Kevät Punanaudan klaanissa on lähtenyt kunnolla käyntiin ja kaikkien työpanosta on tarvittu kyntämisessä ja viljojen kylvämisessä. Myös Stravulin talo tekee osansa heille lohkotuilla pelloilla. Papit ja paikalliset jumalpuhujat johtavat tärkeitä rituaaleja kylvön onnistumiseksi. Farandar on ollut nihkeä jakamaan yhteisiä resursseja Tormaktinkylään, kun "siellä on ne tyypit". Kangharl on kuitenkin edistänyt Tormaktinkylän asiaa menestyksekkäästi, vaikkakin aikaa ottavasti, linnakkeessa.

Tämä on toisaalta mahdollistanut Kangharlin ja Jarstakin keskinäisen lietsomisen smaragdimiekkoja vastaan. Jarstakin kerrotaan rekrytoivan sotajoukkoa smaragdimiekkoja vastaan. Broddi on kuitenkin torpannut yrityksen ja Jarstakin kerrotaan raivonneen asiasta kylillä.

Myös Stravulin talolla on huolta. Hendrillon sankarimaisesta kaksintaisteluvoitosta on jo useampi viikko takana, mutta lupausten lunastaminen on viivästynyt. Luolasto on kyllä ummessa miekkojen puolelta, mutta Miranista ei ole kuultu pihaustakaan. Viivästyminen on ajamassa Farnanin hulluksi huolesta. Ei kulu päivää, ettei hän puhu tytöstä huolta täynnä.

Eräänä iltana Hendstaval on Stravulin talossa vierasilla. Tarjolla on lanttumuhennosta ja olutta. Onelsin on leiponut tummaa ruisleipää, joka maistuu jo melkein yhtä hyvälle kuin Serestarin käsistä. Farnan avautuu sedälleen pöydän ääressä suunnitelmistaan.

"En kestä tätä enää. Miranin on vieläkin vankina siellä. Kangharl on kuulemma yrittänyt vaatia Miranin tuomista, mutta hänelle on lähinnä naureskeltu. Ne eivät aio antaa Miranin tulla tänne! Kangharl on luvannut, että lähdemme hakemaan Miranin pois sieltä. Jarstak ja muutama muu soturi tulevat mukaan." Farnan haukaa leipää. "Tuletteko mukaan hakemaan rakkaani? Tehän siellä olette käyneet jo." Hän katsoo anovasti muitakin talossa olijoita.

Hendstavalin kasvoilta katoaa väri.

"Kaksintaistelun lopputulos oli selvä ja teidän kyyhkyläisten kohtalo on nyt Punanautojen käsissä. Toivottavasti kuitenkin ymmärrät että nuori sydän on paitsi kiihkeä, myös ailahtelevainen. Miranan sukulaisakoilla on ollut viikkoja aikaa panetella sinua ja taivutella tyttöä toisiin ajatuksiin. Häntä saatetaan pitää pitää klaanissaan vasten tahtoaan tai sitten ei. Vähintä mitä voimme vaatia on että saatte keskustella asiat halki keskenänne. Väkisin emme lähde sinulle morsianta hakemaan. Mahdollisuuksiasi parantavatkin pesty paita ja kammattu tukka enemmän kuin teroitettu miekka."

"Kävi miten kävi, Smaragdimiekat ovat silti hävinneet haasteensa ja heidän tyttärensä edestä on vuodatettu verta. Tyhjin käsin emme sieltä lähde ja jos he haluavat maksaa itsensä ulos naimakaupoista, voin henkilökohtaisesti juottaa sinut kylillä tarpeeksi humalaan etteivät naapurin tytöt enää itketä."

Jaronil siemaisee olutta ja haroo ärtyneenä partaansa.

"Tiedän kyllä oikein hyvin miltä tuntuu odotella että sovitut asiat lähtevät liikkeelle." Kylässä huhutaan että on asioita jotka eivät Jaronilinkaan osalta ole lähteneet liikkeelle. Onelsinin aikuistumisseremonian on määrä tapahtua jo maakauden sadonkorjuujuhlissa, mutta Jaronilin maaomistusasiat ovat yhä Päällikön tekemättömien asioiden listalla odottamassa kiireettömämpää päivää.

"Isäsi on kuitenkin oikeassa nuori mies. Jos lähdet pienellä joukolla hakemaan nuorikkoasi miekka kourassa, voi olla että jotkut teistä tulevat takaisin kilven päällä. Meidän tulisi puhua Broddi lähettämään Smaragdimiekkojen luo suurehkon joukon, ja ottaa mukaan jostain kolmannesta klaanista väkeä todistajiksi. On paljon tehokkaampaa jos voimme uhkailla heitä väkivallan sijaan häpeällä." Jaronil siemaisee ja jatkaa virnistäen. "Tai vielä parempi, väkivallalla sekä häpeällä".
This message was last edited by the player at 19:35, Mon 08 Feb 2021.

Hendrillo hieroo keskittyneesti rasvaa kämmentensä kirveleviin rakkoihin. Tätä temppelistä saatua palsamia on enää rahtunen jäljellä. Olisi luullut, että Vaarasaaren kaksintaistelun voittajalle olisi ollut jotain arvokkaampaakin virkaa tarjolla, kuin auran ohjastus tai pikemminkin jonkun itsepäisen härän kanssa paini, mutta kyntöhommilta ei täällä tainnut suojata edes kuolema.

Jaronilin puhuttua tarttuu hän puheeseen.
"Tiedätkö Jaronil mikä voisi laittaa asioihin vauhtia. Kunnon pilkkalaulu esitettynä kaikissa saleissa ja markkinoilla mitä lähistöltä löytyy. Punakarjan mielipiteistä miekat eivät ole kiinnostuneita, mutta entä jos koko pohjoinen Sartar alkaisi tuntea heidät valapattoina? Mutta, kukahan sellaisen värssyn oikein laatisi...?"

Jaronil leikkaa antaumuksella uuden siivun ruisleipää lähes liioitellulla antaumuksella ja virnistää.

"Saattaapa minulla ollakin värssy tai kaksi, mutta laulujen kanssa pitää olla varovainen. Ne ovat kuin Orlanthin tuulipussi: kun tuuli kerran on päästetty ulos, sitä ei enää saa takaisin säkkiin vaikka mitä tekisi. Sama juttu on laulun kanssa."

Skaldi ottaa paremman asennon.

"Juttu on nimittäin niin, että jos aikomuksemme on vain häpäistä Smaragdimiekat, niin voin lähteä ympäröiviin klaaneihin laulelemaan vaikka heti huomenna. Saan varmasti sepitettyä niin tarttuvan riimin että se on pian kaikkien huulilla ja voi että rakkaat naapurimme saavat kärvistellä ja todistella vilpittömyyttään. Harmi kyllä se myös kääntää Smaragdimiekat entistä tiukemmin meitä vastaan ja synkistää Farnan-paran naima-aikeita entisestään."

Jaronil alkaa päästä vauhtiin ja ryhtyy tehostaamaan puhettaan viittilöimällä tarmokkaasti leipäpalallaan.

"Mutta jos sen sijaan keräämme paljon todistajia joiden mielipiteitä Smaragdimiekatkin pitävät arvossa, otamme selvää mistä kenkä todellisuudessa puristaa, ja ehkä esitämme pari valittua säettä asiasta päättäville tahoille kaikessa yksityisyydessä, voimme hyvinkin saada heidät juhlatuulelle.". Jaronil haukkaa innolla leipää ja jatkaa vielä suu täynnä. "Ja mehän voimme aina parjata heitä valapatoiksi sen jälkeen".

Farnan katsoo hämmentyneenä vanhempia miehiä. "No on teillä suunnitelmat. Kangharl on kuulemma jotain neuvotteluja käynyt, tuloksettomina. Hän kertoi sen minulle itse. Smaragdimiekkoihin ei voi luottaa, senhän nyt kaikki jo tietää. Ja väkivaltahan on aina vaihtoehto. Miekkojen puolelta on nautoja ryövätty iät ja ajat. Miksei toisenlaisia kantturoitakin?" Vitsikkääksi tarkoitettu lohkaisu kirvoittaa ohi kulkevalta Onelsinilta puukauhan avustuksella kivuliaan korvatillikan isoveljelleen, joka parkaisee kivusta. Onelsin jakaa ohjeita veljelleen astioita kerätessään ja katsoo viekkasti skaldia: "Kuuntele viisaampiasi, aina on toinen tie."

"Akkojen höpötyksiä", Farnanin kuulee juuri ja juuri mutisevan. Ei toista korvatillikkaa tälle illalle.

Hendrillo katsoo Farnania hiukan huolestuneena. Tämän kalloon ei selvästi järkeä taota pelkällä puurokauhalla. Hän päättää kuitenkin tässä kohtaa olla nolaamatta poikaa enempää, jos tämä on tarpeeksi tyhmä rehennelläkseen väkivallalla kaiken tapahtuneen jälkeen. Semminkin kun kiitoksia hänen puolestaan uhrautumisesta on tullut niukasti.

"Olisi pitänyt arvata Jaronil, että kun sinulta pyydetään laulua käytät sitä tekosyynä laatia kaksi! Mutta en ole omasta puolestani täysin vakuuttunut että parhaita neuvotteluvoimia on vielä käytetty. Kangharlin muita ansioita väheksymättä. Sitä paitsi. Täällä tykätään hokea että virheitä tehdään ja korjataan, mutta tomppeli on se joka toistaa samaa virhettä. Me kokeilimme jo miekkojen puolelle hiiviskelyä huonoin seurauksin.

Minusta Jaronilin ajatus on hyvä. Mutta kenen suuntaan kääntyä? Minun on ehkä parempi olla näyttämättä kasvojani miekkojen puolella vähään aikaan edes rauhanlippua kantaen."

Jaronil natustaa leipäpalaansä mietteliäänä.

"Kenen puoleen olisi parasta kääntyä, siinäpä onkin kysymys. Mitä sinä sanot Hendstaval? Olet kuitenkin klaanin omia poikia ihan ytimiä myöten ja tunnet johtajamme parhaiten. Laajalti kulkeneena miehenä tiedät myös varmasti mitä klaania meidän tulisi lähtestyä jos haluamme asiaan ulkopuolista apua."

Hendstaval katsoo lempeästi veljenpoikaansa. "Farnan, ei se minultakaan vaatinut kuin kuunoidan kirouksen ja kieroon kasvaneen lapsen ennen kuin tajusin olla vaatimatta sotaa silloin kun voitettavaa ei juurikaan ole."

"Smaragdimiekkojen käytös kieltämättä yllättää. Kaksintaistelun ehdot olivat selvät ja laajalti kuulutetut. Lunareista tuskin on apua tässä asiassa, he kun eivät tunnusta kaksintaisteluja. Doluthan klaani isännöi tapahtuman, joten heitä voisi kysyä ratkaisijoiksi. Täytyy vain pitää huoli että sieltä lähetetään joku täyspäinen lainpuhuja ja heidän pölvästi päällikkönsä pysyy erossa asiasta. Päällikön vaimo on meikäläisiä, mistä saattaa olla apua."

Farnan hieroo päätään tuskastuneena. "Doluthastako Mirania mennään hakemaan? Ei hän siellä ole." Tuntuu, kuin häntä ei kuunneltaisi ollenkaan. "Kiitos!" Se on kohdistettu Onelsinille ruuan tarjoamisesta. Farnan lähtee mielenosoituksellisesti toimittamaan iltatoimia ulos.

Onelsin kommentoi askareidensa lomasta Farnanin käytöstä: "Farnan on ollut kireä kuin viulun kieli, mutta se on ehkä ymmärrettävää ottaen huomioon tilanteen. Tuntuu, että hänen näkökantansa kiristyy aina, kun hän on keskustellut Kangharlin ja Jarstakin kanssa."

Hendrillo jättää Farnanin käytöksen kommentoimatta. Turha luoda juopaa tänne puolisisarusten keskuuteen. Hän kohentaa tulisijaa ja viskaa hiilloksen päälle pari kalikkaa ja kääntyy sitten muiden puoleen.
"Saattaa olla, ettei tälle lähetystölle tule paljoa tukea muualta, mutta kävisimmekö kuitenkin ensin pyytämässä Lhankpenthokselta siunausta hankkeelle? Hän on kuitenkin tämän suvun päämies, vielä?"

Jaronil putsaa viimeiset lounaanjäämät leivällä ja nousee seisomaan. "Aivan mainiota apetta, kiitos Onelsin". Jaronilin katse viipyy Onelsinissa hieman tarpeellista kauemmin kunnes hän riuhtaisee itsensä irti hieman turhautuneen oloisesti.

"Kyllä, aivan, mennään Lankpenthoksen luo. Hän on kunnon mies joka pitää varmasti lupauksensa ajallaan. Meidän täytyy toimia nopeasti jos aiomme saada tämän asian hallintaan ennen kuin Farnan menee tekemään jotakin typerää."

"Ymmärrän Farnania, olen minäkin ollut joskus nuori."

Hendstaval nyökkää tottuneesti Onelsinille ja tekee myös lähtöä.

"Yleensä olen Kangharlin kanssa asioista samaa mieltä mutta tällä kertaa Lankpenthoksen linja lienee oikeampi. Koska kyseessä on klaanien välinen sopimusrikkomus, meillä on mahdollisuus saada asiallemme myös päällikön mandaatti. Puhutaan kuitenkin Lankpenthokselle ensin, hänen luulisi tietävän päällikön mielenliikkeet ja olisiko asian tuominen sinne asti ajanhukkaa."

--

Lhankpentos sukii yhtä hevosista pitkillä vedoilla. "Arotuuli on oiva ratsu, vaikkakin hieman äkkipikainen. Tosin ei kuulemma niin paha kuin tuo Purija", hän viittaa Jaronilin ratsuun. Hevostenhoito ei varsinaisesti kuulu Lhankpentoksen, suvun päämiehen, töihin, mutta toisinaan hän rentoutuu hevostenhoidon parissa. Tallipojat avittavat sokeaa vanhusta minkä kerkiävät.

"Niin, olen kuullut Kangharlilta tästä vallitsevasta seikasta, ja tyttö oli kyllä osa kaksintaistelun ehtoja. Tytön hakeminen pois väkivalloin voisi lietsoa... hmm.. pahaa verta klaanien välille. Ja Broddi ei sitä halua." Lhankpentos sanoo tuon niin varmana, että tuntuu kuin hän olisi ollut vaikuttamassa asiaan. Hän kopauttaa hevosta kintereelle saaden sen nostamaan jalkaansa. Lhankpentos tunnustelee kaviota. "Ja jos tunnen Kangharlia ja Jarstakia yhtään, ovat he valmiita käymään smaragdimiekkojen maille oli heillä Broddin lupa tai ei. Kylvöt hidastavat taistelujoukon kasaamista, mutta Jarstak on kiertänyt ahkeraan. Hän on hyvin... vahvaluontoinen asian suhteen." Tämä kommentti oli kohdistettu suoraan Hendstavalille.

"Tytön hakeminen rauhanomaisin keinoin veisi viimeisenkin pohjan tuolta taistelujoukolta. Vaikka epäilen heilan olevan vain kätevä tekosyy sotaretkelle."

Hendstaval huokaa syvään.

"Tiedän että tunnet minut liian pitkältä ajalta jotta kehtaisin väittää etteikö Jarstakissa olisi paljon minua nuoremmalla iällä."

Sitten hän yrittää vaihtaa puheenaihetta mahdollisimman pian.

"Arotuuli onneksi näyttää voivan paksusti. Ja mitä tulee kaksintaisteluun, on loukkaus myös Doluthan kunnialle jos Smaragdimiekat eivät pidä sanaansa. Kamppailu käytiin kuitenkin Doluthan mailla, minne olemme palaamassa asiaa hoitamaan. Mitäpä luulet, onko Broddin tuen hakeminen vaivan väärti? Tiedämme molemmat, että hänen päätöksiään saadaan joskus odotella ja tällä kertaa asialla on oikeasti kiire."

Lhankpentos silittää Arotuulta ja antaa sen tallipoikien hoitoon. On tietysti mukavaa, että sokea vanhus pystyy hevosia vielä hoitamaan, mutta jäipä tallirengeille hevosen kanssa vielä puuhasteltavaa.

"Minä hoidan Broddin, älkää siitä huoliko. Olen muutenkin menossa huomenna linnakkeeseen asioille ja kerron samalla yrityksestämme hoitaa tämä asia rauhanomaisin keinoin. Klaanin ringille asiaa ei tässä tilanteessa kannata tuoda, vaan hoidetaan tämä epävirallisesti. Voitte kuitenkin lähestyä Doluthaa päällikön nimissä."

Lhankpentos venyttelee itseään hevosen vieressä kyykkimisen jäljiltä, mutta päätyy lopulta hieman kumaraan asentoon. "Miten on Farnanin laita? Otatteko hänet mukaanne?"

Jaronil vilkaisee syrjäsilmällä Hendstavalia ja virkkoo.

"Mitä olette mieltä kuomat? Minä sanoisin että otetaan. Tällä hetkellä sillä pojalla on niin paljon joutomaiden hiekkaa housuissaan, että vaikka hän saattaa kiemurtelullaan vaarantaa diplomatiamme, on se minusta silti parempi ratkaisu kuin että hän keräisi salassa mukaansa joukon sotureita ja lähtisi omin päin morsionhakumatkalle."

