Punanaudan klaanin kylvöt keväällä menivät smaragdimiekkojen kanssa nahistelusta huolimatta hyvin. Tormaktinkylässä murhetta aiheutti Kangharlin kuolema. Hautajaisiin osallistui tormaktinkyläläisten lisäki paljon muidenkin kylälien silmäätekeviä, kuin myös klaanin rinkiä Broddi mukaan luettuna. Perinteiden mukaan Kangharlin ruumis poltettiin tuhkaputouksen yläjuoksulla, josta Voranga laski tuhkat Vuokseen taaten näin Kangharlille turvallisen matkan tuonpuoleiseen.

Vanha sokea Lhankpentos, tormaktinkylän vanhin, on mennyt kesän aikana huonompaan kuntoon. Järki miehellä leikkaa vielä kuin nuorena, mutta hän ei omien sanojensa mukaan näe ensi kesää. Hän on veikkauksissaan jotenkin vahvempi kuin ennen. Tormaktinkylässä onkin käyty varovaista keskustelua jatkajasta. Kangharl olisi ollut luonnollinen vaihtoehto. Jarstak on puhunut itsestään koko kesän Kangharlin "valittuna". Olihan hän taannut tämän tuossa kohtalokkaassa kaksintaistelussa.

Nyt on kuitenkin syytä juhlaan. Elonkorjuu on saatu päätökseen ja on aika osoittaa kiitos Ernaldalle, Barntarille ja muille jumalille, joiden ansiosta sato saatiin korjattua. Tähän elonkorjuun juhlaviikolle on myös yhdistetty merkittävä tapahtuma: Farnanin ja Miranin häät. Broddi ja Duruvan ovat kesän aikana valjastaneet klaanien naiset hieromaan rauhaa. Klaanien naiset ovat kutoneet rauhantäkkiä yhdessä ja neuvotelleet rauhanehdoista. Tämä prosessi huipentuu näiden kahden nuoren häihin. Häiden epäonnistuminen olisi erittäin huono merkki rauhanprosessille. Molemmissa klaaneissa on tunnetusti korkea-arvoisia henkilöitä, joille rauha ei ole tavoiteltu tila.

Nämä rauhanhäät ovat paisuneet, ottaen huomioon nuoren parin aseman, isommaksi kuin tarpeen. Kuningatar Ivartha ja Dinacolin kuningas Petrad on huhuttu tulevan paikalle. Jopa Sartarin kenraalikuvernööri Fazzur Laajastilukenut on kuuleman mukaan lähettänyt oikean kätensä, Goridus Silveruksen, paikalle valvomaan onnistumista, ja varmastikin pitämään huolen Lunarin imperiumin eduista. Ankaran neuvottelun ja narujen vetelyn myötä häiden pitopaikaksi saatiin Punanaudan linnake Vaarakahlaamon sijaan. Tämä on aiheuttanut toisaalta innostusta ja toisaalta huolta punanaudan klaanissa. Tämä on näytön paikka, tosin kallis sellainen, klaanille.

Viikon ensimmäinen päivä alkoi hieman viileänä, mutta lämpeni onneksi nopeasti. Punanaudan linnakkeessa juhlaviikon järjestelyt ovat jo alkaneet. Naistentalon (20) vieressä oleviin säilytyskuoppia (5) on täytetty viime päivinä talven varalle. Juhlapaikkaa valmistellaan Naistentalon toisella puolella olevalle aukiolle.

Hendstavalin katsellessa toimintaa asioiden toimittamisen suomalla tauolla häntä lähestyy tuttu hahmo. "Ne oli hyvät hautajaiset", Darna Pitkänuttu sanoo lempeästi. Hendstaval ei olekaan tuon naisen kanssa jutellut Kangharlin hautajaisten jälkeen.

"Tämä rauhanprosessi, tai kutominen", Darna aloittaa merkitsevästi. "Se on edennyt kuulemani mukaan ihan hyvin." Broddi ei ollut valinnut, ymmärrettävästi, Darnaa johtamaan rauhankutomista, vaan Griselda Harmaahapsen. "Rauhan päällä on kuitenkin synkkä varjo. Kangharlin ja Kolmhyorin kaksintaistelu, joka oli ymmärtääkseni sinun ansiotasi, olisi pitänyt lopettaa tuo vihanpito. Kangharl sai mahdollisuutensa. Olen keskustellut tietäjien kanssa ja kaikkien heidän mielestä asiassa on vielä jokin selvittämättä. Pelkään, että rauha jää hyvin heikoksi, jos smaragdimiekkojen ja Tormaktinkylän välillä on tämä selvittämätön asia. Lhankpenthosia ei asia taida enää kiinnostaa, mutta ajattelin, että sinä olisit kiinnostunut kyläsi asioista."

Hendstaval ruosteinen ryhti suoristuu ja ilme kirkastuu kun häntä kohdellaan sukulinjansa auktoriteettina.

"Olin paikalla kaksintaistelussa ja ymmärrän huolesi. Kangharl oli loppuun asti vakuuttunut, että Kolmhyor on polttanut hänen tupansa ja surmannut hänen vaimonsa. Kolmhyor taas vaikuttaa olevan vilpitön vakuuttaessaan osattomuuttaan, enkä keksi miksi hän asiasta valehtelisi. Tormaktinkylän surman todellinen syypää on siis edelleen selvittämättä. Asia tulee väistämättä häiritsemään klaaniemme välejä tai jopa nostamaan haamuja haudoistaan."

"Yritän kaivella Lankhpetoksesta irti jos hän on vielä jättänyt jotain kertomatta. Olisin kovin kiitollinen, jos selvittäisit kiertääkö naisten keskuudessa salattua perimätietoa sen kohtalokkaan yön tapahtumista. Luonnollisin paikka kysellä Smaragdimiekoilta asiasta ovat tietysti klaanit yhdistävät häät, mutta siellä vaarakin on suurin."

"On yleisesti tiedossa, että Kolmhyor oli tuon raukkamaisen tuhopolton takana. Miksi hän olisi kiistänyt sen nyt?" Darna ihmettelee. "Griselda ja Salissa siellä ovat olleet rauhaa kutomassa smaragdimiekkojen kanssa, ehkä he tietävät tästä jotain", Darna sanoo hieman happamana. "Asia olisi kyllä hyvä selvittää vielä ennen häitä. Kerrothan minulle, jos saat jotain selville. On hyvä, että kylien päämiehillä on yhteys klaanin rinkiin", Darna selvästikin tukee ajatusta Hendstavalista Tormaktinkylän johdossa.

Samaan aikaan Broddin pitkätalossa Jaronil on vieraana. "Tuossa", Broddi osoittaa tyhjää kohtaa kartalla. Hänen sormensa hipoo Tormaktinkylää, mutta osoitettu alue on harmillisen kaukana kylästä, jokea koilliseen. "Pitäähän taanilla maata olla. Päätimme, että täällä on sinulle sopiva alue." Jaronil on jo sen aikaa ollut Tormaktinkylässä, että hän tietää mistä alueesta puhutaan: Kalatar-vainaan maat.
Suurin osa pelloista on matalalla ja Wendla viihtyy mailla pitkälle kevääseen. Kyllähän Kalatar maita viljeli ja viljaakin korjasi, mutta kovan työn takana se aina oli. Huhutaan, että onnistuneeseen viljelyyn tarvittiin paljon taikuutta. Pahat kielet puhuivat jopa veritaikuudesta. Mies vei salaisuudet mukanaan hautaan eikä pellolla töissä olleiltakaan irronnut sen enempää tietoa. Pitkälle yöhön ukko pelloillaan kuulean mukaan joikasi. Joku työmiehistä tosin kertoi Kalatarin väittäneen, että oikeilla toimilla maat tuottaisivat viljaa vaikka keskellä sydäntalvea. Maita ei ole kuitenkaan näiden seikkojen vuoksi vuosiin pidetty. Viljaa saa helpommallakin. Sama koskee Kalatarin vanhaa repsahtanutta taloa, joka kuuluu alueiden omistajalle.
Punanaudan klaanissa kaikilla taaneilla on nimelliset maansa. Esimerkiksi Jarstakin maat ovat erittäin hedelmällisellä paikalla Tormaktinkylän läheisyydessä vaikka Hendstaval maista käytännössä vastaakin.

Broddi hymyilee vaivautuneena tietäen lahjan olevan heikoimmasta päästä. "Ernalda siunatkoon tämän omistuksen vielä. Sehän on sopivaa tehdä tällä viikolla, kun on nämä häätkin." Broddi on ollut häistä innoissaan. Hän on jo kuuluttanut naimaikäisiä naisia valmistautumaan etsimään itselleen sulhon smaragdimiekoista häiden aikana. Verisiteet vahvistavat rauhaa.

Jaronil tiirailee karttaa tarkkaan ja nostaa kasvonsa kartasta huulillaan joviaali hymy, jonka kanssa hänen silmiensä tiivis katse ei tunnu ihan sopivan yhteen.

"Suuri kiitos päällikkö. Tämähän on mitä oivallisinta laidunmaata ja vieläpä joen varressa. Onhan se toki vähän kaukana ja entisestä omistajastakin kerrotaan että viljan saaminen näiltä tulvamailta oli joskus työn ja tuskan takana. Mutta mitäpä tällainen arojen kasvatti viljasta ymmärtää, karjastahan se elanto saadaan."

"Pyydänkin arvon päälliköltä vielä muutamaa nautaa lauman aluksi, taikka tammaa tai paria Purijalle astuttavaksi. Ja voin taata että se lahja tulee takaisin korkojen kera. Tiluksilleni näyttäisi olevan matkaa *kröhm* jonkin verran, mutta luulenpa että kaikki kylän hevoset tulevat vielä taittamaan sen paljon nykyistä joutuisammin sitten kun Purija on päässyt tuomaan täkäläiseen hevoskantaan vähän vipinää."

Broddi ei sarkasmia huomaa, jos sellainen skaldin puheessa oli. "Eiköhän sinulle muutama lehmä alkuun saada. Jarlkol Valkoviiksi sarostipeistä varmasti auttaa mielellään." Hän miettii hetken. "Niitä astuttavia tammoja voisi löytyä Hendstavalilta."
Broddi alkaa hätistelemään Jaronilia ulos. "Hyvä, kun tämäkin asia nyt etenee. Muuten, olisitko valmis kertomaan tarinoita klaanimme viimeaikaisista tapahtumista kuningatar Ivarthalle, kuningas Petradille, sekä tietysti Goridus Silverukselle?" Kaikki nimet Broddi mainitsee suurella innolla.

Jaronil nyökkää kiitokseksi. "Vai oikein heimon silmäätekeville. Heimon uutena taanina teen näin ilomielin. Kertokaa vaan kun he saapuvat niin kerron heimon kunniasta sellaisella paatoksella että tulan ulkona väijyvät karjavarkaatkin liikuttuvat!"

Jaronil poistuu ja suuntaa kohti kylän hevoshakaa jossa Hendstavalin voisi olettaa notkuvan.

Jaronil yhyttää Hendstavalin hevosaitausten luota ja menee suoraan asiaan Broddin tarjouksen suhteen. Hän selittää lyhyesti paikan sijainnin ja omat mietteensä.

"... joten kun Broddi sitten pitää lupauksensa niin tulos on tämä. Onhan se sentään taanimaata mutta en oikein tiedä... Meillä Praxissa ei juuri peltoja viljellä ja Wendla leikkii ilmeisesti viljavimmilla mailla vielä tälläkin hetkellä. Ja se talo! En käsitä miten kukaan voi päästää kokonaisen puurakennuksen niin huonoon kuntoon! Sehän on sama kuin teurastaisi katraallisen hevosia ja jättäisi ne haaskalintujen armoille sanomatta edes sanan puolikasta sielujen saatiksi. Sano sinä mitä olet mieltä koko jutusta.

Hendstaval räjähtää nauramaan Jaronilin lopetettua ja halaa uutta sukulaismiestään.

"Tervetuloa klaaniin Jaronil! Päälliköstämme voi olla montaa mieltä mutta hyviä kompromisseja hän osaa leipoa. Broddin päätösten jälkeen jokainen tuntee olonsa yhtä huijatuksi. Punanautahan ei tunnetusti koskaan tappele tai tee sopimuksia reilusti."

