Henrillo yrittää (huomaamattaan) kilpailla Jaronilin kanssa kulmien kurttuisuudessa.

"Kuka tuon klopin on tuohon kuntoon päästänyt. Tai siis. Miksei kukaan jäänyt vahtimaan ettei hän tee typeryyksiä, kun se näköjään on hänen ilmeinen luontonsa? No. Mitäs sanotte jos käyn koppaamassa Farnanin olalle ja poistun. Jos Jarstak seuraa perässä ja pääsemme jututtamaan häntä ulkona edes ilman kuunoitaa niin on kai sekin sentään...jotain?"

Hendstavalin kasvoille nousee ilme, joka kertoo että vastaavissa tilanteessa äkkipikaisen jälkikasvun kanssa ollaan oltu ennenkin.

"Jarstak saattaa olla riidanhaluinen pölvästi, mutta on silti minun poikani. Jos Hendrillo saa järjestettyä veljensä ulos, minä yritän saada neuvoteltua Jarstakin lunarikorvien ulottumattomiin ilman että menee sisällä rähinäksi."

Jaronil huokaa. "Jarstak hoidossa, Farnan hoidossa, minulle jäävät siis lunarit. Olkoon, kyllä me jotain keksitään. Sisään kolmannella: yy kaa koo..."

"Setä! Veli! Tulkaa maistamaan tätä... hik... juomaa", Farnan huudahtaa iloisesti kolmikon rynnätessä sisään. Jarstak ponkaisee penkiltä saman tien pystyyn vakavana tuijottaen isäänsä suoraan silmiin.

Zaleena nousee rauhallisesti pöydästä viekas ilme kasvoillaan. "Teillä onkin liikuttava perhetapaaminen tiedossa. Minä tästä poistunkin yöpuulle. Tarjoukseni on edelleen voimassa, jos haluatte tavata päällikön vaimon huomenna." Ja niin hän lipuu seurueineen pois majatalosta.

Jarstak tuijottaa seuruetta yrittäen näyttää vakavalta tai hurjistuneelta tai joltain. Lopputulos on jopa hieman koominen. "Isä, olen Kangharlin asialla. Hän käskee teidät kotiin. Haemme sen.. no mikä se nimi nyt oli... no sen tytön uuteen kotiinsa keihäin ja kilvin." Farnan rupeaa uhoamaan tämän päälle: "Niin, Miranin! Minä menen ja vedän jokaista smargadimiekkaa (hik) turpaan ja me iskemme keihäällä ja sitten haen Miranin ja sitten me menemme ja meistä tulee..." Naisen ikävä ja viini rupeaa taas iskemään päälle ja lopusta uhoamisesta on vaikea saada selvää.

"Hyvät nuoret, te nyt unohdatte kokonaan että Doluthat ovat siunanneet kaksintaistelun ja laittaneet klaaninsa kunnian peliin. Juuri sen takia me täällä olemme, isännillemme pitää kertoa käyneestä vääryydestä ettemme toimisi heidän selkänsä takana."

Hendstaval hieroo hiukan leukaansa katsoessaan Jarstakia.

"Vai unohditteko sittenkään? Minkä takia Kangharl sinut on juuri tänne lähettänyt, Jarstak? Tuskin sentään ainoastaan meitä hakemaan?"

Jarstak vähän kiusaantuu kyselystä. Hän selvästi tuntee jonkinlaista ylpeyttä siitä, että Kangharl on luottanut hänelle tämän tehtävän. Ja nyt tehtävä ei selvästikään mene hänen suunnitelmiensa mukaan.

"Me emme enää neuvottele smaragdimiekkojen kanssa", Jarstak kuulostaa Kangharlilta paasatessaan asiasta. "Liian pitkään klaani on ollut kontallaan heidän edessään. Meidän on otettava paikkamme ja näytettävä miekoille heidän paikkansa. On meidän velvollisuutemme hoitaa asia kuntoon, kun ei päällikkö sitä näytä pystyvän tekemään." Jarstak hieman itsekin hämmentyy menikö litania oikein, mutta näyttää imeneen vaikutteet riittävän hyvin. Miranista ei tullut enää sanaakaan. "Ja teidän täytyy nyt palata takaisin kylään."

