaistakseen vaivihkaa Hendrilloon. Hän jättää toistamatta päässään selkeinä kuuluvat, Hendrillolle osoitetut sanat:
Poika ryövärin,
tekee valinnan.
Ei pelasta muita,
talja harmaa.
Mahtiviiman sanoja seuraa puheensorina, jonka Broddi kuitenkin keskeyttää. "Noh, antakaa miehen jatkaa. Aikaa puheelle on myöhemmin".
Jaronil jatkaa. Hautakukkulalla tehty rituaali osoittaa joenhengetär Wendlan vihan olevan taudin ja lasten katoamisen takana, ja niinpä joukkio päättää vierailla klaanin sateentekijä Vorangan luona kysymässä apua Wendlan lepyttelyyn. Tämä tarina on omiaan siloittamaan äskettäin kurtistuneita kulmia ja tuottaa jopa hieman naurunryppyjä sekä tietävää nyökkäilyä Jaronilin kuvaillessa yleisölleen vuolaasti Vorangan riiausta tämän luolalla.
Tunnelma paranee entisestään Jaronilin kertoessa yksityiskohtaisesti Darna Pitkänutun Wendlaa varten "lahjoittamasta" pontevan fallistisesta uhrilahjasta sekä sen antamisesta. Vain mukana ollut klaanin renkaan jäsen ja Vorangan veli Borngold saattaa huomata että maininnat Hendrillon vastahakoisuudesta astua henkien asuttamalle suolle Wendlaa lepyttelemään jäävät tarinasta puuttumaan. Kertomuksen tämä osio loppuu katkeransuloiseen kuvaukseen siihen kuinka Wendla nostaa kirouksensa pois klaanin vesistä mutta kieltäytyy palauttamasta lapsia, kertoen syyksi suuttumuksensa "ryövärin poikaa" kohtaan.
Tarinan seuraavaa osa koskee kumppanusten matkaa kätketyn luolan läpi Smaragdimiekkojen maille, sekä Wendlan vihan syyn paljastumista. Jaronilin mielessä polttelee Onelsinille annettu lupaus olla saattamatta Farnania vaaraan tai häpeään, joten hän tekee parhaansa saattaakseen myönteiseen valoon Farnanin "reippaat" lemmenleikit Wendlan kanssa ja hänen uuden rakkautensa samaragdimiekkalaiseen "puhtoiseen ja kauniiseen" Miraniin, jonka ilmestyminen ajoi "himojensa hillitsemän" Wendlan mustasukkaisen vihan valtaan. Kertomusta häiritsevät salin takaa kuuluva kuiskuttelu ja tiuskaukset, kun peräseinää vasten istuvat Farnan ja Onelsin yrittävät kilvan estää toisiaan korjaamasta joitakin kertomuksessa esiintyviä ylilyöntejä.
Jaronil kertoo kuinka joukkio lähtee Vorangan sanojen johdattamina etsimään "ryövärin poika" Farnania, löytää Smaragdimiekkojen klaanin maille johtavan luolan loistavien jäljitystaitojensa ansiosta (ihan ilman Onelsinin apua), ja väijyttää Smaradgimiekkojen partion (eikä toisin päin) juuri kun raakalaismainen taani Rostakus Kahdestikarkoitettu on aikeissa seivästää urheaa vastarintaa tekevän Farnanin ja hänen rakkaansa Miranin. Kuvaukseen siitä, kuinka Hendrillo asettuu edustamaan Farnania kaksintaistelussa Rostakusta vastaan liittyy tarinassa ehkä hieman enemmän miehistelyä kuin todellisuudessa ehkä nähtiinkään, mutta moni yleisössä luo Hendrilloon selkeästi arvostavan katseen joten näin on varmasti paras.
Jaronil lausuu erityisen huolellisesti kaksintaistelun olosuhteet ja ehdot: taistelu käydään Vaarasaarella tulevan viikon tuulipäivänä, ja jos Hendrillo voittaa, Punanauta päättää Farnanin ja Miranin kohtalosta. Jos taas Rostakus voittaa, luola ja käyttöoikeus siihen kuuluu vastaisuudessa yksin Smaragdimiekoille.
Tarinan viimeinen osa, nimittäin tapaaminen Wendlan kanssa, puolestaan kulkee hyvin pitkälti totuutta mukaillen. Jaronil kertoo lähes sana sanalta, kuinka nuoren Farnanin syliinsä vokotellut Heortinkymen naiadi kaappasi kylän lapset luokseen kostoksi tämän uskottomuudesta, ja kuinka sankariemme sulavat sanat taivuttelivat Wendlan luopumaan kaunastaan ja päästämään lapset menemään sillä ehdolla, että kylä perustaisi häntä varten rituaalin jossa kylän nuoret naimattomat miehet ja naiset auttaisivat helpottamaan hänen lemmenkaipuutaan.
"... Ja tämän kuultuaan neito ihastui ikihyviksi ja päästi lapsetkin menemään siltä seisomalta. Sanoin hänelle toki että lopullista sanaa asiassa emme sano me vaan Punanaudan klaanin viisaat, mutta hän tuntui, jos ei ymmärtävän asiaa niin ainakin antavan sen päteä toistaiseksi. Ja tällä tavalla, arvon yleisö, päättyy selontekomme lasten palaamiseen johtaneista tapahtumista. Toverini varmasti täydentävät ja tarkentavat kertomusta osaltaan myöhemmin."
Saatuaan nyökkäyksen Broddilta Jaronil istuutuu alas penkilleen kuin työpäivän tehneenä ja katselee ympärilleen janoisena.
This message was last edited by the player at 10:55, Sat 29 Aug 2020.