"Katso asian valoista puolta. Jos Broddi olisi antanut sinulle parhaat maansa, saisit kateelliset heti kimppuusi eikä se nalkutus loppuisi sukupolveen. Kalatar oli omituinen heppu ja saattaa jopa olla että hän osasi sinulle Praxista tuttuja konsteja paikallisten henkien kaitsemiseen. Juttuja kun kiersi, tiedäthän. Luulen, että parhaiten pääset alkuun jos kartoitat mitä kaikkea sillä maapläntillä mahdollisesti asustelee. Autan toki mielelläni, vaikka ymmärrykseni näistä asioista on aika vähäinen."

Jaronil nyökkää mietteliäänä. "Niin, olet oikeassa. Parasta polttaa jonakin iltana vähän kituruohoa nuotiossa ja katsoa mitä valon piiriin astelee." Skaldi hymyilee katkerasti. "Olet kyllä oikeassa Broddista, siinä on todellinen hankalien tilanteiden mies. Jos hän olisi antanut minulle vähän houkuttelevamman palan maata voisin mennä Onelsinin vanhempien luo rinta rottingilla, mutta nyt..."

"Hmm, no ainakin olen saamassa Jarkorlilta lehmiä, hän taisi olla minulle pari nautaa velkaa. Uskon voivani luottaa siihen että sinä ja Hendrillo kerrotte minusta hyvää Onelsinin vanhemmille, mutta täytyy minunkin kantaa korteni kekoon. Luuletko karjalauman alku ja kehnommanpuoleiset taanimaat riittävät heille vakuudeksi tyttärensä tulevaisuudesta? Ja..." Jaronilin silmät kapenevat viiruiksi "...oletko kuullut mitään huhuja kilpakosijoista?"
This message was last edited by the player at 08:32, Mon 30 May 2022.

Hendstaval hymyilee vähän haikeasti kun Onelsin vanhempineen mainitaan.

"Jos veljeäni yhtään tunsin niin hän kyllä hymyilee Orlanthin salista teille. Rohkea ja sanavalmis ratsumies olisi varmasti mieluisampi vävy kuin joku laskelmoiva auranpuskija."

"Serestar sen sijaan on lähinnä vältellyt minua Stravulin kuoleman jälkeen. Sanani tuskin liikuttaisi häntä tässä asiassa. Ymmärtäähän sen toisaalta, hän on kituuttanut vuosia leskenä pitääkseen lapsensa leivän syrjässä kiinni. Tekeillä on ilmeisesti naimakauppoja osana rauhanprosessia, jotta myös Onelsin saataisiin pois Serestarin ruokavahvuudesta."

Sitten Hendstaval nojaa lähemmäs ja supattaa kuin joku muukin olisi muka kuulolla:

"En nyt lähde neuvomaan sinua naisasioissa, Ernalda tietää miten hyvin olen ne itse hoitanut. Näin hevosmiesten kesken kuitenkin: kuulin juttua että Goridus Silverus on joskus tukenut rauhanhierontaa antamalla häälahjoja vihaa pitävien klaanien välisille aviopareille. Omaa omaisuutta Onelsinilla on tuskin tuoda kantturan kantturaa. Olet itsekin nähnyt millaisessa tönössä perhe asuu. Smaragdimiekat eivät kaikki tosiaan pidä lunareista joten Silveruksen avokätisyys saattaa joko helpottaa tai hankaloittaa riiuutasi."
This message was last edited by the player at 08:07, Wed 01 June 2022.

Jaronilin kulmakarvat pomppaavat. "Vai että on lunareilla tässä soppansa pelissä! Sitten asiassa tulee edetä varovasti mutta aikaa hukkaamatta. Tule mukaani Jarkorlin luokse niitä nautoja hakemaan, mennään sieltä suoraan sitten Serestarin puheille. Taitaa parasta pyytää Hendrillo mukaamme - jos Serestar ei usko sinua niin ehkä Hendrilloa sitten. Ja sitä paitsi, no, haluaisin teidän molemmat tuekseni. Mennään!"

Jonkun verran myöhemmin Tormaktinkylässä Jaronil ja Hendstaval selittävät Hendrillolle tilanteen kiemuroita. Mies on juuri palannut pienen klaanin kauppaseurueen mukana tehdyltä ostosmatkalta Joninlinnasta - häävalmisteluja varten Tormaktinkylä on joutunut haalimaan paljon sellaista, mitä normaali arki ei nää, ja onpa Hendrillokin päässyt täydentämään kohl-varastonsa sekä hankkimaan häälahjaksi nuorikolle amforan oikeaa ezeliläistä.

Selitettyään omat asiansa tohkeissaan jo toistamiseen Hendrillolle Jaronil havahtuu vihdoin siihen, ettei keihääseensä nojaileva Hendrillo tunnu edes yrittävän kuunnella, vaan huokailee apeana. Silmissäkin on hiukan kuumeinen katse. Sairaushengenkö hän kaupungista toi tuliaiseksi?

Jaronil korottaa jälleen kulmiaan. "Hendrillo, kuomaseni, oletko kunnossa? Näytät aivan puolikuntoiselta. Ovatko kaupunkilaisten vitsaukset iskeneet sinuun? Enkös minä arvannut!" Jaronilin äänestä pilkahtaa ärtymys. Arojen miehillä on vähän hyvää sanottavaa kaupungista ja niiden tarjoamuksista.

Tulkiten Hendrillon yllätyksen joksikin muuksi skaldi jatkaa. "Ajattelimme tehdä Hendstavalin kanssa henkimanauksen uusilla tiluksillani, sillähän me pääsisimme samalla tuon sinun vihulaisesi jäljille. Mutta jos olet sairaana niin sinun on parempi pysyä aloillasi. Voimme käyttää vaikka lähistön kukkulaa".
This message was last edited by the player at 13:04, Wed 08 June 2022.

Henkimanauksien maininta riuhtaisee Hendrillon irti horteestaan ja hän vilkaisee terävästi Jaronilia:
"Kyllä minut on jo valmiiksi riivattu ihan riittävälti ilman uusienkin kiusanhenkien esiin manaamista kiitos vain. Mutta siinä olet oikeassa että kaupungissa minuun iski vitsaus jota on vaikea karistaa."

Katkonaisesti Hendrillo tekee tiliä Joninlinnan edesottamuksistaan, ja siitä miten hän oli, markkinan tarjonnan kauttaaltaan katsastettuaan, päättänyt hakea neuvoa sarvellisesta viiniä Mustassa Kissassa.

"...ja sitten sinne purjehti se ilmestys, kuin liekki joka valaisi koko kapakan hämärän! Hiukset kuin juuri sepän ahjosta nostamaa hehkuvaa pronssia, iho kiillotettua Pennelin marmoria! Pieni käärmeen muotoinen arpi vasemmassa poskipäässä oli minusta hyvä enne, ja aluksi me tultiinkin oikein hyvin juttuun..." selvittää Hendrillo ääni vähän väristen.

"Päätin sitten, tehdäkseni selväksi ettei tälläisiä seuralaisia ihan joka juottolasta ole löydettävissä, kertoa etten ole mikä tahansa karavaanin vartija vaan Vaarasaaren kaksintaistelun voittaja! Eikös se ole tapana täälläpäin, mitä, rummuttaa omaa kilpeään? No, ei se häneen purrut. Hyvä ettei purrut minua. Sylkäisi maahan väliimme ja purjehti tiehensä, enkä edes nimeä ehtinyt kysyä. Oman nimeni hän tuntui tietävän, sikäli jos se on idiootti huoranpenikka."

Jaronil ja Hendstaval ovat kuunnelleet selostusta hyväntahtoisen ivallisesti virnuillen, mutta tarinan edetessä jälkemmän hymy hyytyy palasten alkaessa loksahdella.
This message was last edited by the player at 13:01, Fri 10 June 2022.

Hyväntuulisen alun jälkeen Hendstaval sihisee kiukusta, kun vanhat viholliset ovat jälleen loukanneet hänen sukulaisiaan.

"Ygrit. Olisivat Valindin tuulet saaneet viedä sen perkeleen jo imeväisenä. Siitä perheestä ei ole siinnyt kuin myrkkykäärmeitä ja sisiliskoja. Vanhempia kävisi sääliksi elleivät itsekin olisi olleet valehtelevia juoppoja. Lyön vetoa, että Rostakus laittoi siskonsa asialle ja sopivan hetken koittaessa työntämään veitsen kylkiluittesi väliin, mutta Ygritin kuuluisa tuittupäisyys vei voiton."

Manailu loppuu kun seinään kun Hendstaval tajuaa, ettei hänen eläytymisensä tarinaan tarkoita sitä, että se olisi tapahtunut reaaliajassa. Joninlinnasta on jo palattu ja Hendrillo puhuu vieläkin kuin tyttö olisi Ernaldan salista laskeutunut!

"Et kai sinä rakas veljenpoikani tosissasi haikaile sen pahatapaisen riidanhaastajan perään? Muistuttaisin, että kyseessä on tosiaan Rostakuksen pikkusisko. Siis sen Rostakuksen, jonka varrastamisesta juuri menit kerskailemaan. Juurikaan hankalampaa heilaa et löytäisi ellet lähde peikkomaille morsianta etsimään."

Hendstaval on valitettavasti nähnyt yleisönsä harhautuneen katseen joskus aikaisemminkin nuorten miesten silmissä. Hendrillo on lakannut kuuntelemassa viimeistään puolivälissä.

Ygritin perheyhteyksien avaaminen ei kyllä kohenna Hendrillon mielialaa ja hän kuuntelee Hendstavalin soimauksia umpimielisenä.
Hetken leukaperiä kiristeltyään huokaa hän lopulta.
"Setä hyvä, ei ole kaunista puhua naisista tuohon sävyyn, vaikka kuvauksestasi kohteen taitaa tunnistaakin. Ja minkäpä sitä perheelleen kukaan voi, mitä. No. Tämähän tekee asioista oikein selkeitä. Minun täytyy nyt vaan päästä isoveljen kanssa vähän lämpimämpiin väleihin noin alkajaisiksi. Ja totta puhuen, ne ovatkin kohenemaan päin! Viimeksi kun kohtasimme niin kumpikaan ei poistunut verta vuotaen, ja kylkenikin alkavat jo pikkuhiljaa kestää yskimisen. Eiköhän asia vielä järjesty! Mutta teillä oli jotain huolena Jaronilin maiden suhteen?"

Jaronil on tarkkaillut tilannetta yhä enemmän huolestuneena ja yskäisee. "Niin, ne maat. Kyllä, olin ajatellut että voisimme tehdä illalla nuotion uusille mailleni ja antaa viidennen tuulen puhaltaa niin kuin silloin taannoin ladossa, mutta luulenpa että vaikka yhyttäisimme siellä yhtä ja toista, emme tule saamaan kiinni sitä riivahenkeä joka sinua kalvaa. Orlanthin pallit, Hendrillo, olisit mennyt ihastumaan vaikka hiekkapiruun tai aavikkorottaan niin asia olisi yksinkertaisempi. "

Jaronil sanoo tämän sarkastisen toteavasti mutta huokaa sitten nähdessään Hendrillon synnkenevän ilmeen. "Älähän nyt, turhaan sinä minulle luimistelet, kyllä minäkin tiedän että ori menee sinne minne lieka vie ja omanikin hiertää juuri nyt niin vietävästi. Haluaisin pyytää sinua mukaan Onelsinin majalle taivuttelemaan hänen äitiään antamaan tyttärensä lyhytkasvuiselle muukalaiselle jolla on vikkelä kieli ja tulvivat maat. Tehdään se ja mennään sitten hukuttamaan ilomme tai surumme jonnekin missä on tiukkaa viinaa ja kauniita tyttäriä. Aamulla takaan että olemme joko saaneet Hendstavalin kanssa käännettyä sydämesi johonkin maanläheisempään suuntaan, tai sitten meillä on suunnitelma jonka avulla saamme Rostakuksen ja Ygritin syleilemään sinua kyyneleet silmissä. Luulen kyllä että kumpikin lopputulos tulee vaatimaan yltiömaiset määrät olutta. Mitäs sanot? Henkiä ehtii manaamaan myöhemminkin."

Stravulin talolla tapahtuu taas. Pihalla ruohoa rouskuttaa ylimääräisiä hevosia. Hendstaval tunnistaa yhden heti Jarstakin ratsuksi. Talon sisältä kuuluu huutoa ja kolahduksia.