Jarstak katsoo isäänsä, sitten humalaista Farnania ja takaisin seurueeseen ja virittää selvästi jotain suunnitelmaa päässään. Ja lopulta hän saa sanottua suunnitelmansa ulos: "Me... tuota... tapaamme aamulla kaivolla ja lähdemme siitä. Nuku Farnan pääsi selväksi."

Jaronil katsoo Jarstakin hoipertelua ulos ovesta.

"Sanohan Farnan, huomasitko ettei Jarstak muistanut Miranin nimeä? Aika hassu yhteensattuma, häntähän täällä ollaan hakemassa. Vai ollaanko? Ettei olisi niin että Jarstak on täällä lähinnä aiheuttamassa vaikeuksia? En yllättyisi vaikka hänelle olisi yhdentekevää saadaanko Mirania takaisin vai ei, niin kauan kuin Smaragdimiekkojen veri vuotaa."

Jaronil laittaa kätensä jämptisti Farnanin hartioille ja katsoo tätä tiukasti harottaviin silmiin. "Muistatko ketkä olivat vastassa silloin kun olitte Miranin kanssa juoksemassa kohti luolaa? Ketä, häh? Setäsi, Hendrillo ja minä. Me kolme. Me panimme henkemme alttiiksi ja Hendrillo antoi Smaragdimiekoille sellaisen opetuksen etteivät he sitä ikinä unohda. Olemmeko me sinun mielestäsi rähmällämme smaragdimiekkojen suuntaan? Epäiletkö hetkeäkään ettei meitä kiinnostaisi Miranin kohtalo, paljon enemmän kuin Jarstakia."

Jaronil antaa sanojensa upota hetken ja sanoo sitten pehmeämmällä äänellä. "Jos haluat mennä miekka ojossa Smaragdimiekkoja päin ja jättää Miranin leskeksi ennen kuin pääsette edes alkuun, niin Kukaan Ei Voi Sinua Pakottaa muuhun. Mutta jos uskot että meillä on teidän kahden paras mielessä niin sano Jarstakille että olet liian huonovointinen sotimaan ja lykkää hurmehippaa ylihuomiseen. Anna meille sen verran aikaa."
This message was last edited by the player at 11:00, Sun 30 May 2021.

Aamuaurinko herättelee Vaarakahlaamon linnakkeen uuteen päivään. Jarstak nukkui yönsä Geon majatalossa mutta on nyt aamutuimaan malttamattomana jo kaivolla odottamassa vähäiset matkatavaransa kuomrattuina.

Suorat sanat Jaronililta saivat edellisiltana Farnanin ryntäämään tuohtuneena huoneeseensa jo ennen muita. Aika nopeasti poika jo nukkuikin humalaansa pois välillä toistellen Miranin nimeä unissaan.

Farnan ei muista mikä Orlanthin, vai oliko se Eurmalin, tempuista on tämän kaamean olotilan taustalla niinkin aatelisesta toiminnasta kuin jumalten juoman nauttimisesta. Sillä ei ole nyt väliä tämän pään jomotuksen kanssa.

Matkaan valmistautunut Jarstak katsoo seuruetta, joka ei näytä siltä, että olisi lähdössä aamutuimaan matkaan. Ei varsinkaan Farnan, joka murjottaa taaempana Kaksnyrkkisen kuistilla. "Noh, missä teidän tavaranne on?" hän kysyy, ilmeisesti ihan tosissaan.

Hendrillo haukottelee teatraalisesti ja venyttelee. Hän vilkaisee Farnaniin, sitten Jarstakiin ja hymyilee tälle. "Veli on...kipeä. Ei matkakunnossa tänään. Emmekä me oikein voi jättää häntä tänne oman onnensa nojaan. Tiedäthän hänen kykynsä vaikeuksien hankkimisessa."