Hendstaval nyökkää Jaronilille.

"Farnanin jättäminen klaaniin nyt olisi virhe. Pojasta on tuskin apua Doluthojen kanssa mutta eipähän ole täällä nostattamassa hankaluuksia. Otetaan kuitenkin huomioon, että mylös Doluthien kanssa voi tulla vaikeuksia."

"Ehkä jokin lahja Doluthoille voisi olla paikallaan. Kunhan ei haeta sitä Darnalta tällä kertaa..."
Hendrillo koittaa keventää tunnelmaa.

--

Farnan on murjottanut koko matkan Doluthojen Vaarakahlaamolle. Stravulin talolle jääneet naiset eivät hekään olleet innosta hihkuen päästämässä työväkeä diplomaattiselle matkalle kylvöjen aikaan. Toisaalta onhan tämä vaihtelua auran työntämiseen.

Pian rajan ylityksen jälkeen Doluthan asetaanit ottavat saapujat saattaakseen. Näkymä Doluthan mailla on hyvin samankaltainen kuin kotona. Kaikki kynnelle kykenevät kylvävät peltoja ilman ollessa suotuisa.

Vaarakahlaamon kylä muurien sisäpuolella näyttää paljon tyhjemmältä nyt, kun kaikki ovat pelloilla eikä markkinoitakaan ole. Kaksintaistelun aikaan ollut kuhina ja elämä loistavat poissaolollaan. Komea ja pitkä mies pitkine viiksineen ja sinisine silmineen pitää jämäkällä äänellä sulkeisia nuorille miehille, jotka selkeästi ovat osa kylän virkavaltaa. Kun seurue tuodaan hänelle, komentaa hän nuorukaiset tauolle.

Mies esittäytyy Korolfiniksi, kylän suojelijaksi. Hänen katseensa kiertää seurueessa ja pysähtyy liian merkitseväksi aikaa Hendrilloon. Korolfin tunnistaa hänet kyllä tuoksi kaksintaistelijaksi. "Tervehdys, naapurit! Mitäs punanaudat tähän aikaan vuodesta täällä toimittavat?" hän kysyy ykskantaan.

Hendrillo kohtaa Korolfinin katseen empimättä ja hymyilee tälle kaikkein leppoisinta, aseistariisuvinta hymyään. "Rauhan asialla, naapuri hyvä, niinkuin klaanimme tapoihin kuuluu!" Hendrillo puhuu jo klaanista omanaan, mikä särähtää ympäristön korvaan, mies kun puhuu sartaria vielä hyvin vahvalla korostuksella. "Rauhan ja kunnian. Sekä oman klaanimme - että teidän. Ja haluaisimme puhua näistä asioista klaaninne johtajien kanssa....viivytyksittä."

Korolfin naurahtaa. "Vai viivytyksittä. Puolijalka ei ihan kenen kanssa tahansa tapaa." Hän mittailee porukkaa katseellaan eikä oikein löydä syytä, miksi he voisivat päällikön nyt tavata. "Sitä paitsi hän lähti metsälle valaveitsien kera ja palannee huomenna." Valaveitset ovat Ivar Puolijalan palkattu henkikaarti.

Korolfin kaivaa laukustaan kuivattua lihaa ja puraisee siitä palan. "Suosittelen yrittämään huomenna. Menkää yöksi Kaksnyrkkiseen." Oliko tuo käsky vai suositus?

Hendrillo kohottaa hiukan toista kulmakarvaa ja sanoo enemmän tovereilleen kuin Korolfinille: "No onpa siinä tapauksessa hyvä, ettei klaanimme lähettänyt ketä tahansa. Ivar haluaa kyllä kuulla asiamme." Olkiaan kohauttaen hän kääntyy Korolfinille lyhyesti nyökäten poispäin, kohti Kaksnyrkkistä.

Farnanin mentyä laittamaan muiden hevosia talliin kääntyy Hendrillo Jaronilin puoleen muka arvoituksellinen virne naamalla:
"Kuulehan. Minulla on sellainen olo että Farnan saattaa aiheuttaa tämän odottelun aikana vielä ongelmia tavalla tai toisella. Häntä olisi hyvä pitää silmällä. Mutta ei kohta aikuista jolppia voi mihinkään sitoakaan.
Mietin vain tässä että hankkeellemme voisi olla eduksi jos hän nukkuisi oikein sikeästi...ja päällikön edessä näyttäisi kärsivältä, johtuisi se sitten rakkauden poltteesta tai jostain muusta. Mitäs sanot, löytyisiköhän Kaksnyrkkisestä joku konsti?"

Jaronil virnistää takaisin.

"Rakkaus se on kamala tauti. Se kalvaa kuin arotuuli ja tekee kaiken lisäksi janoiseksi. Täytyyhän meidän tehdä voitavamme auttaaksemme poikaparkaa."

Kaksnyrkkinen on kaksikerroksinen majatalo. Huoneen saaminen sieltä ei ole ongelma, sillä matkalaisia on tähän aikaan vähän liikkeellä. Alakerta on jaettu kolmeen eri kapakkaan, joissa kaikissa tarjoillaan käytännössä samoja juomia ja ruokia. Kuukapakka on täynnä äänekkäästi keskustelevia lunar-sotilaita. Hehän eivät tunnetusti osallistu kylvötöihin, vaikka sadosta veronsa keräävätkin. Paikallisten puoli, eli vanhakapakka, ja vierailijoille tarkoitettu peräkapakka ovat tyhjempiä. Muutama kyläläinen, joista ei ole enää yhteisiin töihin, kuluttaa näiden penkkejä apeina.

Viini on kitkerää, mutta vahvaa, tarshilaista tai dara happalaista rypäleviiniä. Geon kapakassa oli sentään viimeksi parempaa. Tosin sen makua auttoi varmasti voiton juhlinta. Kaksnyrkkisen ruokaakaan ei vedä vertoja Broyanin lihapadalle. Näitä antimia on nyt kuitenkin jouduttu nauttimaan. Farnanille viini tuntuu maittavan, kokematon kun on.

Hyvin pian pöytään asettumisen jälkeen seurueesta kiinnostuu hyvin kaunis ja eksoottisen näköinen nainen, joka ei kyllä jäänyt huomaamatta lunarisotilaiden joukosta. Hän on pukeutunut epäkäytännölliseen pitkään hameeseen ja koristeltun hiuslaitteeseen. On selvää, että muutama sotilaista on hänen saattuettaan.

Oikeinkin miellyttävän oloinen nainen esittäytyy Zaleenaksi ja tarjoaapa hän jopa juotavat pöytäseurueelle. Farnanin kielenkannat ovat jo useamman mukillisen jälkeen löystyneet sen verran, että hän on valmis avautumaan smaragdimiekkojen aiheuttamasta vääryydestä kenelle tahansa kuuntelevalle. Zaleena onkin hyvin kiinnostunut millä asioilla seurue kylässä on.

Hendstaval ei pidä lainkaan lunarien sotkeutumisesta asiaan. He eivät tunnetusti arvosta kaksintaisteluja ja tähän soppaan ei kaivattaisi enää yhtään vaikeuksia. Hän vilkaisee merkitsevästi tovereihinsa ja nyökkää Farnanin suuntaan jotta nämä pitelisivät pojan huomion muualla.

"Sukulaispojalle naimakauppoja. Päällikön vaimo on meikäläisiä ja ajattelimme kysyä hänen miestään välittämään asiaa. Morsian on muusta klaanista ja tämän suku on asettunut poikkiteloin. Stressaavia hommia nämä, poika saa tuskin nukuttua öisin ja nytkin meinaa sammua pöytään."

Päällikön vaimon, Morganethin, mainitseminen aiheuttaa niin vähäisen, mutta kuitenkin huomattavan kulmien kohotuksen Zaleenalta, joka jatkaa viininsä nauttimista.

"Vai päällikön juttusille", Zaleena toistaa kiusoitellen. "Ivar on kiireinen mies. Nytkin hän on metsästyretkellä", naisen äänessä voi kuulla hiuksenhienon sarkasmin. "Eikä hän ota vastaan ketä tahansa. Jonkun punanautalaisen mitättömät naimakaupat häntä tuskin kiinnostavat." Tässä kohtaa Farnan hieman valpastuu ja siristää silmiään tuota naispaholaista kohti tajuamatta kuitenkaan suuttua sen enempää. "Vaimo taas on... hmmm.. toivottavasti olette pitäneet suhteenne kunnossa häneen." Jotenkin sanomatta jättämällä hän tekee selväksi, että yksi tie päällikön juttusille voisi olla hänen kauttaan.

Jaronil nousee seisomaan ja puhuu Zaleenalle selkeällä äänellä joka varmasti kantautuu ainakin naapuripöytään asti.

"Hyvä neito, nyt ei kyse ole suinkaan kenestä tahansa. Olette varmaan kuulleet Vaarasaarella, Doluthojen mailla tapahtuneesta taannoisesta kaksintaistelusta, jossa itse maan voimat osoittivat suosiotaan voittajalle. Asia on niin, että tämä mies tässä vieressäni on itse taistelun voittaja, Hendrillo Maansiunaama, Vaskitsanakin tunnettu, jonka voittoon osallistui itse maan voima ja tahto. Kaksintaistelun panoksena taas oli epäonnisen sulhasemme morsio, joten ei ole mitenkään liioiteltua sanoa että tämän kaksikon liitto on ollut itsensä maan jumalatarten tahdon mukainen. Tottahan näin huomattavan suosion osakseen saaneen henkilön luulisi kiinnostavan myös päällikkönne vaimoa."

Kuukapakassa olevat pöydät hiljenevät skaldin puheen äärelle ja hetken on aivan hiljaista. Ja kuin yhteisestä merkistä koko kapakka ratkeaa nauruun. "Vai meidän päällikkö...", kuuluu jostain. Jossain kuuluu "barbaarien kaksintaistelut..." ja paljon muuta. Zaleenakin kyhertelee, mutta selittää tilanteen: "Olen pahoillani, skaldi, mutta me emme oikeastaan seuranneet tuota kaksintaistelua. Se ei kuulu... tehtäväämme, täällä", hän osoittaa pahoittelunsa myös Hendrillolle.

"Ymmärrän, te haluatte tavata päällikön. Ja minä voin järjestää teille sen tapaamisen. Pyydän vain pienen vastapalveluksen." Hän kurottautuu pöydän päälle madaltaen ääntään. "Keksikää syy ottaa Morganeth, päällikö vaimo, joksikin aikaa mukaanne Punanaudan linnakkeeseen. Te olette hänen vanhasta klaanistaan, hän varmasti haluaa käydä kotona." Zaleena istuu taas rennommin odottaen vastausta ja nauttien viinistään.

Jaronil mutristaa suutaan. "Sääli etteivät heimon uutiset teitä kiinnosta, minulla olisi tapauksesta eräs hauska laulukin, se kertoo smaragdeista."

Jaronil vilkaisee tovereihinsa ja lopettaa keskustelun kuivasti. "Joka tapauksessa otamme päällikön vaimon asian harkintaan, hän tahtoo varmaan itsekin vierailla pitkästä aikaa kotokulmilla."

Jaronil nousee seisomaan. "Nyt jos suotte anteeksi, käyn vastaamassa luonnon kutsuun."

Hendstaval kurtistaa kulmiaan Zaleenalle.

"Puheisttesi perusteella Morganeth olisi helpompi houkutella matkustamaan vanhempiensa klaaniin kuin vakuuttaa hänet esittelemään meidät aviomiehelleen. Asiat ovat Doluthoilla päin totisesti kummallisia. Katsotaan mitä voimme tehdä, en ole nähnyt Morganethia vuosiin."

Jaronilin astuessa ulos Kaksnyrkkisestä on ilta jo ottanut kylän valtaansa. Ja tuntuupa se ilta kylmältä, vaikka kevät on jo taittumassa pian kesäksi. Kylän porteilta saapuu saattue. Suurin osa saattueesta on tutun oloisia Doluthan asetaaneja. Taitavat olla samoja, jotka saattelivat kapakassa olijat aikaisemmin. Nyt heillä on mukanaan vain yksittäinen henkilö. Saattue ohittaa Kaksnyrkkisen kiinnittämättä huomiota kulmalla virtsaaviin asiakkaisiin.

Saatettu henkilö kuitenkin kiinnittää Jaronilin huomion. Miehen, vai pitäisikö sanoa pojan, ulkomuodosta ja kävelytyylistä ei voi erehtyä. Kyseessä on Jarstak Harjasparta, Hendstavalin poika! Mitä hän täällä toimittaa?

Jarstak saatellaan totuttuun tapaan Korolfinin luo. Jaronil pystyy erottamaan nuo kaksi hahmoa keskustelemassa. Korolfin viittoilee Kaksnyrkkisen suuntaan Jarstakin tiiraillessa kiinnostuneena osoitettuun suuntaan. Jarstak lähtee kuitenkin kantamuksineen lopulta kohti Geon majataloa.

Jaronilin kusi katkeaa siihen paikkaan, ja hän hivuttautuu muina miehinä ovelle, raottaen sitä ja pitäen samalla poikaa silmällä. Jaronil viittilöi vimmatusti, yrittäen saada Hendstavalin tai Hendrillon huomion.

Hendrillo on koittanut pitää kielen keskellä suuta ja suun soukalla Zaleenan läsnäollessa. Jaronilin järjestämä juonto hänestä ja sen kapakassa aikaansaama reaktio eivät olleet erityisen toivottua huomiota, eikä Zaleena itsekään ole luottamusta herättänyt hahmo. Hendstaval onneksi on pitänyt puheita yllä kohteliaisuuden vaatiman määrän. Hendrillon katse harhailee toisaalle ja niinpä hän havaitsee ovelta kuikuilevan Jaronilin. Hendrillo nousee ylös ja nyökkää vaisusti hymyillen Zaleenalle.

"Taidan mennä katsomaan, ettei Jaronil taas ole hankkiutunut hankaluuksiin. Parasta on meidän kaikkien käydä yöpuulle säälliseen aikaan" - silmänisku Hendstavalille - "huomenna on kuitenkin tärkeä päivä."

Hendrillon saapuessa ovelle Jaronil kuiskaa kiihkeästi. "Katsopas kuka tuolla on. Panen vaikka pääni pantiksi ettei Jarstak ole täällä lampaita ostelemassa. Hae Hendstaval niin lähdetään perään, minä pidän vahtia."

Hendstaval on jäänyt kuittailemaan Zaleenan kanssa vaikka lunari juokseekin hänen puolivillaisten piikittely-yritystensä ympärillä kehää. Tuoppi pamahtaa voimalla pöytään ja hyvästit lyhyiksi kun Hendrillo kuiskaa Jarstakin nimen.

Hendstaval on lähes hengästynyt saapuessaan tovereidensa luokse.

"Missä se nulikka on? Mitä helvettiä se täällä kuvittelee tekevänsä? Veikkaanpa ettei ole päällikön asioilla."

"Tuossa se jutteli jonkun taanin näköisen miehen kanssa, viittilöi Kaksnyrkkisen suuntaan ja lähti sitten lompsimaan säkki olallaan Geolle päin. Aikamoinen sattuma, eikö? Mennään!"

Hendstaval rauhoittelee itseään ja pälyilee ympärilleen epäluuloisena. Sitten hän madaltaa ääntään.

"Parasta varjostaa puuhia Jarstakin huomaamatta. Hän on umpisurkea valehtelemaan muttei taatusti kerro tarkoitusperiään ääneen jos huomaa meidät. Häntä on myös turha yrittää puhua pussiin, koska hän kompastuu sanoihinsa joka tapauksessa ja sitten puhuvat joko nyrkit tai puukko."

Lopuksi hän irvistää.

"Kyllä, olen niin ylpeä pojastani kuin onnellinen isä voi vain olla."

Hendrillo katsoo Hendstavalia huolestuneena, ja pistää muistiin itselleen ettei perheen perustamisella ja jälkikasvun hankkimisella ehkä ole niin iso kiire kuin suvun vanhimmat joskus antavat ymmärtää. Sitten hän kerii Vaskitsan ranteen ympäriltä ja laskee sen hellästi maahan ja kuiskaa sille pari sanaa. Kuparikäärme alkaa luikertaa vilkkaasti kohti Jarstakin poistumissuuntaa.

"Katsotaan auttaisiko Vaskitsa meitä seuraamaan Jarstakia pienellä hajuraolla. Ja voihan olla että se pääsee hiukan lähemmäksi kuulollekin huomaamatta."

"Hyvä ajatus" Jaronil nyökkää. "Voimme varjostaa häntä vähän kauempaa ja katsoa minne hän menee. Purija osaa seurata tuollaisia kloppeja vaikka pelkän vainun perusteella".

"Osanottoni Purijalle jos joutuu pitämään Jarstakin hajua sieraimissaan pitempään kuin on pakko"

Hendstaval pälyilee Geolle vievän väylän suuntaan ja lähestyy rennoin askelin jonkin matkan päästä hevostaan sukivaan erämiestä. Lähestyessään hän päästää ilmoille vislauksen.

"Hei vanha veikko! Satuitko näkemään sellaista nuorta, ronskia kloppia säkki olallaan matkalla Geolle päin? Kaveria saattaisi kiinnostaa liiketoimet ja pääsi juuri livahtamaan".