"Ei! Minä en lähde miksikään vaihtomorsiameksi sinne kyynpesään", Onelsin huutaa vierailemaan tulleelle kolmikolle. Delegaatiota kärjessä on, hieman yllättäen, Jarstak Harjasparta, joka juuri väistää häntä päin heitetyn puulautasen. Hieman taaempana näytöstä seuraa Salissa Kolmastivihitty, klaanin ringin jäsen, joka on ollut kiinteästi mukana Griseldan vetämässä rauhankudonnassa. Pitipä tämäkin päivä nähdä, että Salissa on mukana hieromassa rauhaa smaragdimiekkojen kanssa. Saati, että Jarstak naittaa serkkuaan kyseiseen klaaniin. Kolmas seurueen jäsen on yksi Salissan yhdeksästä pojasta, komea nuorukainen.

"Serkku hyvä, se on sinun velvollisuutesi. Rauhan takia. Farnan teki jo oman osansa", Jarstakia on selvästi ohjeistettu ottamaan jonkinlaista isällistä roolia ja hänen puheensa rauhan puolesta kuulostaa vähintäänkin irvokkaalta. Hän onnistuu roolissaan vaivoin. Tuntuu ihmeelliseltä, että osa kyläläisistä tosissaan ajaa häntä kylänvanhimmaksi. Mirani yrittää kadota jonnekin nurkkaan, eikä Serestaristakaan ole tyttärensä puolestapuhujaksi.

"Riittini on tällä viikolla ja saattepa nähdä. Vinga minut ottakoon, niin ei tarvitse naida ketään!" Onelsin on taas värjännyt hiuksensa helakan punaisiksi ja tehnyt viikkoja erilaisia loitsuja ja taikoja, joilla Vinga kuulisi hänet. Jarstak turhautuu: "Vaikka sinä hiuksiasi värjäätkin ei se sinusta Vingaa tee. Sinä tulet vielä alistumaan kohtaloosi niin kuin muutkin naiset!" Samassa puinen kulho osuu Jarstaki kipeästi polveen ja hän parkaisee. Miehisen parran takana on kuitenkin vielä teini-ikäinen poika, joka nyt kipakoituu silminnähden. "Nyt sinä ämmä saat löylytyksen..."

"Anna olla Jarstak." Jaronil änkeää joukon etunenässä sisään pirttiin Salissan ja tämän pojan välistä ja asettuu kaksikon väliin puhuen tyynen rauhallisella äänellä. "Sinun jos kenen pitäisi tietää että Punanaudan nuoret miehet ja naiset ovat omapäisiä kuin sonnit. Selkäsaunalla uhkailu ei estänyt Farnania "tekemästä osaansa" eikä se taatusti käännä myöskään Onelsinin päätä tässä asiassa. Asianne on kuultu ja tästä hävityksestä päätellen vastauskin on selkeä." Jaronil luo terävän katseen Salissaan "... vai onko Naisten rengas valmis sallimaan sen että kylän omat tyttäret pakotetaan vitsalla vihille ja nyrkillä naimisiin?"
This message was last edited by the player at 14:38, Sat 18 June 2022.

"Tekemästä osaansa, Farnan?" tyrskähtää Hendrillo takaa. "Jos hän olisi ollut vähemmän hanakka tekemästä 'osaansa', olisi meillä paljon vähemmän puitavaa. Mutta Jarstak. Nyt nätisti Onelisinin edessä. Minä olen Maan puolustaja, ja viimeksi hoidin sitä hommaa Rostakusta vastaan. Joten ota vastaasi minut ennen Onelisinia, mitä?"

Hendstavalin naamalle iskee kirkas puna, kun Jarstak on kohottamassa nyrkkiään jopa nuorta serkkuaan vastaan. Jarstakin väkivaltaisia taipumuksia ja niistä seuranneita mustelmia yritettiin vuosia piilotella, ja runsaasti kolhuja saaneen kasvattajan häpeäreaktio on nähtävästi vieläkin herkässä.

"Nuoret nuoret, perheen sisällä asiat eivät ratkea väkivallalla. Sinun nyt ainakin luulisi tietävän paremmin, Hendrillo. Asiahan on nyt niin, että Vinga ja Ernalda valitsevat omansa meidän mielipiteistämme riippumatta. Naimisiinmenosta on turha oikeastaan edes keskustella, ennen kuin on selvää kenen äänen Onelsin kuulee riiteissään. Olet Jarstak aiheuttanut ihan tarpeeksi ison sotkun täällä. Mitäpä jos siirrymme Serastalin kanssa muualle selvittämään, olisiko sinulle morsianehdokkaita Smaragdimiekkojen joukosta?"

Jarstak peruuttaa huomatessaan isänsä ja muiden väliintulon. Hän tuntuu muistuttavan itselleen, että ei tullut tänne tappelemaan. Jarstak käy kuitenkin selvästi kierroksilla. Hän alkaa läksyttää väliin tulleita. Ensin hän osoittaa Jaronilia: "Sinulla tässä ei ole puhtaat jauhot pussissa! Täällä päin naiset naivat naapuriklaaniin ja kun tässä nyt jotain rauhaa kudotaan, on kaikkien tehtävä osansa." Seuraavaksi osansa saa Hendrillo: "Ja sinut minä hoitelen kyllä tarvittaessa kehässä. En tiedä miten onnistuit pärjäämään Rostakusta vastaan, vaikka taistelit kuin nainen." Salissa luo merkitsevän katseen Hendrilloon.

Jarstak ei anna aikaa vastauksille. Kolmanneksi hän osoitta isäänsä: "Ja sinä...", mutta Jarstak ei saa sanaa suustaan ja vastaus tarttuu kurkkuun.

Salissa laskee kädet hänen olkapäilleen vetäen pojan syrjemmälle ja lausuu seurueelle katsoen erityisesti Jaronilia silmiin: "Kyllä taanin pitäisi ymmärtää mitä rauhan eteen pitää tehdä. Jokainen kylä kantakoon kortensa kekoon. Jarstak tässä oli ehkä hieman tahditon puheissaan." Ja niin hän vetää tuon miehenalun mukanaan ulos toivottaen rauhallisempaa päivän jatkoa.

Onelsin puuskahtaa ja siirtyy siivoamaan aiheuttamiaan jälkiä hurjana. Tuntuu, että hän on kaikille tilanteessa olleille miehille yhtä vihainen.

Myöhemmin illalla Onelsin kohtaa Jaronilin tallilla. Hän tervehtii Purijaa taputtamalla tätä turvan päälle. Purija, jälleen kerran Jaronilin ihmetykseksi, jättää puraisemasta neidon kättä.
Onelsin on jo rauhoittunut päivän tapahtumista. "Kerro taas niistä aromaistasi. Siellä ei varmaankaan pakoteta naisia viereisiin klaaneihin vaimoiksi, vai mitä?" Onelsin haaveilee haikeana. Häntä selvästi jännittää aikuiseksi tuleminen. Onelsin miettii hetken ja tokaiseen ilmassa leijuvan kysymyksen ulos: "Jos Ernalda kutsuu minua, lähdetäänkö yhdessä sinne aromaillesi? Sinullahan on siellä... jotain, eikö? Minä en halua jäädä miksikään rauhanvaimoksi tänne."

Jaronil istahtaa olkipaalille ja tekee Onelsinille tilaa vieressään. Purija hirnahtaa hermostuneesti, epäilemättä aistien isäntänsä pamppailevan sydämen ja hikoilevat kämmenet.

"Mikään ei tekisi minua onnellisemmaksi. Ostaisimme sinulle riuskan tamman ja ratsastaisimme pohjoiseen. Kasvataisimme karjaa ja isoäidit voisivat opettaa sinulle kaiken mitä sinun tarvitsee tietää arojen elämästä. Olen varma että oppisit tekemään erinomaista kumisia.

Hän katselee hetken aikaa hiljaa tallin seinää ja huokaa. "Olisipa asia niin yksinkertainen. Mutta minulla on syy jonka takia olen täällä kostean tuulen mailla laulamassa vieraita lauluja vieraan päällikön pöydässä. Orlanth lähetti minulle unen näiltä mailta ja tahtoi minut tänne. Olen Tuulten päällikölle ikuisesti kiitollinen sillä hän lähetti samalla minut sinun luoksesi, mutta pelkäänpä että hän vaatii minulta vielä jotakin. " Jaronil ottaa Onelsinin käden omaansa ja katsoo tätä silmiin. "En voi lähteä vielä, kenties en koskaan, ja se on kamala kohtalo arojen miehelle. Mutta jos sinä olet kanssani, olen aina sydämessäni vapaa. En minä välitä ottaako sinut omakseen Ernalda vai Vinga vai itse Järisyttäjä, kunhan vain olet minun".

Onelsin ei halua kuuulla enempää. Hän ottaa Jaronilia molemmista käsistä tiukasti kiinni ja katsoo tätä silmiin. "Siinä tapauksessa, minun pitää olla Vinga!"

..."ja niin hän sitten sanoi. Päätin olla inttämättä vastaan, hän oli niin varma asiastaan".

Jaronil huokaa ja ottaa siemauksen olutta. On myöhä ilta ja päällikön salissa on hiljaista, lukuunottamatta Jaronilia, Hendstavalia ja Hendrilloa sekä heitä palvelemaan joutunutta Broddin serkkutyttöä jonka kehonkieli kertoo siitä että kolmikon olisi korkea aika oikaista itsensä penkille nukkumaan ja lopettaa oluella läträäminen.

"Orlanthin parta sentään. En tiedä ovatko Jarstak ja kumppanit kiusanneet hänet tuohon vai onko tämä hänen oma tuumansa, mutta tämä on kyllä saanut hevoseni hämilleen. Kyllähän minä sanoin että hänet otan vaikka hän Vingalle menisi, mutta en minä nyt tarkoittanut että olisin siitä varsinaisesti mielissäni. Pelkkä ajatuskin hänestä ryöstöretkellä, kalistamassa miekkoja jonkun Rostakuksen kaltaisen kanssa..." Jaronil pudistaa päätään ja koittaa ottaa kulauksen mutta toteaa apeana tuoppinsa olevan tyhjä.
This message was last edited by the player at 18:57, Thu 28 July 2022.

Hendstaval on kuunnellut nyökytellen ja mietteliäänä Jaronilin tuntoja.

"Jospa olisit vain tuntenut Stravulin, ystävä hyvä. Onelsin on selvästi isänsä tytär. Epäilen, ettei Jarstakin suunsoitolla ole ollut osuutta asiaan, vaan että kohtalo itse on punomassa tytölle tarinaa, joka isältä jäi kesken."

"Mikäli Vinga tosiaan ottaa omansa, minä kyllä opetan Onelsinin ratsastamaan ja tappelemaan. Hevoskonstejani en Jarstakille koskaan opettanut sen jälkeen kun hän oli hakannut ratsuaan suutuspäissään kepillä. Onelsin voisi sen sijaan laittaa ne käyttöön niittäessään kunniaa klaanilleen."

Jaronil nostaa tuoppinsa ilmaan ja kääntää sen alassuin täytön merkiksi ja nojautuu sitten eteenpäin.

"Älä ymmärrä minua väärin Hendstaval, tiedän että sukusi on mahtavaa ja väkevätuulista eivätkä meidän arojen naisetkaan mitään hentoja mesikukkasia ole. Mutta on yksi asia voittaa vaikeuksia jotka tulevat vastaan ja kokonaan toinen asia etsiä niitä käsiinsä ehdoin tahdoin. Pelkään että jos Onelsin menee Vingalle, hänen ottaa asiakseen näyttää olevansa parempi soturi kuin Jarstak ja todistaa itsensä kaikille niille jotka halusivat naittaa hänet pois. Sellaisia sankarittaria on tarinat täynnä, ja ne ovat lähes kaikki tragedioita. Minä haluaisin tarinallemme onnellisemman lopun, vaikka se tarkoittaisi sitä että Onelsin joutuisi tässä asiassa pettymään."

Viikon toinen päivä sarastaa kauniina. Eilinen oluenjuonti venähti seuraavan päivän puolelle ja päälliköntalolle saapuu itse Griselda Harmaahapsi. Hän astuu tupaan Broddin kanssa. Samalla aamupalaksi tuodaan marjoja ja ohrapuuroa. Kyökkivuorossa on ollut tuo samainen serkkutyttö eiliseltä illalta.
Kypsään ikään ehtinyt Griselda on kaunis ja pitkä. Äitimäinen olemus paistaa hänen katseestaan läpi. "Nuori Hendstaval", Griselda on käyttänyt tuota nimitystä aina, "Huomenta teille kaikille. Olen saanut tietooni, että olet selvitellyt Kolmhyorin ja Kangharlin tilannetta. Se ei tee hyvää rauhantyölle. Asia on kaksintaistelun myötä selvitetty ja jopa Lhankpentos on valmis antamaan asian olla." Broddi nyökyttelee taustalla.

