"Jaronil, en usko että mikään touhuilu on nyt paikallaan. Ymmärräthän, että jos täällä vieraana ollessamme Kangharl toteuttaa sen, mitä pelkään, on kunniallinen ja käytös ainoa kilpemme. Sanoin päällikölle, että kannan vastuun klaanin käytöksestä - eli olen käytettävissä, jos hän haluaa kostaa minulle jotain. Mitä enemmän hötkyilemme, sen enemmän näyttää siltä, että olemme osa jotain juonta. Minä aion nyt, nautittuani kaikilla sieluillani tästä kiukaan lämmöstä, uhrata sille viimeisen kipollisen olutta, peseytyä kunnolla ja pestynä ja hyvin ravittuna painella pehkuihin niinkuin kunnon uhrilampaan kuuluukin."

Jaronil nyökkää. "Olet varmaan oikeassa. Tässä nähtiin mihin minun konstini meidät veivät joten koitetaan tätä sinun tavallasi." Siunattu ohraisan oluen tuoksu valtaa saunan, eikä vaikutusta pilaa täysin edes Andrin joka rymistelee sisään päästäen samalla suuren osan löylystä karkuun.

Hetkeä myöhemmin saunasta on selvitty pesuhuoneen puolelle ja pukeutuminen alkaa olla loppusuoralla, kun saunan ovesta kuuluu kova räsähdys ja ovilaudan keskelle raksahtaa särö kuin ulkoisen iskun voimasta. "Voi Uroxin pallit" huoahtaa Jaronil ja säntää ulos.

Oven avautuessa näkymä on täynnä hevosta. Satulaton ja selvästi kiihtynyt Purija on tehnyt pienen kierroksen pihalla ja on juuri kääntämässä takapäätään ovea kohti uutta potkua varten. Poikki järsitty liekaköysi roikkuu velttona hevosen kaulassa. Kauempaa kuuluu jo huutoja hevosvuorossa olevien nuorukaisten sekä saunaa vahtineen taanin juostessa kohti puolentusinaa ruunaa jotka ovat näköjään päässeet jotenkin karkuun aitauksestaan ja ovat parhaillaan juoksemassa kiihkon vallassa alas mäkeä kohti kylän ohrapeltoja.

"Jak jak, Purija, rauha rauha! Tässä ollaan, älä potki! Mikä nyt on?" Jaronil kiertää varovasti ovelta kohti hevosen etupuolta ja laittaa käden sen kaulalle. Purija heittää päätä mutta rauhoittuu hieman ja kohdistaa katseensa suoraan Jaronilin silmiin. Kaksikko on hetken liikkumatta ja sitten hevonen hörähtää merkitsevästi.

Jaronil kääntyy Hendrillon ja Andrinin puoleen kasvot varovaisen ilmeettöminä. "Punaviima on täällä. Niin on siis myös Hendstaval. Ja jos Hendstaval on päättänyt kääntyä takaisin niin jotain on tulossa." Jaronil hyppää ratsaille ja jatkaa rauhallisesti. "Andrin, sinä et ole osa tätä vihanpitoa. Mene vierasmajaan ja telkeä ovi niin olet turvassa. Hendrillo, tiedän mitä sanoit äsken mutta tilanne on nyt muuttunut. Ilman satulaa kyydistä tulee vähän villi mutta takana on tilaa vielä yhdelle. Mitä sanot?"
This message was last edited by the player at 11:21, Thu 27 Jan 2022.

"Hyvä, mene jos sinun täytyy! Ja voi olla että voit olla Hendstavalille avuksi - se tyhjä paikka takanasi voi olla tarpeen juuri hänelle. Koita kuitenkin olla tapattamatta teitä molempia! Minä pysyn Andrinin kanssa täällä. No, mene jo!"

Jaronil tuijottaa kädellä huiskivaa toveriaan pitkän tovin. "Sinä aiot todella jäädä tänne teuraaksi. Punanaudan ryöstäjät ovat tulossa ja koko sovinto on murentumassa hiekaksi tuuleen, mutta sinä... sinä aiot pysyä päätöksessäsi ja jäädä tänne vaikka se voi hyvin maksaa henkesi. Jos nyt oltaisiin aroilla..." Jaronil lopettaa, huokaisee syvään ja laskeutuu ratsailta.

