Riimuhan se sieltä pilkottaa eikä päällikön lunarimyönteisyys jätä epäilyksen sijaa. Jaronil kröhistää kurkkuaan.

"Aivan arvoisa päällikkö. Tahdomme pyytää apuanne oikeuden hakemiseen yhteisiltä naapureiltamme Smaragdimiekoilta. Lienette kuullut taannoisesta Vaarasaarella käydystä kaksintaistelusta, jonka voittajaksi selvinnyt urho Hendrillo Vaskitsa seisoo tässä vieressäni. Voiton myötä klaaninrenkaamme sai oikeuden määrätä erään klaanirajat ylittävän avioliiton toimeenpantavaksi, mutta Smaragdimiekat ovat vitkutelleet jo pitkään sanansa toteuttamisessa eivätkä ole luovuttaneet neito Mirania sulhaselleen."

Jaronil lisää höökiä "Arvon päällikkö! Tämä petturuus on saanut punanautalaisten veren kiehumaan ja kylämme nuoret vyöttävät parhaillaankin vaskea uumilleen ja murskaavat vasamankukkia sotamaalia varten. Me maltillisemmat miehet toivoisimme kuitenkin asiaan viisauden sanelemaa ratkaisua. Jos te, arvon päällikkö, jyrähtäisitte Smaragdimiekoille painokkaasti, he ehkä tajuaisivat millaisen asian kanssa ovat tekemisissä. Heidän välinsä meihin Punanautoihin ovat muutenkin huonot, joten meitä vastaan he eivät ehkä epäröi syödä sanaansa ja rikkoa lunarien rauhaa. Mutta jos te liitytte rinnallemme ja vaaditte heitä kunnioittamaan sanaansa, on heillä vastassaan tuuli jonka edessä ei auta tehdä muuta kuin taipua."

Ivar paistattelee hänelle pedatun vaikutusvallan edessä mielissään. Juuri näitä asioitahan suuret heimokuninkaat ratkovat suuressa viisaudessaan: klaanien välisiä erimielisyyksiä.

Ivar mittailee seuruetta katseellaan. Vaikka Ivar ei ollutkaan kaksintaistelussa paikalla, hän selvästi tunnistaa Hendrillon.

"Kyllä, voisin lähettää sanansaattajan matkaanne ajamaan asiaa", toivottavasti hän ei puhu pojastaan Andrinista. "Mutta mitä tarjoatte vastalahjaksi? Suuret sanat eivät asiaamme aja. Nuoret hyväkuntoiset punaiset lehmät taasen..." vihjailu on selvää.

Päällikön sanojen myötä Jaronil kääntyy katsomaan tovereitaan, hakien katsekontaktia, ja kääntyy hetken päästä takaisin.

”Punanaudan vauraus on suuri mutta päällikön anteliaisuus taitaa olla sitäkin suurempi. Esitämme asian päällikkö Broddille, ja uskon hänenkin näkevän, että muutama punainen nauta on halpa hinta tuollaisesta suopeudesta.”
This message was last edited by the player at 07:32, Mon 26 July 2021.

Ivar läpsäisee kätensä yhteen iloisena. "No, sehän on sovittu sitten", hän huudahtaa, mutta palaa pian ylväisempään olotilaan huomattuaan innostuksensa tulleen läpi.

"Berrik", Ivar kohdistaa sanansa Jaronilin puukon uhkamaalle vartiomiehelle. "Herra, se on Berresh, nykyään", vartija vastaa. Ivar katsoo miestä hölmistyneenä: "No, oli mikä oli, saata heidät takaisin kahlaamolle ja Andrinin puheille. Sano sille laiskurille, että minä käsken häntä viemään näiden herrojen asiaa smaradgimiekoille minun nimissäni. Sen jälkeen sinä ilmoittaudut Hasturille ja kerrot epäonnistuneesi vartiotehtävässä." Näillä sanoilla Ivar kääntyy kannoillaan ja astelee ylväästi takaisin metsästysmajalleen.

Vartija katsoo olkansa yli punanautalaisten seuruetta masentunut ilme kasvoillaan. "Eiköhän lähdetä..."