Hendstaval unohtaa jomottavan päänsärkynsä hetkeksi, kun hänen vanhan ystävänsä muistosta puhutaan.

"Puhutteko Kolmhyorin ja Kanhgarlin tilanteesta, jonka tuloksena Kangharl kuoli soturin kuoleman? Näkeehän sen Yinkinin sokea isoäitikin, että jotain siinä tarinassa jäi kertomatta. Kangharl pelasti nahkani liian monta kertaa vuosien varrella, että antaisin hänen kuolla tietämättä koskaan totuutta vaimonsa tappajasta."

"Älkää tosin rauhanteosta huoliko, ei minulla ole aikomuksia nostaa asiasta suurempaa meteliä. Pelkään vain sitä yötä, kun Kangharlin haamu palaa tulallemme kyselemään totuuden perään emmekä ole eväämme lotkauttaneet asian selvittämiseksi. Tämä asia saa jäädä minun ja Kangharlin väliseksi."

"Olettaen siis, ettei asioiden todellinen laita ole jo varsin hyvin klaaniringin tiedossa."
This message was last edited by the player at 07:04, Thu 11 Aug 2022.

Broddi ja Griselda vaihtavat merkitsevästi katseita. Edesmenneiden haamut eivät ole koskaan hyvä asia. Varsinkaan vihaiset sellaiset.
Griselda väistää kysymyksen: "Klaanin ringin tärkein tavoite on nyt rauha. Luotan sanaasi, että tämä seikka ei nouse yleiseksi puheenaiheeksi. Saat varmaankin tämän selväksi myös Darnalle."

Hendrillon valmistellessa lähtöä päälliköntalon edessä hän saa tunteen siitä, että joku tarkkailee häntä. Mitään ei kuitenkaan näy ja Hendrillon ohittaa tunteen olankohatuksella. Äkkiä hänen selkäänsä kuitenkin iskeytyy paino. Paino, joka jää roikkumaan häneen olkapäiltä ja kietoo jalkansa Hendrillon ympäri. Samassa tuo selkään ilmestynyt olio painaa pehmeät kätensä Hendrillon silmien eteen ottaen pään haltuunsa. "Arvaa kuka!"

Hieman myöhemmin Tormaktinkylässä Jaronil ja Hendstaval saapuvat Stravulin talolle. Hendrilloa ei näy täälläkään. Miestä oli odotettu jonkin aikaa linnakkeella, mutta paluumatkalle kylään oli lopulta lähdetty ilman häntä. Vapaa mies on tietysti vapaa menemään, mutta ei ole Hendrillon tapaista hävitä noin vain sanomatta mitään.

Stravulin talolla on kuitenkin taas säpinää. Ulkona pitää jonkinlaista vahtia Jarstak, joka tervehtii tulijoita asiallisesti. Seuranaan hänellä on Salissan komea poika edelliseltä päivältä. He eivät ole kovin mielissään nähdessään Jaronilin ja Hendstavalin saapuvan, mutta eivät sen enempää reagoi.

Sisällä talossa häärää naisia. Johdossa on tietysti Salissa, joka komentelee Onelsinin äitiä Serestaria ja paria muuta kylän naista valmisteluissa. "Huomenna se tapahtuu, Onelsin. Sinusta tulee nainen ja Ernalda!" Salissa vaahtoaa innoissaan. Tupaan on viritetty kylpyvesiä, kukkia ja muuta asiaan liittyvää rekvisiittaa.

Onelsin on silminnähden ahdistunut kaikesta tästä ja rientääkin heti Jaronilin luo näiden saapuessa sisään. Vanhemmat naiset toimittavat jotain muuta ja Onelsin pääsee kuiskaamaan sanottavansa Jaronilille: "He tulivat eilen illalla ja päättivät varmistaa, että kaikki menee heidän suunnitelmansa mukaan huomenna. Jarstak tuli pitämään vahtia. Onneksi se turjake sentään älysi jäädä ulos.", Onelsin luo anteeksipyytävän katseen Hendstavaliin tämän pojan nimittelystä. "Minä en halua tätä. Auttakaa minua. Kuulin, että pappi Ashart on tullut kylälle. Hän piilottelee Lhankpentoksen tuvassa. Ehdimme tehdä vielä jotain."

Samassa Salissa huomaa tulijat. "Miehet! Ulos! Tämä on nyt Ernaldan pyhää aluetta." Hän kiilaa Onelsinin tomerasti sivummalle ja hätistää Jaronilin ja Hendstavalin tuvan ovesta ulos. Oven paiskautuessa kiinni pelmahtavat pölyhiukkaset hohkaavat vihreinä.

Hendstaval noituu mutisten, kun kaksikko poistuu Stravulin tuvalta. Kun etäisyyttä on tarpeeksi, ettei Jarstak pääse enää kuulemaan juonittelua, kääntyy hän Jaronilin puoleen.

"Salissa on pelannut tämän hyvin. Jos me miehet menemme häpäisemään Ernaldan riittejä, joudumme sellaisiin ongelmiin että sinun naimahuolesi jäävät siinä seurassa vähäisiksi. En ole toisaalta aikeissakaan luovuttaa Onelsinin suhteen. Viimeinen mitä tyttö ansaitsee on loppuelämä vanhojen akkojen vitsojen ja hellan välissä."

"Tarvitsemme liittolaisen, jolla on lupa mennä Ernaldan tupaan. Jos et ole onnistunut puhumaan puolellesi jotakuta klaanin naisista, ehdotan että järjestämme Onelsinille nelikavioisen kyydin Ashartin audienssille."

Normaalisti tyyni Jaronil näyttää siltä kuin hänen sisällään kiehuisi.
"Taidatpa olla kuomaseni oikeassa. Sinä tiedät että minulla on varaukseni Onelsinin menemisestä Vingalle, mutta näit itsekin millaisella joukolla Salissa ja kumppanit olivat asiaa valmistelemassa. Kaikki kunnia pojallesi, mutta mistä lähtien Jarstakia on naisten asiat kiinnostaneet? Keneltä hän muka tuota taloa vartioi?! Luulenpa että Onelsin tullaan köyttämään Smaragdmiekkoja kohti kulkevan hevosen selkään sillä hetkellä kun Ernaldan seppele koskettaa hänen päätään. Näen nyt että hänestä on tuleva vinga ennemmin tai myöhemmin, Orlanth varjelkoon ettei humaktikin, joten on kai parempi että se tapahtuu ennen kuin hän tappaa vihoissaan tulevan smaragdimiekkalaisen aviomiehensä." Puhuessaan Jaronil tekee epähuomiossa praxilaisen kaaokselta suojaavan merkin.

"Joten olkoon. Viemme hänet Ashartille. Luulenpa että suurin liittolaisemme löytyy talon sisältä, en usko että Serestarkaan nauttii Salissan päsmäröinnistä ja suunnitelmista. Meidän tarvitsee vain saada hänet ulos ja muista erilleen hetkeksi."
This message was last edited by the player at 08:10, Wed 21 Sept 2022.

Tuumasta toimeen. Jaronil suuntaa kohti Jarkorl Valkoviiksen luokse aikeenaan pyytää tältä itselleen Broddin lupaamat naudat. Taka-ajatuksena on myös löytää nautojen joukosta sairas tapaus, jonka varjolla Jaronil voisi kutsua Serestarin paikalle ja puhua tälle kahden kesken.

Reissu ei suju hyvin. Jarkorl ei ole kuullut Broddin lupauksesta joten Jaronil pannaan odottamaan hyvän aikaa eteisessä talon pojan ratsastaessa päällikön luokse varmistamaan asiaa. Skaldin pyynnöt päästä tarkastamaan laumaa pojan ollessa poissa saavat osakseen vihamielisiä mulkaisuja ja epämääräisiä verukkeita. Pojan palatessa talolle uutisten kanssa Jaronilin takamus on jo aikaa sitten ehtinyt puutua eteisen kovalla penkillä istumisesta, mutta uutiset johtavatkin uuteen odotukseen isäntäväen puidessa hyvän aikaa keskenään sitä, mitkä Broddin naudoista ja sonneista lyhyelle muukalaiselle raaskii luovuttaa ja voisiko kyseessä sittenkin olla jokin erehdys. Lopulta Jarkorl tulee ilmoittamaan Jaronilille kuivaan sävyyn että tämä tulee saamaan joitakin eläimiä laumasta, ja että valinta voidaan tehdä "lähipäivinä". Jaronil hillisee itsensä vaivoin ja poistuu.
This message was last edited by the player at 15:48, Fri 30 Sept 2022.

Hendstaval yhyttää Jaronilin ratsain polunpätkällä. Hänellä on lieassa perässään tamma, joka on suitsittu ja satuloitu valmiiksi. Hendstaval vetää nuoren hevosen viereensä ja taputtaa sitä säkään ylpeänä.

"Serestarin suostuttelussa minusta olisi vain haittaa, mutta Onelsinin lapsuudenvuosien hoitotamma Puuska on sentään puolellamme. Kotiaskareet ovat pitäneet tytön liian kiireisenä viime aikoina, mutta Puuska ei ole unohtanut, kuka jaksoi harjata aamusta iltaan ja syöttää herkkuja sedän selän takana. Kerroin sille, että Onelsin on nyt pulassa ja se on ainoa, joka voi auttaa."

"Ehdotan, että välitämme mahdollisuuksien rajoissa Onelsinille viestin siitä, mitä on tulossa. Tämä ei ole täysin välttämätöntä mutta tekisi onnistumisesta todennäköisempää. Puuska on sen verran innoissaan, että ryntää vaikka tupaan asti Onelsinia hakemaan. Siinä voi tosin tulla muitakin vahinkoja kuin vain ovenkarmit. Lisäksi Ashart pitäisi löytää ensi tilassa."
This message was last edited by the player at 06:46, Thu 06 Oct 2022.

Jaronilin synkkä ilme valoistuu heti. "Niinpä tietenkin! Kyllä vanha hevosmies tietää. Luulenpa että jos näytän siellä tuvalla naamani uudestaan saan joutua poikasi kanssa painisille joten parempi että sinä hoidat Onelsinin. Sillä välin minä etsin Ashartin. Hän on pyhä mies ja haju oli sen mukainen, joten uskon että Purija saa vainusta kiinni jos vähän juttelen sen kanssa."

Ashartin etsiminen Tormaktinkylän liepeiltä on haastavaa. Erityisen hankalaksi asian tekee se, että Lunaripartiot ovat aktivoituneet, lähestyvän silmäätekevien vierailun johdosta, paikantamaan vastarintasoluja. Jaronil ei siten voi hirveämmin huudella asiastaan julkisesti.

Purija kuitenkin vaistoaa lopulta jonkin aikaa kestäneen kiertelyn jälkeen jotain, ja Ashart löytyy kuin löytyykin eräästä sivummalla olevasta metsiköstä laavunsa kanssa.

"Jaronil! Mukava nähdä pitkästä aikaa", Ashart ei ole unohtanut tapahtumia Hautakukkulalla. Hän halkaisee kirveellään vielä yhden pöllin ja astelee tervehtimään. "Ja mikäs se tämän oivan orin nimi olikaan?" hän taputtaa hevosta turvalle, ja, ennen kuin Jaronil ehtii estää, saa muistutuksen mistä Purijan nimi tulikaan.

"Tyttöni mun, tyttöni mun, tuulelle kuiskaa huolesi sun.
Puuska kantaa ne poies täältä, murheet pyyhkii se syömmes päältä..."

Hendstaval rallattelee riimiä äänekkäästi, jotta vartiomies tietää, että joku on tulossa. Hän suuntaa suoraan Jarstakin luokse.

"Kerrankin tiedän tarkasti, mistä sinut löytää! Nyt olisi nimittäin vähän asiaa. Kangharlin poismenon jälkeen Tormakteilla on nyt sellainen tilanne, että meillä ei ole selvää seuraajaa Lankhpetokselle..."

Melko nopeasti käy ilmi, ettei Jarstak ole juuri nyt tai ehkä myöhemminkään valmis käymään seikkaperäistä keskustelua Tormaktien suvunpäänmiehen perimyksestä. Hendstaval kuitenkin luottaa siihen, että elämöinti on herättänyt Onelsinin huomion ja jatkaa nuotin vierestä kailotusta poistuessaan tuvan pihalta.