"Voitko ojentaa tuon loimen? Valar on jo vanha ratsu ja tarvitsee vielä lämmikettä yöksi. Onko sinulla hevosia?" ukko sivuutti kysymyksen täysin ja alkaa jaarittelemaan niitä näitä hevosenhoidosta, kylvöistä ja lunareille maksettavista veroista. Sosiaalisesti hyväksyttävän ajan kestävän keskustelun, tai kuuntelun, jälkeen on Hendstavalille selvää, ettei tämä hevosenhoitaja nähnyt oikeastaan mitään.

Sillä aikaa Vaskitsa pinkoi suoraan kohti Geon majataloa luikahtaen sisään jostain kolosta. Purija sen sijaan tuntui hakeutuvan rauhallisesti aivan eri suuntaan. Huomasiko se jotain, mitä Vaskitsa ei? Kumpikaan apureista ei palaa omaehtoisesti, joten niiden perään pitää lähteä.

Miten voi niin iso hevonen kadota kylään? Purijaa saa etsiä hyvän tovin ja lopulta sen hirnuminen kuuluu juurikin siltä tallilta, jossa Hendstaval kävi aivan alussa kyselemässä näköhavaintoja. Se on tehnyt lopulta pienen iltalenkin. "On teillä ärhäkkä koni", hevostenhoitaja tyytyy toteamaan pidellen kämmensyrjäänsä. Purija nauttii selvästi Valarin seurasta eikä haluaisi poistua.

Vaskitsasta ei näy jälkeäkään. Kurkistelu Geon ikkunoista sisään paljastaa melko tyhjän majatalon, jossa kolme Broyania puuhailevat lähinnä keskenään. Jarstakiakaan ei näy. Kaiken kaikkiaan apurien metsästäminen niin, ettei puuhat paljastu jossain - pitäähän hänen jossain olla - olevalle Jarstakille ottaa hyvän tovin. Kaiken kaikkiaan Jarstak tuntuu hävinneen kuin pieru Praxin hiekka-aavikollle.

Ja niin joudutaan palaamaan Kaksnyrkkiseen. Vaan kukapa istuu pöydässä Farnanin ja Zaleenan kanssa ellei Jarstak itse. Hän on jotenkin onnistunut livahtamaan toiseen majataloon ja kuuntelee tiukka ilme kasvoillaan Farnanin viininliukastamaa puhetta Zaleenan myhäillessä vieressä. Kuparikäärmekin näköjään löysi Jarstakin sen kiemurrellessa Farnanin jaloissa vailla huolen häivää.

Farnan on juuri päättelemässä selostusta seurueen suunnitelmista: "...hik, ja näin ajattelimme pelastaa Miranin, jotta meidän ei tarvitse tehdä sitä teidän puuhaamaanne sotaretkeä smaragdimiekkojen maille." Poika on varmaan lörpötellyt Jarstakille kaiken.

Kolmikko tiirailee hetken tilannetta ikkunasta kunnes Jaronil vetää päänsä pois irvistäen.

"No nyt on sarvikuono pilttuussa. Mitäs tehään? Luulenpa että on jo myöhäistä paukata sisälle ja ottaa poikia niskasta kiinni. Mitä luulette, pitäisikö meidän yrittää raahata heidät väkisin mukaamme harjoittamaan diplomatiaa? Toinen vaihtoehto on tietysti lähteä mukaan heidän ryöstöretkelleen ja koittaa pitää pojat erossa enemmistä vaikeuksista.

Jaronil kurtistaa kulmiaan vielä lisää. "En muuten oikein pidä tuosta hymystä tuon lunariharpun naamalla. Sanokaa minun sanoneen, että siltä suunnalta on vaikeuksia tiedossa."

Henrillo yrittää (huomaamattaan) kilpailla Jaronilin kanssa kulmien kurttuisuudessa.

"Kuka tuon klopin on tuohon kuntoon päästänyt. Tai siis. Miksei kukaan jäänyt vahtimaan ettei hän tee typeryyksiä, kun se näköjään on hänen ilmeinen luontonsa? No. Mitäs sanotte jos käyn koppaamassa Farnanin olalle ja poistun. Jos Jarstak seuraa perässä ja pääsemme jututtamaan häntä ulkona edes ilman kuunoitaa niin on kai sekin sentään...jotain?"

Hendstavalin kasvoille nousee ilme, joka kertoo että vastaavissa tilanteessa äkkipikaisen jälkikasvun kanssa ollaan oltu ennenkin.

"Jarstak saattaa olla riidanhaluinen pölvästi, mutta on silti minun poikani. Jos Hendrillo saa järjestettyä veljensä ulos, minä yritän saada neuvoteltua Jarstakin lunarikorvien ulottumattomiin ilman että menee sisällä rähinäksi."

Jaronil huokaa. "Jarstak hoidossa, Farnan hoidossa, minulle jäävät siis lunarit. Olkoon, kyllä me jotain keksitään. Sisään kolmannella: yy kaa koo..."

"Setä! Veli! Tulkaa maistamaan tätä... hik... juomaa", Farnan huudahtaa iloisesti kolmikon rynnätessä sisään. Jarstak ponkaisee penkiltä saman tien pystyyn vakavana tuijottaen isäänsä suoraan silmiin.

Zaleena nousee rauhallisesti pöydästä viekas ilme kasvoillaan. "Teillä onkin liikuttava perhetapaaminen tiedossa. Minä tästä poistunkin yöpuulle. Tarjoukseni on edelleen voimassa, jos haluatte tavata päällikön vaimon huomenna." Ja niin hän lipuu seurueineen pois majatalosta.

Jarstak tuijottaa seuruetta yrittäen näyttää vakavalta tai hurjistuneelta tai joltain. Lopputulos on jopa hieman koominen. "Isä, olen Kangharlin asialla. Hän käskee teidät kotiin. Haemme sen.. no mikä se nimi nyt oli... no sen tytön uuteen kotiinsa keihäin ja kilvin." Farnan rupeaa uhoamaan tämän päälle: "Niin, Miranin! Minä menen ja vedän jokaista smargadimiekkaa (hik) turpaan ja me iskemme keihäällä ja sitten haen Miranin ja sitten me menemme ja meistä tulee..." Naisen ikävä ja viini rupeaa taas iskemään päälle ja lopusta uhoamisesta on vaikea saada selvää.

"Hyvät nuoret, te nyt unohdatte kokonaan että Doluthat ovat siunanneet kaksintaistelun ja laittaneet klaaninsa kunnian peliin. Juuri sen takia me täällä olemme, isännillemme pitää kertoa käyneestä vääryydestä ettemme toimisi heidän selkänsä takana."

Hendstaval hieroo hiukan leukaansa katsoessaan Jarstakia.

"Vai unohditteko sittenkään? Minkä takia Kangharl sinut on juuri tänne lähettänyt, Jarstak? Tuskin sentään ainoastaan meitä hakemaan?"

Jarstak vähän kiusaantuu kyselystä. Hän selvästi tuntee jonkinlaista ylpeyttä siitä, että Kangharl on luottanut hänelle tämän tehtävän. Ja nyt tehtävä ei selvästikään mene hänen suunnitelmiensa mukaan.

"Me emme enää neuvottele smaragdimiekkojen kanssa", Jarstak kuulostaa Kangharlilta paasatessaan asiasta. "Liian pitkään klaani on ollut kontallaan heidän edessään. Meidän on otettava paikkamme ja näytettävä miekoille heidän paikkansa. On meidän velvollisuutemme hoitaa asia kuntoon, kun ei päällikkö sitä näytä pystyvän tekemään." Jarstak hieman itsekin hämmentyy menikö litania oikein, mutta näyttää imeneen vaikutteet riittävän hyvin. Miranista ei tullut enää sanaakaan. "Ja teidän täytyy nyt palata takaisin kylään."

Jarstak katsoo isäänsä, sitten humalaista Farnania ja takaisin seurueeseen ja virittää selvästi jotain suunnitelmaa päässään. Ja lopulta hän saa sanottua suunnitelmansa ulos: "Me... tuota... tapaamme aamulla kaivolla ja lähdemme siitä. Nuku Farnan pääsi selväksi."

Jaronil katsoo Jarstakin hoipertelua ulos ovesta.

"Sanohan Farnan, huomasitko ettei Jarstak muistanut Miranin nimeä? Aika hassu yhteensattuma, häntähän täällä ollaan hakemassa. Vai ollaanko? Ettei olisi niin että Jarstak on täällä lähinnä aiheuttamassa vaikeuksia? En yllättyisi vaikka hänelle olisi yhdentekevää saadaanko Mirania takaisin vai ei, niin kauan kuin Smaragdimiekkojen veri vuotaa."

Jaronil laittaa kätensä jämptisti Farnanin hartioille ja katsoo tätä tiukasti harottaviin silmiin. "Muistatko ketkä olivat vastassa silloin kun olitte Miranin kanssa juoksemassa kohti luolaa? Ketä, häh? Setäsi, Hendrillo ja minä. Me kolme. Me panimme henkemme alttiiksi ja Hendrillo antoi Smaragdimiekoille sellaisen opetuksen etteivät he sitä ikinä unohda. Olemmeko me sinun mielestäsi rähmällämme smaragdimiekkojen suuntaan? Epäiletkö hetkeäkään ettei meitä kiinnostaisi Miranin kohtalo, paljon enemmän kuin Jarstakia."

Jaronil antaa sanojensa upota hetken ja sanoo sitten pehmeämmällä äänellä. "Jos haluat mennä miekka ojossa Smaragdimiekkoja päin ja jättää Miranin leskeksi ennen kuin pääsette edes alkuun, niin Kukaan Ei Voi Sinua Pakottaa muuhun. Mutta jos uskot että meillä on teidän kahden paras mielessä niin sano Jarstakille että olet liian huonovointinen sotimaan ja lykkää hurmehippaa ylihuomiseen. Anna meille sen verran aikaa."
This message was last edited by the player at 11:00, Sun 30 May 2021.

Aamuaurinko herättelee Vaarakahlaamon linnakkeen uuteen päivään. Jarstak nukkui yönsä Geon majatalossa mutta on nyt aamutuimaan malttamattomana jo kaivolla odottamassa vähäiset matkatavaransa kuomrattuina.

Suorat sanat Jaronililta saivat edellisiltana Farnanin ryntäämään tuohtuneena huoneeseensa jo ennen muita. Aika nopeasti poika jo nukkuikin humalaansa pois välillä toistellen Miranin nimeä unissaan.

Farnan ei muista mikä Orlanthin, vai oliko se Eurmalin, tempuista on tämän kaamean olotilan taustalla niinkin aatelisesta toiminnasta kuin jumalten juoman nauttimisesta. Sillä ei ole nyt väliä tämän pään jomotuksen kanssa.

Matkaan valmistautunut Jarstak katsoo seuruetta, joka ei näytä siltä, että olisi lähdössä aamutuimaan matkaan. Ei varsinkaan Farnan, joka murjottaa taaempana Kaksnyrkkisen kuistilla. "Noh, missä teidän tavaranne on?" hän kysyy, ilmeisesti ihan tosissaan.

Hendrillo haukottelee teatraalisesti ja venyttelee. Hän vilkaisee Farnaniin, sitten Jarstakiin ja hymyilee tälle. "Veli on...kipeä. Ei matkakunnossa tänään. Emmekä me oikein voi jättää häntä tänne oman onnensa nojaan. Tiedäthän hänen kykynsä vaikeuksien hankkimisessa."

Jarstakin naama vääntyy turhankin tuttuun irvistykseen. "Hyvä on! Taisin ymmärtää yskän. Odottakaahan vain, kun... kun Kangharl saa kuulla", Jarstak räjähtää sen enempiä miettimättä.

Hän kolistelee tavaransa hevosen kyytiin ja sen enempää sanomatta pieksee ratsunsa liikkeelle. Farnan välttelee katsekontaktin ottamista ohi nelistävään klaanitoveriinsa.

Farnan vääntäytyy lopulta kaivolle, jolta Jarstak on juuri poistunut. "Mitäs nyt tehdään? Hakevatko he Miranin nyt ilman meitä?"

"Me menemme etsimään päällikkö Ivaria, pöljäke, vai jokos unohdit miksi täällä ollaan?
Mutta taidanpa ensin etsiä eilen tapaamamme päällymiehen, Korolfinin. Kun luulen hänen osaavan edes neuvoa mihin suuntaan lähteä jahtiväkeä jahtaamaan. Sitä paitsi minusta hän olisi oikeampi taho päästämään meidät audienssille kuin Zaleena. Ja on tärkeää tehdä asiat oikein, vai mitäh Farnan?" Hendrillo nipistää velipuolta kalpeasta poskesta.
This message was last edited by the player at 20:20, Wed 09 June 2021.

Jaronil puhuu hieman teatraalisesti kasvot poispäin estääkseen synkistelevää Farnania näkemästä naamalleen väkisin leviävää virnistystä. "Hendrillo on oikeassa. Meillä on hetki aikaa ennen kuin Jarstak ehtii takaisin tänne miesjoukon kanssa. Meidän täytyy hakea Miran ennen sitä. Taisin nähdä Korolfinin matkalla lehminiitylle, mennään."
This message was last edited by the player at 10:02, Wed 09 June 2021.

"Älä käännä selkää vastustajalle! Tuollainen käännös tietää varmaa hengenmenoa. Säilytä katsekontakti!" Korolfin pitää aamutreeniä eiliselle nuorelle taistelujoukolle. Nuoret miehet kamppailevat keskenään kepein, jotka edustavat keihäitä ja seipäitä. Selvästi näkee, että nämä sotilaat vielä aloittelevat uraansa. Heillä kuitenkin vaikuttaa olevan vahva tahto oppia lisää.

Niityllä, jonka läheisyydessä harjoituksia pidetään tällä kertaa, paimentaa pienehkö lauma punanautoja. Ne on joko myyty, annettu lahjaksi tai hankittu muilla keinoin punanaudoilta tänne Doluthan maille.

Korolfin on juttutuulella aamutuimaan. "No, nukuttiko hyvin siellä Kaksnyrkkisessä? Teillä taisikin olla oikein sukutapaaminen täällä. Missäs se vakava kaveri nyt on?" Hän kaivaa välillä olkalaukustaan joitain lehtiä, joita hän pureskelee juttelun lomassa.

Uteluihin päällikön mahdollisesta sijainnista hän vastaa naurahtamalla. "Vai on teillä niin kiire asianne kanssa. Ivar tulisi kyllä tännekin tänään, tai viimeistään huomenna", tuntuu, että Korolfin jättää seuraavat päivät sanomatta kohteliaisuuttaan. "Mutta mikäpä minä teitä olen estämään. Valamiekat sitten kylläkin."

Korolfin kertoo, että Ivarilla on tiettävästi metsästysmaja, Korolfin ei ole siellä vieraillut, sinimetsässä. Maja tukikohtanaan Ivar metsästää riistaa, jota sitten tarjoillaan silmäätekeville. Nimensä metsä on saanut siitä, että siellä on erityisen paljon puita, joiden rungot ovat jostain syystä sinisiä. Metsä sijaitsee noin kahdeksan kilometriä etelään Kuninkaantietä. Ensimmäiset siniset rungot on nähtävissä tieltä ja niitä seuraamalla metsään pääsee syvemmälle. Tämän tarkemmin Korolfin ei osaa kertoa majan sijainnista. Loppu on jäljittäjistä kiinni.

Hendstaval ei ole aamun jälkeen maininnut Jarstakia sanallakaan. Ilmeisesti näiden kahden erimielisyydet eivät ole viime aikoina ratkenneet siististi.

"Unet maistuivat hyvin kiitos. Vakava kaveri saa näppylöitä liiasta suhteiden hoitamisesta ja lähti takaisin kotiin. Ivar on varmasti vieraanvaraista sorttia. Emme me häntä pitkään häiritse."

"Päällikkönne vaimon myötäjäisetkö tuossa niityllä muuten maleksivat? Voisi melkein luulla että eilinen pitkä ilta vei meidät kotinummille saakka."

Hendstaval esittää kysymyksen punanaudoista puolihuolimattomasti ja mittailee Korolfinin vastausta.

Korolfin vilkaisee nautoja huolettomasti. "Olemme ne ostaneet ihan rehellisesti sarostipeiltä. Ne on meillä täällä oman kannan kasvatukseen", Korolfinin äänessä paistaa tietty ärtymys. Tarkemmin kun katsoo, huomaa, että laumassa ei ole vasikoita ollenkaan ja naudatkin ovat aika vanhoja. On tunnettu tosiasia, että punanaudat vasikoivat vain niiden kotiklaanissa, jossa sankarmatkan salaisuus tiedetään. Doluthat kovasti haluaisivat kasvataa punaisia nautoja itsekin.

Sarostipeillä on Punanaudan klaanissa isoimmat laumat. Punanautojen myymiseen tarvitaan päällikön lupa, mutta Broddi on tunnettu rauhan tekemisestä nautapolitiikallaan.

Seurue ei hukkaa aikaa vaan kiittää Korolfiniä ja lähtee etelään kohti metsästysmajaa. Ennen pitkää rungot alkavat todella näyttää sinisiltä, joten ratsailta laskeudutaan ja pidetään tuumaustauko.