"Mitä minä mahdan tuommoiselle neliskanttiselle jääräpäisyydelle, häh? Kuollaan sitten yhdessä, ja jos vahingossa satutaankin selviämään niin koituupa tästä ainakin laulettavaa. Mutta mitäs nyt? Olisiko meidän parasta ilmoittaa hyökkäyksesta smaragdimiekkojen päällikölle? Sanon vaan että jos virtaan on kerran jo kahlannut niin kai se on mentävä ylitse asti. Tuletko kyytiin jos vien meidät päällikön luo?"
This message was last edited by the player at 19:18, Fri 28 Jan 2022.

"Sehän se murhe tässä on, että jos varoittaisimme hyökkäyksestä niin asettaisimme omat pojat suurempaan hengenvaaraan, eikä kukaan uskoisi meitä enää missään kummallakaan puolella. Nyt meillä ei ole muuta tietoa hyökkäyksestä kuin tuon hevosesi vainu.

Minä olen heille arvokkaampi elävänä, kun tulee lunnaiden laskemisen aika. Ja tulin tänne juuri siksi. Ja sanoin myös sen päällikölle illallisen aikana, tajusi hän sitä siinä kohtaa tai ei. Mikään tästä ei koske sinua, ja jos ratsusi on viemässä sinua Hendstavalin avuksi, niin mitä oikein odotat, täytyykö se tuupata liikkeeseen vai?"

Jaronil näyttää happamalta. "Jos minä päätän jättää päällikön vieraanvaraisuudesta nauttimisen kesken tällä tavoin niin voi olla että siitä tulee sinulle seliteltävää. Jos kerran emme voi molemmat lähteä niin parempi olisi että molemmat jäämme." Mutta sitten Jaronil naurahtaa ja jatkaa. "Toisaalta, luulenpa että päällikkö on salaa iloinen päästessään minusta sen esitykseni jälkeen, ja sitä paitsi tiedän jo ettei sinun päätäsi käännetä, ainakaan helposti. Olkoon sitten niin, jää sinä tänne teuraaksi niin minä laukkaan vapauteen. Ehkäpä voin tehdä toisaalla enemmän."

Jaronil hyppää ketterästi takaisin satulattoman ratsun selkään. "Sano päällikölle kiitokset löylyistä minunkin puolestani ja varo visusti Rostakuksen ystäviä. Sille ryökäleelle minä tiedän sinun pärjäävän, mutta vain Humakt näkee veitsen joka isketään selkään. No niin, vauhtia Purija!".

Purija on jo kärsimättömänä lähdössä ja on yksinomaan iloinen että sen ratsastaja saa vihdoin mylvintänsä mylvittyä. Kaksikko singahtaa matkaan.

Andrin on seurannut Hendrillon ja Jaronilin torailua alasti kiviä nakellen. Joko poika ei ymmärrä mistä äsken puhuttiin, tai hän piilottaa sen hyvin. Joka tapauksessa Hendrillon tuima olemus ajaa Andrinin pukemaan vaatteet päälle. Pesijät siistivät saunan ja poistuvat paikalta.

Andrinilla kestää ja saunalta aukeaa komea näkymä ohrapelloille. Hevosten perään lähteneet näkyvät valopisteinä pelloilla. He huutelevat toisilleen ja hevosille, mutta saavat ratsut jonkin ajan kuluttua kuitenkin hallintaan. Pian rauhoittuneet hevoset talutetaan omille paikoilleen. Ilma on jotenkin erityisen rauhallinen kuin vastakohtana pellolla tapahtuvalle hevostelulle. Onko tämä sitä tyyntä myrskyn edellä?

Viimein saunan vartijaksi asetettu sotilaskin pääsee takaisin saunalle. "Mihinkäs se yksi nyt meni?" hän kysyy tajuten tehneensä virheen lähtiessään auttamaan hevosten kanssa. Mies alkaa sadatella, mutta ei pääse kovin pitkälle, kun hiljaisen ilman rikkoo värisyttävä ääni:

Tuaaaaa, tua tua tuaaaaaaaaa!

Vartija kääntää keihäänsä Hendrilloa ja Andrinia kohti vakavana. "Teidän on varmaan parempi mennä nyt takaisin päällikön juttusille..."