Hendrillo rupattelee Berreshille matkalla Andrinin puheille hövelisti. "Älä nyt ole siitä hukkapistosta milläsikään. Housut kintuissa on vaikea voittaa ja Jaronililla on paha tapa yhyttää ihmiset juuri sellaisena. Mutta jos tässä on aikaa, voin näyttää kyllä pari liikettä, joilla on yllätetty skaldiamme vikkelämmin tanssiviakin. Et sitten ensi kerralla pistäisi ohi, mitä?"

Ääntään hiukan madaltaen Hendrillo vilkaisee häntä silmät selällään tapittavaa valaveistä ja hymyilee lempeää salaliittolaisen hymyä: "mutta sanohan, noin saman aselajin toveruuden hengessä, oliko päällikkönne jotenkin pahalla tuulella vai onko hän aina tuollainen. Ja oikeastaan vielä enemmän kiinnostaa tietää, miten Berrikistä tulee Berresh, nykyään?"
This message was last edited by the player at 18:16, Tue 03 Aug 2021.

"No, tuo Ivar nyt on tuollainen pyrkyri", Berresh kertoilee välinpitämättömästi. "Eikä hän ole minun päällikköni. Minä olen kotoisin Ernaldorin klaanista, Colymarin heimosta, hyvän kuninkaan Kangharlin alaisuudesta", mies sanoo ylpeästi, mutta palaa pian masentavampaan nuottiin. "Armollinen Danfive Xaron otti minut suojiinsa hädän hetkellä. Vaihdoin nimeni Berreshiin. Suuri haaveeni on päästä joskus näkemään Furthest, ja uskoin, että nimi vie minut sinne", miehen silmiin kihoaa kyyneleet. Taas yksi punaisen kuun löytänyt henkipatto. "Kiitos tarjouksesta, muukalainen, mutta en ole toiminut valamiekan koodin nimeen ja armollisen jumalani mieliksi. Olkoon hän armollinen minulle. Olen saanut jo yhden anteeksi." Berresh näyttää oikeaa kättään, josta puuttuu pikkurilli. Danfive Xaronin kultti on tunnettu raaoista säännöistään ja rankaisuista. Jos huhut niistä pitävät paikkansa, ei Berreshillä ole toivoa päästä näkemään Furthestin kullattuja katuja.

--

"Satula hiertää", monettakohan kertaa mies valittaa narisevalla äänellään samasta asiasta. Ivarin poika, Andrin, istuu löysästi juhdan selässä antaen sen viedä hiljalleen häntä kohti smaragdimiekkojen maita. Hän on varustaunut sudennahkaisella viitalla, lyömämiekalla ja kilvellä. Tosin aseet on sidottu hänelle hevosen selkään.

Berresh oli toteuttanut tehtävänstä ja välittänyt Ivarin sanan Andrinille. Morganeth ei halunnut päästää poikaansa matkaan, mutta tämä oli esittänyt rohkeaa. Niin rohkeaa, että ei kelpuuttanut matkaan edes valamiekkoja suojaamaan häntä. Eipä valamiekat tällaista edes ehdottaneet. Andrin sanoi kyllä hoitavansa näin helpon tehtävän itsekseen. Hänen kanssaan smaragdimiekkojen tulaan nyt matkaavat punanautalaiset tosin tietävät sydämessään, että tuon Doluthan päällikön pojan henki on ongelmatilanteessa heidän käsissään.

Andrinin lähtövalmisteluihin kului kuitenkin kokonainen päivä ja matkaan päästiin vasta aamulla. Onneksi matka ei ole kummoinen, saati vaarallinen. Rajalla heidät pysäyttää, kuten tapoihin kuuluu, rajavartio, kolmen hengen ratsuilla liikkuva aseistettu joukko. Tuon joukon johtaja on pitkä komistus, Korlmhyor Vikkelä, smaragdimiekkojen asevoimien päällikkö. Jostain syystä hän ratsastaa aina ilman päähinettä antaen täydellisten hiustensa hulmuta tuulessa.