Jaronil vilkuilee hermostuneesti ympärilleen korkeuksiin kohoavia puunrunkoja. "Te lohikäärmesolan asukkaat ette tiedä millaisen vaurauden keskellä elelette. Praxissa yhdellä tuollaisella rungolla maksaisi vaikka taanin tyttären myötäjäiset. Ja täällä niitä on vaikka kuinka paljon, vähän liikaakin..." praxilainen pudistaa päätänsä selkeyttääkseen ajatuksiaan. "Mutta miten me löydämme sen metsästysmajan näiden jättiläisten keskeltä? Eihän täällä näe edes eteensä."

"Näkee jos tietää mitä katsoa, serkku hyvä."

Hendstaval pureskelee taittamaansa kortta ja vaeltelee honkien välissä sammaleen katsellen.

"Nämä ovat vielä Doluthojen maita, tuskin heillä on syytä hiippailla täällä elleivät tosissaan yritä päästä vaimoiltaan piiloon. Päällikön metsästysseurueen kokoisen joukon pitäisi tallata tämmöiseen maastoon näkyvä painauma. Vilkaiskaapa huviksenne ympärillenne jos löydätte semmoisen."

Hendstaval johtaa tovereitaan määrätietoisesti risukon läpi. "Kuten arvelin, täällä on kuljettu kuin oman tuvan pihassa eikä kuten karjavarkaissa. Tätä tietä, maja on taatusti tuon puron varrella. Näemme sen luultavasti heti kun oikaisemme tästä."

Hendstaval vetää miestä korkeammat pusikot tieltään ja astuu suoraan puun juurta kastelevan tatuoidun soturin viereen. "Ukkosveljien nimeen!", karjahtaa soturi ja kurottaa kätensä kohti vieressään nojaavaa keihästä. Hendstavalin onneksi puretut housunnyörit estävät yllätetyn Doluthan nopeat liikkeet ja hän ehtii selittämään tilannetta parhaansa mukaan.

"Tulemme rauhassa, olen ystävänne Hendstaval Punanaudoista. Etsimme päällikkö Ivaria tärkeällä asialla. Voitko viedä meidät hänen puheillensa kun olet, tuota, saanut hoidettua asiasi?"
This message was last edited by the player at 21:00, Mon 28 June 2021.

Soturi räpistelee rauhoittavista sanoista huolimatta keihästä itselleen. Lopulta hän seisoo housut nilkoissa osoittaen keihäällä Hendstavalia. Joko mies on hieman vajaa mieleltään tai yllätys oli niin valtava, että hän takeltelee hitaalla ihmettelevällä äänellä Hendstavalille: "Ei tänne saa tulla."

Näin tehdessään hän jättää selustansa varomattomasti auki.

Jaronil lähestyy miestä sovittelevasti.

"Älkää hyvä mies suuttuko. Meillä on tärkeää asiaa päälliköllenne ja kylänne taani Korolfin suostui auliisti neuvomaan meidät tänne. Asiallamme on hieman kiire, ja kylän majatalossa suut maireina notkuvat lunarit olivat liiankin valmiita käyttämään vaikutusvaltaansa puolestamme, maksua vastaan ymmärrättehän. Koimme että ainoa kunniallinen tapa edistää asiaamme oli etsiytyä päällikön puheille suoraan."

Jaronil esittelee seurueen jäsenet. "Olette saattaneet kuullakin meistä. Hendrillo tässä toimi vastikään klaanimme esitaistelijana ja päihitti Smaragdimiekkojen Rostakuksen Vaarasaarella. 'Hendrillo näyttääpi taitonsa meille, pannuttaa Rostista smaragdeille' ja niin edespäin".

Jaronil suoristautuu hieman ja päättää puheensa topakasti. "Pyydämmekin täten virallisesti Punanautojen lähettiläinä päällikköänne suomaan meille vierailuoikeudet metsästyssalissaan ja kuulemaan asiamme."

Valaveitsi, housut edelleen nilkoissaan, kääntää säpsähtäen jakamattoman huomionsa keihäs tanassa Jaronilin suuntaan. Hän kuuntelee tuimin katsein Jaronilin ehdotuksen. Hän vastaa: "Sanoin, että tänne ei saa tulla." Samassa hän survaisee keihäänsä Jaronilin vatsaa kohti. Vain nopeiden refleksien ansiosta keihäs lävistää Jaronilin tunikan vatsalaukun sijaan.

Mies kompuroi hieman housujensa kanssa mutta tajuaa pian olevansa alivoimainen. Seuraavaksi hän huutanee itselleen apuvoimia.

Jaronil väistää keihään sivuun juuri ja juuri ja onnistuu mätkäisemään ohi ryntäävää valaveistä selkään, niin että tämä horjahtaa eteenpäin ja kaatuu housuihinsa sotkeutuneena mättäikköön. Jaronil istahtaa niskan päälle puhuen rauhallisesti mutta kulmat kurtussa.

"Minä en ole äkkipikainen enkä kostoon taipuvainen mies, mutta asia on nyt niin se on ihka uusi tunika jota nirhaisit. Sain sen lahjaksi One... no ei mennä siihen, mutta tuosta vaadin hyvitystä." Jaronil vetää puukkonsa ja nyrjäisee mieheltä rujon tukon partajouhia, jättäen veitsen kurkulle. "Näin, nyt olemme tasoissa. Olehan ihan rauhassa ja hiljaa siinä. Annan vinkin että väkivalta on nyt vaihtoehtona huonoimmasta päästä."

Jaronil vilkaisee kumppaneitaan. "Mitäs tehdään? Jätetäänkö mies odottelemaan kun käymme asioilla? Löydätkö sinä Hendstaval sen mökin ilman tätä ronttia?"

"Veikkaan etteivät muutkaan valaveitset suhtaudu meihin sen suopeammin. Lähestyminen vangin kanssa saattaisi olla hyvä tapa saada Ivar esille. Paras olisi tietysti päästä suoraan Ivarin puheille, missä uusi ystävämme saattaa myös olla avuksi."

Hendstaval kääntää katseensa Jaronilin alla makaavaan Doluthaan.

"Olisit nyt vaan jättänut Jaronilin uuden tunikan rauhaan niin oltaisiin selvitty helpommalla. En tiedä mitä Ivar täällä puuhaa mutta Doluthan valvoma oikeusjuttu on vielä viemättä päätökseen ja toinen osapuoli on laiminlyönyt velvollisuutensa. Nopein tapa hoitaa tämä olisi jos kerrot heti missä päällikkösi piileksii. Vaihtoehtoisesti voit toimia asiamme esittelijänä. Älä huoli, Jaronil tulee olemaan heti takanasi tukemassa jos tilanteen selittäminen tuottaa vaikeuksia."
This message was last edited by the player at 22:22, Wed 07 July 2021.

Mies mumisee Jaronilin alla jotain vastustelematta. Uudelleen kysyttäessä hän tiuskaisee: "Hyvä on! Vien teidät Ivarin luo. Se mökki on tuossa lähellä." Miehen äänessä paistaa tyytymättömyys tehtävänsä epäonnistumiseen.

Seurueen ilmestyminen pienehkölle metsästysmajalle pienen lammen rantaan aiheuttaa sen ympärille telttoihin leirityneiden vartijoiden joukossa äkillistä aseistautumista. Vartijoista suurimmalla osalla on miekat ja tarshilainen varustus. Vanki oli kuitenkin selvästi sartarilainen. Joku vartijoista, selvästikin vangitun vertainen, tulee vastaan neuvottelemaan. "Nämä punanaudat tahtoisivat tavata Ivarin", vanki sanoo ärtyneenä tuntien Jaronilin veitsen selässään.

Samassa majasta kuuluu kiljaisu. Pian ulos loikkii komea nuorimies pidellen toisella kädellä poskeaan ja toisella vaatteitaan mytyssä sukukalleuksiensa edessä. Hän ei jää ulos ihmettelemään vaan juoksee selvästi reittinsä tietäen metsään.

"Pässin pallit! Eikö täällä saa enää kunnon panoa mistään", Ivar huutaa sisältä. Hän astuu ulos majasta rapsuttaen itseään verhoutuneena vain paksuun turkkiin, jota hän tunnetusti pitää kesät talvet. Asustus paljastaa myös Ivarin vasemman jalan, joka on tatuoitu täyteen kuun ja elämän riimuja. Lisäksi siinä ei kasva ollenkaan karvaa, vaikka on muuten täysin normaalin näköinen. Ivar Puolijalka, niin häntä ennen kutsuttiin. Vaikka kevät on jo pitkällä, on Ivarilla kylmä ja hän hieroo käsiään yhteen puhallellen niihin.

Vieraat nähdessään hän kietoo turkin peittämään itsensä. Ivar vilkaisee, että valamiekkojen johtaja ei ole paikalla, ja manaa sotilaille protestoiden: "Mistähän minäkin teille oikein maksan." Hän saapuu kuitenkin päällikön, ja toiveissaan tulevan Cinsinan kuninkaan, arvokkuudella seurueen luo. "Vai punanautoja? Mikä suo minulle tämän kunnian tulla häirityksi kesken, krhm, metsästyretkeni?" Ivar on totisesti oppinut lunarimaisen mukamas kohteliaan puheenparren.

Päällikön meuhkatessa Jaronil herkistyy ja antaa katseensa kiertää aseitaan vetävissä valamiekoissa ja itse metsästysmajassa. Onko tuo hihasta pilkottava pyöreä riimu tuli vai kenties kuu? Onko majan puuleikkaukset tehty tarshilaiseen tyyliin? Käyttikö päällikkö juuri lunareille tyypillistä ilmausta?

Riimuhan se sieltä pilkottaa eikä päällikön lunarimyönteisyys jätä epäilyksen sijaa. Jaronil kröhistää kurkkuaan.

"Aivan arvoisa päällikkö. Tahdomme pyytää apuanne oikeuden hakemiseen yhteisiltä naapureiltamme Smaragdimiekoilta. Lienette kuullut taannoisesta Vaarasaarella käydystä kaksintaistelusta, jonka voittajaksi selvinnyt urho Hendrillo Vaskitsa seisoo tässä vieressäni. Voiton myötä klaaninrenkaamme sai oikeuden määrätä erään klaanirajat ylittävän avioliiton toimeenpantavaksi, mutta Smaragdimiekat ovat vitkutelleet jo pitkään sanansa toteuttamisessa eivätkä ole luovuttaneet neito Mirania sulhaselleen."

Jaronil lisää höökiä "Arvon päällikkö! Tämä petturuus on saanut punanautalaisten veren kiehumaan ja kylämme nuoret vyöttävät parhaillaankin vaskea uumilleen ja murskaavat vasamankukkia sotamaalia varten. Me maltillisemmat miehet toivoisimme kuitenkin asiaan viisauden sanelemaa ratkaisua. Jos te, arvon päällikkö, jyrähtäisitte Smaragdimiekoille painokkaasti, he ehkä tajuaisivat millaisen asian kanssa ovat tekemisissä. Heidän välinsä meihin Punanautoihin ovat muutenkin huonot, joten meitä vastaan he eivät ehkä epäröi syödä sanaansa ja rikkoa lunarien rauhaa. Mutta jos te liitytte rinnallemme ja vaaditte heitä kunnioittamaan sanaansa, on heillä vastassaan tuuli jonka edessä ei auta tehdä muuta kuin taipua."

Ivar paistattelee hänelle pedatun vaikutusvallan edessä mielissään. Juuri näitä asioitahan suuret heimokuninkaat ratkovat suuressa viisaudessaan: klaanien välisiä erimielisyyksiä.

Ivar mittailee seuruetta katseellaan. Vaikka Ivar ei ollutkaan kaksintaistelussa paikalla, hän selvästi tunnistaa Hendrillon.

"Kyllä, voisin lähettää sanansaattajan matkaanne ajamaan asiaa", toivottavasti hän ei puhu pojastaan Andrinista. "Mutta mitä tarjoatte vastalahjaksi? Suuret sanat eivät asiaamme aja. Nuoret hyväkuntoiset punaiset lehmät taasen..." vihjailu on selvää.

Päällikön sanojen myötä Jaronil kääntyy katsomaan tovereitaan, hakien katsekontaktia, ja kääntyy hetken päästä takaisin.

”Punanaudan vauraus on suuri mutta päällikön anteliaisuus taitaa olla sitäkin suurempi. Esitämme asian päällikkö Broddille, ja uskon hänenkin näkevän, että muutama punainen nauta on halpa hinta tuollaisesta suopeudesta.”
This message was last edited by the player at 07:32, Mon 26 July 2021.

Ivar läpsäisee kätensä yhteen iloisena. "No, sehän on sovittu sitten", hän huudahtaa, mutta palaa pian ylväisempään olotilaan huomattuaan innostuksensa tulleen läpi.

"Berrik", Ivar kohdistaa sanansa Jaronilin puukon uhkamaalle vartiomiehelle. "Herra, se on Berresh, nykyään", vartija vastaa. Ivar katsoo miestä hölmistyneenä: "No, oli mikä oli, saata heidät takaisin kahlaamolle ja Andrinin puheille. Sano sille laiskurille, että minä käsken häntä viemään näiden herrojen asiaa smaradgimiekoille minun nimissäni. Sen jälkeen sinä ilmoittaudut Hasturille ja kerrot epäonnistuneesi vartiotehtävässä." Näillä sanoilla Ivar kääntyy kannoillaan ja astelee ylväästi takaisin metsästysmajalleen.

Vartija katsoo olkansa yli punanautalaisten seuruetta masentunut ilme kasvoillaan. "Eiköhän lähdetä..."

Hendrillo rupattelee Berreshille matkalla Andrinin puheille hövelisti. "Älä nyt ole siitä hukkapistosta milläsikään. Housut kintuissa on vaikea voittaa ja Jaronililla on paha tapa yhyttää ihmiset juuri sellaisena. Mutta jos tässä on aikaa, voin näyttää kyllä pari liikettä, joilla on yllätetty skaldiamme vikkelämmin tanssiviakin. Et sitten ensi kerralla pistäisi ohi, mitä?"

Ääntään hiukan madaltaen Hendrillo vilkaisee häntä silmät selällään tapittavaa valaveistä ja hymyilee lempeää salaliittolaisen hymyä: "mutta sanohan, noin saman aselajin toveruuden hengessä, oliko päällikkönne jotenkin pahalla tuulella vai onko hän aina tuollainen. Ja oikeastaan vielä enemmän kiinnostaa tietää, miten Berrikistä tulee Berresh, nykyään?"
This message was last edited by the player at 18:16, Tue 03 Aug 2021.

"No, tuo Ivar nyt on tuollainen pyrkyri", Berresh kertoilee välinpitämättömästi. "Eikä hän ole minun päällikköni. Minä olen kotoisin Ernaldorin klaanista, Colymarin heimosta, hyvän kuninkaan Kangharlin alaisuudesta", mies sanoo ylpeästi, mutta palaa pian masentavampaan nuottiin. "Armollinen Danfive Xaron otti minut suojiinsa hädän hetkellä. Vaihdoin nimeni Berreshiin. Suuri haaveeni on päästä joskus näkemään Furthest, ja uskoin, että nimi vie minut sinne", miehen silmiin kihoaa kyyneleet. Taas yksi punaisen kuun löytänyt henkipatto. "Kiitos tarjouksesta, muukalainen, mutta en ole toiminut valamiekan koodin nimeen ja armollisen jumalani mieliksi. Olkoon hän armollinen minulle. Olen saanut jo yhden anteeksi." Berresh näyttää oikeaa kättään, josta puuttuu pikkurilli. Danfive Xaronin kultti on tunnettu raaoista säännöistään ja rankaisuista. Jos huhut niistä pitävät paikkansa, ei Berreshillä ole toivoa päästä näkemään Furthestin kullattuja katuja.

--

"Satula hiertää", monettakohan kertaa mies valittaa narisevalla äänellään samasta asiasta. Ivarin poika, Andrin, istuu löysästi juhdan selässä antaen sen viedä hiljalleen häntä kohti smaragdimiekkojen maita. Hän on varustaunut sudennahkaisella viitalla, lyömämiekalla ja kilvellä. Tosin aseet on sidottu hänelle hevosen selkään.

Berresh oli toteuttanut tehtävänstä ja välittänyt Ivarin sanan Andrinille. Morganeth ei halunnut päästää poikaansa matkaan, mutta tämä oli esittänyt rohkeaa. Niin rohkeaa, että ei kelpuuttanut matkaan edes valamiekkoja suojaamaan häntä. Eipä valamiekat tällaista edes ehdottaneet. Andrin sanoi kyllä hoitavansa näin helpon tehtävän itsekseen. Hänen kanssaan smaragdimiekkojen tulaan nyt matkaavat punanautalaiset tosin tietävät sydämessään, että tuon Doluthan päällikön pojan henki on ongelmatilanteessa heidän käsissään.

Andrinin lähtövalmisteluihin kului kuitenkin kokonainen päivä ja matkaan päästiin vasta aamulla. Onneksi matka ei ole kummoinen, saati vaarallinen. Rajalla heidät pysäyttää, kuten tapoihin kuuluu, rajavartio, kolmen hengen ratsuilla liikkuva aseistettu joukko. Tuon joukon johtaja on pitkä komistus, Korlmhyor Vikkelä, smaragdimiekkojen asevoimien päällikkö. Jostain syystä hän ratsastaa aina ilman päähinettä antaen täydellisten hiustensa hulmuta tuulessa.

