Kangharl kuuntelee Hendstavalin selostusta kiehuen sisäisesti raivosta ymmärtäessään tilanteen. "Te siis jättäydyitte vangeiksi näille pirulaisille?" Seuraavaksi hän laskee kätensä isällisesti, vaikka onkin oikeastaan samanikäinen, Hendstavalin olkapäälle huolestuneena: "Mitä sinulle on Hendstaval tapahtunut? Ennen olit aina valmis taistelemaan hyvän asian puolesta. Ja vielä Stravulin poika... tai siis pojat." Kangharl katsoo Hendstavalia lempeän ymmärtäväisesti. "No, me kaikki teemme joskus virheitä. Pojat, tämä morsiamenryöstöretki muuttui juuri kertaluokkaa isommaksi. Me tarvitsemme..." Kangharl on laskevinaan, "ai niin, Broddi teki siitä praxilaisesta taanin, vaikka en minä siitä nyt niin välittäisi. Tarvitsemme vähintään kaksi ylempiluokkaista vankia sen tytön lisäksi, jotta voimme ostaa omamme sitten pois. Pelkuri-Andrin juoksee ensimmäisen kolahduksen kuullessaan Morganethin hameen alle turvaan. Sanovat, että poika haluaisi kovasti ryömiä takaisin äitinsä kohtuun. Sieltähän se hyvin onnistuu." Tämä aiheuttaa tirskahtelua muussa joukossa.

Kangharl komentaa Jarstakia toteuttamaan muutokset suunnitelmaan. Missä vaiheessa hän on pojasta itselleen tehnyt jonkin sortin sotakomentajan? Kangharl kaappaa Hendstavalin kainaloonsa taluttaen tätä hevostaan kohti. "Älä sinä Hendstaval huoli. Emme me mitään kahakkaa järjestä. Haetaan vain omamme pois..."

--

Smaragdimiekkojen päällikön talossa Andrin röyhtäilee silminnähden tyytyväisenä vatsa täynnä maksamuhennosta. Pojan puheet muhennoksen herkullisuudesta olivat kyllä reippaasti liioittelevia.

Duruvan mittailee tilannetta mietteliäs ilme kasvoillaan. Andrinin lapsellinen käytös ruuan aikana tuntui olevan normaalia, mutta tieto seurueesta jättäytyneestä miehestä on alkanut huolettaa päällikköä.

Andrin laukaisee tilanteen nostamalla jalat, epäkunnioittavasti, pöydälle ja kohdistaen mielenkiintonsa Jaroniliin. "Etkös sinä ole jonkin sortin laulaja? Olisiko sinulla jokin värssy isännistämme?" Andrin narisee pilke silmäkulmassaan.

Jaronil onnistuu ihmeen kaupalla nielaisemaan suussaan olevan oluen ja vilkaisee seisomaan noustessaan Andriniin murhaavasti. Jaronilin tukala tilanne ei ole jäänyt smaragdimiekoilta huomaamatta ja moni heistä odottaa virne naamallaan mitä tuleman pitää.

"Rakas Andrin, paljon, tuota, kiitoksia. Laulanpa mielelläni isännillemme värssyn jos toisenkin kiitokseksi vieraanvaraisuudesta, joskin pelkäänpä että juuri tästä klaanista kertovia värssyjä en, tuota noin, kovinkaan montaa tunne. Olen vasta saapunut kaukaa Praxista, ja vaikka aikomukseni on asettua näille maille, en ole vielä edes virallisesti Punanauta, enkä osaa juuri lauluja heistäkään. Tahtoisiko arvon juhlaväki kenties kuulla joitakin itäisten arojen sävelmiä?"

Jo tämän sanoessaan skaldi on täysin varma että ilkikurisesti hymyilevä yleisö ei ole juuri nyt kiinnostunut arojen sävelmistä. Hän pelaa aikaa, antaen silmiensä liitää yoli salin koristeiden, etsien kuumeisesti jotain tuttua.