Korlmhyor katsoo seuruetta epäilevä ilme kasvoillaan ja tunnistaa heidät selvästi Vaarakahlaamon aikaisemmista tapahtumista. Muodollisuudet käydään kuitenkin Andrinin kanssa. Kun tulee Andrinin vuoro kertoa millä asioille tämä seurue lähestyy klaania, ei hän osaakaan selittää asiaa, jota yritettiin edellisenä päivänä toistaa uudelleen ja uudelleen. Tässä kohtaa Andrin viittoo punanautalaisia apuun.

Jaronil astuu kuin merkistä reippaasti esiin reipas ilme jo valmiiksi kasvoillaan, ja huokaisten samalla vain sisäisesti.

"Mitä nuori mestari Andrin tässä tahtoo sanoa on se, että hän on saapunut isänsä, Doluthojen klaanin päällikkö Ivarin nimissä vaatimaan mitä painokkaimmin että Smaragdimiekat toimeenpanevat välittömästi Vaarakahlaamon kaksintaistelun seurauksena tehdyn päätöksen, ja luovuttavat neito Miranin Punanautojen klaanissa odottavan sulhasensa luokse Punanautojen klaanin renkaan päätöksen mukaisesti. Doluthojen virallisena lähettiläänä Andrin vaatii saada tavata päällikön ja henkilökohtaisesti painottaa tälle kuinka tärkeää on muistaa se mistä on sovittu ja toimia suoraselkäisesti vertaistensa edessä.

Jaronil lausuu painotetut sanat erityisen terhakkaasti ja lopetettuaan antaa Andrinille merkitsevän mulkaisun. Valehtelevatko seurueen silmät, vai säpsähtikö poika hieman joidenkin avainkohtien kohdalla.
This message was last edited by the player at 17:05, Sun 08 Aug 2021.

Andrin nyökyttelee vakuuttavan oloisena aina, kun hänen mieleensä palautuu Jaronilin mainitsemat seikat.
Tilanne on jännittynyt, etenkin Farnan on valmiiksi tuohduksissaan, mutta Andrinin läsnäolo rauhoittaa tilannetta.

Kolmhyor kuuntelee asiaa huolestuneen näköisenä. Ja mitä pidemmälle skaldin vaatimus etenee, sitä hölmistyneemmältä sotapäällikkö vaikuttaa. Hän liikahtelee vaivautuneena satulassaan. Vastauksensa hän kohdistaa Andrinille: "Ei asiassa ole mitään epäselvää. Luovutusta on edistetty tapojen ja perinteiden mukaan. Tai no ei ihan. Klaanimme naiset odottivat keskustelevansa asiasta Tormaktinkylän naisten kanssa. Mutta siellä on vastassa ollut kylänvanhin, Kangharl, yksin." Tässä kohtaa Farnan valpastuu silminnähden. Kolmhyor jatkaa: "Mutta ei aikataulussa tai tavassa ole kuulemani mukaan ollut mitään epäselvää. Ei tähän nyt päällikköä tarvita. Luovutus tapahtuu käsittääkseni lähiaikoina sovitun mukaisesti."

Farnan katsoo Hendstavalia epäuskoisena ja kuiskaa: "Miksi Kangharl sitten sanoi..." Poika valahtaa kalpeaksi. "Orlanthin nimeen..."

Kolmhyorin lopetettua Jaronil vastaa.

"Kiitos arvon sotapäällikkö. Vaikuttaa siltä että asiassa on mutkia joista emme ole olleet tietoisia. Saisimmeko keskustella hetken verran keskenämme."

Seurue vetäytyy syrjemmälle ja Jaronil toteaa Farnanille. "Olen ulkopuolinen enkä tunne tuon sotapäällikön mainetta, mutta hän vaikuttaa olevan kunnian mies ja aidosti ymmällään. Minusta näyttää Farnan nyt todennäköisemmältä että Kangharl yrittää käyttää sinua ja Mirania hyväkseen heittääkseen uuden sangollisen pahaa verta klaaniemme välille. Jos tämän annetaan tapahtua, molemmat klaanit tulevat syyttämään toistaan sanansa pettämisestä, ja sinun ja Miranin avioliitto siirtyy hamaan tulevaisuuteen, jos sinnekään. Lyönpä vetoa ettei Kangharlia kiinnosta pätkääkään saatteko toisenne vai ette niin kauan kuin smaragdimiekkojen veri vuotaa; ei luulenpa että hän näkisi morsiamesi mieluumin sodassa kuolleena kuin sinun käsivarsillasi, onhan tämä smaragdimiekka itsekin."

