--

Farnan on murjottanut koko matkan Doluthojen Vaarakahlaamolle. Stravulin talolle jääneet naiset eivät hekään olleet innosta hihkuen päästämässä työväkeä diplomaattiselle matkalle kylvöjen aikaan. Toisaalta onhan tämä vaihtelua auran työntämiseen.

Pian rajan ylityksen jälkeen Doluthan asetaanit ottavat saapujat saattaakseen. Näkymä Doluthan mailla on hyvin samankaltainen kuin kotona. Kaikki kynnelle kykenevät kylvävät peltoja ilman ollessa suotuisa.

Vaarakahlaamon kylä muurien sisäpuolella näyttää paljon tyhjemmältä nyt, kun kaikki ovat pelloilla eikä markkinoitakaan ole. Kaksintaistelun aikaan ollut kuhina ja elämä loistavat poissaolollaan. Komea ja pitkä mies pitkine viiksineen ja sinisine silmineen pitää jämäkällä äänellä sulkeisia nuorille miehille, jotka selkeästi ovat osa kylän virkavaltaa. Kun seurue tuodaan hänelle, komentaa hän nuorukaiset tauolle.

Mies esittäytyy Korolfiniksi, kylän suojelijaksi. Hänen katseensa kiertää seurueessa ja pysähtyy liian merkitseväksi aikaa Hendrilloon. Korolfin tunnistaa hänet kyllä tuoksi kaksintaistelijaksi. "Tervehdys, naapurit! Mitäs punanaudat tähän aikaan vuodesta täällä toimittavat?" hän kysyy ykskantaan.

Hendrillo kohtaa Korolfinin katseen empimättä ja hymyilee tälle kaikkein leppoisinta, aseistariisuvinta hymyään. "Rauhan asialla, naapuri hyvä, niinkuin klaanimme tapoihin kuuluu!" Hendrillo puhuu jo klaanista omanaan, mikä särähtää ympäristön korvaan, mies kun puhuu sartaria vielä hyvin vahvalla korostuksella. "Rauhan ja kunnian. Sekä oman klaanimme - että teidän. Ja haluaisimme puhua näistä asioista klaaninne johtajien kanssa....viivytyksittä."

Korolfin naurahtaa. "Vai viivytyksittä. Puolijalka ei ihan kenen kanssa tahansa tapaa." Hän mittailee porukkaa katseellaan eikä oikein löydä syytä, miksi he voisivat päällikön nyt tavata. "Sitä paitsi hän lähti metsälle valaveitsien kera ja palannee huomenna." Valaveitset ovat Ivar Puolijalan palkattu henkikaarti.

Korolfin kaivaa laukustaan kuivattua lihaa ja puraisee siitä palan. "Suosittelen yrittämään huomenna. Menkää yöksi Kaksnyrkkiseen." Oliko tuo käsky vai suositus?

Hendrillo kohottaa hiukan toista kulmakarvaa ja sanoo enemmän tovereilleen kuin Korolfinille: "No onpa siinä tapauksessa hyvä, ettei klaanimme lähettänyt ketä tahansa. Ivar haluaa kyllä kuulla asiamme." Olkiaan kohauttaen hän kääntyy Korolfinille lyhyesti nyökäten poispäin, kohti Kaksnyrkkistä.

Farnanin mentyä laittamaan muiden hevosia talliin kääntyy Hendrillo Jaronilin puoleen muka arvoituksellinen virne naamalla:
"Kuulehan. Minulla on sellainen olo että Farnan saattaa aiheuttaa tämän odottelun aikana vielä ongelmia tavalla tai toisella. Häntä olisi hyvä pitää silmällä. Mutta ei kohta aikuista jolppia voi mihinkään sitoakaan.
Mietin vain tässä että hankkeellemme voisi olla eduksi jos hän nukkuisi oikein sikeästi...ja päällikön edessä näyttäisi kärsivältä, johtuisi se sitten rakkauden poltteesta tai jostain muusta. Mitäs sanot, löytyisiköhän Kaksnyrkkisestä joku konsti?"

Jaronil virnistää takaisin.