Aivan! Onhan meillä näillä main syntynyt, viisaudestaan kuuluisa Ernaldessa Kahlaaja, jonka sanotaan ylittäneen Kehtojoen omin voimin paetessaan vihollisiaan, ja joka asettui sarvikuonokansan keskuuteen, yleten lopulta renkaan kunnioitetuksi jäseneksi nopean järjenjuoksunsa ja rohkeutensa ansiosta. Smaragdimiekkojen nimi oli kieltämättä Jaronilille ennestään tuttu jostakin, ja se taisi olla peräisin juuri tästä laulusta.

Jaronil hymyilee, kumartaa ja aloittaa värssyn ensimmäiset säkeet. Yleisö hieman havahtuu ja asettautuu kuuntelemaan, mutta kolmanteen säkeistöön päästäessä on selvää että jokin on hullusti. Ilmeet salissa ovat yrmeitä ja lopulta päällikkö nostaa kätensä pystyyn keskeyttääkseen laulun.

"Ymmärrämme nyt oikein hyvin että skaldimme on muukalainen. Jos hän nimittäin olisi oikeita punanautalaisia ja julkeaisi laulaa tässä salissa laulun petturi-Ernaldessasta joka murhasi klaanimme ensimmäisen päällikön ja pakeni oikeutettua kostoamme Kehtojoen yli, hän voisi odottaa roikkuvansa kaulastaan kylänaukion tammessa aamun koittaessa." Päällikkö pitää dramaattisen tauon. "On tietysti mahdollista ettei skaldimme sittenkään ole ihan niin tietämätön kuin mitä väittää".

Tunnelmaa salissa voisi leikata veitsellä. Jaronil nielaisee.
This message was last edited by the player at 13:12, Sun 26 Sept 2021.

Vaivautunutta olotilaa ei kauaa kestä, kun salin ovi aukeaa odottamattomasti. "Mjikäs kultukurkku se täällä kiekuu?" Rostakus höröttää rehvakkaasti seurueelleen astuessaan sisään. Samassa hän ymmärtää kuka laulaja onkaan: "Sinä! Ja Sinä!" Toinen huomio on osoitettu Hendrillolle, jota Rostakus osoittaa sormellaan. Vielä hetki sitten rempseä Rostakus tulistuu silmänräpäyksessä ja lähtee äkisti kohti Hendrilloa tulenpalo silmissään. Mies ontuu vielä jalallaan, johon Hendrillo kaksintaistelussa upotti taisteluseipäänsä, mutta könyää kuitenkin pöydän yli Hendrillon kimppuun yrittäen kaapata tämän syleilyynsä.

Duruvan ponkaisee pystyyn huutaen jotain Rostakukselle, joka ei kuitenkaan kuuntele päällikköä vaan on päättänyt kostaa kaksintaistelun lopputuloksen tässä ja nyt. Muut salissa olijat vetäytyvät kaaoottisesti pöydän äärestä. Andrin ryhdistäytyy paikallaan ja innostuu toiminnasta, joka ei onneksi kohdistu hänen henkilökohtaiseen turvallisuuteensa.

Rostakuksen lähestyessä Hendrilloa Jaronil hyppää päähänpiston viemänä pöydälle ja karjuu muhkeimmalla äänellään. "Muistinhan minä sittenkin yhden laulun tästä klaanista. Yy kaa koo..."

Hendrillo näyttääpi taitonsa meille
pannuttaa Rostista smaragdeille
jalkojen välliin
jalkojen välliin
jalkojen välliin
sauvaa juu

This message was last edited by the player at 18:12, Wed 06 Oct 2021.

Jaronilin värssy ei ole vieras Rostakukselle tai muillekaan salissa olijoille. Se on kyllä kuultu täälläkin, tosin arvostus on eri luokkaa kuin punanaudoissa.

Rostakus nostaa hetkeksi katseensa laulajaan, mutta päättää jatkaa alkuperäisen kohteensa kimppuun laulusta ehkä jopa entistä hurjistuneempana. Duruvanin huutaminen, henkikaartin saapuminen, Jaronilin laulaminen, vieraiden kauhistelut ja Andrinin armoton räkätys saavat aikaan kakofonian, jonka keskellä nöyryytetty Rostakus hakee jonkinlaista kostoa.

Jaronilin aloittaessa pilkkalauluaan voihkaisee Hendrillo sisäisesti. Ihanko todella tuo viisu, sen edellisen perään, täällä, nyt?