Laavulla Ashart kuuntelee praxilaisen laulumiehen kummaa tarinaa sartarilaisesta neidosta, ja tämän värjätyistä hiuksista, ja kulttuurien törmäyksestä ja eksoottisesta muukalaisesta. Tarina ei vain oikein pysy kasassa ja hämmentynyt Ashart lähestyy Jaronilia vakavana.

Tuulilordi tarttuu Jaronilia molemmista käsivarsista ja komentaa tätä: "Nyt Jaronil, ei tarinoita. Kerro, mitä sinulla on oikeasti mielen päällä!"

Jaronil katsoo syrjään vaivautuneen, palauttaa sitten katseensa vanhuksen silmiin ja vastaa. "...Hän tahtoo itse vingaksi. Siinä kaikki. Hän tahtoo vaskea ja verta, kipua ja kuolemaa.. Se on se minne hänen tuulensa häntä johtaa, eikä tuulta voi pussiin vangita vaan sitä on seurattava. Jos hänet pakotetaan Ernaldaksi, hän karkaa lähimpään humaktin temppeliin ennen kuin vuosi on kiertänyt enkä toivo sellaista synkkää elämää kenellekään. Hänen tähtensä pyydän että teet tämän tänä iltana Ashart."
This message was last edited by the player at 23:32, Fri 28 Oct 2022.

"Niin, näitä riittejähän ei ole oiken saanut viime aikoina järjestää, mutta tiedän Onelsinin tilanteesta. Haaste on saada tyttö Salissan käsistä pois." Samassa metsästä kuuluu hirnahdus, ja kaksi ratsastajaa nelistää kovaa vauhtia kohti Ashartin majapaikkaa. Tulijat ovat Hendstaval, Onelsin ja heidän ratsunsa Viima ja Puuska.
Onelsin on täynnä virtaa ja hyppää innostuneena ratsunsa kyydistä. "Heillä ei ole mitään hajua mihin hävisimme! Hendstaval vei meidät sellaisia reittejä, joista ei tiedä kukaan", Onelsin katsoo ihallein setäänsä kuin huomaten vasta nyt tämän viekkaat taidot.

"Jaha, no siinähän hän onkin", Ashart toteaa samalla selvästi pyöritellen päässään miten asia parhaiten ja nopeiten järjestetään. "Taidamme tarvita erään Vingan apua tässä asiassa. Seuratkaa minua", Ashart sanoo ovelasti.

Onelsinin into pakomatkasta herättää Hendstavalissa makeita naurahduksia. Hänen katseessaan on ylpeyttä, jota ei olla nähty ehkä koskaan Jarstakiin kohdistettuna. Hendstaval avaa vielä vähän kaksikon tarinaa.

"Mukava nähdä sinut hyvissä voimissa, Ashart. Taitaa muuten kulkea tuo oveluus suvussa. Olin tuomassa Puuskaa pihalle valmiiksi ja kuulin vajan takaa karmeampaa yökkimistä kuin Stravulin häiden jälkeisenä aamuna. Edes Jarstak ei tohtinut jäädä kuuntelemaan Onelsinin esitystä vaan oli mennyt selin kulman taakse. Olimme varmaan puolivälissä ennen kuin kukaan huomasi, että pilaantuneiden ryynien sijaan Onelsinia vaivaa vain parantumaton seikkailunjano."

Ashart johdattelee seurueen metsissä kulkevia reittejä pitkin ehkä vielä syvemmälle salaiselle kämpälle, josta edes Hendstavalilla ei ole ollut tietoutta. Kämpän pihassa on useampia hevosia. Ashart koputtaa oveen tavalla, joka ei selvästikään ole tavallinen koputus. Oven avaa Frekor, metsien mies ja punanaudan klaanin ringin jäsen, joka äänesti taannoin Hendstavalin puolesta. Miehen kädet ovat yltä päältä veressä ja hänellä on teurastuspuukko toisessa kädessä. Mitään sanomatta hän huomma Ashartin ja kurkkaa muuhun joukkoon. Frekor selvästi tunnistaa tulijat ja avaa oven auki laskien koko seurueen sisään.

Sisällä kämpässä on käynnissä teurastus ja hajukin on sen mukainen. Teuraspöydällä makaa puoliksi nyljetty susi. Teurastusta suorittamassa ovat Frekor ja jäyhä, punahiuksinen, nainen. Hänen kasvojaan koristaa suden veren lisäksi arpi taistelusta. Muuten ympäri kämppää aikaansa tappavat hyvin aseistetut henkivartijat, jotka merkitsevät katseellaan tulijat. Ashart puhuttelee naista. "Hyvä kuningatar Ivartha, tarvitsisimme apuasi tämän nuoren neidon saattamisessa Vingan tielle, mieluiten hyvin pikaisesti."

Kuningatar leikkaa suden kielen irti ja nostaa sen pöydälle, ennen kuin kääntyy seurueen puoleen. "Vai sellaisella asialla. Sinähän Ashart tiedät varsin hyvin, että Orlanthille elämänsä antaminen on näinä aikoina ankarasti kielletty", hän toruu Ashartia vakavana. Hetken hiljaisuuden jälkeen koko tupa räjähtää nauramaan. Hän pyyhkii kätensä pyyhkeeseen ja kiinnittää huomionsa Onelsiniin. Kuningatar kuulustelee Onelsinia käyden läpi päätöksen seurauksia ja välillä kysellen muulta seurueelta vahvistuksia Onelsinin vastauksiin.

Syvällisen keskustelun jälkeen hän sanoo Ashartille: "Ashart, sinä tiedät mitä tästä eteenpäin. Me muut autamme", hän katsoo erityisesti Jaronilia ja Hendstavalia. "Mutta tämä on tärkeää aloittaa nyt heti."

Jaronil vilkaisee sivusilmällä Onelsinia, joka näyttää kuulustelusta ja teurastelusta huolimatta päättäväiseltä. Hän kääntyy takaisin Ivarthaan. "Mitä meidän tulee tehdä?"

Viime yö oli hurja. Heti kun riitti oli päätetty tehdä, Onelsin riisuttiin, hänen silmänsä sidottiin ja hänelle puetttin jokin onneton säkkikangas päälle. Välittömästi hieman jo esiin päässeet tähdet peittyivät synkkin pilviin, jotka alkoivat vihmoa sadetta osallistujien niskaan. Muut vetivät huppuja niskaan, mutta Onelsin kastui ulkona läpimäräksi. Hänelle annettiin pieni etumatka sillä aikaa, kun avustajat vetivät pikaisesti kyhättyjä roolivaatteita päälle. Jaronilille annettiin juuri nyljetyn suden turkki päälle. Hendstaval sai kiinnittää narulla lehmän sarvet päähänsä, jotka hyvin pian tipahtivat kaulalle. Kaikesta huokui äkillinen soveltaminen, jotta riitti saadaan jotenkin liikkeelle.

Onelsin ei päässyt pitkälle silmät sidottuina, ennen kuin yksi kunigattaren henkivartijoista saa hänet kiinni. On hyvä, että kiinniottaja oli yksi heistä eikä Jaronil, jolla olisi kummasti tehnyt mieli kynsiä ja purra Onelsinia. Tyttö oli jo hieman kauhuissaan kun hänet kannettiin kuoppaan. Tämäntyylisiä kuoppia käytetään yleisesti poikien initiaatioriiteissä. Tosin tämä ei ollut ollut pitkään aikaan käytössä. Jaronil näki hyvin varmasti kaksi käärmettä kuopassa ennen kuin Onelsin sinne paiskattiin. Ivartha tyytyi toteamaan lakonisesti, että Onelsinin on ensin tapettava vanhat kosijat. Kuoppa suljettiin painavalla puisella pöydällä ja sinne Onelsin jäi.

Koko yön kuopasta kuului välillä kirkumista ja huutamista, kerran naurua, ja synkkää hiljaisuutta. Missään nimessä pöytää ei saanut poistaa, vaan piti odottaa, ja vartioida. Ja odotusta kesti koko yön ja vieläkin, aamun jo saraestaessa, oli Onelsin kuopassa. Kuningattaren kokki tuli pyytämään vahtivuorosssa olijoita aamupalapöytään. Tarjolla oli kovaa ruisleipää voin ja käristetyn sudenkyljen kera, olutta ja viiniä sekä ohrapuuroa sinimarjasurvoksen kera. Tämä taitaa olla niitä Ivarthan vaatimattomia aamupaloja.

Yö oli Hendstavalille rankka. Hän ei ole koskaan aikaisemmin ollut todistamassa vingalaista initiaatiota, ja rituaaliesineiden hutiloitu laatu herätti epäilyksiä siitä, kuinka suotuisasti esi-isät suojelisivat jälkikasvuaan.

Auringon painuttua jo mailleen Hendstaval valvoi vielä vartiossa. Vanha vamma alkoi kolottaa pitkän seisomisen jälkeen ja lopulta hän viritti vyönsä oksantynkään poistaakseen painoa jaloiltaan. Taikauskoisena miehenä hän pelkäsi lepäämisen vaarantavan initiaation. Lopulta aamun sarastaessa aamupalapöytään raahusti rähjäinen ja pihkan tahrima mies.

Hendstaval nyppii havunneuloja parrastaan ja pysyy hädin tuskin hereillä.

"Orlanth varjelkoon tytärtään. Oletko nähnyt mitään enteitä, Jaronil? Haavani kiukutteli koko yön, mutten osaa sanoa onko se hyvä vai huono merkki."
This message was last edited by the player at 08:32, Mon 21 Nov 2022.

Jaronilin syvä katsekontakti ohrapuuron kanssa rikkoutuu hänen kuullessaan nimensä ja verestävät silmät siirtyvät raskaasti Hendstavalin suuntaan ja irvistää.

"En niin mitään, ellei tätä voi pitää sellaisena". Jaronil nostaa kohmeloisesti vasenta kättään jossa näkyy yhä hieman hevosen hampaanjälkiä muistuttava rivi mustelmia. Jaronil on seisonut vartiossa oman osansa mutta luovuttanut ilmeisen huojentuneena paikkansa muille vartioille ja viettänyt lopun ajan haahuillen kämpän ympäristössä ja hösväten Purijan ympärillä arvattavin tuloksin. "Miltä siellä näyttää? Kuuluiko sieltä mitään sinun vuorollasi? Aurinkokin on jo noussut." Tämän viimeisen lauseen Jaronil sanoo painokkaasti, yrittäen naulita katsettaan Ashartiin ja Ivarthaan.
This message was last edited by the player at 15:07, Fri 18 Nov 2022.

Ashart kauhoo puuroa virkeänä ja tyytyväisen oloisena. Hänen viiksensä on värjäytyneet sinisiksi suuresta määrästä marjoja. Papin viran hyviin puoliin kuulunee se, että ei tarvitse vartioida yötä myöten osallistujia. "Kukin käy tämän matkan itse, kuten hyvin tiedätte", Ashart sanoo Hendastavalille ja Jaronilille. "Ei tämä Hendstaval oikeastaan eroa siitä mitä olet itsekin käynyt läpi tullessasi ikään. Teidän tavoista en ole niin varma", hän katsoo kysyvästi Jaroniliin. "Mutta tuskin missään riitteihin kuuluu hevosenpuremat."

Ivartha viimeistelee omaa annostaan ja toteaa korostetun rauhallisesti Onelsinin pian varmasti saavan rituaalin päätökseen. Ivartha sytyttää piipun aamiaisen päälle. Ilmapiiri on odottava ja pian se rikkoutuukin kovalla kiljunnalla ulkoa. Koko talossa sisällä ollut seurue säntää samoin tein ulos.

Ulkona rähjäinen Onelsin on kehän keskellä. Hänen hiuksensa ovat takussa ja kurassa ja iho on täynnä naarmuja. Kaksi kuollutta käärmettä makaa kuopan reunalla. Ivarthan vartiomiehet taputtelevat häntä olalle toverillisesti. Ivarthan saapuessa kehä avautuu. Kokemus on selvästi ollut Onelsinille rankka, mutta hän hymyilee voitokasta hymyä. Hänestä huokuu myrsky, joka on viimein herännyt hänen sisälleen täydellä voimalla. Ivartha lausuu juhlallisesti: "Onelsin Stravulin tytär, eilen olit vielä viaton neito, mutta nyt olet vinga, ja täysivaltainen Punanaudan klaanin jäsen. Seuraa myrskyn tyttären tietä ylpeästi ja voimalla." Ympärillä oleva joukko huutaa perinteisiä onnitteluhuutoja ja Onelsinia käydään onnittelemassa.