Jaronil kääntää katseensa tovereihinsa. "En tiedä teistä mutta minä uskon tuota taania. Mitäs sanoisitte jos menisimme smaragdimiekkojen luokse esittelemään naisväelle Miranin tulevaa sulhasta ja kertomaan että Tormaktikylän naiset ovat nyt valmiita luvattuun tapaamiseen. Kelpo Andrin tässä (terävä vilkaisu) voisi voisi esiintyä puolueettomana takuumiehenä joka henkilökohtaisesti takaa näiden turvallisuuden maillamme. Sillä välin joku meistä lähtisi pikavauhtia valmistelemaan Tormaktikylän naiset tapaamista varten, pitäen erityisen paljon huolta ettei Kangharl saa kuulla asiasta ennen kuin on liian myöhäistä."

Hendrillo ei juuri pysty keskittymään Jaronilin suunnitelmiin vaan pälyilee ympärilleen vauhkolla katseella.
"Kuulitteko! Kylänvanhin Kangharl! Ohi Lhankpenthoksen! Ja mitä merkitsi se, että Jarstak oli lähetetty hakemaan meitä pois? Aikooko Kangharl laittaa verta vuotamaan tähän luovutuksen hetkeen liittyen? Kalavanin kanki sentään, tämänkö takia minä kävin keihäshippaa sen roikaleen kanssa?"

Hetken tyynnyttyään Hendrillo toteaa tovereilleen jäisen arvokkaasti: "Jos Kangharl yrittää lietsoa veritekoja klaanien välillä tekee hän tyhjäksi rauhan puolesta taistellun voittoni ja halveksuu kunniaani. En voi sallia sitä. Ehdotan, että pyydän Kolmhyorilta vieraanvaraisuutta siihen asti, että naimakaupat ovat valmiit, ja te palaatte Tormaktinkylään. Ja jos Kangharl saa aikaan ongelmia, olen vieraan sijasta hänen vankinsa, tehdä mitä mielii. Maksakoon uusi kylänvanhin vaikka lunnaat!"

Jaronil on hetken sanaton ja puhuu sitten silminnähden innoissaan. "Vaarallinen suunnitelma, mutta kunniallisuudessaan tinkimätön. Sinä se veliseni jaksat yllättää. Millainen laulu tästä tuleekaan..."

Jaronil vilkaisee Hendstavaliin. "Nukkuisin paremmin jos tietäisin että Hendrillolla on joku luotettava mies mukanaan, mutta luulenpa että meidän ei auta kuin luottaa hänen turvallisuutensa smaragdimiekkojen kunniallisuuden varaan. Siinäpä vasta koetinkivi! Sitä paitsi meitä kahta tarvitaan enemmän Tormaktikylässä pitämässä silmällä Kangharlin metkuja."

Skaldi antaa katseensa kiertää ja hänen silmänsä pysähtyvät Andriniin. "Haluaisitko sinä Andrin tulla mukaamme? Pelkään että tarvitsemme vielä ylimääräistä silmäparia Kangharlin varalle."

"Minä voisin kyllä jäädä Hendrillon kanssa tänne", Farnan lausuu muiden takaa. Syy ei varmastikaan ole enempää eikä vähempää kuin se, että Mirani on edelleen alueella.

Hevosen selässä röhnöttävä Andrin säpsähtää hereille kuullessaan nimensä. Ajatus ratsastamisen jatkamiselle tälle päivälle ei tunnu olevan nuorukaiselle mieleen. Andrin pälyilee ympärilleen. "Ei minun tarvitse. Duruvanin salissa tehdään koko Lohikäärmesolan parasta maksamuhennosta", Andrinilla tiataa olla jo nälkä rasittavan ratsastamisen jäljiltä.