"Rakkaus se on kamala tauti. Se kalvaa kuin arotuuli ja tekee kaiken lisäksi janoiseksi. Täytyyhän meidän tehdä voitavamme auttaaksemme poikaparkaa."

Kaksnyrkkinen on kaksikerroksinen majatalo. Huoneen saaminen sieltä ei ole ongelma, sillä matkalaisia on tähän aikaan vähän liikkeellä. Alakerta on jaettu kolmeen eri kapakkaan, joissa kaikissa tarjoillaan käytännössä samoja juomia ja ruokia. Kuukapakka on täynnä äänekkäästi keskustelevia lunar-sotilaita. Hehän eivät tunnetusti osallistu kylvötöihin, vaikka sadosta veronsa keräävätkin. Paikallisten puoli, eli vanhakapakka, ja vierailijoille tarkoitettu peräkapakka ovat tyhjempiä. Muutama kyläläinen, joista ei ole enää yhteisiin töihin, kuluttaa näiden penkkejä apeina.

Viini on kitkerää, mutta vahvaa, tarshilaista tai dara happalaista rypäleviiniä. Geon kapakassa oli sentään viimeksi parempaa. Tosin sen makua auttoi varmasti voiton juhlinta. Kaksnyrkkisen ruokaakaan ei vedä vertoja Broyanin lihapadalle. Näitä antimia on nyt kuitenkin jouduttu nauttimaan. Farnanille viini tuntuu maittavan, kokematon kun on.

Hyvin pian pöytään asettumisen jälkeen seurueesta kiinnostuu hyvin kaunis ja eksoottisen näköinen nainen, joka ei kyllä jäänyt huomaamatta lunarisotilaiden joukosta. Hän on pukeutunut epäkäytännölliseen pitkään hameeseen ja koristeltun hiuslaitteeseen. On selvää, että muutama sotilaista on hänen saattuettaan.

Oikeinkin miellyttävän oloinen nainen esittäytyy Zaleenaksi ja tarjoaapa hän jopa juotavat pöytäseurueelle. Farnanin kielenkannat ovat jo useamman mukillisen jälkeen löystyneet sen verran, että hän on valmis avautumaan smaragdimiekkojen aiheuttamasta vääryydestä kenelle tahansa kuuntelevalle. Zaleena onkin hyvin kiinnostunut millä asioilla seurue kylässä on.

Hendstaval ei pidä lainkaan lunarien sotkeutumisesta asiaan. He eivät tunnetusti arvosta kaksintaisteluja ja tähän soppaan ei kaivattaisi enää yhtään vaikeuksia. Hän vilkaisee merkitsevästi tovereihinsa ja nyökkää Farnanin suuntaan jotta nämä pitelisivät pojan huomion muualla.

"Sukulaispojalle naimakauppoja. Päällikön vaimo on meikäläisiä ja ajattelimme kysyä hänen miestään välittämään asiaa. Morsian on muusta klaanista ja tämän suku on asettunut poikkiteloin. Stressaavia hommia nämä, poika saa tuskin nukuttua öisin ja nytkin meinaa sammua pöytään."

Päällikön vaimon, Morganethin, mainitseminen aiheuttaa niin vähäisen, mutta kuitenkin huomattavan kulmien kohotuksen Zaleenalta, joka jatkaa viininsä nauttimista.

"Vai päällikön juttusille", Zaleena toistaa kiusoitellen. "Ivar on kiireinen mies. Nytkin hän on metsästyretkellä", naisen äänessä voi kuulla hiuksenhienon sarkasmin. "Eikä hän ota vastaan ketä tahansa. Jonkun punanautalaisen mitättömät naimakaupat häntä tuskin kiinnostavat." Tässä kohtaa Farnan hieman valpastuu ja siristää silmiään tuota naispaholaista kohti tajuamatta kuitenkaan suuttua sen enempää. "Vaimo taas on... hmmm.. toivottavasti olette pitäneet suhteenne kunnossa häneen." Jotenkin sanomatta jättämällä hän tekee selväksi, että yksi tie päällikön juttusille voisi olla hänen kauttaan.

Jaronil nousee seisomaan ja puhuu Zaleenalle selkeällä äänellä joka varmasti kantautuu ainakin naapuripöytään asti.