Lopuksi jäljellä ovat Jaronil ja Hendstaval. Ensin hän tervehtii Jaronilia miehekkäästi suoraan silmiin katsoen ja sanoo sanan, jossa tuntuu olevan kuitenkin paljon merkitystä: "Kiitos". Lopuksi hän ryntää setänsä luo ja halaa tätä oikein kovaa. "Kiitos setä, olen sinulle elämäni velkaa", hän kuiskaa halatessaan Hendstavalia. Hetken jälkeen Onelsin päästää irti ja nuuhkii ilmaa. "Taidan haistaa aamupalan."

Savipäivä, viikon kolmas päivä ja elonkorjuujuhlan aika. Kylän eri puolilla Punanaudan klaania ovat valmistelleet päivää viikkoja. Elonkorjuujuhla on yksi vuoden tärkeimmistä päivistä, sillä silloin kiitetään jumalia sadosta. Ja juhlitaan. Tänä vuonna juhla on erityinen, kun paikalle on kutsuttu väkeä myös smaragdimiekoista itse päällikköä myöten. Paikalle on huhuttu saapuvan myös silmäätekeviä ihan heimotasolta. Broddi on vaatinut vain parasta, mikä on aiheuttanut huolta hyvän sadon kulumisesta muiden ruokkimiseen.

Onelsinin ja hänen saattajiensa saapuminen Tormaktinkylään herättää huomiota. Onelsin säteilee kuin uudestisyntynyt saattajien siristellessä silmiään hyvin valvotun yön jälkeen. Jarstakista ja Salissasta ei näy kylässä, eikä Stravulin talolla, jälkeäkään. Serestar ryntää talostaan ulos ja kiittää Onelsinin luo. Sitä päivittelyn määrää ei voita mikään ja tuimat katseet ja moitteet Hendstavalia kohtaan sulavat kuitenkin pian, kun Serestar ymmärtää tyttärensä päätyneen kaikin puolin oikeaan kohtaloon. Sisaruksetkin onnittelevat Onelsinia ja Jenale, Onelsinin pikkusisko, ilmoittaa ylpeänä haluavansa myös vingaksi, kunhan tästä vähän kasvaa.

Yleisesti kylässä on kuitenkin tohina päällä, sillä kaikki ovat siirtymässä Punanaudan linnakkeeseen elonkorjuujuhliin. Matkaan lähdetään näin aikaisin aamulla, jotta päivällä on aikaa juhlia. Onelsinkin liittyy nopeasti tähän toimintaan, mutta tekee sitä nyt klaanin täysivaltaisena, aikuisena, jäsenenä.

Jaronil on selkeästi tehnyt aamuyön tunteina parhaansa freesiytyäkseen. Hän on käynyt pulahtamassa Wendlassa ja laittanut päälleen arogasellin verellä värjätyllä tummanpunaisella langalla tiheästi koristeellun vyön, joka on selkeästi vähän parempi vaate. Vyöstä roikkuu pieni nahkaleili josta skaldi siemailee ja irvistelee hetkittäin.

Hyörinä jatkuu vielä auringon noustuakin, mutta lopulta myös Serestarin talon väki pääsee matkaan. Leili Jaronilin vyöllä roikkuu tässä vaiheessa jo enimmäkseen tyhjänä joten hän jättää sen rauhaan ja kävelee Purijaan kanssa Onelsinin rinnalle.

"Miltä nyt tuntuu Onelsin? ingana olo selkeästi sopii sinulle. Tuolle tukalle sinun täytyy kuitenkin tehdä jotain. Harmi että olen niin kaukana kotoa, meidän naisväkemme tekee gasellinverestä väkevää punaväriä joka toimii loistavasti hennana."
This message was last edited by the player at 11:17, Fri 02 Dec 2022.

Onelsin istuu Puuskan selässä erittäin onnellisen oloisena. "Hyvältä, erittäin hyvältä. Kiitos teille vielä kerran. Mehän voisimme joskus lähteä hakemaan sitä punaväriä kotiseuduiltasi", Onelsin on valmis mihin tahansa tuollaisen yön jälkeen. "Mitä juomaa sinulla on siinä?" Onelin ottaa reippaan hörpyn juomaa ja hetken maisteltuaan purskauttaa juoman äkillisesti pois. "On sinulla juomat, Jaronil. Tuohonhan heräisivät kuolleetkin."

Hendstaval on myös laittanut ykköset ylle juhlaa varten. Aikanaan mittavia koruomistuksia on vuosien mittaan vaihdeltu palveluksiin, kun ikä ja sotavammat ovat alkaneet painaa. Käätyineen ja laadukkaasta tuontikankaasta tehtyine nuttuineen hän kuitenkin menee vielä vakavaraisesta talonpojasta.

Arvioituaan virkistävän aamuhumalan liian riskialttiiksi tavaksi torjua uneliaisuutta, Hendstaval on turvautunut jälleen hevoskonsteihin. Hätätapauksissa ratsuunsa saa lisää liikettä heiluttamalla sen sieraimien alla hajusuoloja. Jos tämä konsti toimii kavioituihin eläimiin, miksipä ei myös väsyneisiin vartiomiehiin?

Aina silmän välttäessä Hendstaval käärii pienen nyytin auki ja käyttää sitä pikaisesti kasvojensa edessä. Ellei silmien vetistelyä lasketa, toimenpide jää toivottavasti muilta huomaamatta.

Punanaudan linnakkeessa on positiivinen hyörinä päällä. Kahden klaanin rauhaa juhlistava sadonkorjuujuhla ja silmäätekevät on houkutellut väkeä tavaliista laajemmalta alueelta. Myös kauppiaat ovat löytäneet tapahtuman ja torilla myydään kaikenlaista vähän eksottisempaakin tuotetta. Samaragdimiekkojakin on paikalla ja he tutkivat linnaketta kiinnostuneina. Ovathan he käymässä entisillä vihollisen mailla, jonne ei ole ollut hirveästi asiaa ennen. Ilmassa on toiveikkuutta siitä, että vierailuja voisi tehdä tulevaisuudessa enemmänkin.

Tormaktinkyläläisille osoitetaan perinteinen paikka muurien ulkopuolelta, minne leiri pystytetään tottuneesti. Välittömästi alkaa ruuan valmistus isoissa padoissa ja leirissä toimiminen. Portit linnakkeeseen ovat auki, ja niillä vahtia pitää muodollisesti klaanin asetaaneja. Lunarilaisten partioita on merkittävän paljon liikeellä. Tämä ennestään vahvistaa huhuja Goridus Silveruksen osallistumisesta viikon tapahtumiin.

Seurueen kiertäessä juhla-alueeksi valmisteltavaa kenttää, kuuluu lähistön viljansäilytyskuoppien suunnalta käheä kuiskaus:
"Jaronil! Onelisen! Joko ne menivät?" Kuopan reunan yli työntyy tutut päivettyneet kasvot, tukka tuhannen sekaisin ja kohlit poskilla.

Jaronilin olemus pysyy tyynenä, vaikka silmissä tuikahtaa ilkikurinen pilke. "Kas, Hendrillohan siellä. Mitä ihmettä siellä siilossa oikein puuhaat?"

Hendrillo pälyilee sivuilleen ja kömpii hitaasti ylös tikkaita. "No, vietinpähän yön maakuopassa myrkkykäärmeen kanssa. Näitä sattuu. Komensi pysymään alhaalla ettei rakkaat lähisukulaisensa näe meitä yhdessä..."

Hendstavalhan se luonnehti Ygritin myrkkykäärmeeksi taannoin, mihin Hendrillo viittaa.
Hän ei huomaa Onelisin hätkähtävän kun maakuoppa ja käärmeet lausutaan samassa lauseessa, tai tiedä niiden merkitystä tälle. Sattumaa - vai jumalattaren viesti?

"Hendrillo, ilo nähdä sinut ehjänä! Mikäli kyse on siitä myrkkykäärmeestä mitä pelkään, niin jumalattaret ovat totisesti punoneet taas juoniaan miesväen turmioksi. Tiedä, että olen tukenasi kun murheet väistämättä seuraavat sotkeutumistasi siihen sukulinjaan, tarvitset sitten todistajaa kaksintaisteluun tai toveria hukuttamaan murheita kolpakkoon."

"Pahoittelen etten heti ehdi vaihtamaan kuulumisia tarkemmin, sillä loputkin siitä rosvosakista on saapunut rauhanhierontaan. Lienee omakin velvollisuuteni käydä tervehtimässä kun yhteistä historiaa useamman naapurin kanssa löytyy."

Hendstaval pudistelee vielä päätään kulkiessaan kohti smaragdimiekkojen leiriä. Hän äkkää nopeasti Kolmhyorin, joka näyttää olevan vähän hukassa ollessaan keskellä vanhaa vihollista mutta ilman sota-aikeita.

"Tervehdys Kolmhyor! Kaikkien näiden vuosien jälkeen täytyy sanoa että lämmittää vanhan miehen mieltä nähdä sinut kerrankin tällaisissa merkeissä. Mitä jos vaihdettaisiin muutama tarina ja etsittäisiin jotain juotavaa?"

Kolmhyor on selvästi juhlatuulella, vaikkakin majailu entisen vihollisen mailla ei saa miestä rentoutumaan täysin. "Tervehdys, Hendastaval. Käy toki pöytään." Leiriin on pystytetty useampi pitkä pöytä pitkien tuolien kera. Kolmhyor tilaa keittiöstä paikalle sarvelliset smaragdimiekkojen hyvää viiniä. Rypäleviiniä, johon sekoitetaan tarshilaisittain hieman vettä taittamaan pahin kitkeryys. Kolmhyor kehaisee, että viini toimii erittäin hyvin väsymykseen, paljon nautittuna. Hendstavalin tummat silmänaluset eivät ole menneet tarkalta sotilaalta ohi.

"Tuntuu kummalta olla täällä näin, rauhan asialla", Kolmhyor aloittaa siemaisten hieman viiniä. Hendstaval on aina ihmetellyt miten he eivät irvistä viiniä juodessaan sen maulle. Rauhaa ihmetellään molemmin puolin, mutta pian keskustelu siirtyy tapahtumiin, jotka rauhaan lopulta johtivat. "Kangharlin viha oli paha juopa pitkään välillämme. Mutta hän sai viimein tilaisuutensa kohdata vihansa kohteen, kiitos sinun, ja asia on nyt käsitelty. Viettäköön Kangharl iäisyytensä Orlanthin salissa vaimonsa ja perheensä kanssa", tämän sanottuaan hän kohottaa hieman viinisarveaan ja ottaa merkittävästi pitemmän ryypyn, kuin huuhdellakseen liukkaan kielensä.
This message was last edited by the GM at 13:41, Sun 18 Dec 2022.

Kolmhyorin pitkän ryypyn aikana Hendstaval nostaa omaa sarveaan ja lausuu sanoja Kangharlin muistolle ikään kuin hyvitelläkseen ennakkoon hankalia kysymyksiään.

"Kangharlille, hänen uskollisuutensa aseveljilleen oli vertaansa vailla ja sellaisena minä hänet tunsin."

Kun viinisarvi on laskeutunut smaragdimiekan huulilta, madaltaa Hensdstaval ääntään.

"Nyt kun klaanit ovat vihdoin rauhassa, voitko auttaa minua ymmärtämään mitä Kangharlin ja sinun välilläsi aikoinaan todella tapahtui? Sanoit kaksintaistelussa, ettet polttanut Kangharlin tupaa. Kaltaisellasi maineikkaalla soturilla ei olisi mitään syytä kiistää sellaista tekoa. Muutenkin epäilykseni on herännyt, etten ole kuullut vielä koko tarinaa."