Kaksi ratsastajaa kohtaavat Smaragdimiekkojen tupien välisillä laitumilla. Vanhempi heistä heiluttaa kättään ja alkaa kailottamaan heti kun uskoo äänensä kuuluvan.

"Jaronil! Hälytys on annettu, eikä Kangharlilla ole hyvät mielessä . Nyt ovat hyvät neuvot kalliit. Vähäisellä verenvuodatuksella voidaan vielä selvitä jos kuulutamme kylillä Kangharlin haluavan kaksintaisteluun Kolmhyorin kanssa."

Hendstaval on jossain välissä ehtinyt käydä kierähtämässä mudassa ja hänen ratsunsakin on jo selvästi uupunut.

Jaronil tekee myöntymistä merkitsevän praxilaisen käsimerkin, miettii sitten uudestaan ja huutaa "No siinä on työtä skaldille! Minä ratsastan kylän keskustaan".

Jaronil kääntää hevosensa ja ratsastaa takaisin tulosuuntaansa kohti päällikön salia.

Kaksikko ratsastaa kohti keskustaa. Matkalla Hendstaval tekee parhaansa saattaaksen toverinsa ajan tasalle Kolmhyorin ja Kangharlin historiasta.

"Juttuhan on niin, ettei Kangharl koskaan mennyt uudestaan naimisiin vaimonsa kuoleman jälkeen. Kangharl on syyttänyt tupansa poltosta ja läheistensä kuolemasta Smaragdimiekkojen Kolhmyoria, mutta tämä ei ole julkisesti tunnustanut asiaa. "

"Vielä viikko sitten olisin pitänyt selvänä, että Kangharl on liian järkevä mies puhuakseen tällaisia lämpimikseen. Nyt en ole enää niin varma. Jos nämä kaksi saadaan kentälle keskenään, voidaan vielä välttää suurempi verenvuodatus."

Kylille saavuttaessa Hendstaval huutaa vartijoille:

"Olen Hendstaval Tormakti Punanaudan klaanista ja toimin Kangharl Mustakulma Tormaktin airueena. Klaanimme ovat sinetöimässä avioliittoa. Tormaktin sukulinjaa kohtasi suuri suru vuosia sitten, jota Kangharl ei aio haudata vaikka klaanimme olisivatkin naimassa ristiin. Kangharl haluaa Kolmhyor Vikkelään vastaavan vaimonsa kuolemasta. Kolmhyor, tule esiin ja puhu puolestasi! Ratkaistakoon tämä asia tänään, jotta verenvuodatus voi lakata!"

Hän vielä kuiskaa vieressään ratsastavalle Jaronilille:

"Nyt olisi hyvä hetki laululle välienselvittelystä, jonka jälkeen sotakirves haudataan."
This message was last edited by the player at 12:29, Fri 25 Feb 2022.

Parivaljakon saapuminen huomataan kyllä. Koko kylä on liikekannalla ja jonkinlainen asetaanien iskujoukko on juuri lähdössä sotimaan. Kukaan ei odottanut vihollisen olevan näin pitkällä ja Hendstaval ja Jaronil pääsevät perille yllättävän helposti.

Jaronil kröhistää kurkkuaan.

"Tunnette varmaan kaikki tarinan Notchetin kaupungin Eredinna Yelendarista sekä hänen kahdesta aviomiehestään. Tilanne on hyvin samanlainen. Kuten Sarelli Tuulikeihäs, myös Kolmhyor tahtoi jättää kerran sovitellun asian syrjään ja jatkaa elämää. Kuten Oraventus Rastavilinpoika, myös Kangharl janoaa oikeutta jokaisella hengenvedollaan."

"Hyvät kyläläiset! Notchetin viisaat panivat kaksikon ratkomaan asian kaksintaistelulla mieluumin kuin antoivat kaupungin palaa vihansa liekeissä. Olemmeko me yhtä viisaita? Tässä klaanissa on nähty jo yksi Ernaldan ihme. Eikö se tarkoita sitä että Ernaldan siunaus on yllämme ja että hän toivoo meidän noudattavan tässäkin sitä neuvoa jonka viisaaksi tiedämme?"