Korlmhyor katsoo seuruetta epäilevä ilme kasvoillaan ja tunnistaa heidät selvästi Vaarakahlaamon aikaisemmista tapahtumista. Muodollisuudet käydään kuitenkin Andrinin kanssa. Kun tulee Andrinin vuoro kertoa millä asioille tämä seurue lähestyy klaania, ei hän osaakaan selittää asiaa, jota yritettiin edellisenä päivänä toistaa uudelleen ja uudelleen. Tässä kohtaa Andrin viittoo punanautalaisia apuun.

Jaronil astuu kuin merkistä reippaasti esiin reipas ilme jo valmiiksi kasvoillaan, ja huokaisten samalla vain sisäisesti.

"Mitä nuori mestari Andrin tässä tahtoo sanoa on se, että hän on saapunut isänsä, Doluthojen klaanin päällikkö Ivarin nimissä vaatimaan mitä painokkaimmin että Smaragdimiekat toimeenpanevat välittömästi Vaarakahlaamon kaksintaistelun seurauksena tehdyn päätöksen, ja luovuttavat neito Miranin Punanautojen klaanissa odottavan sulhasensa luokse Punanautojen klaanin renkaan päätöksen mukaisesti. Doluthojen virallisena lähettiläänä Andrin vaatii saada tavata päällikön ja henkilökohtaisesti painottaa tälle kuinka tärkeää on muistaa se mistä on sovittu ja toimia suoraselkäisesti vertaistensa edessä.

Jaronil lausuu painotetut sanat erityisen terhakkaasti ja lopetettuaan antaa Andrinille merkitsevän mulkaisun. Valehtelevatko seurueen silmät, vai säpsähtikö poika hieman joidenkin avainkohtien kohdalla.
This message was last edited by the player at 17:05, Sun 08 Aug 2021.

Andrin nyökyttelee vakuuttavan oloisena aina, kun hänen mieleensä palautuu Jaronilin mainitsemat seikat.
Tilanne on jännittynyt, etenkin Farnan on valmiiksi tuohduksissaan, mutta Andrinin läsnäolo rauhoittaa tilannetta.

Kolmhyor kuuntelee asiaa huolestuneen näköisenä. Ja mitä pidemmälle skaldin vaatimus etenee, sitä hölmistyneemmältä sotapäällikkö vaikuttaa. Hän liikahtelee vaivautuneena satulassaan. Vastauksensa hän kohdistaa Andrinille: "Ei asiassa ole mitään epäselvää. Luovutusta on edistetty tapojen ja perinteiden mukaan. Tai no ei ihan. Klaanimme naiset odottivat keskustelevansa asiasta Tormaktinkylän naisten kanssa. Mutta siellä on vastassa ollut kylänvanhin, Kangharl, yksin." Tässä kohtaa Farnan valpastuu silminnähden. Kolmhyor jatkaa: "Mutta ei aikataulussa tai tavassa ole kuulemani mukaan ollut mitään epäselvää. Ei tähän nyt päällikköä tarvita. Luovutus tapahtuu käsittääkseni lähiaikoina sovitun mukaisesti."

Farnan katsoo Hendstavalia epäuskoisena ja kuiskaa: "Miksi Kangharl sitten sanoi..." Poika valahtaa kalpeaksi. "Orlanthin nimeen..."

Kolmhyorin lopetettua Jaronil vastaa.

"Kiitos arvon sotapäällikkö. Vaikuttaa siltä että asiassa on mutkia joista emme ole olleet tietoisia. Saisimmeko keskustella hetken verran keskenämme."

Seurue vetäytyy syrjemmälle ja Jaronil toteaa Farnanille. "Olen ulkopuolinen enkä tunne tuon sotapäällikön mainetta, mutta hän vaikuttaa olevan kunnian mies ja aidosti ymmällään. Minusta näyttää Farnan nyt todennäköisemmältä että Kangharl yrittää käyttää sinua ja Mirania hyväkseen heittääkseen uuden sangollisen pahaa verta klaaniemme välille. Jos tämän annetaan tapahtua, molemmat klaanit tulevat syyttämään toistaan sanansa pettämisestä, ja sinun ja Miranin avioliitto siirtyy hamaan tulevaisuuteen, jos sinnekään. Lyönpä vetoa ettei Kangharlia kiinnosta pätkääkään saatteko toisenne vai ette niin kauan kuin smaragdimiekkojen veri vuotaa; ei luulenpa että hän näkisi morsiamesi mieluumin sodassa kuolleena kuin sinun käsivarsillasi, onhan tämä smaragdimiekka itsekin."

Jaronil kääntää katseensa tovereihinsa. "En tiedä teistä mutta minä uskon tuota taania. Mitäs sanoisitte jos menisimme smaragdimiekkojen luokse esittelemään naisväelle Miranin tulevaa sulhasta ja kertomaan että Tormaktikylän naiset ovat nyt valmiita luvattuun tapaamiseen. Kelpo Andrin tässä (terävä vilkaisu) voisi voisi esiintyä puolueettomana takuumiehenä joka henkilökohtaisesti takaa näiden turvallisuuden maillamme. Sillä välin joku meistä lähtisi pikavauhtia valmistelemaan Tormaktikylän naiset tapaamista varten, pitäen erityisen paljon huolta ettei Kangharl saa kuulla asiasta ennen kuin on liian myöhäistä."

Hendrillo ei juuri pysty keskittymään Jaronilin suunnitelmiin vaan pälyilee ympärilleen vauhkolla katseella.
"Kuulitteko! Kylänvanhin Kangharl! Ohi Lhankpenthoksen! Ja mitä merkitsi se, että Jarstak oli lähetetty hakemaan meitä pois? Aikooko Kangharl laittaa verta vuotamaan tähän luovutuksen hetkeen liittyen? Kalavanin kanki sentään, tämänkö takia minä kävin keihäshippaa sen roikaleen kanssa?"

Hetken tyynnyttyään Hendrillo toteaa tovereilleen jäisen arvokkaasti: "Jos Kangharl yrittää lietsoa veritekoja klaanien välillä tekee hän tyhjäksi rauhan puolesta taistellun voittoni ja halveksuu kunniaani. En voi sallia sitä. Ehdotan, että pyydän Kolmhyorilta vieraanvaraisuutta siihen asti, että naimakaupat ovat valmiit, ja te palaatte Tormaktinkylään. Ja jos Kangharl saa aikaan ongelmia, olen vieraan sijasta hänen vankinsa, tehdä mitä mielii. Maksakoon uusi kylänvanhin vaikka lunnaat!"

Jaronil on hetken sanaton ja puhuu sitten silminnähden innoissaan. "Vaarallinen suunnitelma, mutta kunniallisuudessaan tinkimätön. Sinä se veliseni jaksat yllättää. Millainen laulu tästä tuleekaan..."

Jaronil vilkaisee Hendstavaliin. "Nukkuisin paremmin jos tietäisin että Hendrillolla on joku luotettava mies mukanaan, mutta luulenpa että meidän ei auta kuin luottaa hänen turvallisuutensa smaragdimiekkojen kunniallisuuden varaan. Siinäpä vasta koetinkivi! Sitä paitsi meitä kahta tarvitaan enemmän Tormaktikylässä pitämässä silmällä Kangharlin metkuja."

Skaldi antaa katseensa kiertää ja hänen silmänsä pysähtyvät Andriniin. "Haluaisitko sinä Andrin tulla mukaamme? Pelkään että tarvitsemme vielä ylimääräistä silmäparia Kangharlin varalle."

"Minä voisin kyllä jäädä Hendrillon kanssa tänne", Farnan lausuu muiden takaa. Syy ei varmastikaan ole enempää eikä vähempää kuin se, että Mirani on edelleen alueella.

Hevosen selässä röhnöttävä Andrin säpsähtää hereille kuullessaan nimensä. Ajatus ratsastamisen jatkamiselle tälle päivälle ei tunnu olevan nuorukaiselle mieleen. Andrin pälyilee ympärilleen. "Ei minun tarvitse. Duruvanin salissa tehdään koko Lohikäärmesolan parasta maksamuhennosta", Andrinilla tiataa olla jo nälkä rasittavan ratsastamisen jäljiltä.

Farnan puuttuu asiaan hätääntyneeenä. "Mutta Jaronil ja Hendstaval tarvitsevat rohkeaa taistelijaa mukaansa", hän yrittää vakuuttaa Andrinin. Jos Andrin jää tänne, kohdistuu vieraanvaraisuus päällikkö Duruvanin pitkätalolle. Jos Andrin häipyisi, voisi smaragdimiekkojen vieraanvaraisuutta tarjota eräs pieni torppa, jossa asuu eräs Mirani.

Hendstaval on kuunnellut vierestä, mutta puuttuu peliin kun Hendrillo ja Farnan uhkaavat jäädä keskenään vanhan vihollisen helmoihin.

"Nyt on kovia puheita Kangharlista. Kyseessä on kuitenkin minun ja Farnanin sukulinjan päämies, enkä ihan pureksimatta näitä syytöksiä ole valmis nielemään. Ehkä kyseessä on kuitenkin Smaragdimiekkojen katala juoni tai vain väärinkäsitys?"

"Pelkän Smaragdimiekkojen kunniallisuuden varaan en ole valmis veljenpoikiani jättämään. Andrinin läsnäolo takaa sen, että rettelöinti paljastaisi kaikille Smaragdimiekkojen sanojen arvottomuuden ja kutsuisi Doluthat aseelliseen selkkaukseen. Lisäksi on varmaan ihan soveliasta että Farnan ja Miran odottelevat häihin ennen kuin asettuvat saman katon alle. Asia on nyt sen verran vakava että Duruvan sietääkin saada pari ylimääräistä suuta ruokittavakseen."

Jaronil nyökkää tovereilleen. "Näin lienee parasta. Jääkää te siis Hendrillo ja Hendstaval katsomaan nuorten perään (Jaronil tulee ikään kuin vahingossa sisällyttäneeksi Andrininkin samaan joukkoon), minä menen Tormaktikylään nuuhkimaan tuulia. Kun morsianta lähdetään tuomaan, lähettäkää minulle sana vähän ennen kuin kerrotte asiasta virallisesti Punanaudan klaanille."

Hendrillo katse vaeltaa hämillään tovereidensa ja Korlmhyorin välillä.
"Niin. Vai pitäisikö Hendstavalin mennä kotia kohti? Jos sieltä olisi, Maaäiti armahda, tulossa Kangharl keihäsjoukon kanssa vastaan niin hän lienee ainoa jota Kangharl voisi edes harkita kuuntelevansa? Ja olisiko kiertelevä skaldi luontevampi astumaan smaragdimiekkojen päällikön saliin?" Andriniin vilkaisten Hendrillo madaltaa ääntään ja virnistää: "eikä minusta olisi oikein, että säästyisit enemmältä nuoren mestarin kaitsennalta ja... minä en. Farnanista pidän kyllä huolen."

Kolmhyor napauttaa kengällä hevostaan niin, että se herättää muiden huomion. Mies istuu kärsimättömän näköisenä kyydissä. "Aiotteko te juonia koko päivän siellä?" hän kysyy turhautuneena. Andrin ryhdistäytyy selvästi innostuneena siitä, että hänet halutaan viedä päällikön vieraaksi. "Tahtoisin nauttia päällikkönne vieraanvaraisuudesta seurueeni kanssa", Andrin töksäyttää hieman tahdittomasti Kolmhyorille. "Vai niin sinä haluat. No, mennään sitten", kuuluu vastaus, jossa paistaa turhautunut tieto siitä, että vain Andrinin läsnäolo, ja naapuruussuhteet, sallivat seurueen pääsyn päällikön saliin.

Liikkeelle lähdettäessä Kolmhyor valpastuu äkkiä ja kääntyy kannoillaan. "Etkös sinä tulekaan?", hän osoittaa puukollaan Hendstavalia epäilevä ilme kasvoillaan. "Ei meidän mailla voi viholliset noin vain käyskennellä. Rastian, saattele tämä punanauta omalle puolelleen." Toinen Kolmhyorin mukana olleista rajavartioista, se kalju tuimannäköinen, ottaa tuohitorven mukaansa ja jättäytyy Hendstavalin taakse jäyhänä. Hän olettaa Hendstavalin tietävän reitin kotiin.

Hendstaval virnistelee Kolmhyorille:

"Nyt kun ollaan rauhan asialla niin minun lienee parasta olla muualla ettei turhaan muisteltaisi urotekojani näillä main. Sitä paitsi kotopuoleen on hyvä viedä terveiset, että täällä on kaikki hyvin."

Sitten hän heilauttaa kättään tovereilleen: "Olkaahan sitten siivosti täällä. Nähdään pian."
This message was last edited by the player at 19:34, Sun 29 Aug 2021.

On kutkuttavaa kulkea smaragdimiekkojen, verivihollisen, mailla. Maisema on hyvin samankaltaista kuin joen eteläpuolella punanautojen mailla. Silloin tällöin ohitetaan suuri hevosille varattu niitty. Täällä kasvatetaan tunnetusti hyviä hevosia.

Päällikön sali, tai ainakin se talo, jossa vieraat otetaan vastaan, sijaitsee totutusti linnakkeen muurien sisäpuolella. Talon malli on pohjoista, tarshilaista, tyyliä. Vähemmän kulmikkaampaa, pidemmät räystäät ja omituinen ornamenttikuvio sisäänkäynnin yläpuolella.

Seurue kiikutetaan muitta mutkitta päällikkö Duruvan Paksun puheille. Lempinimi ei kuvaa miehen ruumiinrakennetta, vaan enemminkin hänen rahakirstuaan. Päällikkö ottaa vieraat vastaan suopeammin kuin rajavartijat. Tämä on luonnollista, sillä tiedetäänhän Duruvanin ja Broddin halajavan rauhaa. Andrin on jälleen pääosassa esittelyissä ja vieraanvaraisuuksissa. Duruvan esittää osansa Andrinin kanssa, mutta päästää tämän pian pälkähästä. Duruvan on enemmän kiinnostunut punanautalaisista vieraistaan. Pitkän päällikön ääni on syvä, eikä kahakoissa murtunut nenä kuulu puheessa: "Teillä oli asiaa siitä naimakaupasta? Ymmärtääkseni asian piti olla kunnossa. On teillä ainakin munat paikallaan, kun uskallatte marssia tänne asiaanne ajamaan. Tosin tehän ette taida punanautalaisia ollakaan?" hän sivuutta Farnanin tahallaan.

"Miksipä emme uskaltaisi, päällikkö hyvä. Kaksintaisteluhan käytiin yhdessä sovituin ehdoin eikä sen kulusta ole käsittääkseni ole ollut kenelläkään mitään syytöstä, vaikka lopputulos ei voi kaikkia miellyttääkään. Minä Hendrillo ja kumppanini olemme rauhan asialla.

Saimme Kolmhyorilta kuulla, että naimakauppa olisi etenemässä suunnitelmien mukaan, mutta rajan toisella puolella käsitys on ollut toinen. Mutta emme tulleet tänne kinastelemaan myötäjäisistä ja huomenlahjoista, vaan pyytämään vieraanvaraisuuttanne siihen asti, kunnes tämä liitto on saatu päätökseen. Ja kunnon vieraan tavoin tarjoudun käytettäväksenne siinä työssä, mihin isäntä vieraan kelvolliseksi katsoo. Jos teillä on klaanimme suhteen tyytymättömyyttä, voitte katsoa minut vastuulliseksi ja oikeutetuksi mielipahan kohteeksi.

Mitä klaanin jäsenyyteen tulee, se lienee myös, kuten tämän liiton täytäntöönpano, vain jumalten siunausta vailla."

Duruvan nyökkää hyväksyvästi. "Niin olkoon, olette vieraitamme kunnes neito on saatettu uuteen klaaniinsa. Siihen tuskin menee kauaa." Hän pyytää talon naisia kattamaan tuoreille vieraille paikat pöytään, sillä pian on ruoka-aika. Andrin lipaisee huuliaan toivoen tarjolla olevan kuuluisaa maksamuhennosta.

--

Matka smaragdimiekkojen mailta on edennyt verkkaisesti. Kalju asetaani on pitänyt koko matkan sellaisen etäisyyden Hendstavaliin, että keskustelu olisi mahdollisimman vaikeaa. Mitään vilunkipeliä ei ole tarvinnut epäillä, vaikka Hendstaval silmäkulmastaan saattajaansa välillä mittaileekin.

Rajalle ei ole enää pitkälti, kun saavutaan vähän metsäisemmälle osuudelle. Ohut, mutta ratsastettava, polku kiemurtelee puiden lomassa. Samassa Hendstaval huomaa puun takana jotain. Se on Jarstak! Jarstak puristaa etusormeaan huuliensa eteen viittoen isäänsä jatkamaan matkaa hiljaa. Silmäkulmallaan Hendstaval näkee polun toisella puolella puun takana Kangharlin, joka virnistää ilkikurisesti kirveensä kanssa.
Hendstavalille on selvää, että muu seurue on piiloutunut muualle metsään, ja heidän kohteensa on tuo kaljupäinen saattaja tuohitorvensa kanssa.

Hendstaval pysähtyy polulle, nostaa kädet torveksi suunsa eteen eteen ja kailottaa:

"Hoi punanaudat! Poikanne Hendstaval tulossa kotiin! Kaikki hyvin!"

Sitten hän kääntyy saattajansa puoleen.