Samalla Rostakus kömpii pitkän pöydän yli kolistellen Hendrillon eteen katetut puukulhon ja savimukin lattialle. Onneksi hän oli ehtinyt lappaa kohumuhennoksen alas tietoisena siitä, että seuraavaan oikeaan ateriaan voi hyvinkin mennä tovi. Jumalille kiitos pienistä armoista.

Rostakuksen syöksyessä kädet ojossa kohti Hendrillon kurkkua on hän kuitenkin jo saanut vedettyä leveän hymyn naamalle. Hendrillo nousee seisaalle ja levittää kätensä teatraalisesti.

"Rostakus! Mikä onni, ettääh..." Hendrillo ähkäisee Rostakuksen huitaistessa raivokkaasti mutta umpimähkään häntä nyrkillä kylkeen "...niin että meille tuli tilaisuus jutella pikku painistamme näin hienossa ympäristössä, oman päällikkösi edessä!" Samalla Hendrillo on heittänyt omat kätensä Rostakuksen ympärille, tiukkaan otteeseen joka voisi olla painia, tai veljellinen rutistus. "Istu tähän viereeni, niin koitetaan löytää joku laulu johon kaikki voisivat lähteä mukaan!"

Hendrillo yrittää puristaa Rostakuksen aloilleen ja rauhoittumaan, ja tilanteen näyttämään lähes leikilliseltä. Mutta kuka täällä pitää komentoa, Duruvan vai Rostakus? Ja eikö se joku voisi alkaa tekemään jot...aih, tuo sattui todella! Toivottavasti se ei saa päähänsä purra!
This message was last edited by the player at 11:09, Thu 07 Oct 2021.

Toiminta on toispuoleista painia ja halaamista. Rostakus ei oikein pääse kunnolla vauhtiin esrolialaisen soturin pieksennässä tämän halauksen ja asenteen takia. Rostakus saa kuitenkin muutaman ikävän tällin läpi Hendrillon keskivartaloon. "Tjaistele kunnolla", hän murisee hampaittensa lomasta painikaverinsa korvaan. Leikki loppuu kuitenkin lyhyeen henkikaartin repiessä Rostakuksen irti vieden hänet toiseen nurkkaan.

Duruvan astuu miesten väliin, nostaa yhden savimukin takaisin pöydälle rauhallisesti, ja  alkaa haukkua Rostakusta: "Sinä perkeleen pässi! He ovat vieraitamme. Jos et olisi... Painu nyt käärmeenpesään täältä!"

Rostakus hengittää muutaman kerran, sylkäisee lattialle ja ryntää salista ulos sanomatta sen enempää. Duruvan kääntyy Hendrillon puoleen. Hän jättää pahoittelut tekemättä ehkä turhankin selvästi. Kurkussa kaihertaa klaania loukanneet laulut. "Sinä esrolialainen taidatkin olla rauhan mies. Kerro päälliköllesi, että neuvottelen mielummin kaltaistesi kanssa kuin sodanhimoisten hullujen." Duruvan vaikuttaa saaneensa tarpeekseen tältä illalta. "Voitte majoittua vierasmajassa." Heti tämän kuullessaan Andrin kysyy innoissaan mahdollisuutta saunomiseen, pesijöiden kanssa tietysti. Poika osaa kyllä olla vaativa vieras. Duruvan viittoo turhautuneena palvelijoita järjestämään asian. Hän pyytää yhden lunarilaisista sotilaista paikalle "Bemin, järjestä vierasmajalle vartiointi. Ettei tule mitään hässäkkää."

Epäselväksi jää vartioidaanko vierasmajaa Rostakuksen juonien vai vieraiden poistumisen varalta.

Metakan laantuessa Jaronil kiipeää alas pöydältä vältellen Hendrillon tuimaa katsetta, jota tämän silmiä reunustava kohl tuntuu entisestään syventävän. Ilta ei ole varsinaisesti sujunut aivan kuten piti. Skaldi yrittää tavoitella päällikön katsetta jotain sanoakseen, mutta saa vastaansa huoneen täydeltä synkeitä mulkaisuja. Ehkä tänään on puhuttu jo tarpeeksi. Ja kuka olisi uskonut että lunarin läsnäolo voisi tuntua näin huojentavalta. Sen sijaan Andrin... voi Myskyhärän pallit sitä nulikkaa...