"Hyvä neito, nyt ei kyse ole suinkaan kenestä tahansa. Olette varmaan kuulleet Vaarasaarella, Doluthojen mailla tapahtuneesta taannoisesta kaksintaistelusta, jossa itse maan voimat osoittivat suosiotaan voittajalle. Asia on niin, että tämä mies tässä vieressäni on itse taistelun voittaja, Hendrillo Maansiunaama, Vaskitsanakin tunnettu, jonka voittoon osallistui itse maan voima ja tahto. Kaksintaistelun panoksena taas oli epäonnisen sulhasemme morsio, joten ei ole mitenkään liioiteltua sanoa että tämän kaksikon liitto on ollut itsensä maan jumalatarten tahdon mukainen. Tottahan näin huomattavan suosion osakseen saaneen henkilön luulisi kiinnostavan myös päällikkönne vaimoa."

Kuukapakassa olevat pöydät hiljenevät skaldin puheen äärelle ja hetken on aivan hiljaista. Ja kuin yhteisestä merkistä koko kapakka ratkeaa nauruun. "Vai meidän päällikkö...", kuuluu jostain. Jossain kuuluu "barbaarien kaksintaistelut..." ja paljon muuta. Zaleenakin kyhertelee, mutta selittää tilanteen: "Olen pahoillani, skaldi, mutta me emme oikeastaan seuranneet tuota kaksintaistelua. Se ei kuulu... tehtäväämme, täällä", hän osoittaa pahoittelunsa myös Hendrillolle.

"Ymmärrän, te haluatte tavata päällikön. Ja minä voin järjestää teille sen tapaamisen. Pyydän vain pienen vastapalveluksen." Hän kurottautuu pöydän päälle madaltaen ääntään. "Keksikää syy ottaa Morganeth, päällikö vaimo, joksikin aikaa mukaanne Punanaudan linnakkeeseen. Te olette hänen vanhasta klaanistaan, hän varmasti haluaa käydä kotona." Zaleena istuu taas rennommin odottaen vastausta ja nauttien viinistään.

Jaronil mutristaa suutaan. "Sääli etteivät heimon uutiset teitä kiinnosta, minulla olisi tapauksesta eräs hauska laulukin, se kertoo smaragdeista."

Jaronil vilkaisee tovereihinsa ja lopettaa keskustelun kuivasti. "Joka tapauksessa otamme päällikön vaimon asian harkintaan, hän tahtoo varmaan itsekin vierailla pitkästä aikaa kotokulmilla."

Jaronil nousee seisomaan. "Nyt jos suotte anteeksi, käyn vastaamassa luonnon kutsuun."

Hendstaval kurtistaa kulmiaan Zaleenalle.

"Puheisttesi perusteella Morganeth olisi helpompi houkutella matkustamaan vanhempiensa klaaniin kuin vakuuttaa hänet esittelemään meidät aviomiehelleen. Asiat ovat Doluthoilla päin totisesti kummallisia. Katsotaan mitä voimme tehdä, en ole nähnyt Morganethia vuosiin."

Jaronilin astuessa ulos Kaksnyrkkisestä on ilta jo ottanut kylän valtaansa. Ja tuntuupa se ilta kylmältä, vaikka kevät on jo taittumassa pian kesäksi. Kylän porteilta saapuu saattue. Suurin osa saattueesta on tutun oloisia Doluthan asetaaneja. Taitavat olla samoja, jotka saattelivat kapakassa olijat aikaisemmin. Nyt heillä on mukanaan vain yksittäinen henkilö. Saattue ohittaa Kaksnyrkkisen kiinnittämättä huomiota kulmalla virtsaaviin asiakkaisiin.

Saatettu henkilö kuitenkin kiinnittää Jaronilin huomion. Miehen, vai pitäisikö sanoa pojan, ulkomuodosta ja kävelytyylistä ei voi erehtyä. Kyseessä on Jarstak Harjasparta, Hendstavalin poika! Mitä hän täällä toimittaa?

Jarstak saatellaan totuttuun tapaan Korolfinin luo. Jaronil pystyy erottamaan nuo kaksi hahmoa keskustelemassa. Korolfin viittoilee Kaksnyrkkisen suuntaan Jarstakin tiiraillessa kiinnostuneena osoitettuun suuntaan. Jarstak lähtee kuitenkin kantamuksineen lopulta kohti Geon majataloa.