Farnan puuttuu asiaan hätääntyneeenä. "Mutta Jaronil ja Hendstaval tarvitsevat rohkeaa taistelijaa mukaansa", hän yrittää vakuuttaa Andrinin. Jos Andrin jää tänne, kohdistuu vieraanvaraisuus päällikkö Duruvanin pitkätalolle. Jos Andrin häipyisi, voisi smaragdimiekkojen vieraanvaraisuutta tarjota eräs pieni torppa, jossa asuu eräs Mirani.

Hendstaval on kuunnellut vierestä, mutta puuttuu peliin kun Hendrillo ja Farnan uhkaavat jäädä keskenään vanhan vihollisen helmoihin.

"Nyt on kovia puheita Kangharlista. Kyseessä on kuitenkin minun ja Farnanin sukulinjan päämies, enkä ihan pureksimatta näitä syytöksiä ole valmis nielemään. Ehkä kyseessä on kuitenkin Smaragdimiekkojen katala juoni tai vain väärinkäsitys?"

"Pelkän Smaragdimiekkojen kunniallisuuden varaan en ole valmis veljenpoikiani jättämään. Andrinin läsnäolo takaa sen, että rettelöinti paljastaisi kaikille Smaragdimiekkojen sanojen arvottomuuden ja kutsuisi Doluthat aseelliseen selkkaukseen. Lisäksi on varmaan ihan soveliasta että Farnan ja Miran odottelevat häihin ennen kuin asettuvat saman katon alle. Asia on nyt sen verran vakava että Duruvan sietääkin saada pari ylimääräistä suuta ruokittavakseen."

Jaronil nyökkää tovereilleen. "Näin lienee parasta. Jääkää te siis Hendrillo ja Hendstaval katsomaan nuorten perään (Jaronil tulee ikään kuin vahingossa sisällyttäneeksi Andrininkin samaan joukkoon), minä menen Tormaktikylään nuuhkimaan tuulia. Kun morsianta lähdetään tuomaan, lähettäkää minulle sana vähän ennen kuin kerrotte asiasta virallisesti Punanaudan klaanille."

Hendrillo katse vaeltaa hämillään tovereidensa ja Korlmhyorin välillä.
"Niin. Vai pitäisikö Hendstavalin mennä kotia kohti? Jos sieltä olisi, Maaäiti armahda, tulossa Kangharl keihäsjoukon kanssa vastaan niin hän lienee ainoa jota Kangharl voisi edes harkita kuuntelevansa? Ja olisiko kiertelevä skaldi luontevampi astumaan smaragdimiekkojen päällikön saliin?" Andriniin vilkaisten Hendrillo madaltaa ääntään ja virnistää: "eikä minusta olisi oikein, että säästyisit enemmältä nuoren mestarin kaitsennalta ja... minä en. Farnanista pidän kyllä huolen."

Kolmhyor napauttaa kengällä hevostaan niin, että se herättää muiden huomion. Mies istuu kärsimättömän näköisenä kyydissä. "Aiotteko te juonia koko päivän siellä?" hän kysyy turhautuneena. Andrin ryhdistäytyy selvästi innostuneena siitä, että hänet halutaan viedä päällikön vieraaksi. "Tahtoisin nauttia päällikkönne vieraanvaraisuudesta seurueeni kanssa", Andrin töksäyttää hieman tahdittomasti Kolmhyorille. "Vai niin sinä haluat. No, mennään sitten", kuuluu vastaus, jossa paistaa turhautunut tieto siitä, että vain Andrinin läsnäolo, ja naapuruussuhteet, sallivat seurueen pääsyn päällikön saliin.

Liikkeelle lähdettäessä Kolmhyor valpastuu äkkiä ja kääntyy kannoillaan. "Etkös sinä tulekaan?", hän osoittaa puukollaan Hendstavalia epäilevä ilme kasvoillaan. "Ei meidän mailla voi viholliset noin vain käyskennellä. Rastian, saattele tämä punanauta omalle puolelleen." Toinen Kolmhyorin mukana olleista rajavartioista, se kalju tuimannäköinen, ottaa tuohitorven mukaansa ja jättäytyy Hendstavalin taakse jäyhänä. Hän olettaa Hendstavalin tietävän reitin kotiin.