"Tule Andrin, lähdetään." Jaronil murahtaa ja seuraa Beminiä ja Hendrilloa viilenevään iltaan.
This message was last edited by the player at 04:39, Fri 08 Oct 2021.

Sillä aikaa Smaragdimiekkojen ja Punanautojen rajalla:

Hendstaval menee hetkeksi hiljaiseksi tajuttuaan tilanteensa Kangharlin syleilyssä. Nopean laskeskelun tuloksena hän ehdottaa:

"Ei tätä silti typerästi kannata hoitaa. Minulla on tuoreita tietoja Smaragdimiekkojen tilanteesta tältä aamulta. Heillä on nyt paljon miehiä aseissa tärkeiden vieraiden takia emmekä tule pääsemään tarpeeksi lähelle ilman harhautusta. Lisäksi Doluthat eivät saa tulkita meidän hyökänneen heidän päällikkönsä pojan kimppuun.

Viime tietojeni mukaan Smaragdimiekat ainakin näyttelevät luovuttavansa Farnanin morsiamen suosiolla. Ovela Punanauta siis houkuttelisi petolliset Smaragdimiekat väijytykseen."

Hendstaval tekee parhaansa näytelläkseen olevansa ylpeä pojastaan.

"Jarstak, sinusta on tullut nyt mies ja Kangharl on antanut sinulle vastuuta sotatoimissa. Jos Kangharl käy kylillä katsomassa Smaragdimiekkojen kortit etujoukon kanssa, voisit ottaa väijytysosaston komentoosi ja iskeä kovaa silloin, kun Kangharl tuo vihollisen luoksesi. Tiedän juuri sopivan paikan, josta iskeä niiden sivustaan piilosta."
This message was last edited by the player at 06:58, Sun 10 Oct 2021.

Kangharl ja Jarstak katsovat Hendstavalia kummastuneena. "Onko sinulla kaikki nyt ihan hyvin, Hendstaval?" Kangharl kysyy huolestuneena. "Eihän niin nyt ole tavattu tehdä ja haluamme tietenkin pitää Jarstakin mukana etujoukoissa. Otapa nyt ihan rauhallisesti ja tule mukanamme. Tämähän on tuttua puuhaa kuitenkin."

Aseistautuneita miehiä valuu Hendstavalin ohi kohti sitä kyläpahasta, mikä kohteeksi on nyt valikoitu. Jostain takaa etsiytyy tuulenpuuska, joka painaa vaatteet kiinni selkään kuin työntääkseen vastahakoisen nautaryövärin kohti vääjäämätöntä.

--

Tuttu lehmihaka avautuu joukon eteen. Tuolla on se talo, missä Farnan silloin piileskeli mielitiettynsä kanssa. Joukkio on saanut hämärtyvän illan turvin edetä rauhassa törmäämättä rajavartioihin. Kaikki on mennyt liiankin sulavasti.

Kangharl jakaa käskyjä kuiskaten. "Hendstaval, lähdetkö hakemaan sitä tyttöä iskujoukon kanssa? Vai mentkö ottamaan vankeja?" Kangharlin silmissä kiiltää koston kyynel. Hän ei ollut tulossa kumpaankaan näistä ryhmistä. Mikähän vaihtoehto Hendstavalille jätettiin esittämättä?

Hendstavalin toinen kulma kohoaa, kun hänen neuvonsa ohitetaan tyystin.

"Niin minähän lupauduin jo opastamaan kun näillä main vasta olen kuljeskellut. Mistä käsin aiot komentaa, Kangharl? Parhaiten olen hyödyksi, jos pääsen neuvomaan viereesi."

"No, jossain tuolla lehmihaan kulmilla pitäisi olla torppa, jonka oveen on maalattu punaisella onnen riimu. Se riimu ei tänään auta heitä..." Kangharl kiristelee hampaitaan. Hän ohjeistaa Jarstakia hoitamaan vankien ottamisen ja kolmatta joukkoa hakemaan Miranin.