Kolmhyor irvistää Hendstavalille ja ottaa vielä pitkän hörpyn. "Hendstaval, klaanien välinen rauha on rakennettu tuon vihanpidon ratkeamiselle siinä kaksintaistelussa. Se mitä sanoin oli tarkoitettu Kangharlin korville. Tein mitä tein silloin." Mies ei osaa ainakaan valehdella. Kolmhyor valmistautuu lopettamaan keskustelun. "Molemmissa klaaneissa on henkilöitä, joita ei haittaisi yhtään tämän heikon rauhan murtuminen. Esimerkiksi se sinun poikasi ei enää villitse kostoa, ainakaan julkisesti. Meillä Rostakuskin on lähinnä kirskutellut hampaitaan. Suosittelen olemaan tonkimatta tätä enempää. Tänään juhlitaan."
Näin sanottuaan Kolmhyor nousee ylös, kolauttaa tyhjää sarveaan Hendstavalin sarveen tehden yksipuolisen maljatervehdyksen, ja poistuu paikalta.

Hendrillo kiertelee juhlahumua linnakkeessa siistiydyttyään tietenkin ennen sitä. Hän sai Tormaktinkylän teltoilla tukevan aterian ja nyt on aikaa tutustua esi-isien tapaan juhlia sadonkorjuuta. Selkääntaputtelijoita riittää, vaikka kaksintaistelua Roatakuksen kanssa ei oikein virallisesti voi mainita. Menneen talven lumia.

Silmiinpistävää on lunarin joukkojen suuri määrä. Koiransyöjät taitavat kaikki olla työvuorossa ja lisäksi näkyy tuoreempia naamoja. Paikalliset eivät juuri partioiden kanssa kaveeraa ja partiot tyytyvät lähinnä tarkkailemaan menoa.

Markkinapaikalla, jossa on erityisen paljon kapinahenkisiä punanautalaisia Hendrillo huomaa tutunnäköisen lunar-partion: koiransyöjiä Hautakukkulan tapahtumista! Samassa toisen vartijan silmät lukittuvat Hendrilloon ja silmissä näkyy kuinka nuorukainen yrittää muistella edellistä kohtaamista.

Samassa hieman syrjästä kajahtaa tervehdys.
"Hoi partiomies, minähän muistan sinut! Olet Peleus Tarshista, etkö vain? Rykmenttisi ratsastustaidot tuottavat sinulle kunniaa. Joko arvon Khoroksen käsi on parantunut?"

Hendrillo hymyilee ohimennen. Jaronilin jäyhä ääni ja runollinen puhetapa tuovat elävästi mieleen sen jäyhän praxilaixen muukalaisen jota hän näytteli Hautakukkulalla.

Peleus, pitkä mutta hontelo nuorukainen säpsähtää tuttavallista tervehdystä. Hänen tehtävänsä täällä olisi pitää järjestystä barbaariklaanien välillä eikä jutella mukavia näiden kanssa. Hän vilkaisee hermostuneesti sivummalle, onko esimiehiä tarkkailemassa lähistöllä, mutta juuri nyt keskusteluun ei kiinnitä huomiota muut kuin Peleuksen oma vartiopari. Otsa kääntyy ryppyyn, kun Peleus selvästi aikoo puristaa itsestään töykeän sotilaspoliisin vastaamaan tähän etikettivirheeseen.

Hendrillo nappaa puheenvuoron ennenkuin tämä tapahtuu. "Niin, ystäväni ja minä olemme tavallaan myös vahtivuorossa. Klaanimme on panostanut paljon - hyvin paljon - tähän juhlaan rauhan nimessä. Olemme valppaina kaiken sellaisen varalta, joka voisi häiritä tätä haurasta, mutta tärkeää rauhaa! Meidän puoleltamme kaikki kuitenkin näyttää hyvältä! Sen kautta tässä uskaltauduimme häiritsemään - ovatko käsityksemme tämän suhteen yhteneväiset, on se mitä halajamme tietää?"

Hendrillon tavoittelema tärkeilevä, hiukan kopea äänensävy yhdistettynä oudohkoihin, esrolialaisiin sanavalintoihin vie Peleukselta sen vähän hapen, jota hän oli ehtinyt vastaukseensa kerätä. "No niin, no..." on se mitä hän saa lopulta tuhahdettua. Ei hän oikein osaa hermostuakaan nähdessään Hendrillon hymyilevän vinoa salaliittolaisen hymyä ja iskevän nopeasti silmää. Mikä ihme näitä barbaareja oikein vaivaa?

"No erittäin hyvä kuulla tähän Koiransyöjienkin kanta! Kiitos siitä...ja me tästä poistummekin häiritsemästä Jaronilin kanssa. Leppoisaa vahtivuoroa!" Hendrillo toteaa, mutta ennen poiskääntymistään, ääntään madaltaen vielä lisää: "Miekkojen isoimman teltan vieressä on nuotio jonka äärellä sarvia kallistaa Rostakus heittiöineen. Vaarallinen mies selvinkin päin, minkä aika on tältä päivää jo ohi. Pitäisin tarkkaan silmällä".
This message was last edited by the player at 20:02, Mon 09 Jan 2023.

Vartiomiehet jäävät tapaamisessa sanattomiksi, vaikka heistä olisi varmasti ollut kiva muistella aikaisempaa kohtaamista. Hendrillon vihje Rostakuksesta herättää selvästi jonkin ajatuksen siemenen, vaikka koiransyöjien motivaatio tällaiseen ennaltaehkäisevään toimintaan voikin olla vähissä.

Jaronil ja Hendrillo eivät kerkiä kauas kun he törmäävät Borngoldiin, joka on juhlatuulella. Hän viettää päivää tuttavien seurassa, mutta nousee tapaamaan. Hän halailee Jaronilia ja Hendrilloa tuttavallisesti ja vaihtaa kuulumiset. Hän haluaa muistuttaa Jaronilia tästä illasta: "Muistathan Jaronil, että sinulla on tänään tehtävä osana juhlaa? Broddi on mainostanut tarinankertojaansa niin Ivarthalle kuin lunareillekin. Tänään kuullaan kuulemma tarina siitä, miten smaragdimiekkojen ja punanaudan välille syntyi rauha", äänensävystä ei täysin pysty sanomaan oliko se sarkastinen vai ei. "Onko tarinasi näytelmä? Minä voisin esittää smaragdimiekkaa", Borngold vetää silmät ristiin ja pieraisee kovaäänisesti. Ympärillä oleva seurue räjähtää nauramaan.

Hendrillo hohottaa mukana tunnelmaan tempautuneena eikä häntä haittaa tehdä välillä pilaa omista periaatteistaankaan. Äskeisestä näyttelytyöstään intoutuneena heittää hän Borngoldin herjan jatkoksi, imitoiden päällikkö Duruvanin jäykkää puheenpartta: "Me Miekat, me olemme rahan asialla...eikun siis rauhan...."

Jaronil hekottaa muiden mukana makeasti "Näyttelijänlahjasi ovat totisesti melkoiset mutta ihosi on vähän liian sininen smaragdimiekaksi, hehän taittuvat vihreään päin".

Hieman vakavoituen Jaronil jatkaa. "Ollos huoleti Borngold, aion panna tänä iltana parastani ja lupaan että jokaisella salin urholla ja neidolla, oli hän mitä klaania tahansa, on kyynel silmässä siinä vaiheessa kun olen lopettanut. Naapurin kustannuksella on hauska ilakoida ja olen itsekin mieluusti etunenässä kun siihen lähdetään, mutta tänään meidän täytyy muistaa että täällä ollaan siksi että klaanilla olisi tulevaisuudessa enemmän punaisia nautoja ja vähemmän punaisia miekkoja."

Borngoldin kurtistaessa kulmiaan Jaronil tarraa tätä hartiasta ja supattaa kiihkeästi tämän korvaan, vetäen tämän jopa hieman kumaraan niin että suu yltää korvan tasalle. "Tiedän mitä olet mieltä Rostakuksesta ja koko hänen sakistaan, mutta klaanimme tarvitsee sinun johdatustasi tässä. Kun sudet ulvovat tulan rajoilla, on parempi että nämä miekat eivät ole selässämme vaan rinnallamme, vaikka sitten vain siksi että voimme pitää niitä paremmin silmällä." Jaronil antaa tämän upota sekunnin verran ja jatkaa sitten rauhallisemmin. "Olen sinulle kiitoksen velkaa avustasi Wendlan kanssa. Jos on joku asia jota haluat minun suitsuttavan tai parjaavan laulussani, oli se sitten nuo olkiukkosotamiehet (Jaronil nytkäyttää päätään koiransyöjien suuntaan) tai naapurin emäntä, niin lupaan ujuttaa sen mukaan jos vain suinkin voin".
This message was last edited by the player at 14:54, Sat 14 Jan 2023.

Borngold vakavoituu hyvän idean edessä ja miettii tovin. Hän kähisee Jaronilille ehdotuksensa: "Voisit kyllä muistuttaa telmorien jatkuvasta vaarasta. Meidän klaanissamme on keskitytty liikaa muihin klaaneihine, kun vaara on idässä Susimailla. Etenkin smaragdimiekat eivät ole tehneet osaansa susien vastaisessa taistelussa. Jos haluat lunareilta lisäpisteitä, mainitse sellainen kaveri kuin Jomes Sudensurma. Siinä vasta veikko, vaikka lunari onkin. Ja, ei se haittaa, jos klaanin paimenen nimi saattaa lipsahtaa esitykseen", viimeisellä hän viittaa luonnollisesti itseensä.

Hän läpsäyttää Jaronila selkään ja korottaa ääntään: "Eurmalin lykkyä esitykseen, Jaronil!"

Hendstavalin kävellessä smaradgimiekkojen leiristä hänen mieleensä ei voi olla tunkematta kaikki se verinen historia, mikä näiden kahden klaanin välillä on. Ja onko kaikki tuo nyt oikeasti unohdettu. Kolmhyor on useasti ollut veitsi pystyssä vastapuolella, ja Rostakus, jonka sisar nyt pyörii Punanaudan linnakkeessa kuin kotonaan. Onpa taisteluja käyty myös doluthojen rinnalla. Esimerkiksi se erityisen raaka kärhämä Vaarakahlaamolla, johon Ivar oli onnistunut puhumaan punanautalaiset mukaan. Punanautalaisten mukanaolo oli yllättänyt smaragdimiekat ja jälki oli sen näköistä. Eikä doluthatkaan aina pelaa reilulla pelillä. Hendstaval oli päässyt todistamaan vangin tappoa. Vanki oli Orldag, taistelija smaragdimiekoista. Sanotaan, että Rostakus oli surrut ystävänsä tappoa kokonaisen kauden ajan vannoen joka päivä kostoa.

Menneisyys kuitenkin hämärtyy mielestä, kun Hendstaval saavuttaa pitkät pöydät. Pöydät eivät ole vielä läheskään täynnä. Yhden pöydän on täyttänyt Borngoldin seurue, jonka luona Jaronil ja Hendrillo näyttävät viettävän aikaansa.

Kolmhyorin kiertely Kangharlin kuoleman ympärillä ja ikävät muistot jäivät selvästi painamaan. Naurunremakoiden kuuleminen klaaniveljien suunnalta saa kuitenkin Hendstavalin happaman naaman virneeseen.

"Kaikesta päätellen täällä viritellään veisua, jonka myöten juhlista kuullaan vielä sukupolven päästä. Ehdittekö kumota sarvellisen ideoinnin välissä? Laulusta en halua kuulla liikaa ennakkoon, sillä tahdon nähdä Smaragdimiekkojen ilmeet kuullen sen ensimmäistä kertaa itsekin."

Borngold toivottaa Hendstavalin pöytään ja jostain hänelle löytyy myös juomaa. Borngold katsoo Hendstavalia merkittävästi. Rauhan hinta on koskettanut Hendstavalia kuitenkin useasta suunnasta. Entisen nautaryöväritoverin Kangharlin kuolema, ja veljenpoika menee kohta naimisiin smaragdimiekan kanssa. Ja onko tuo Stravulin toinenkin poika jonkun smaragdimiekan pauloissa.
Nämä kaikki Borngold tiivistää yksinkertaiseen kysymykseen: "No, Hendstaval, mites?"

Hendstaval kohottaa hartioitaan.

"Vanhaksihan tässä itsensä tuntee kun vanhat viholliset taputtelevat selkään ja tarjovat juotavaa. Nuoriso riiaa keskenään kuin klaaniemme välillä ei koskaan riitaa olisi ollutkaan."

"Yritin jutella Smaragdimiekkojen vanhojen kaakkien kanssa menneistä mutta vähänpähän he suostuivat jakamaan. Sitä haluaisi ihan uskoa ettei menneitä enää kukaan muistele, mutta pelkään pahoin että joistakin asioista tullaan vielä kyselemään tuonpuoleisesta saakka."