Jarstakin naama vääntyy turhankin tuttuun irvistykseen. "Hyvä on! Taisin ymmärtää yskän. Odottakaahan vain, kun... kun Kangharl saa kuulla", Jarstak räjähtää sen enempiä miettimättä.

Hän kolistelee tavaransa hevosen kyytiin ja sen enempää sanomatta pieksee ratsunsa liikkeelle. Farnan välttelee katsekontaktin ottamista ohi nelistävään klaanitoveriinsa.

Farnan vääntäytyy lopulta kaivolle, jolta Jarstak on juuri poistunut. "Mitäs nyt tehdään? Hakevatko he Miranin nyt ilman meitä?"

"Me menemme etsimään päällikkö Ivaria, pöljäke, vai jokos unohdit miksi täällä ollaan?
Mutta taidanpa ensin etsiä eilen tapaamamme päällymiehen, Korolfinin. Kun luulen hänen osaavan edes neuvoa mihin suuntaan lähteä jahtiväkeä jahtaamaan. Sitä paitsi minusta hän olisi oikeampi taho päästämään meidät audienssille kuin Zaleena. Ja on tärkeää tehdä asiat oikein, vai mitäh Farnan?" Hendrillo nipistää velipuolta kalpeasta poskesta.
This message was last edited by the player at 20:20, Wed 09 June 2021.

Jaronil puhuu hieman teatraalisesti kasvot poispäin estääkseen synkistelevää Farnania näkemästä naamalleen väkisin leviävää virnistystä. "Hendrillo on oikeassa. Meillä on hetki aikaa ennen kuin Jarstak ehtii takaisin tänne miesjoukon kanssa. Meidän täytyy hakea Miran ennen sitä. Taisin nähdä Korolfinin matkalla lehminiitylle, mennään."
This message was last edited by the player at 10:02, Wed 09 June 2021.

"Älä käännä selkää vastustajalle! Tuollainen käännös tietää varmaa hengenmenoa. Säilytä katsekontakti!" Korolfin pitää aamutreeniä eiliselle nuorelle taistelujoukolle. Nuoret miehet kamppailevat keskenään kepein, jotka edustavat keihäitä ja seipäitä. Selvästi näkee, että nämä sotilaat vielä aloittelevat uraansa. Heillä kuitenkin vaikuttaa olevan vahva tahto oppia lisää.

Niityllä, jonka läheisyydessä harjoituksia pidetään tällä kertaa, paimentaa pienehkö lauma punanautoja. Ne on joko myyty, annettu lahjaksi tai hankittu muilla keinoin punanaudoilta tänne Doluthan maille.

Korolfin on juttutuulella aamutuimaan. "No, nukuttiko hyvin siellä Kaksnyrkkisessä? Teillä taisikin olla oikein sukutapaaminen täällä. Missäs se vakava kaveri nyt on?" Hän kaivaa välillä olkalaukustaan joitain lehtiä, joita hän pureskelee juttelun lomassa.

Uteluihin päällikön mahdollisesta sijainnista hän vastaa naurahtamalla. "Vai on teillä niin kiire asianne kanssa. Ivar tulisi kyllä tännekin tänään, tai viimeistään huomenna", tuntuu, että Korolfin jättää seuraavat päivät sanomatta kohteliaisuuttaan. "Mutta mikäpä minä teitä olen estämään. Valamiekat sitten kylläkin."

Korolfin kertoo, että Ivarilla on tiettävästi metsästysmaja, Korolfin ei ole siellä vieraillut, sinimetsässä. Maja tukikohtanaan Ivar metsästää riistaa, jota sitten tarjoillaan silmäätekeville. Nimensä metsä on saanut siitä, että siellä on erityisen paljon puita, joiden rungot ovat jostain syystä sinisiä. Metsä sijaitsee noin kahdeksan kilometriä etelään Kuninkaantietä. Ensimmäiset siniset rungot on nähtävissä tieltä ja niitä seuraamalla metsään pääsee syvemmälle. Tämän tarkemmin Korolfin ei osaa kertoa majan sijainnista. Loppu on jäljittäjistä kiinni.