Hendstaval virnistelee Kolmhyorille:

"Nyt kun ollaan rauhan asialla niin minun lienee parasta olla muualla ettei turhaan muisteltaisi urotekojani näillä main. Sitä paitsi kotopuoleen on hyvä viedä terveiset, että täällä on kaikki hyvin."

Sitten hän heilauttaa kättään tovereilleen: "Olkaahan sitten siivosti täällä. Nähdään pian."
This message was last edited by the player at 19:34, Sun 29 Aug 2021.

On kutkuttavaa kulkea smaragdimiekkojen, verivihollisen, mailla. Maisema on hyvin samankaltaista kuin joen eteläpuolella punanautojen mailla. Silloin tällöin ohitetaan suuri hevosille varattu niitty. Täällä kasvatetaan tunnetusti hyviä hevosia.

Päällikön sali, tai ainakin se talo, jossa vieraat otetaan vastaan, sijaitsee totutusti linnakkeen muurien sisäpuolella. Talon malli on pohjoista, tarshilaista, tyyliä. Vähemmän kulmikkaampaa, pidemmät räystäät ja omituinen ornamenttikuvio sisäänkäynnin yläpuolella.

Seurue kiikutetaan muitta mutkitta päällikkö Duruvan Paksun puheille. Lempinimi ei kuvaa miehen ruumiinrakennetta, vaan enemminkin hänen rahakirstuaan. Päällikkö ottaa vieraat vastaan suopeammin kuin rajavartijat. Tämä on luonnollista, sillä tiedetäänhän Duruvanin ja Broddin halajavan rauhaa. Andrin on jälleen pääosassa esittelyissä ja vieraanvaraisuuksissa. Duruvan esittää osansa Andrinin kanssa, mutta päästää tämän pian pälkähästä. Duruvan on enemmän kiinnostunut punanautalaisista vieraistaan. Pitkän päällikön ääni on syvä, eikä kahakoissa murtunut nenä kuulu puheessa: "Teillä oli asiaa siitä naimakaupasta? Ymmärtääkseni asian piti olla kunnossa. On teillä ainakin munat paikallaan, kun uskallatte marssia tänne asiaanne ajamaan. Tosin tehän ette taida punanautalaisia ollakaan?" hän sivuutta Farnanin tahallaan.

"Miksipä emme uskaltaisi, päällikkö hyvä. Kaksintaisteluhan käytiin yhdessä sovituin ehdoin eikä sen kulusta ole käsittääkseni ole ollut kenelläkään mitään syytöstä, vaikka lopputulos ei voi kaikkia miellyttääkään. Minä Hendrillo ja kumppanini olemme rauhan asialla.

Saimme Kolmhyorilta kuulla, että naimakauppa olisi etenemässä suunnitelmien mukaan, mutta rajan toisella puolella käsitys on ollut toinen. Mutta emme tulleet tänne kinastelemaan myötäjäisistä ja huomenlahjoista, vaan pyytämään vieraanvaraisuuttanne siihen asti, kunnes tämä liitto on saatu päätökseen. Ja kunnon vieraan tavoin tarjoudun käytettäväksenne siinä työssä, mihin isäntä vieraan kelvolliseksi katsoo. Jos teillä on klaanimme suhteen tyytymättömyyttä, voitte katsoa minut vastuulliseksi ja oikeutetuksi mielipahan kohteeksi.

Mitä klaanin jäsenyyteen tulee, se lienee myös, kuten tämän liiton täytäntöönpano, vain jumalten siunausta vailla."

Duruvan nyökkää hyväksyvästi. "Niin olkoon, olette vieraitamme kunnes neito on saatettu uuteen klaaniinsa. Siihen tuskin menee kauaa." Hän pyytää talon naisia kattamaan tuoreille vieraille paikat pöytään, sillä pian on ruoka-aika. Andrin lipaisee huuliaan toivoen tarjolla olevan kuuluisaa maksamuhennosta.