"Nyt ollaankin jo lähes meillä ja osaan perille hyvin. Lienee terveellisintä, jos ei kuljeta tästä eteenpäin samaa matkaa. Näissä metsiköissä on harvemmin liikuttu rauhan asialla. Sanohan terveiset päällikön salille."

Rastian hämmentyy ja pysäyttää hevosen. Aivan pienen hetken mietittyään hän kohauttaa olkiaan ja kääntää hevosensa takaisin päin laukkaan sen enempiä sanomatta.

Kun saattaja on turvallisen matkan päässä kömpivät Jarstak, Kangharl ja muu valloitusjoukko piiloistaan esiin. Hyökkäysretkelle onkin lähtenyt moni tuttu, joille on kertynyt enemmän tai vähemmän hampaankoloon smaragdimiekkoja vastaan.

"Mikäs helvetin temppu se oli?", Kangharl kysyy vihaisena. "Tuohan oli se Rastianin äpärä. Siitä olisi saanut hyvät verirahat, mutta sinä päätit ajaa sen tiehensä! Näit meidät kyllä erittäin hyvin." Muutkin kertyvät kuulemaan Hendstavalin selityksen teolleen osan pitäessä vartiota. Nyt ollaan kuitenkin sotaretkellä.

Hendstaval nousee ratsailta ja ontuu Kangharlin luokse parta tutisten.

"Ja hyvä onkin että näin! Olisivat Smaragdimiekatkin saaneet hyvät verirahat Farnanista ja Hendrillosta. Jaronilista saattaisivat tehdä rukkaset ihan vain huvikseen. Ei teillä käynyt mielessä selvittää ensin, miksi olen tulossa tästä suunnasta yksin?"

"Jos rakas terävä-älyinen poikani ei viestiä välittänyt, kävimme hakemassa Doluthat valvomaan kaksintaistelulla saadun ratkaisun täytäntöönpanoa. Smaragdimiekat kestitsevät paraikaa paitsi veljenpoikiani ja Praxilaista vierastamme, myös Doluthojen päällikön poikaa Andrinia. Jos aloitamme nyt kahakan, on meillä sen jälkeen vastassa Smaragdimiekkojen lisäksi myös Ivar ja tämän valamiekat. Jos taas Smaragdimiekat nikottelevat Vaarakahlaamon tappionsa kunnioittamista, pääsemme putsaamaan niiden laitumet tyhjiksi Doluthojen tuella."

Hendstaval pitää huolen siitä, että hänen tuohtunut äänensä kantaa myös muiden kuin Kangharlin korviin.
This message was last edited by the player at 09:55, Thu 16 Sept 2021.

Kangharl kuuntelee Hendstavalin selostusta kiehuen sisäisesti raivosta ymmärtäessään tilanteen. "Te siis jättäydyitte vangeiksi näille pirulaisille?" Seuraavaksi hän laskee kätensä isällisesti, vaikka onkin oikeastaan samanikäinen, Hendstavalin olkapäälle huolestuneena: "Mitä sinulle on Hendstaval tapahtunut? Ennen olit aina valmis taistelemaan hyvän asian puolesta. Ja vielä Stravulin poika... tai siis pojat." Kangharl katsoo Hendstavalia lempeän ymmärtäväisesti. "No, me kaikki teemme joskus virheitä. Pojat, tämä morsiamenryöstöretki muuttui juuri kertaluokkaa isommaksi. Me tarvitsemme..." Kangharl on laskevinaan, "ai niin, Broddi teki siitä praxilaisesta taanin, vaikka en minä siitä nyt niin välittäisi. Tarvitsemme vähintään kaksi ylempiluokkaista vankia sen tytön lisäksi, jotta voimme ostaa omamme sitten pois. Pelkuri-Andrin juoksee ensimmäisen kolahduksen kuullessaan Morganethin hameen alle turvaan. Sanovat, että poika haluaisi kovasti ryömiä takaisin äitinsä kohtuun. Sieltähän se hyvin onnistuu." Tämä aiheuttaa tirskahtelua muussa joukossa.

Kangharl komentaa Jarstakia toteuttamaan muutokset suunnitelmaan. Missä vaiheessa hän on pojasta itselleen tehnyt jonkin sortin sotakomentajan? Kangharl kaappaa Hendstavalin kainaloonsa taluttaen tätä hevostaan kohti. "Älä sinä Hendstaval huoli. Emme me mitään kahakkaa järjestä. Haetaan vain omamme pois..."

--

Smaragdimiekkojen päällikön talossa Andrin röyhtäilee silminnähden tyytyväisenä vatsa täynnä maksamuhennosta. Pojan puheet muhennoksen herkullisuudesta olivat kyllä reippaasti liioittelevia.

Duruvan mittailee tilannetta mietteliäs ilme kasvoillaan. Andrinin lapsellinen käytös ruuan aikana tuntui olevan normaalia, mutta tieto seurueesta jättäytyneestä miehestä on alkanut huolettaa päällikköä.

Andrin laukaisee tilanteen nostamalla jalat, epäkunnioittavasti, pöydälle ja kohdistaen mielenkiintonsa Jaroniliin. "Etkös sinä ole jonkin sortin laulaja? Olisiko sinulla jokin värssy isännistämme?" Andrin narisee pilke silmäkulmassaan.

Jaronil onnistuu ihmeen kaupalla nielaisemaan suussaan olevan oluen ja vilkaisee seisomaan noustessaan Andriniin murhaavasti. Jaronilin tukala tilanne ei ole jäänyt smaragdimiekoilta huomaamatta ja moni heistä odottaa virne naamallaan mitä tuleman pitää.

"Rakas Andrin, paljon, tuota, kiitoksia. Laulanpa mielelläni isännillemme värssyn jos toisenkin kiitokseksi vieraanvaraisuudesta, joskin pelkäänpä että juuri tästä klaanista kertovia värssyjä en, tuota noin, kovinkaan montaa tunne. Olen vasta saapunut kaukaa Praxista, ja vaikka aikomukseni on asettua näille maille, en ole vielä edes virallisesti Punanauta, enkä osaa juuri lauluja heistäkään. Tahtoisiko arvon juhlaväki kenties kuulla joitakin itäisten arojen sävelmiä?"

Jo tämän sanoessaan skaldi on täysin varma että ilkikurisesti hymyilevä yleisö ei ole juuri nyt kiinnostunut arojen sävelmistä. Hän pelaa aikaa, antaen silmiensä liitää yoli salin koristeiden, etsien kuumeisesti jotain tuttua.

Aivan! Onhan meillä näillä main syntynyt, viisaudestaan kuuluisa Ernaldessa Kahlaaja, jonka sanotaan ylittäneen Kehtojoen omin voimin paetessaan vihollisiaan, ja joka asettui sarvikuonokansan keskuuteen, yleten lopulta renkaan kunnioitetuksi jäseneksi nopean järjenjuoksunsa ja rohkeutensa ansiosta. Smaragdimiekkojen nimi oli kieltämättä Jaronilille ennestään tuttu jostakin, ja se taisi olla peräisin juuri tästä laulusta.

Jaronil hymyilee, kumartaa ja aloittaa värssyn ensimmäiset säkeet. Yleisö hieman havahtuu ja asettautuu kuuntelemaan, mutta kolmanteen säkeistöön päästäessä on selvää että jokin on hullusti. Ilmeet salissa ovat yrmeitä ja lopulta päällikkö nostaa kätensä pystyyn keskeyttääkseen laulun.

"Ymmärrämme nyt oikein hyvin että skaldimme on muukalainen. Jos hän nimittäin olisi oikeita punanautalaisia ja julkeaisi laulaa tässä salissa laulun petturi-Ernaldessasta joka murhasi klaanimme ensimmäisen päällikön ja pakeni oikeutettua kostoamme Kehtojoen yli, hän voisi odottaa roikkuvansa kaulastaan kylänaukion tammessa aamun koittaessa." Päällikkö pitää dramaattisen tauon. "On tietysti mahdollista ettei skaldimme sittenkään ole ihan niin tietämätön kuin mitä väittää".

Tunnelmaa salissa voisi leikata veitsellä. Jaronil nielaisee.
This message was last edited by the player at 13:12, Sun 26 Sept 2021.

Vaivautunutta olotilaa ei kauaa kestä, kun salin ovi aukeaa odottamattomasti. "Mjikäs kultukurkku se täällä kiekuu?" Rostakus höröttää rehvakkaasti seurueelleen astuessaan sisään. Samassa hän ymmärtää kuka laulaja onkaan: "Sinä! Ja Sinä!" Toinen huomio on osoitettu Hendrillolle, jota Rostakus osoittaa sormellaan. Vielä hetki sitten rempseä Rostakus tulistuu silmänräpäyksessä ja lähtee äkisti kohti Hendrilloa tulenpalo silmissään. Mies ontuu vielä jalallaan, johon Hendrillo kaksintaistelussa upotti taisteluseipäänsä, mutta könyää kuitenkin pöydän yli Hendrillon kimppuun yrittäen kaapata tämän syleilyynsä.

Duruvan ponkaisee pystyyn huutaen jotain Rostakukselle, joka ei kuitenkaan kuuntele päällikköä vaan on päättänyt kostaa kaksintaistelun lopputuloksen tässä ja nyt. Muut salissa olijat vetäytyvät kaaoottisesti pöydän äärestä. Andrin ryhdistäytyy paikallaan ja innostuu toiminnasta, joka ei onneksi kohdistu hänen henkilökohtaiseen turvallisuuteensa.

Rostakuksen lähestyessä Hendrilloa Jaronil hyppää päähänpiston viemänä pöydälle ja karjuu muhkeimmalla äänellään. "Muistinhan minä sittenkin yhden laulun tästä klaanista. Yy kaa koo..."

Hendrillo näyttääpi taitonsa meille
pannuttaa Rostista smaragdeille
jalkojen välliin
jalkojen välliin
jalkojen välliin
sauvaa juu

This message was last edited by the player at 18:12, Wed 06 Oct 2021.

Jaronilin värssy ei ole vieras Rostakukselle tai muillekaan salissa olijoille. Se on kyllä kuultu täälläkin, tosin arvostus on eri luokkaa kuin punanaudoissa.

Rostakus nostaa hetkeksi katseensa laulajaan, mutta päättää jatkaa alkuperäisen kohteensa kimppuun laulusta ehkä jopa entistä hurjistuneempana. Duruvanin huutaminen, henkikaartin saapuminen, Jaronilin laulaminen, vieraiden kauhistelut ja Andrinin armoton räkätys saavat aikaan kakofonian, jonka keskellä nöyryytetty Rostakus hakee jonkinlaista kostoa.

Jaronilin aloittaessa pilkkalauluaan voihkaisee Hendrillo sisäisesti. Ihanko todella tuo viisu, sen edellisen perään, täällä, nyt?

Samalla Rostakus kömpii pitkän pöydän yli kolistellen Hendrillon eteen katetut puukulhon ja savimukin lattialle. Onneksi hän oli ehtinyt lappaa kohumuhennoksen alas tietoisena siitä, että seuraavaan oikeaan ateriaan voi hyvinkin mennä tovi. Jumalille kiitos pienistä armoista.

Rostakuksen syöksyessä kädet ojossa kohti Hendrillon kurkkua on hän kuitenkin jo saanut vedettyä leveän hymyn naamalle. Hendrillo nousee seisaalle ja levittää kätensä teatraalisesti.

"Rostakus! Mikä onni, ettääh..." Hendrillo ähkäisee Rostakuksen huitaistessa raivokkaasti mutta umpimähkään häntä nyrkillä kylkeen "...niin että meille tuli tilaisuus jutella pikku painistamme näin hienossa ympäristössä, oman päällikkösi edessä!" Samalla Hendrillo on heittänyt omat kätensä Rostakuksen ympärille, tiukkaan otteeseen joka voisi olla painia, tai veljellinen rutistus. "Istu tähän viereeni, niin koitetaan löytää joku laulu johon kaikki voisivat lähteä mukaan!"

Hendrillo yrittää puristaa Rostakuksen aloilleen ja rauhoittumaan, ja tilanteen näyttämään lähes leikilliseltä. Mutta kuka täällä pitää komentoa, Duruvan vai Rostakus? Ja eikö se joku voisi alkaa tekemään jot...aih, tuo sattui todella! Toivottavasti se ei saa päähänsä purra!
This message was last edited by the player at 11:09, Thu 07 Oct 2021.

Toiminta on toispuoleista painia ja halaamista. Rostakus ei oikein pääse kunnolla vauhtiin esrolialaisen soturin pieksennässä tämän halauksen ja asenteen takia. Rostakus saa kuitenkin muutaman ikävän tällin läpi Hendrillon keskivartaloon. "Tjaistele kunnolla", hän murisee hampaittensa lomasta painikaverinsa korvaan. Leikki loppuu kuitenkin lyhyeen henkikaartin repiessä Rostakuksen irti vieden hänet toiseen nurkkaan.

Duruvan astuu miesten väliin, nostaa yhden savimukin takaisin pöydälle rauhallisesti, ja  alkaa haukkua Rostakusta: "Sinä perkeleen pässi! He ovat vieraitamme. Jos et olisi... Painu nyt käärmeenpesään täältä!"

Rostakus hengittää muutaman kerran, sylkäisee lattialle ja ryntää salista ulos sanomatta sen enempää. Duruvan kääntyy Hendrillon puoleen. Hän jättää pahoittelut tekemättä ehkä turhankin selvästi. Kurkussa kaihertaa klaania loukanneet laulut. "Sinä esrolialainen taidatkin olla rauhan mies. Kerro päälliköllesi, että neuvottelen mielummin kaltaistesi kanssa kuin sodanhimoisten hullujen." Duruvan vaikuttaa saaneensa tarpeekseen tältä illalta. "Voitte majoittua vierasmajassa." Heti tämän kuullessaan Andrin kysyy innoissaan mahdollisuutta saunomiseen, pesijöiden kanssa tietysti. Poika osaa kyllä olla vaativa vieras. Duruvan viittoo turhautuneena palvelijoita järjestämään asian. Hän pyytää yhden lunarilaisista sotilaista paikalle "Bemin, järjestä vierasmajalle vartiointi. Ettei tule mitään hässäkkää."

Epäselväksi jää vartioidaanko vierasmajaa Rostakuksen juonien vai vieraiden poistumisen varalta.

Metakan laantuessa Jaronil kiipeää alas pöydältä vältellen Hendrillon tuimaa katsetta, jota tämän silmiä reunustava kohl tuntuu entisestään syventävän. Ilta ei ole varsinaisesti sujunut aivan kuten piti. Skaldi yrittää tavoitella päällikön katsetta jotain sanoakseen, mutta saa vastaansa huoneen täydeltä synkeitä mulkaisuja. Ehkä tänään on puhuttu jo tarpeeksi. Ja kuka olisi uskonut että lunarin läsnäolo voisi tuntua näin huojentavalta. Sen sijaan Andrin... voi Myskyhärän pallit sitä nulikkaa...

"Tule Andrin, lähdetään." Jaronil murahtaa ja seuraa Beminiä ja Hendrilloa viilenevään iltaan.
This message was last edited by the player at 04:39, Fri 08 Oct 2021.

Sillä aikaa Smaragdimiekkojen ja Punanautojen rajalla:

Hendstaval menee hetkeksi hiljaiseksi tajuttuaan tilanteensa Kangharlin syleilyssä. Nopean laskeskelun tuloksena hän ehdottaa:

"Ei tätä silti typerästi kannata hoitaa. Minulla on tuoreita tietoja Smaragdimiekkojen tilanteesta tältä aamulta. Heillä on nyt paljon miehiä aseissa tärkeiden vieraiden takia emmekä tule pääsemään tarpeeksi lähelle ilman harhautusta. Lisäksi Doluthat eivät saa tulkita meidän hyökänneen heidän päällikkönsä pojan kimppuun.

Viime tietojeni mukaan Smaragdimiekat ainakin näyttelevät luovuttavansa Farnanin morsiamen suosiolla. Ovela Punanauta siis houkuttelisi petolliset Smaragdimiekat väijytykseen."

Hendstaval tekee parhaansa näytelläkseen olevansa ylpeä pojastaan.

"Jarstak, sinusta on tullut nyt mies ja Kangharl on antanut sinulle vastuuta sotatoimissa. Jos Kangharl käy kylillä katsomassa Smaragdimiekkojen kortit etujoukon kanssa, voisit ottaa väijytysosaston komentoosi ja iskeä kovaa silloin, kun Kangharl tuo vihollisen luoksesi. Tiedän juuri sopivan paikan, josta iskeä niiden sivustaan piilosta."
This message was last edited by the player at 06:58, Sun 10 Oct 2021.

Kangharl ja Jarstak katsovat Hendstavalia kummastuneena. "Onko sinulla kaikki nyt ihan hyvin, Hendstaval?" Kangharl kysyy huolestuneena. "Eihän niin nyt ole tavattu tehdä ja haluamme tietenkin pitää Jarstakin mukana etujoukoissa. Otapa nyt ihan rauhallisesti ja tule mukanamme. Tämähän on tuttua puuhaa kuitenkin."

Aseistautuneita miehiä valuu Hendstavalin ohi kohti sitä kyläpahasta, mikä kohteeksi on nyt valikoitu. Jostain takaa etsiytyy tuulenpuuska, joka painaa vaatteet kiinni selkään kuin työntääkseen vastahakoisen nautaryövärin kohti vääjäämätöntä.