"Minä olen pelkkä skaldi kaukomailta, en Ernaldan papitar enkä edes noviisi, enkä voi luvata että jumalatar nostataa takaisin henkiin nuorikkonsa ja tämän rakastajat kuten tarina kertoo. Tiedän kuitenkin ettei palanut vilja kanna siementä eikä kuolleesta lehmästä lypsetä maitoa vaan verta. Tulkoon Kolmhyor esiin ja taistelkoon klaaninsa tuulen kantamana, pankoon hän vihdoin pisteen tälle vihanpidolle."
This message was last edited by the player at 15:12, Wed 23 Feb 2022.

"Enkös minä lähettänyt sinut kotiisi?" Kolmhyor huutaa Hendstavalille. Mies astuu vakavana esiin lähtöä valmistelleesta asetaanijoukosta. Samalla Hendstaval huomaa joukossa tuon aikaisemmin väijytykselät pelastaneensa asetaanin, joka kurtistaa hänelle kulmiaan. Rastianin olisi varmaan pitänyt saattaa Hendstaval perille asti Punanaudan linnakkeeseen.

Kolmhyor tietää, että nyt ei voi viivytellä ja jättää korulauseet vähemmälle. "Voin kyllä yrittää keskustella sen tuittupään kanssa. Mutta te viette meidät nyt suorinta tietä tapahtumapaikalle ja pysäytätte sen, mitä ikinä siellä on meneillään. Muuten joudumme vastaamaan voimalla."

Asetaanit nousevat ratsaille. Mukana on myös nostoväkeä, joillain on ratsut ja toisilla ei. Tuohitorvi huutaa taas apuvoimien lähtemisen merkiksi.

Hendstaval naurahtaa hermostuneesti Jaronilille.

"Tästä tulee vielä kotona sanomista. Ovathan Hendrillo ja Andrin kunnossa?"

Sitten hän heilauttaa Smaragdimiekoille kättään ja komentaa vieläkin nyreissään olevan Punaviiman askeltamaan pois kylästä kohti hyökkääviä Punanautoja.

"Seuratkaa siis! Selvitettäköön Tormaktinkylän kauna tänään lopullisesti!"

Jaronil seuraa perästä ja ratsastaa Hendstavalin rinnalle.

"Sanomista tai ei, tällä mennään. Vaan Hendrillo se minua tässä huolettaa. Sillä pojalla on suuri sydän ja Orlanthin rohkeus, hän jäi vapaaehtoisesti päällikön vieraaksi Andrinin kanssa. Hänenkin takiaan meidän on parasta saada tämä asia taiteiltua parhain päin."

Matka polttopisteenä olevaan kylään on kiireinen. Jos Jaronil tai Hendstaval hidastavat laukalta hetkeäkään, on smaragdimiekkojen puolustusjoukko heti kirittämässä heitä. Hendstaval tuntee selvästi, miten Punaviima ontuu hieman jalkaansa, mutta laukkaa kuitenkin urheasti eteenpäin.

Perillä alkaa kuulua huutoa ja kalistelua. Ryöväysretki on ajautunut pattitilanteeseen. Kylässä on onnistuttu hälytyksen myötä keräämään joukkoja ja punanautalaisten kanssa on menossa sapelien kalistelu. Smaragdimiekkojen kärjessä rähjää kukapa muukaan kuin silmäpuoli Korolik, Komlhyorin isä.

Hendstavalin nopealla silmäyksellä hän voi päätellä osan punanautalaisten joukoista olevan vielä piilossa tai muualla, ehkä hakemassa morisanta Farnanille. Toisaalta heidän perässään tuleva asetaanien joukko keikauttaa edun pahasti smaragdimiekkojen hyväksi.

Hendstaval vislaa ilmoille tuulenhenkien tukeman kimeän vihellyksen ja kailottaa:

"Kangharl Tormakti! Kolmhyor Vikkelä on tullut esiin ja on valmis vastaamaan sinulle Tormaktinkylän surmasta. Käsiteltäköön asia tänään loppuun ja suosikoot jumalat taistelussa oikealla asialla olevaa. Sen jälkeen älköön miesväki uhmatko kohtaloa, joka on tuonut klaanien nuoret yhteen rauhan airueina."

Hendstaval karauttaa joukkojen väliin ja nostaa miekkansa kohti taivasta merkiksi kaksintaistelun paikasta. Jaronil ehtii nähdä hikikarpalot Hendstavalin naamalla sekä hermostuneen pälyilyn puolelta toiselle kohti vihaa pitävien klaanien rintamalinjoja.