Jaronilin kusi katkeaa siihen paikkaan, ja hän hivuttautuu muina miehinä ovelle, raottaen sitä ja pitäen samalla poikaa silmällä. Jaronil viittilöi vimmatusti, yrittäen saada Hendstavalin tai Hendrillon huomion.

Hendrillo on koittanut pitää kielen keskellä suuta ja suun soukalla Zaleenan läsnäollessa. Jaronilin järjestämä juonto hänestä ja sen kapakassa aikaansaama reaktio eivät olleet erityisen toivottua huomiota, eikä Zaleena itsekään ole luottamusta herättänyt hahmo. Hendstaval onneksi on pitänyt puheita yllä kohteliaisuuden vaatiman määrän. Hendrillon katse harhailee toisaalle ja niinpä hän havaitsee ovelta kuikuilevan Jaronilin. Hendrillo nousee ylös ja nyökkää vaisusti hymyillen Zaleenalle.

"Taidan mennä katsomaan, ettei Jaronil taas ole hankkiutunut hankaluuksiin. Parasta on meidän kaikkien käydä yöpuulle säälliseen aikaan" - silmänisku Hendstavalille - "huomenna on kuitenkin tärkeä päivä."

Hendrillon saapuessa ovelle Jaronil kuiskaa kiihkeästi. "Katsopas kuka tuolla on. Panen vaikka pääni pantiksi ettei Jarstak ole täällä lampaita ostelemassa. Hae Hendstaval niin lähdetään perään, minä pidän vahtia."

Hendstaval on jäänyt kuittailemaan Zaleenan kanssa vaikka lunari juokseekin hänen puolivillaisten piikittely-yritystensä ympärillä kehää. Tuoppi pamahtaa voimalla pöytään ja hyvästit lyhyiksi kun Hendrillo kuiskaa Jarstakin nimen.

Hendstaval on lähes hengästynyt saapuessaan tovereidensa luokse.

"Missä se nulikka on? Mitä helvettiä se täällä kuvittelee tekevänsä? Veikkaanpa ettei ole päällikön asioilla."

"Tuossa se jutteli jonkun taanin näköisen miehen kanssa, viittilöi Kaksnyrkkisen suuntaan ja lähti sitten lompsimaan säkki olallaan Geolle päin. Aikamoinen sattuma, eikö? Mennään!"

Hendstaval rauhoittelee itseään ja pälyilee ympärilleen epäluuloisena. Sitten hän madaltaa ääntään.

"Parasta varjostaa puuhia Jarstakin huomaamatta. Hän on umpisurkea valehtelemaan muttei taatusti kerro tarkoitusperiään ääneen jos huomaa meidät. Häntä on myös turha yrittää puhua pussiin, koska hän kompastuu sanoihinsa joka tapauksessa ja sitten puhuvat joko nyrkit tai puukko."

Lopuksi hän irvistää.

"Kyllä, olen niin ylpeä pojastani kuin onnellinen isä voi vain olla."

Hendrillo katsoo Hendstavalia huolestuneena, ja pistää muistiin itselleen ettei perheen perustamisella ja jälkikasvun hankkimisella ehkä ole niin iso kiire kuin suvun vanhimmat joskus antavat ymmärtää. Sitten hän kerii Vaskitsan ranteen ympäriltä ja laskee sen hellästi maahan ja kuiskaa sille pari sanaa. Kuparikäärme alkaa luikertaa vilkkaasti kohti Jarstakin poistumissuuntaa.

"Katsotaan auttaisiko Vaskitsa meitä seuraamaan Jarstakia pienellä hajuraolla. Ja voihan olla että se pääsee hiukan lähemmäksi kuulollekin huomaamatta."

"Hyvä ajatus" Jaronil nyökkää. "Voimme varjostaa häntä vähän kauempaa ja katsoa minne hän menee. Purija osaa seurata tuollaisia kloppeja vaikka pelkän vainun perusteella".