"Menetkö edeltä?" Kangharl kysyy Hendstavalilta. "Näytä meille merkki, kun olet oikean tönön kohdilla. Turha siellä on isolla porukalla pyöriä. Me odotamme tuossa kulmalla."

Näiden sanojen myötä Hendstavalilla ei ole enää epäilyksiä Kangharlin aikeista. Hän kipuaa ratsaille käskyjä noudattaakseen, mutta varautuu laukkaamaan edeltä varoittamaan tuvan asukkaita jos Kangharlin murhanhimo ei laannu.

"Kangharl, sinä olet tullut tänne kostamaan Tormaktinkylän surmaa etkä hakemaan Mirania. Tappamalla Kolmhyorin perheen tuomitset veljeni lapset kuolemaan, sillä sellainen veriteko ei jättäisi enää piiruakaan neuvottelunvaraa. Jos haluat kostaa perheesi puolesta, tee se taistelemalla kentällä Kolmhyorin kanssa mies miestä vastaan."

Joko Kangharl ei kuule tai halua kuulla. Hendstaval puristaa Punaviiman kylkiä polvillaan ja kuiskaa salaisen komennon sen korvaan. Ratsu räjähtää liikkeelle hirveällä voimalla ja kiitää kohti tupaa. Perille päästyään hevonen vaahtoaa suustaan, mutta Hendstaval ei ehdi jäädä katumaan ratsunsa vauhkoontumista.

Hendstaval laskeutuu satulasta vasta tuvan ovella ja hakkaa sisäänkäynnin reunoja:

"Paetkaa kylälle! Kangharl Tormakti Punanautojen klaanista on tullut selvittämään menneitä. Jos Kolmhyor on siellä, nyt on hyvä aika tulla esiin."

Ovi avautuu äkisti. Ovesta astuu ulos kaljuuntuva vanhempi mies. Hänen toista silmäänsä peittää lappu. Kyseessä on Korolik Silmäpuoli, Kolmhyorin ja tämän nuoremman veljen Broyanin isä.

"Ei Kolmhyor ole täällä!" hän huutaa vihaisena heristelleen puuseivästä, jonka hän on sisältä tuonut mukanaan. Mies ei selvästikään katso hyvällä ketään punanautalaista. Hän lähestyy uhkaavasti Hendstavalia. Korolik huutaa olkansa yli: "Broyan, juokse tekemään hälytys. Täällä on tunkeilijoita." Oviaukosta näkyy nuori mies joka vetää kenkiä jalkaansa.

Hendstaval pitää käsiään esillä osoittaakseen ettei ole aikeissa käydä vanhemman miehen kimpuun. Hän katselee Broyanin kenkien pukemista ja nyökkää merkitsevästi ratsunsa suuntaan.

"Saat Broyan olla aika poika jaloistasi jos aiot pinkoa nopeammin kuin Punaviima. Te kuulkaa ymmärsitte nyt väärin. Lähtekää kaikki. Lähtekää koko tupa minun kanssani päällikkönne salille niin säästytään kaikki isommilta harmeilta. Toivotaan, että Kolmhyor on siellä. Minä olen täällä naittamassa veljenpoikaani, perässäni tulevilla taas on merkittävästi huonommat aikomukset."

"Eurmal pankoon sinua perseeseen noine ehdotuksinesi!" mies huutaa sylki lentäen. "Minä olen ennenkin punanautoja tappanut", ja samassa hän ryntää seipään kanssa Hendstavalia kohti. Korolik on varmasti ollut sotajoukoissa joskus mukana, mutta nyt liike on jo liian kankeaa aiheuttamaan välitöntä vaaraa.

Samaan aikaan Broyan on saanut kengät jalkaansa ja juoksee hevostaan, nuorta ruunaa, kohti pälyillen Hendstavalin, ja Punaviiman, suuntaan huolestuneena, mutta uhkuen luottamusta oman ratsunsa nopeuteen.

Ruuna voi olla vielä nuori ja vahva, mutta sotahevoseksi sitä ei ole koulutettu. Hendstaval vislaa Broyanin hevoselle viestin, että vaara on välitön ja omistaja aikoo ratsastaa sillä surman suuhun.