--

Tuttu lehmihaka avautuu joukon eteen. Tuolla on se talo, missä Farnan silloin piileskeli mielitiettynsä kanssa. Joukkio on saanut hämärtyvän illan turvin edetä rauhassa törmäämättä rajavartioihin. Kaikki on mennyt liiankin sulavasti.

Kangharl jakaa käskyjä kuiskaten. "Hendstaval, lähdetkö hakemaan sitä tyttöä iskujoukon kanssa? Vai mentkö ottamaan vankeja?" Kangharlin silmissä kiiltää koston kyynel. Hän ei ollut tulossa kumpaankaan näistä ryhmistä. Mikähän vaihtoehto Hendstavalille jätettiin esittämättä?

Hendstavalin toinen kulma kohoaa, kun hänen neuvonsa ohitetaan tyystin.

"Niin minähän lupauduin jo opastamaan kun näillä main vasta olen kuljeskellut. Mistä käsin aiot komentaa, Kangharl? Parhaiten olen hyödyksi, jos pääsen neuvomaan viereesi."

"No, jossain tuolla lehmihaan kulmilla pitäisi olla torppa, jonka oveen on maalattu punaisella onnen riimu. Se riimu ei tänään auta heitä..." Kangharl kiristelee hampaitaan. Hän ohjeistaa Jarstakia hoitamaan vankien ottamisen ja kolmatta joukkoa hakemaan Miranin.

"Menetkö edeltä?" Kangharl kysyy Hendstavalilta. "Näytä meille merkki, kun olet oikean tönön kohdilla. Turha siellä on isolla porukalla pyöriä. Me odotamme tuossa kulmalla."

Näiden sanojen myötä Hendstavalilla ei ole enää epäilyksiä Kangharlin aikeista. Hän kipuaa ratsaille käskyjä noudattaakseen, mutta varautuu laukkaamaan edeltä varoittamaan tuvan asukkaita jos Kangharlin murhanhimo ei laannu.

"Kangharl, sinä olet tullut tänne kostamaan Tormaktinkylän surmaa etkä hakemaan Mirania. Tappamalla Kolmhyorin perheen tuomitset veljeni lapset kuolemaan, sillä sellainen veriteko ei jättäisi enää piiruakaan neuvottelunvaraa. Jos haluat kostaa perheesi puolesta, tee se taistelemalla kentällä Kolmhyorin kanssa mies miestä vastaan."

Joko Kangharl ei kuule tai halua kuulla. Hendstaval puristaa Punaviiman kylkiä polvillaan ja kuiskaa salaisen komennon sen korvaan. Ratsu räjähtää liikkeelle hirveällä voimalla ja kiitää kohti tupaa. Perille päästyään hevonen vaahtoaa suustaan, mutta Hendstaval ei ehdi jäädä katumaan ratsunsa vauhkoontumista.

Hendstaval laskeutuu satulasta vasta tuvan ovella ja hakkaa sisäänkäynnin reunoja:

"Paetkaa kylälle! Kangharl Tormakti Punanautojen klaanista on tullut selvittämään menneitä. Jos Kolmhyor on siellä, nyt on hyvä aika tulla esiin."

Ovi avautuu äkisti. Ovesta astuu ulos kaljuuntuva vanhempi mies. Hänen toista silmäänsä peittää lappu. Kyseessä on Korolik Silmäpuoli, Kolmhyorin ja tämän nuoremman veljen Broyanin isä.

"Ei Kolmhyor ole täällä!" hän huutaa vihaisena heristelleen puuseivästä, jonka hän on sisältä tuonut mukanaan. Mies ei selvästikään katso hyvällä ketään punanautalaista. Hän lähestyy uhkaavasti Hendstavalia. Korolik huutaa olkansa yli: "Broyan, juokse tekemään hälytys. Täällä on tunkeilijoita." Oviaukosta näkyy nuori mies joka vetää kenkiä jalkaansa.

Hendstaval pitää käsiään esillä osoittaakseen ettei ole aikeissa käydä vanhemman miehen kimpuun. Hän katselee Broyanin kenkien pukemista ja nyökkää merkitsevästi ratsunsa suuntaan.

"Saat Broyan olla aika poika jaloistasi jos aiot pinkoa nopeammin kuin Punaviima. Te kuulkaa ymmärsitte nyt väärin. Lähtekää kaikki. Lähtekää koko tupa minun kanssani päällikkönne salille niin säästytään kaikki isommilta harmeilta. Toivotaan, että Kolmhyor on siellä. Minä olen täällä naittamassa veljenpoikaani, perässäni tulevilla taas on merkittävästi huonommat aikomukset."

"Eurmal pankoon sinua perseeseen noine ehdotuksinesi!" mies huutaa sylki lentäen. "Minä olen ennenkin punanautoja tappanut", ja samassa hän ryntää seipään kanssa Hendstavalia kohti. Korolik on varmasti ollut sotajoukoissa joskus mukana, mutta nyt liike on jo liian kankeaa aiheuttamaan välitöntä vaaraa.

Samaan aikaan Broyan on saanut kengät jalkaansa ja juoksee hevostaan, nuorta ruunaa, kohti pälyillen Hendstavalin, ja Punaviiman, suuntaan huolestuneena, mutta uhkuen luottamusta oman ratsunsa nopeuteen.

Ruuna voi olla vielä nuori ja vahva, mutta sotahevoseksi sitä ei ole koulutettu. Hendstaval vislaa Broyanin hevoselle viestin, että vaara on välitön ja omistaja aikoo ratsastaa sillä surman suuhun.

Luotto hevoskuiskaajan vanhaan kikkaan on niin vahva, että Hendstaval ei raaski näännyttää ratsuaan enempää vaan antaa Punaviiman ravata rauhallisesti kohti Broyania.

Hendstavalin hämmästykseksi ruuna ei ole vihellyksestä millänsäkään ja Broyan kipaisee pikaisesti hevosensa selkään lähtien laukkaamaan kohti vartioasemaa.

Punaviima ei ehdi montaa askelta ottaa Hendstaval selässään, kun Hendstaval tuntee jo maan lähestyvän. Silmäpuoli Korolik on onnistunut jotenkin sotkemaan aiemmin heristelemänsä seipään raviaskelia tapaavan hevosen koipiin. Punaviima hirnuu kivusta paiskautuessaan maahan. Hendstaval ei onneksi jää hevosen alle vaan pääsee hetken maan halailun jälkeen jaloilleen. Korolik nauraa ilkikurisesti tilanteelle.

Tuaaaaa, tua tua tuaaaaaaaaa!

Smaragdimiekkojen tuohitorvesta kaikuu hälytysääni. Broyan ehti viemään sanan hyökkäyksestä vartioon.

----
Andrin ähkäisee tukalasti ja ryntää ulos vilvoittelemaan Jaronilin heittäessä vielä yhden kuupallisen vettä hikimajan kiville. Skaldi on jo kauan sitten todennut ettei mikään tämän maailman löyly haittaa kuumuuteen tottunutta Hendrilloa, ja oma epämukavuus on pieni hinta nulikan ulos ajamisesta. Oven käydessä Jaronil antaa katseensa levätä kiuaskivillä ja huokaisee.

"Voihan ruunan pallit sentään. Anna anteeksi Hendrillo, tuntuu että itse ilmojen isäntä lähetti myrskynsä minuun tuolla salissa. Harvoinpa minä joudun omien laulujeni pettämäksi tällä tavalla."
This message was last edited by the player at 08:47, Mon 06 Dec 2021.

Jaronil säpsähtää kun Hendrillon koura pyyhkäisee äkkiarvaamatta isolla kaarella hänen päänsä yli kuumaa hikimajan ilmaa löyhyttäen.

"Arvaapa kuule mikä tuo oli? Se oli täysikokoiselle miehelle tarkoitettu korvatillikka...."

Hendrillo tuijottaa Jaronilia katse vakavana mutta naamalla virne joka sanoo: "sinä poika nielet tämän loukkauksen nyt hiljaa, niin me emme puhu siitä munauksesta enempää."

Aikansa toisiaan tuijotettuaan Hendrillo kuitenkin häviää sen kisan ja pyyhkii hikeä silmistään.

"Onpa hyvä saada hetki lämmitellä kunnolla, mutta uskotko, että ennen aamunkoittoa voi tulla vielä kuumemmat paikat. Jos olisinkin väärässä Kangharlista, niin mitä luulet kuultiinko Rostakuksesta viimeisen kerran äsken salissa?

Jaronil säpsähtää kuuman ilmavirran korventaessa korvannipukoita ja tuijottaa Hendrilloa ensin tuimasti takaisin, mutta katsekontaktin rikkoutuessa hymähtelee hieman helpottuneena ja heittää löylyä.

"Rostakus niin... se koira jaksaa kyllä vielä louskuttaa. Tekisipä mieleni kieltäytyä arvon päällikön vieraanvaraisuudesta ja lähteä kotiin päin ennen kuin se roikale löytää jonkun raon josta kiemurrella sisään vierastaloon. Mutta moinen touhu saattaisi Miranin ja Farnanin tulevaisuuden sellaiseen vaaraan ettei meillä olisi hiekkamyrskystä kotiin tulemista."

Kiuas sihahtaa taas ja miehet köyristävät selkää löylylle.
"Luulenpa että nyt tärkeintä on biisonin hermot ja impalan korvat. Mutta luuletko että se päällikkö on vielä lepyteltävissä? Minä sotkin asiamme perin pohjin siellä salissa mutta sinä toimit sentään niin kuin rauhantekijän kuuluu. Jos sinä puhuisit hänelle?".

"Jaronil, en usko että mikään touhuilu on nyt paikallaan. Ymmärräthän, että jos täällä vieraana ollessamme Kangharl toteuttaa sen, mitä pelkään, on kunniallinen ja käytös ainoa kilpemme. Sanoin päällikölle, että kannan vastuun klaanin käytöksestä - eli olen käytettävissä, jos hän haluaa kostaa minulle jotain. Mitä enemmän hötkyilemme, sen enemmän näyttää siltä, että olemme osa jotain juonta. Minä aion nyt, nautittuani kaikilla sieluillani tästä kiukaan lämmöstä, uhrata sille viimeisen kipollisen olutta, peseytyä kunnolla ja pestynä ja hyvin ravittuna painella pehkuihin niinkuin kunnon uhrilampaan kuuluukin."

Jaronil nyökkää. "Olet varmaan oikeassa. Tässä nähtiin mihin minun konstini meidät veivät joten koitetaan tätä sinun tavallasi." Siunattu ohraisan oluen tuoksu valtaa saunan, eikä vaikutusta pilaa täysin edes Andrin joka rymistelee sisään päästäen samalla suuren osan löylystä karkuun.

Hetkeä myöhemmin saunasta on selvitty pesuhuoneen puolelle ja pukeutuminen alkaa olla loppusuoralla, kun saunan ovesta kuuluu kova räsähdys ja ovilaudan keskelle raksahtaa särö kuin ulkoisen iskun voimasta. "Voi Uroxin pallit" huoahtaa Jaronil ja säntää ulos.

Oven avautuessa näkymä on täynnä hevosta. Satulaton ja selvästi kiihtynyt Purija on tehnyt pienen kierroksen pihalla ja on juuri kääntämässä takapäätään ovea kohti uutta potkua varten. Poikki järsitty liekaköysi roikkuu velttona hevosen kaulassa. Kauempaa kuuluu jo huutoja hevosvuorossa olevien nuorukaisten sekä saunaa vahtineen taanin juostessa kohti puolentusinaa ruunaa jotka ovat näköjään päässeet jotenkin karkuun aitauksestaan ja ovat parhaillaan juoksemassa kiihkon vallassa alas mäkeä kohti kylän ohrapeltoja.

"Jak jak, Purija, rauha rauha! Tässä ollaan, älä potki! Mikä nyt on?" Jaronil kiertää varovasti ovelta kohti hevosen etupuolta ja laittaa käden sen kaulalle. Purija heittää päätä mutta rauhoittuu hieman ja kohdistaa katseensa suoraan Jaronilin silmiin. Kaksikko on hetken liikkumatta ja sitten hevonen hörähtää merkitsevästi.

Jaronil kääntyy Hendrillon ja Andrinin puoleen kasvot varovaisen ilmeettöminä. "Punaviima on täällä. Niin on siis myös Hendstaval. Ja jos Hendstaval on päättänyt kääntyä takaisin niin jotain on tulossa." Jaronil hyppää ratsaille ja jatkaa rauhallisesti. "Andrin, sinä et ole osa tätä vihanpitoa. Mene vierasmajaan ja telkeä ovi niin olet turvassa. Hendrillo, tiedän mitä sanoit äsken mutta tilanne on nyt muuttunut. Ilman satulaa kyydistä tulee vähän villi mutta takana on tilaa vielä yhdelle. Mitä sanot?"
This message was last edited by the player at 11:21, Thu 27 Jan 2022.

"Hyvä, mene jos sinun täytyy! Ja voi olla että voit olla Hendstavalille avuksi - se tyhjä paikka takanasi voi olla tarpeen juuri hänelle. Koita kuitenkin olla tapattamatta teitä molempia! Minä pysyn Andrinin kanssa täällä. No, mene jo!"

Jaronil tuijottaa kädellä huiskivaa toveriaan pitkän tovin. "Sinä aiot todella jäädä tänne teuraaksi. Punanaudan ryöstäjät ovat tulossa ja koko sovinto on murentumassa hiekaksi tuuleen, mutta sinä... sinä aiot pysyä päätöksessäsi ja jäädä tänne vaikka se voi hyvin maksaa henkesi. Jos nyt oltaisiin aroilla..." Jaronil lopettaa, huokaisee syvään ja laskeutuu ratsailta.

"Mitä minä mahdan tuommoiselle neliskanttiselle jääräpäisyydelle, häh? Kuollaan sitten yhdessä, ja jos vahingossa satutaankin selviämään niin koituupa tästä ainakin laulettavaa. Mutta mitäs nyt? Olisiko meidän parasta ilmoittaa hyökkäyksesta smaragdimiekkojen päällikölle? Sanon vaan että jos virtaan on kerran jo kahlannut niin kai se on mentävä ylitse asti. Tuletko kyytiin jos vien meidät päällikön luo?"
This message was last edited by the player at 19:18, Fri 28 Jan 2022.

"Sehän se murhe tässä on, että jos varoittaisimme hyökkäyksestä niin asettaisimme omat pojat suurempaan hengenvaaraan, eikä kukaan uskoisi meitä enää missään kummallakaan puolella. Nyt meillä ei ole muuta tietoa hyökkäyksestä kuin tuon hevosesi vainu.

Minä olen heille arvokkaampi elävänä, kun tulee lunnaiden laskemisen aika. Ja tulin tänne juuri siksi. Ja sanoin myös sen päällikölle illallisen aikana, tajusi hän sitä siinä kohtaa tai ei. Mikään tästä ei koske sinua, ja jos ratsusi on viemässä sinua Hendstavalin avuksi, niin mitä oikein odotat, täytyykö se tuupata liikkeeseen vai?"

Jaronil näyttää happamalta. "Jos minä päätän jättää päällikön vieraanvaraisuudesta nauttimisen kesken tällä tavoin niin voi olla että siitä tulee sinulle seliteltävää. Jos kerran emme voi molemmat lähteä niin parempi olisi että molemmat jäämme." Mutta sitten Jaronil naurahtaa ja jatkaa. "Toisaalta, luulenpa että päällikkö on salaa iloinen päästessään minusta sen esitykseni jälkeen, ja sitä paitsi tiedän jo ettei sinun päätäsi käännetä, ainakaan helposti. Olkoon sitten niin, jää sinä tänne teuraaksi niin minä laukkaan vapauteen. Ehkäpä voin tehdä toisaalla enemmän."

Jaronil hyppää ketterästi takaisin satulattoman ratsun selkään. "Sano päällikölle kiitokset löylyistä minunkin puolestani ja varo visusti Rostakuksen ystäviä. Sille ryökäleelle minä tiedän sinun pärjäävän, mutta vain Humakt näkee veitsen joka isketään selkään. No niin, vauhtia Purija!".

Purija on jo kärsimättömänä lähdössä ja on yksinomaan iloinen että sen ratsastaja saa vihdoin mylvintänsä mylvittyä. Kaksikko singahtaa matkaan.

Andrin on seurannut Hendrillon ja Jaronilin torailua alasti kiviä nakellen. Joko poika ei ymmärrä mistä äsken puhuttiin, tai hän piilottaa sen hyvin. Joka tapauksessa Hendrillon tuima olemus ajaa Andrinin pukemaan vaatteet päälle. Pesijät siistivät saunan ja poistuvat paikalta.

Andrinilla kestää ja saunalta aukeaa komea näkymä ohrapelloille. Hevosten perään lähteneet näkyvät valopisteinä pelloilla. He huutelevat toisilleen ja hevosille, mutta saavat ratsut jonkin ajan kuluttua kuitenkin hallintaan. Pian rauhoittuneet hevoset talutetaan omille paikoilleen. Ilma on jotenkin erityisen rauhallinen kuin vastakohtana pellolla tapahtuvalle hevostelulle. Onko tämä sitä tyyntä myrskyn edellä?