Hendstaval ei ole aamun jälkeen maininnut Jarstakia sanallakaan. Ilmeisesti näiden kahden erimielisyydet eivät ole viime aikoina ratkenneet siististi.

"Unet maistuivat hyvin kiitos. Vakava kaveri saa näppylöitä liiasta suhteiden hoitamisesta ja lähti takaisin kotiin. Ivar on varmasti vieraanvaraista sorttia. Emme me häntä pitkään häiritse."

"Päällikkönne vaimon myötäjäisetkö tuossa niityllä muuten maleksivat? Voisi melkein luulla että eilinen pitkä ilta vei meidät kotinummille saakka."

Hendstaval esittää kysymyksen punanaudoista puolihuolimattomasti ja mittailee Korolfinin vastausta.

Korolfin vilkaisee nautoja huolettomasti. "Olemme ne ostaneet ihan rehellisesti sarostipeiltä. Ne on meillä täällä oman kannan kasvatukseen", Korolfinin äänessä paistaa tietty ärtymys. Tarkemmin kun katsoo, huomaa, että laumassa ei ole vasikoita ollenkaan ja naudatkin ovat aika vanhoja. On tunnettu tosiasia, että punanaudat vasikoivat vain niiden kotiklaanissa, jossa sankarmatkan salaisuus tiedetään. Doluthat kovasti haluaisivat kasvataa punaisia nautoja itsekin.

Sarostipeillä on Punanaudan klaanissa isoimmat laumat. Punanautojen myymiseen tarvitaan päällikön lupa, mutta Broddi on tunnettu rauhan tekemisestä nautapolitiikallaan.

Seurue ei hukkaa aikaa vaan kiittää Korolfiniä ja lähtee etelään kohti metsästysmajaa. Ennen pitkää rungot alkavat todella näyttää sinisiltä, joten ratsailta laskeudutaan ja pidetään tuumaustauko.

Jaronil vilkuilee hermostuneesti ympärilleen korkeuksiin kohoavia puunrunkoja. "Te lohikäärmesolan asukkaat ette tiedä millaisen vaurauden keskellä elelette. Praxissa yhdellä tuollaisella rungolla maksaisi vaikka taanin tyttären myötäjäiset. Ja täällä niitä on vaikka kuinka paljon, vähän liikaakin..." praxilainen pudistaa päätänsä selkeyttääkseen ajatuksiaan. "Mutta miten me löydämme sen metsästysmajan näiden jättiläisten keskeltä? Eihän täällä näe edes eteensä."

"Näkee jos tietää mitä katsoa, serkku hyvä."

Hendstaval pureskelee taittamaansa kortta ja vaeltelee honkien välissä sammaleen katsellen.

"Nämä ovat vielä Doluthojen maita, tuskin heillä on syytä hiippailla täällä elleivät tosissaan yritä päästä vaimoiltaan piiloon. Päällikön metsästysseurueen kokoisen joukon pitäisi tallata tämmöiseen maastoon näkyvä painauma. Vilkaiskaapa huviksenne ympärillenne jos löydätte semmoisen."

Hendstaval johtaa tovereitaan määrätietoisesti risukon läpi. "Kuten arvelin, täällä on kuljettu kuin oman tuvan pihassa eikä kuten karjavarkaissa. Tätä tietä, maja on taatusti tuon puron varrella. Näemme sen luultavasti heti kun oikaisemme tästä."

Hendstaval vetää miestä korkeammat pusikot tieltään ja astuu suoraan puun juurta kastelevan tatuoidun soturin viereen. "Ukkosveljien nimeen!", karjahtaa soturi ja kurottaa kätensä kohti vieressään nojaavaa keihästä. Hendstavalin onneksi puretut housunnyörit estävät yllätetyn Doluthan nopeat liikkeet ja hän ehtii selittämään tilannetta parhaansa mukaan.