"Osanottoni Purijalle jos joutuu pitämään Jarstakin hajua sieraimissaan pitempään kuin on pakko"

Hendstaval pälyilee Geolle vievän väylän suuntaan ja lähestyy rennoin askelin jonkin matkan päästä hevostaan sukivaan erämiestä. Lähestyessään hän päästää ilmoille vislauksen.

"Hei vanha veikko! Satuitko näkemään sellaista nuorta, ronskia kloppia säkki olallaan matkalla Geolle päin? Kaveria saattaisi kiinnostaa liiketoimet ja pääsi juuri livahtamaan".

"Voitko ojentaa tuon loimen? Valar on jo vanha ratsu ja tarvitsee vielä lämmikettä yöksi. Onko sinulla hevosia?" ukko sivuutti kysymyksen täysin ja alkaa jaarittelemaan niitä näitä hevosenhoidosta, kylvöistä ja lunareille maksettavista veroista. Sosiaalisesti hyväksyttävän ajan kestävän keskustelun, tai kuuntelun, jälkeen on Hendstavalille selvää, ettei tämä hevosenhoitaja nähnyt oikeastaan mitään.

Sillä aikaa Vaskitsa pinkoi suoraan kohti Geon majataloa luikahtaen sisään jostain kolosta. Purija sen sijaan tuntui hakeutuvan rauhallisesti aivan eri suuntaan. Huomasiko se jotain, mitä Vaskitsa ei? Kumpikaan apureista ei palaa omaehtoisesti, joten niiden perään pitää lähteä.

Miten voi niin iso hevonen kadota kylään? Purijaa saa etsiä hyvän tovin ja lopulta sen hirnuminen kuuluu juurikin siltä tallilta, jossa Hendstaval kävi aivan alussa kyselemässä näköhavaintoja. Se on tehnyt lopulta pienen iltalenkin. "On teillä ärhäkkä koni", hevostenhoitaja tyytyy toteamaan pidellen kämmensyrjäänsä. Purija nauttii selvästi Valarin seurasta eikä haluaisi poistua.

Vaskitsasta ei näy jälkeäkään. Kurkistelu Geon ikkunoista sisään paljastaa melko tyhjän majatalon, jossa kolme Broyania puuhailevat lähinnä keskenään. Jarstakiakaan ei näy. Kaiken kaikkiaan apurien metsästäminen niin, ettei puuhat paljastu jossain - pitäähän hänen jossain olla - olevalle Jarstakille ottaa hyvän tovin. Kaiken kaikkiaan Jarstak tuntuu hävinneen kuin pieru Praxin hiekka-aavikollle.

Ja niin joudutaan palaamaan Kaksnyrkkiseen. Vaan kukapa istuu pöydässä Farnanin ja Zaleenan kanssa ellei Jarstak itse. Hän on jotenkin onnistunut livahtamaan toiseen majataloon ja kuuntelee tiukka ilme kasvoillaan Farnanin viininliukastamaa puhetta Zaleenan myhäillessä vieressä. Kuparikäärmekin näköjään löysi Jarstakin sen kiemurrellessa Farnanin jaloissa vailla huolen häivää.

Farnan on juuri päättelemässä selostusta seurueen suunnitelmista: "...hik, ja näin ajattelimme pelastaa Miranin, jotta meidän ei tarvitse tehdä sitä teidän puuhaamaanne sotaretkeä smaragdimiekkojen maille." Poika on varmaan lörpötellyt Jarstakille kaiken.

Kolmikko tiirailee hetken tilannetta ikkunasta kunnes Jaronil vetää päänsä pois irvistäen.

"No nyt on sarvikuono pilttuussa. Mitäs tehään? Luulenpa että on jo myöhäistä paukata sisälle ja ottaa poikia niskasta kiinni. Mitä luulette, pitäisikö meidän yrittää raahata heidät väkisin mukaamme harjoittamaan diplomatiaa? Toinen vaihtoehto on tietysti lähteä mukaan heidän ryöstöretkelleen ja koittaa pitää pojat erossa enemmistä vaikeuksista.

Jaronil kurtistaa kulmiaan vielä lisää. "En muuten oikein pidä tuosta hymystä tuon lunariharpun naamalla. Sanokaa minun sanoneen, että siltä suunnalta on vaikeuksia tiedossa."