Viimein saunan vartijaksi asetettu sotilaskin pääsee takaisin saunalle. "Mihinkäs se yksi nyt meni?" hän kysyy tajuten tehneensä virheen lähtiessään auttamaan hevosten kanssa. Mies alkaa sadatella, mutta ei pääse kovin pitkälle, kun hiljaisen ilman rikkoo värisyttävä ääni:

Tuaaaaa, tua tua tuaaaaaaaaa!

Vartija kääntää keihäänsä Hendrilloa ja Andrinia kohti vakavana. "Teidän on varmaan parempi mennä nyt takaisin päällikön juttusille..."

Kaksi ratsastajaa kohtaavat Smaragdimiekkojen tupien välisillä laitumilla. Vanhempi heistä heiluttaa kättään ja alkaa kailottamaan heti kun uskoo äänensä kuuluvan.

"Jaronil! Hälytys on annettu, eikä Kangharlilla ole hyvät mielessä . Nyt ovat hyvät neuvot kalliit. Vähäisellä verenvuodatuksella voidaan vielä selvitä jos kuulutamme kylillä Kangharlin haluavan kaksintaisteluun Kolmhyorin kanssa."

Hendstaval on jossain välissä ehtinyt käydä kierähtämässä mudassa ja hänen ratsunsakin on jo selvästi uupunut.

Jaronil tekee myöntymistä merkitsevän praxilaisen käsimerkin, miettii sitten uudestaan ja huutaa "No siinä on työtä skaldille! Minä ratsastan kylän keskustaan".

Jaronil kääntää hevosensa ja ratsastaa takaisin tulosuuntaansa kohti päällikön salia.

Kaksikko ratsastaa kohti keskustaa. Matkalla Hendstaval tekee parhaansa saattaaksen toverinsa ajan tasalle Kolmhyorin ja Kangharlin historiasta.

"Juttuhan on niin, ettei Kangharl koskaan mennyt uudestaan naimisiin vaimonsa kuoleman jälkeen. Kangharl on syyttänyt tupansa poltosta ja läheistensä kuolemasta Smaragdimiekkojen Kolhmyoria, mutta tämä ei ole julkisesti tunnustanut asiaa. "

"Vielä viikko sitten olisin pitänyt selvänä, että Kangharl on liian järkevä mies puhuakseen tällaisia lämpimikseen. Nyt en ole enää niin varma. Jos nämä kaksi saadaan kentälle keskenään, voidaan vielä välttää suurempi verenvuodatus."

Kylille saavuttaessa Hendstaval huutaa vartijoille:

"Olen Hendstaval Tormakti Punanaudan klaanista ja toimin Kangharl Mustakulma Tormaktin airueena. Klaanimme ovat sinetöimässä avioliittoa. Tormaktin sukulinjaa kohtasi suuri suru vuosia sitten, jota Kangharl ei aio haudata vaikka klaanimme olisivatkin naimassa ristiin. Kangharl haluaa Kolmhyor Vikkelään vastaavan vaimonsa kuolemasta. Kolmhyor, tule esiin ja puhu puolestasi! Ratkaistakoon tämä asia tänään, jotta verenvuodatus voi lakata!"

Hän vielä kuiskaa vieressään ratsastavalle Jaronilille:

"Nyt olisi hyvä hetki laululle välienselvittelystä, jonka jälkeen sotakirves haudataan."
This message was last edited by the player at 12:29, Fri 25 Feb 2022.

Parivaljakon saapuminen huomataan kyllä. Koko kylä on liikekannalla ja jonkinlainen asetaanien iskujoukko on juuri lähdössä sotimaan. Kukaan ei odottanut vihollisen olevan näin pitkällä ja Hendstaval ja Jaronil pääsevät perille yllättävän helposti.

Jaronil kröhistää kurkkuaan.

"Tunnette varmaan kaikki tarinan Notchetin kaupungin Eredinna Yelendarista sekä hänen kahdesta aviomiehestään. Tilanne on hyvin samanlainen. Kuten Sarelli Tuulikeihäs, myös Kolmhyor tahtoi jättää kerran sovitellun asian syrjään ja jatkaa elämää. Kuten Oraventus Rastavilinpoika, myös Kangharl janoaa oikeutta jokaisella hengenvedollaan."

"Hyvät kyläläiset! Notchetin viisaat panivat kaksikon ratkomaan asian kaksintaistelulla mieluumin kuin antoivat kaupungin palaa vihansa liekeissä. Olemmeko me yhtä viisaita? Tässä klaanissa on nähty jo yksi Ernaldan ihme. Eikö se tarkoita sitä että Ernaldan siunaus on yllämme ja että hän toivoo meidän noudattavan tässäkin sitä neuvoa jonka viisaaksi tiedämme?"

"Minä olen pelkkä skaldi kaukomailta, en Ernaldan papitar enkä edes noviisi, enkä voi luvata että jumalatar nostataa takaisin henkiin nuorikkonsa ja tämän rakastajat kuten tarina kertoo. Tiedän kuitenkin ettei palanut vilja kanna siementä eikä kuolleesta lehmästä lypsetä maitoa vaan verta. Tulkoon Kolmhyor esiin ja taistelkoon klaaninsa tuulen kantamana, pankoon hän vihdoin pisteen tälle vihanpidolle."
This message was last edited by the player at 15:12, Wed 23 Feb 2022.

"Enkös minä lähettänyt sinut kotiisi?" Kolmhyor huutaa Hendstavalille. Mies astuu vakavana esiin lähtöä valmistelleesta asetaanijoukosta. Samalla Hendstaval huomaa joukossa tuon aikaisemmin väijytykselät pelastaneensa asetaanin, joka kurtistaa hänelle kulmiaan. Rastianin olisi varmaan pitänyt saattaa Hendstaval perille asti Punanaudan linnakkeeseen.

Kolmhyor tietää, että nyt ei voi viivytellä ja jättää korulauseet vähemmälle. "Voin kyllä yrittää keskustella sen tuittupään kanssa. Mutta te viette meidät nyt suorinta tietä tapahtumapaikalle ja pysäytätte sen, mitä ikinä siellä on meneillään. Muuten joudumme vastaamaan voimalla."

Asetaanit nousevat ratsaille. Mukana on myös nostoväkeä, joillain on ratsut ja toisilla ei. Tuohitorvi huutaa taas apuvoimien lähtemisen merkiksi.

Hendstaval naurahtaa hermostuneesti Jaronilille.

"Tästä tulee vielä kotona sanomista. Ovathan Hendrillo ja Andrin kunnossa?"

Sitten hän heilauttaa Smaragdimiekoille kättään ja komentaa vieläkin nyreissään olevan Punaviiman askeltamaan pois kylästä kohti hyökkääviä Punanautoja.

"Seuratkaa siis! Selvitettäköön Tormaktinkylän kauna tänään lopullisesti!"

Jaronil seuraa perästä ja ratsastaa Hendstavalin rinnalle.

"Sanomista tai ei, tällä mennään. Vaan Hendrillo se minua tässä huolettaa. Sillä pojalla on suuri sydän ja Orlanthin rohkeus, hän jäi vapaaehtoisesti päällikön vieraaksi Andrinin kanssa. Hänenkin takiaan meidän on parasta saada tämä asia taiteiltua parhain päin."

Matka polttopisteenä olevaan kylään on kiireinen. Jos Jaronil tai Hendstaval hidastavat laukalta hetkeäkään, on smaragdimiekkojen puolustusjoukko heti kirittämässä heitä. Hendstaval tuntee selvästi, miten Punaviima ontuu hieman jalkaansa, mutta laukkaa kuitenkin urheasti eteenpäin.

Perillä alkaa kuulua huutoa ja kalistelua. Ryöväysretki on ajautunut pattitilanteeseen. Kylässä on onnistuttu hälytyksen myötä keräämään joukkoja ja punanautalaisten kanssa on menossa sapelien kalistelu. Smaragdimiekkojen kärjessä rähjää kukapa muukaan kuin silmäpuoli Korolik, Komlhyorin isä.

Hendstavalin nopealla silmäyksellä hän voi päätellä osan punanautalaisten joukoista olevan vielä piilossa tai muualla, ehkä hakemassa morisanta Farnanille. Toisaalta heidän perässään tuleva asetaanien joukko keikauttaa edun pahasti smaragdimiekkojen hyväksi.

Hendstaval vislaa ilmoille tuulenhenkien tukeman kimeän vihellyksen ja kailottaa:

"Kangharl Tormakti! Kolmhyor Vikkelä on tullut esiin ja on valmis vastaamaan sinulle Tormaktinkylän surmasta. Käsiteltäköön asia tänään loppuun ja suosikoot jumalat taistelussa oikealla asialla olevaa. Sen jälkeen älköön miesväki uhmatko kohtaloa, joka on tuonut klaanien nuoret yhteen rauhan airueina."

Hendstaval karauttaa joukkojen väliin ja nostaa miekkansa kohti taivasta merkiksi kaksintaistelun paikasta. Jaronil ehtii nähdä hikikarpalot Hendstavalin naamalla sekä hermostuneen pälyilyn puolelta toiselle kohti vihaa pitävien klaanien rintamalinjoja.

Jaronil karauttaa Hendstavalin perässä joukon keskelle "Minä, Praxin arojen Jaronil toimin kunniani kautta kaksintaistelun Punanautojen todistajana! Nimetköön Smaragdimiekat keskuudestaan oman todistajan."

Nyt on Hendstavalin vuoro bongata hikikarpaloita arojen miehen kasvoilla. Puolueettomampaa todistajaa Punanautojen hyökkäysjoukosta tuskin löytyy, mutta ei ole mitenkään varmaan hyväksyykö ryövärijoukko todistajakseen klaanin jaseneksi vihkiytymätöntä muukalaista.

"Minulle sopii, ratkaistaan se harmillinen veriteko tässä ja nyt", Kolmhyor astuu esiin smaragdimiekkojen puolelta. "Veljeni Broyan todistaa minut." Veljesten isä Korolik katsoo tilannetta myhäillen selvästi tyytyväisenä, että miekan alle asettuu selvästi kokeneempi Kolmhyor.

Punanautojen joukko avautuu paljastaen hampaitaan purevan Kangharlin, joka katsoo tulenpalavin silmin suoraan Kolmhyoriin. Hänen silmiinsä on kihonut kyyneleet ajatuksesta saada viimein oikeutta vaimonsa kohtalosta. Mies kävelee hiljaisuuden vallitessa muodostuneen piirin reunalle puristaen kirvestään. "Hyväksyn tämän", hän sanoo jäyhästi, "mutta sinä perkeleen päällikölle kuiskuttelija et todista mitään!", hän huutaa osoittaen Jaronilia. Kangharl ei selvästi ole pitänyt siitä, että Broddi on toivottanut vieraan skaldin tervetulleeksi klaaniin.

"Minut todistaa...", Kangharl katsoo Hendstavalia silmiin. Nautaryövärikumppani, luotettu kylänmies ja ystävä, sekä hitonmoinen taistelutoveri, kunnes sai tuon vietävän haavan jalkaansa. Kangharl irvistää ja kääntää katseensa: "...Jarstak Harjasparta."

Hendstaval puree poskihampaansa yhteen kun kuulee Kangharlin valinnan todistajakseen. Se, että valinta ei kohdistu Hendstavaliin ei kirpaise lähellekään niin pahasti kuin pelko siitä, millaista häpeää koko klaani joutuisi kantamaan jos Jarstak äkkipikaisuuttaan möhlii roolinsa.

Punaviima askeltaa väsyneenä ja kevyesti ontuen Punanautojen rivien läpi. Ohittaessaan Jarstakin Hendstaval yrittää parhaansa mukaan antaa isällisiä neuvoja:

"Poikani, tämä on suuri kunnia. Kangharl luottaa sinuun ja suoraselkäisyytesi. Pidä pää kylmänä äläkä anna Smaragdimiekkojen huutelun häiritä."
This message was last edited by the player at 11:20, Wed 16 Mar 2022.

Kangharl ei kauaa aikaile, kun on tilaisuus kostoon. Yhdellä käden liikkeellä hän paljastaa tatuoidun ylävartalonsa. Mies näyttää yläruumis paljaan ehkä vieläkin kookkaammalta. Kädessään hänellä on luotettu kirves. Jarstak kuiskii jotain Kangharlin korvaan. Tämä tuijottaa kuitenkin intensiivisesti vastustajaansa.

Kolmhyor laskeutuu ketterän ja huolettoman oloisesti ratsunsa selästä ja vähentää varustustaan taistelua varten samalla käyden hiljaista keskustelua veljensä ja isänsä kanssa. Molempien puolien sotajoukot ovat muodostaneet piirin, jossa tapahtumien etenemistä seurataan haudanvakavina. Niin paljon surua ja tuhoa tiivistyy tähän kohtaamiseen. Lopulta Kolmhyor on miekkansa kera valmiina taisteluun.

Kangharl on silmittömän raivon, ja surun, vallassa. Hän hyökkää oitis Kolmhyoria kohti tämän väistäessä hyökkäyksen helposti. Kiihtymys vaikuttaa selvästi Kangharlin taistelukykyyn. Taistelu jatkuu muutamalla vastaavalla Kangharlin hyökkäyksellä, jotka Kolmhyor torjuu helposti. Kohtalokas isku tulee seuraavassa pikaisessa hyökkäyksessä. Kolmhyor torjuu kirveen ja sivaltaa Kangharlin asekädestä puolet kyynärvarren lihaksista pois. Kangharl taipuu polvilleen pitelemään asekättään huutaen tuskasta. Kolmhyor kokee vastustajansa lyödyksi ja polvistuu miekkansa kanssa rukoilemaan ja kiittämään jumalia. Kangharl ei tähän suostu ja nappaa kirveensä toiseen käteen. "Et sinä helvetin naisensurmaaja näin helpolla pääse", Kangharl huutaa verinen sylki lentäen. Kolmhyor sivaltaa kirveen pois tuskaisen Kangharlin kädestä liiankin helposti ja osoittaa miekkansa kärjen ison miehen rintalastan alapuolelle. Kangharl suoristaa rankansa antaen tunteiden tulla ulos. "En se minä ollut", Kolmhyor sanoo jäyhänä ja työntää miekkansa suoraan Kangharlin sydämen läpi.

Hendstavalin kasvoilla valuvat katkerat kyyneleet kun hän katsoo vanhan ystävänsä elotonta ruumista. Kaikesta huolimatta mies kuoli rakkauden ja uskollisuuden tähden, ainakin jos Hendstavalilta kysyy.

Tormaktina itsekin Hendstaval ottaa varovaisia askeleita kohti kaksintaistelupiiriä. Kolmhyorin suuntaan hän ei tohdi edes vilkaista vaan kääntää katseensa kohti poikaansa.

"Jarstak, viedään Kangharl pois. Hän ansaitsee soturin hautajaiset."

--

"... ja niin jouduin ottamaan hänen henkensä. Selkkaus päättyi siihen ja he poistuivat vähin äänin paikalta. Se morsian oli innokas lähtemään heidän mukaansa. Ei meillä mitään sitä vastaan ollut, asiahan oli sovittu", Kolmhyor päättää raporttinsa Duruvanille.

Miranista puhuttaessa Hendrillon ja Andrinin kanssa saunalta tuotu Farnan valpastuu, mutta ymmärtää olla tässä tilanteessa hiljaa. Tieto Kangharlin kuolemasta oli vetänyt Farnanin kalpeaksi.

Duruvan kiittää Kolmhyoria ja toivottaa lyhyellä punaisen jumalattaren rukouksella Kangarhlin sielulle hyvää matkaa. Hän kääntyy luonaan olevien vieraiden puoleen ja katsoo Hendrilloa ja Farnania. "Viekää päälliköllenne terveisiä, että smaragdimiekat haluavat rauhaa. Sen merkiksi järjestän teille saattueen klaaninne maille asti." Osasyy saattuelle lienee myös estää Rostakusta järjestemästä mitään kohtausta, mutta tätä ei lausuta ääneen.

"Olisit saanut tuonnäköisestä vangista varmaan hyvät rahat", Andrin leukailee viitaten Hendrilloon. On ihailtava päällikkö Duruvanin pidättäytyvyyttä tahdittoman vieraan puheista. Duruvan ei oikeastaan reagoi Andrinin puheisiin mitenkään, vaan jatkaa: "On jo myöhä. Voitte olla vierasmajassa yötä tai lähteä yön selkään. Toivottavasti emme tapaa näissä merkeissä enää."

Hendrillo on kuunnellut Korlmhyorin puheita typertyneenä. Duruvanin puhutellessa hän ravistautuu vaivoin irti siitä tyhjyyden tunteesta, jonka kuvaus Kangharlin kuolemasta on tuonut.

"Kiitän vieraanvaraisuudestanne päällikkö. Viemme terveisenne, ja toivon totisesti, että ne suostutaan kuulemaan."

Hendrillo hakee katsekontaktia päällikköön, ja hakee hetken sanoja, joista tästä tilanteesta päästäisiin, mutta huokaisee lopulta vain: "Jos sallitte, lähdemme Farnanin kanssa heti. Viivyttely ei nyt hyödytä ketään."

Kumarrettuaan jäykästi kääntyy Hendrillo kannoillaan ja marssii ulos, nyökäten virnuilevalle Andrinille ilmeettömänä kuin pronssinaamio. Ulkona yön pimeydessä kyyneleet kyllä virtaavat.