--

Matka smaragdimiekkojen mailta on edennyt verkkaisesti. Kalju asetaani on pitänyt koko matkan sellaisen etäisyyden Hendstavaliin, että keskustelu olisi mahdollisimman vaikeaa. Mitään vilunkipeliä ei ole tarvinnut epäillä, vaikka Hendstaval silmäkulmastaan saattajaansa välillä mittaileekin.

Rajalle ei ole enää pitkälti, kun saavutaan vähän metsäisemmälle osuudelle. Ohut, mutta ratsastettava, polku kiemurtelee puiden lomassa. Samassa Hendstaval huomaa puun takana jotain. Se on Jarstak! Jarstak puristaa etusormeaan huuliensa eteen viittoen isäänsä jatkamaan matkaa hiljaa. Silmäkulmallaan Hendstaval näkee polun toisella puolella puun takana Kangharlin, joka virnistää ilkikurisesti kirveensä kanssa.
Hendstavalille on selvää, että muu seurue on piiloutunut muualle metsään, ja heidän kohteensa on tuo kaljupäinen saattaja tuohitorvensa kanssa.

Hendstaval pysähtyy polulle, nostaa kädet torveksi suunsa eteen eteen ja kailottaa:

"Hoi punanaudat! Poikanne Hendstaval tulossa kotiin! Kaikki hyvin!"

Sitten hän kääntyy saattajansa puoleen.

"Nyt ollaankin jo lähes meillä ja osaan perille hyvin. Lienee terveellisintä, jos ei kuljeta tästä eteenpäin samaa matkaa. Näissä metsiköissä on harvemmin liikuttu rauhan asialla. Sanohan terveiset päällikön salille."

Rastian hämmentyy ja pysäyttää hevosen. Aivan pienen hetken mietittyään hän kohauttaa olkiaan ja kääntää hevosensa takaisin päin laukkaan sen enempiä sanomatta.

Kun saattaja on turvallisen matkan päässä kömpivät Jarstak, Kangharl ja muu valloitusjoukko piiloistaan esiin. Hyökkäysretkelle onkin lähtenyt moni tuttu, joille on kertynyt enemmän tai vähemmän hampaankoloon smaragdimiekkoja vastaan.

"Mikäs helvetin temppu se oli?", Kangharl kysyy vihaisena. "Tuohan oli se Rastianin äpärä. Siitä olisi saanut hyvät verirahat, mutta sinä päätit ajaa sen tiehensä! Näit meidät kyllä erittäin hyvin." Muutkin kertyvät kuulemaan Hendstavalin selityksen teolleen osan pitäessä vartiota. Nyt ollaan kuitenkin sotaretkellä.

Hendstaval nousee ratsailta ja ontuu Kangharlin luokse parta tutisten.

"Ja hyvä onkin että näin! Olisivat Smaragdimiekatkin saaneet hyvät verirahat Farnanista ja Hendrillosta. Jaronilista saattaisivat tehdä rukkaset ihan vain huvikseen. Ei teillä käynyt mielessä selvittää ensin, miksi olen tulossa tästä suunnasta yksin?"

"Jos rakas terävä-älyinen poikani ei viestiä välittänyt, kävimme hakemassa Doluthat valvomaan kaksintaistelulla saadun ratkaisun täytäntöönpanoa. Smaragdimiekat kestitsevät paraikaa paitsi veljenpoikiani ja Praxilaista vierastamme, myös Doluthojen päällikön poikaa Andrinia. Jos aloitamme nyt kahakan, on meillä sen jälkeen vastassa Smaragdimiekkojen lisäksi myös Ivar ja tämän valamiekat. Jos taas Smaragdimiekat nikottelevat Vaarakahlaamon tappionsa kunnioittamista, pääsemme putsaamaan niiden laitumet tyhjiksi Doluthojen tuella."

Hendstaval pitää huolen siitä, että hänen tuohtunut äänensä kantaa myös muiden kuin Kangharlin korviin.
This message was last edited by the player at 09:55, Thu 16 Sept 2021.