"Tulemme rauhassa, olen ystävänne Hendstaval Punanaudoista. Etsimme päällikkö Ivaria tärkeällä asialla. Voitko viedä meidät hänen puheillensa kun olet, tuota, saanut hoidettua asiasi?"
This message was last edited by the player at 21:00, Mon 28 June 2021.

Soturi räpistelee rauhoittavista sanoista huolimatta keihästä itselleen. Lopulta hän seisoo housut nilkoissa osoittaen keihäällä Hendstavalia. Joko mies on hieman vajaa mieleltään tai yllätys oli niin valtava, että hän takeltelee hitaalla ihmettelevällä äänellä Hendstavalille: "Ei tänne saa tulla."

Näin tehdessään hän jättää selustansa varomattomasti auki.

Jaronil lähestyy miestä sovittelevasti.

"Älkää hyvä mies suuttuko. Meillä on tärkeää asiaa päälliköllenne ja kylänne taani Korolfin suostui auliisti neuvomaan meidät tänne. Asiallamme on hieman kiire, ja kylän majatalossa suut maireina notkuvat lunarit olivat liiankin valmiita käyttämään vaikutusvaltaansa puolestamme, maksua vastaan ymmärrättehän. Koimme että ainoa kunniallinen tapa edistää asiaamme oli etsiytyä päällikön puheille suoraan."

Jaronil esittelee seurueen jäsenet. "Olette saattaneet kuullakin meistä. Hendrillo tässä toimi vastikään klaanimme esitaistelijana ja päihitti Smaragdimiekkojen Rostakuksen Vaarasaarella. 'Hendrillo näyttääpi taitonsa meille, pannuttaa Rostista smaragdeille' ja niin edespäin".

Jaronil suoristautuu hieman ja päättää puheensa topakasti. "Pyydämmekin täten virallisesti Punanautojen lähettiläinä päällikköänne suomaan meille vierailuoikeudet metsästyssalissaan ja kuulemaan asiamme."

Valaveitsi, housut edelleen nilkoissaan, kääntää säpsähtäen jakamattoman huomionsa keihäs tanassa Jaronilin suuntaan. Hän kuuntelee tuimin katsein Jaronilin ehdotuksen. Hän vastaa: "Sanoin, että tänne ei saa tulla." Samassa hän survaisee keihäänsä Jaronilin vatsaa kohti. Vain nopeiden refleksien ansiosta keihäs lävistää Jaronilin tunikan vatsalaukun sijaan.

Mies kompuroi hieman housujensa kanssa mutta tajuaa pian olevansa alivoimainen. Seuraavaksi hän huutanee itselleen apuvoimia.

Jaronil väistää keihään sivuun juuri ja juuri ja onnistuu mätkäisemään ohi ryntäävää valaveistä selkään, niin että tämä horjahtaa eteenpäin ja kaatuu housuihinsa sotkeutuneena mättäikköön. Jaronil istahtaa niskan päälle puhuen rauhallisesti mutta kulmat kurtussa.

"Minä en ole äkkipikainen enkä kostoon taipuvainen mies, mutta asia on nyt niin se on ihka uusi tunika jota nirhaisit. Sain sen lahjaksi One... no ei mennä siihen, mutta tuosta vaadin hyvitystä." Jaronil vetää puukkonsa ja nyrjäisee mieheltä rujon tukon partajouhia, jättäen veitsen kurkulle. "Näin, nyt olemme tasoissa. Olehan ihan rauhassa ja hiljaa siinä. Annan vinkin että väkivalta on nyt vaihtoehtona huonoimmasta päästä."

Jaronil vilkaisee kumppaneitaan. "Mitäs tehdään? Jätetäänkö mies odottelemaan kun käymme asioilla? Löydätkö sinä Hendstaval sen mökin ilman tätä ronttia?"