Jaronil karauttaa Hendstavalin perässä joukon keskelle "Minä, Praxin arojen Jaronil toimin kunniani kautta kaksintaistelun Punanautojen todistajana! Nimetköön Smaragdimiekat keskuudestaan oman todistajan."

Nyt on Hendstavalin vuoro bongata hikikarpaloita arojen miehen kasvoilla. Puolueettomampaa todistajaa Punanautojen hyökkäysjoukosta tuskin löytyy, mutta ei ole mitenkään varmaan hyväksyykö ryövärijoukko todistajakseen klaanin jaseneksi vihkiytymätöntä muukalaista.

"Minulle sopii, ratkaistaan se harmillinen veriteko tässä ja nyt", Kolmhyor astuu esiin smaragdimiekkojen puolelta. "Veljeni Broyan todistaa minut." Veljesten isä Korolik katsoo tilannetta myhäillen selvästi tyytyväisenä, että miekan alle asettuu selvästi kokeneempi Kolmhyor.

Punanautojen joukko avautuu paljastaen hampaitaan purevan Kangharlin, joka katsoo tulenpalavin silmin suoraan Kolmhyoriin. Hänen silmiinsä on kihonut kyyneleet ajatuksesta saada viimein oikeutta vaimonsa kohtalosta. Mies kävelee hiljaisuuden vallitessa muodostuneen piirin reunalle puristaen kirvestään. "Hyväksyn tämän", hän sanoo jäyhästi, "mutta sinä perkeleen päällikölle kuiskuttelija et todista mitään!", hän huutaa osoittaen Jaronilia. Kangharl ei selvästi ole pitänyt siitä, että Broddi on toivottanut vieraan skaldin tervetulleeksi klaaniin.

"Minut todistaa...", Kangharl katsoo Hendstavalia silmiin. Nautaryövärikumppani, luotettu kylänmies ja ystävä, sekä hitonmoinen taistelutoveri, kunnes sai tuon vietävän haavan jalkaansa. Kangharl irvistää ja kääntää katseensa: "...Jarstak Harjasparta."

Hendstaval puree poskihampaansa yhteen kun kuulee Kangharlin valinnan todistajakseen. Se, että valinta ei kohdistu Hendstavaliin ei kirpaise lähellekään niin pahasti kuin pelko siitä, millaista häpeää koko klaani joutuisi kantamaan jos Jarstak äkkipikaisuuttaan möhlii roolinsa.

Punaviima askeltaa väsyneenä ja kevyesti ontuen Punanautojen rivien läpi. Ohittaessaan Jarstakin Hendstaval yrittää parhaansa mukaan antaa isällisiä neuvoja:

"Poikani, tämä on suuri kunnia. Kangharl luottaa sinuun ja suoraselkäisyytesi. Pidä pää kylmänä äläkä anna Smaragdimiekkojen huutelun häiritä."
This message was last edited by the player at 11:20, Wed 16 Mar 2022.

Kangharl ei kauaa aikaile, kun on tilaisuus kostoon. Yhdellä käden liikkeellä hän paljastaa tatuoidun ylävartalonsa. Mies näyttää yläruumis paljaan ehkä vieläkin kookkaammalta. Kädessään hänellä on luotettu kirves. Jarstak kuiskii jotain Kangharlin korvaan. Tämä tuijottaa kuitenkin intensiivisesti vastustajaansa.

Kolmhyor laskeutuu ketterän ja huolettoman oloisesti ratsunsa selästä ja vähentää varustustaan taistelua varten samalla käyden hiljaista keskustelua veljensä ja isänsä kanssa. Molempien puolien sotajoukot ovat muodostaneet piirin, jossa tapahtumien etenemistä seurataan haudanvakavina. Niin paljon surua ja tuhoa tiivistyy tähän kohtaamiseen. Lopulta Kolmhyor on miekkansa kera valmiina taisteluun.