Luotto hevoskuiskaajan vanhaan kikkaan on niin vahva, että Hendstaval ei raaski näännyttää ratsuaan enempää vaan antaa Punaviiman ravata rauhallisesti kohti Broyania.

Hendstavalin hämmästykseksi ruuna ei ole vihellyksestä millänsäkään ja Broyan kipaisee pikaisesti hevosensa selkään lähtien laukkaamaan kohti vartioasemaa.

Punaviima ei ehdi montaa askelta ottaa Hendstaval selässään, kun Hendstaval tuntee jo maan lähestyvän. Silmäpuoli Korolik on onnistunut jotenkin sotkemaan aiemmin heristelemänsä seipään raviaskelia tapaavan hevosen koipiin. Punaviima hirnuu kivusta paiskautuessaan maahan. Hendstaval ei onneksi jää hevosen alle vaan pääsee hetken maan halailun jälkeen jaloilleen. Korolik nauraa ilkikurisesti tilanteelle.

Tuaaaaa, tua tua tuaaaaaaaaa!

Smaragdimiekkojen tuohitorvesta kaikuu hälytysääni. Broyan ehti viemään sanan hyökkäyksestä vartioon.

----
Andrin ähkäisee tukalasti ja ryntää ulos vilvoittelemaan Jaronilin heittäessä vielä yhden kuupallisen vettä hikimajan kiville. Skaldi on jo kauan sitten todennut ettei mikään tämän maailman löyly haittaa kuumuuteen tottunutta Hendrilloa, ja oma epämukavuus on pieni hinta nulikan ulos ajamisesta. Oven käydessä Jaronil antaa katseensa levätä kiuaskivillä ja huokaisee.

"Voihan ruunan pallit sentään. Anna anteeksi Hendrillo, tuntuu että itse ilmojen isäntä lähetti myrskynsä minuun tuolla salissa. Harvoinpa minä joudun omien laulujeni pettämäksi tällä tavalla."
This message was last edited by the player at 08:47, Mon 06 Dec 2021.

Jaronil säpsähtää kun Hendrillon koura pyyhkäisee äkkiarvaamatta isolla kaarella hänen päänsä yli kuumaa hikimajan ilmaa löyhyttäen.

"Arvaapa kuule mikä tuo oli? Se oli täysikokoiselle miehelle tarkoitettu korvatillikka...."

Hendrillo tuijottaa Jaronilia katse vakavana mutta naamalla virne joka sanoo: "sinä poika nielet tämän loukkauksen nyt hiljaa, niin me emme puhu siitä munauksesta enempää."

Aikansa toisiaan tuijotettuaan Hendrillo kuitenkin häviää sen kisan ja pyyhkii hikeä silmistään.

"Onpa hyvä saada hetki lämmitellä kunnolla, mutta uskotko, että ennen aamunkoittoa voi tulla vielä kuumemmat paikat. Jos olisinkin väärässä Kangharlista, niin mitä luulet kuultiinko Rostakuksesta viimeisen kerran äsken salissa?

Jaronil säpsähtää kuuman ilmavirran korventaessa korvannipukoita ja tuijottaa Hendrilloa ensin tuimasti takaisin, mutta katsekontaktin rikkoutuessa hymähtelee hieman helpottuneena ja heittää löylyä.

"Rostakus niin... se koira jaksaa kyllä vielä louskuttaa. Tekisipä mieleni kieltäytyä arvon päällikön vieraanvaraisuudesta ja lähteä kotiin päin ennen kuin se roikale löytää jonkun raon josta kiemurrella sisään vierastaloon. Mutta moinen touhu saattaisi Miranin ja Farnanin tulevaisuuden sellaiseen vaaraan ettei meillä olisi hiekkamyrskystä kotiin tulemista."

Kiuas sihahtaa taas ja miehet köyristävät selkää löylylle.
"Luulenpa että nyt tärkeintä on biisonin hermot ja impalan korvat. Mutta luuletko että se päällikkö on vielä lepyteltävissä? Minä sotkin asiamme perin pohjin siellä salissa mutta sinä toimit sentään niin kuin rauhantekijän kuuluu. Jos sinä puhuisit hänelle?".