"Veikkaan etteivät muutkaan valaveitset suhtaudu meihin sen suopeammin. Lähestyminen vangin kanssa saattaisi olla hyvä tapa saada Ivar esille. Paras olisi tietysti päästä suoraan Ivarin puheille, missä uusi ystävämme saattaa myös olla avuksi."

Hendstaval kääntää katseensa Jaronilin alla makaavaan Doluthaan.

"Olisit nyt vaan jättänut Jaronilin uuden tunikan rauhaan niin oltaisiin selvitty helpommalla. En tiedä mitä Ivar täällä puuhaa mutta Doluthan valvoma oikeusjuttu on vielä viemättä päätökseen ja toinen osapuoli on laiminlyönyt velvollisuutensa. Nopein tapa hoitaa tämä olisi jos kerrot heti missä päällikkösi piileksii. Vaihtoehtoisesti voit toimia asiamme esittelijänä. Älä huoli, Jaronil tulee olemaan heti takanasi tukemassa jos tilanteen selittäminen tuottaa vaikeuksia."
This message was last edited by the player at 22:22, Wed 07 July 2021.

Mies mumisee Jaronilin alla jotain vastustelematta. Uudelleen kysyttäessä hän tiuskaisee: "Hyvä on! Vien teidät Ivarin luo. Se mökki on tuossa lähellä." Miehen äänessä paistaa tyytymättömyys tehtävänsä epäonnistumiseen.

Seurueen ilmestyminen pienehkölle metsästysmajalle pienen lammen rantaan aiheuttaa sen ympärille telttoihin leirityneiden vartijoiden joukossa äkillistä aseistautumista. Vartijoista suurimmalla osalla on miekat ja tarshilainen varustus. Vanki oli kuitenkin selvästi sartarilainen. Joku vartijoista, selvästikin vangitun vertainen, tulee vastaan neuvottelemaan. "Nämä punanaudat tahtoisivat tavata Ivarin", vanki sanoo ärtyneenä tuntien Jaronilin veitsen selässään.

Samassa majasta kuuluu kiljaisu. Pian ulos loikkii komea nuorimies pidellen toisella kädellä poskeaan ja toisella vaatteitaan mytyssä sukukalleuksiensa edessä. Hän ei jää ulos ihmettelemään vaan juoksee selvästi reittinsä tietäen metsään.

"Pässin pallit! Eikö täällä saa enää kunnon panoa mistään", Ivar huutaa sisältä. Hän astuu ulos majasta rapsuttaen itseään verhoutuneena vain paksuun turkkiin, jota hän tunnetusti pitää kesät talvet. Asustus paljastaa myös Ivarin vasemman jalan, joka on tatuoitu täyteen kuun ja elämän riimuja. Lisäksi siinä ei kasva ollenkaan karvaa, vaikka on muuten täysin normaalin näköinen. Ivar Puolijalka, niin häntä ennen kutsuttiin. Vaikka kevät on jo pitkällä, on Ivarilla kylmä ja hän hieroo käsiään yhteen puhallellen niihin.

Vieraat nähdessään hän kietoo turkin peittämään itsensä. Ivar vilkaisee, että valamiekkojen johtaja ei ole paikalla, ja manaa sotilaille protestoiden: "Mistähän minäkin teille oikein maksan." Hän saapuu kuitenkin päällikön, ja toiveissaan tulevan Cinsinan kuninkaan, arvokkuudella seurueen luo. "Vai punanautoja? Mikä suo minulle tämän kunnian tulla häirityksi kesken, krhm, metsästyretkeni?" Ivar on totisesti oppinut lunarimaisen mukamas kohteliaan puheenparren.

Päällikön meuhkatessa Jaronil herkistyy ja antaa katseensa kiertää aseitaan vetävissä valamiekoissa ja itse metsästysmajassa. Onko tuo hihasta pilkottava pyöreä riimu tuli vai kenties kuu? Onko majan puuleikkaukset tehty tarshilaiseen tyyliin? Käyttikö päällikkö juuri lunareille tyypillistä ilmausta?