Kangharl on silmittömän raivon, ja surun, vallassa. Hän hyökkää oitis Kolmhyoria kohti tämän väistäessä hyökkäyksen helposti. Kiihtymys vaikuttaa selvästi Kangharlin taistelukykyyn. Taistelu jatkuu muutamalla vastaavalla Kangharlin hyökkäyksellä, jotka Kolmhyor torjuu helposti. Kohtalokas isku tulee seuraavassa pikaisessa hyökkäyksessä. Kolmhyor torjuu kirveen ja sivaltaa Kangharlin asekädestä puolet kyynärvarren lihaksista pois. Kangharl taipuu polvilleen pitelemään asekättään huutaen tuskasta. Kolmhyor kokee vastustajansa lyödyksi ja polvistuu miekkansa kanssa rukoilemaan ja kiittämään jumalia. Kangharl ei tähän suostu ja nappaa kirveensä toiseen käteen. "Et sinä helvetin naisensurmaaja näin helpolla pääse", Kangharl huutaa verinen sylki lentäen. Kolmhyor sivaltaa kirveen pois tuskaisen Kangharlin kädestä liiankin helposti ja osoittaa miekkansa kärjen ison miehen rintalastan alapuolelle. Kangharl suoristaa rankansa antaen tunteiden tulla ulos. "En se minä ollut", Kolmhyor sanoo jäyhänä ja työntää miekkansa suoraan Kangharlin sydämen läpi.

Hendstavalin kasvoilla valuvat katkerat kyyneleet kun hän katsoo vanhan ystävänsä elotonta ruumista. Kaikesta huolimatta mies kuoli rakkauden ja uskollisuuden tähden, ainakin jos Hendstavalilta kysyy.

Tormaktina itsekin Hendstaval ottaa varovaisia askeleita kohti kaksintaistelupiiriä. Kolmhyorin suuntaan hän ei tohdi edes vilkaista vaan kääntää katseensa kohti poikaansa.

"Jarstak, viedään Kangharl pois. Hän ansaitsee soturin hautajaiset."

--

"... ja niin jouduin ottamaan hänen henkensä. Selkkaus päättyi siihen ja he poistuivat vähin äänin paikalta. Se morsian oli innokas lähtemään heidän mukaansa. Ei meillä mitään sitä vastaan ollut, asiahan oli sovittu", Kolmhyor päättää raporttinsa Duruvanille.

Miranista puhuttaessa Hendrillon ja Andrinin kanssa saunalta tuotu Farnan valpastuu, mutta ymmärtää olla tässä tilanteessa hiljaa. Tieto Kangharlin kuolemasta oli vetänyt Farnanin kalpeaksi.

Duruvan kiittää Kolmhyoria ja toivottaa lyhyellä punaisen jumalattaren rukouksella Kangarhlin sielulle hyvää matkaa. Hän kääntyy luonaan olevien vieraiden puoleen ja katsoo Hendrilloa ja Farnania. "Viekää päälliköllenne terveisiä, että smaragdimiekat haluavat rauhaa. Sen merkiksi järjestän teille saattueen klaaninne maille asti." Osasyy saattuelle lienee myös estää Rostakusta järjestemästä mitään kohtausta, mutta tätä ei lausuta ääneen.

"Olisit saanut tuonnäköisestä vangista varmaan hyvät rahat", Andrin leukailee viitaten Hendrilloon. On ihailtava päällikkö Duruvanin pidättäytyvyyttä tahdittoman vieraan puheista. Duruvan ei oikeastaan reagoi Andrinin puheisiin mitenkään, vaan jatkaa: "On jo myöhä. Voitte olla vierasmajassa yötä tai lähteä yön selkään. Toivottavasti emme tapaa näissä merkeissä enää."

Hendrillo on kuunnellut Korlmhyorin puheita typertyneenä. Duruvanin puhutellessa hän ravistautuu vaivoin irti siitä tyhjyyden tunteesta, jonka kuvaus Kangharlin kuolemasta on tuonut.

"Kiitän vieraanvaraisuudestanne päällikkö. Viemme terveisenne, ja toivon totisesti, että ne suostutaan kuulemaan."

Hendrillo hakee katsekontaktia päällikköön, ja hakee hetken sanoja, joista tästä tilanteesta päästäisiin, mutta huokaisee lopulta vain: "Jos sallitte, lähdemme Farnanin kanssa heti. Viivyttely ei nyt hyödytä ketään."

Kumarrettuaan jäykästi kääntyy Hendrillo kannoillaan ja marssii ulos, nyökäten virnuilevalle Andrinille ilmeettömänä kuin pronssinaamio. Ulkona yön pimeydessä kyyneleet kyllä virtaavat.