Hän ottaa pitkän hörpyn juomastaan.

"Lähinnä Kangharlin veristä ja epäselvää kaunaa ajatellen. Eri osapuolilla näyttää olevan kovin erilainen näkemys siitä, mitä aikanaan tapahtui."

Borngold on hyvin perillä minkä tapahtumien päälle tämä rauha on rakennettu. Hän ei kuitenkaan rupea Hendstavalia vanhojen kaivelusta syyttelemään. "Minulla ei ole niistä ensikäden tietoja, huhuja vain." Hän ottaa hörpyn juomasarvestaan. "Mutta se ruoja, Rostakus, kuulemma tietäisi asiasta. Kuin myös muut hänen perheenjäsenensä."

Kuvitteleeko Hendrillo vain vai kääntyikö muutama katse häntä kohtaan sanomatta kuitenkaan mitään ääneen.

"Vai sillä lailla, meidän vanha ystävämme Rostakus! Olisinpa tiennyt aikaisemmin niin olisin pyytänyt Hendrilloa kääntämään keihästä sen rutjakkeen koivessa kunnes oltaisiin saatu tiristettyä siitä enemmän irti. Kuules Hendrillo, näin pari vanhaa ystävääni, jotka tunsivat myös Stravulin. Pistäisitkö pahaksesi jos kävisin esittelemässä sinut heille?"

Hendstaval livauttaa tuiman katseen hymynsä sekaan viestiäkseen, että asiaa olisi mutta sen luonne olisi todellisuudessa toisenlainen.

Teltan kulman ulkopuolella, Hendrillo ja Hendstaval jatkavat kulkua yhtä matkaa ja hymyillen, joskin hymy on molemmilla hiukan pakotettu. Yhteinen ymmärrys on siitä, että uteliaita tarkkailijoita on joka suunnassa.

"No niin setä. Luulen että ymmärrän yskän, mutta uskotko todella voivani auttaa. Jos niin on, niin toki sen teen."

"No niin Hendrillo, ikävähän tällaisella asialla on sinua vaivata. Rostakus tietää kuitenkin jotain, mitä minä en. Sen lisäksi Kolmhyor pitää asiaa sen verran merkittävänä, ettei sitä minulle suostu kertomaan. En suoraan sanottuna pidä asetelmasta."

"Olet vielä nuori ja niin on liehittelemäsi ... neitokin."

Viimeinen sana aiheuttaa selvästi takeltelua ja ilmoille meinaa lipsahtaa jokin ihan muu termi.

"Ehkä hän ei vielä ajattele, että asia on niin tärkeä kuin minä klaanin vanhemmat sitä pitävät. Minusta olisi kuitenkin tärkeä saada tietää, mitä Kolmhyorin ja Kangharlin välillä ihan oikeasti tapahtui ja miksi sekä Kangharl että smaragdimiekat sitä ovat halunneet piilotella."

"On yleisesti tiedossa, että olet muuttanut näille main vastikään. Ehkä voisit käyttää tätä ja teeskenneltyä tietämättömyyttä hyödyksesi?"

"....On tässä kuule monella vanhemmalla kääkällä meidänkin puolella ollut ihmettelemistä! Ihan niinkuin niillä olisi joku hinku päästä viettämään lisää hautajaisia häitten sijasta!" Hendrillo ja Ygrit istuvat hevosaitauksen aidan päällä vierekkäin.

"Ei saisi puhua kuolleista pahaa, mutta tormaktien Kangharl oli kyllä harvinaislaatuinen jäykkäniskainen jästipää. Ei nyt ihan veljesi Rostakuksen veroinen pässi mutta yritys oli kova."

Hendrillo koettaa teeskennellä, ettei edes huomaa napakkaa kyynärpään tökkäisyä kyljessään. Leikkimielisen naljailun leikkisäksi kostoksi se on aika kova. Vaskitsa puristuu jännittyneenä vasemman käsivarren ympärille. Nyt kieli keskellä suuta, hyvä asian takia.

"Suoraan sanottuna en ymmärrä, miksi takertua noihin vanhoihin juttuihin, kummallakaan puolella. Eikö me voitaisi koittaa vaikka ihmisiksi olemista ihan vaihtelunkin takia?"  Hendrillo tarttuu kevyesti Ygritiä kyynärvarren kohdalta.

"Mutta joku outo sillä Kangharlillakin oli mitä teidän porukkaan tuli. Niinkuin joku haava joka aina vaan aukeaa märkimään. Mikähän lie sen aikanaan saanut niin tulehtumaan?"
This message was last edited by the GM at 04:41, Thu 23 Mar 2023.

"Etkö sinä onneton ole sitäkään tarinaa kuullut?" Ygrit kysyy leikkisästi, mutta toisaalta ihmeissään. "Eihän se tarina kunniaa klaanilemme tee...", Ygrit kertoo smaragdimiekkoja vähemmän moittivan version siitä, miten Kolmhyor joukkoineen poltti kolmisen vuotta sitten Kangharlin talon, jossa tämän vaimo oli sisällä. Tämä kaikki liittyi pitkään ja tuliseen kiistaan, joka oli Ygritin version mukaan punanautojen aloittama. Duruvanin ja Broddin sovittelu, joka oli kuulemma erittäin edullinen punanaoudoille, ei ollut Kangharlille kelvannut.

Ygrit pyöritteee sormillaan Hendrillon öljyttyjä hiuksia, jotka ovat selvästi jotenkin kiehtovammat kuin paikallisten. "Olenhan minä tuostakin kaikenlaista kuullut. Kun miehet ottaa tarpeeksi viiniä, naiset väkisinkin oppii kaikki salaisuudet. Mutta mitä sinä, etelästä tullut urho siitä välität? Anna menneiden olla menneitä. Kangharl ja ...", hän pitää pienen merkitsevän tauon, "...Kolmhyor ovat asian nyt sopineet."

Ygrit hyppää aidalta alas asian käsittelyn päättämiseksi. "Mennään, leirissämme on sitä hyvää viiniä!" Hendrillo on jo oppinut, että mitä pohjoisemmaksi mennään, sitä pahemman makuiseksi viini jostain syystä muuttuu. Ygrit katsoo kysyvästi vielä aidalla istuvaa miestä, jolla on selvästikin jokin ehdotus.
This message was last edited by the GM at 05:49, Thu 23 Mar 2023.

Hendrillo valahtaa aidan päältä alas rentoutta tavoitellen ja lähtee Ygritin perään. Saatuaan tämän kiinni, kaksikon ohittaessa muka aitauksen hevosien tutkiskeluun uppoutuneen Hendstavalin, pudottaa Hendrillo viattomimmalla mahdollisella äänellään vielä kommentin jatkoksi edelliseen:
"Niin aivan. Ja koita ymmärtää että minä haluaisin tormaktien ajattelevan ihan uusia ajatuksia. Mutta joskus tupaa pitää tuulettaa pitkäänkin että palaneen liemen käry saadaan kokonaan haihtumaan. Sitä minä vaan en ymmärrä, että miksi Kolmhyor, asiasta sovittuaan, kuuluu nyt kieltävän sen käryn aikanaan aiheuttaneensa?"
This message was last edited by the player at 08:12, Fri 24 Mar 2023.

Ygrit pysähtyy ja ottaa Hendrilloa olkapäistä kiinni turhautuneena: "Miksi se sinua niin paljon kiinnostaa? Meneet on menneitä!" Ygrit hieman kiihtyy: "Miehet tekevät tyhmyyksiä ja muka korjaavat asiat kyllä jälkikäteen. Voi Orlanthin pallit tuota ajattelutapaa saisi vähän tuulettaa!" Hendrillo voi tuntea pientä ylpeyttä omasta taustastaan tässä tilanteessa. Ygrit kiihdyttää palopuhettaan: "Kuumapäinen koston kierre ja menneiden kaivelu johtaa vain turhiin kuolemiin. Eikä edes seisota omien tekemisien takana vaan veli ottaa veljen taakan kantaakseen! Ja taas on lisää surua." Hän rauhoittuu hieman ja puristaa Hendrilloa käsistä. Tuntuu, että Ygrit voi luottaa Hendrilloon kuin maahan jalkojensa alla. "Nyt, mennään ottamaan sitä viintä", hän kaappaa Hendrillon kädestä mukaansa vaihtaen mielialansa iloiseksi.

Hendstaval tuijottaa kaukaisuuteen hevosaitauksen vieressä. "Veli ottaa veljen taakan." Niin sen täytyy olla: Kolmhyor ei polttanut Kanghalrin perhettä, vaan hänen pikkuveljensä, Broyan! Kolmhyor toimisi juuri niin ja ottaisi taakan kantaakseen. Ja hän oli jopa valmis taistelemaan, ja kuolemaan, Kangharlia vastaan asian edestä. Ja Kangharl, Kangharl ei saanutkaan oikeutta väärintekijää kohtaan. Hevosen märkä nuolaisu Hendstavalin poskella herättää hänet takaisin tähän maailmaan.

Viha Kangharlin puolesta korventaa Hendstavalin rintaa. Hän joutuu kääntymään selin Hendrilloon ja Ygritiin, etteivät kiristyvät leukaperät antaisi ilmi salakuuntelua. Kaksintaistelun lopuksi Kolmhyor ei edes viitsinyt nimetä oikeaa syyllistä käsiinsä kuolevalle vihollisellensa!

Kolmhyorin, mutta ennen kaikkea Broyanin on maksettava tästä, se on selvää. Aika on kuitenkin väärä ja rehellisyyden nimissä Hendstavalilla ei olisi mitään mahdollisuuksia kumpaakaan vastaan kaksintaistelussa. Rikos on kuitenkin aito, ja Broyan on pelkurimaisella piileskelyllään rikkonut itseään jumalia vastaan. Ainakaan Hendstavalin mielestä rehti taistelu ei siksi olisi edes vaatimus oikeuden toteutumiselle. Häätunnelma on Hendstavalin osalta joka tapauksessa pilalla, joten hän alkaa etsiä sopivaa paikkaa kiristellä hampaitaan ja kehitellä juonia murhaajaa vastaan.

Punanaudan linnakkeessa juhlat ovat edenneet totutulla tavalla. Erilaisia kiitosriittejä Ernaldalle on tehty jo useita. Myös erilaisia kuuta ylistäviä riittejä on tehty. Lunaripartioiden määrä on edelleen merkittävän suuri. Tämä johtuu siitä, että Goridus on saapunut paikalle. Broddi on valmistuttanut aition, jossa Iavrtha, Goridus ja muut tärkeät henkilöt voivat osallistua tapahtumaan. Yleensä Broddi viihtyy kansan parissa, mutta ilmeisesti nyt, ei vähiten lunarien vaatimuksesta, pesäeroa on tehtävä.

Hendrillon kiirehtiessä kiivaasti painelevan Ygritin perässä kohti juhlapaikkaa Jaronil on nousemassa väkijoukon keskellä aivan hivenen huterin ottein penkeistä kasatun lavan päälle. Vaikka penkit ovat korkeita, praxilaista on silti melko mahdotonta nähdä väkijoukon ylitse. Tämä ei jää juhlaväeltä huomaamatta ja valmisteluja säestävät ajoittaiset naurunremakat.

Lopulta lava lakkaa vaappumasta jalkojen alla ja Jaronil ryhdistäytyy, katsellen ympärilleen ja ottaen yleisöä haltuun, ainakin eturivin osalta. Broddi, Ivarna, Duruvan ja muut silmäätekevät löytyvät aitiostaan, yleisöäkin on reilunpuoleisesti eivätkä kaikki näytä aivan niin vastaanottavaisilta kuin pitäisi. Muisteleeko joku vielä sitä smaragdilaulua? Rostakusta ei onneksi näy, ei ainakaan eturivissä. Varsinaisesti Jaronilin sydän kuitenkin hypähtää hänen nähdessään punatukkaisen Onelsinin olutpöytien tienoilla juttelemassa kenenkäs muun kuin Miranin kanssa. Kauempana väkijoukossa Hendrillo ja hänen kyynerpäillään tietä raivaavan “käärmeensä” ovat etenemässä vääjäämättä kohti eturiviä. Hendstavalia ei näy, mutta sille ei voi mitään, on aika aloittaa. Jaronil kääntää katseensa yleisöön ja korottaa äänensä juhlalliseen esipuheeseen.

“Oi Orlanth ja Ernalda ja muut kokoontuneet jumalat, arvon päälliköt ja taanit, hyvä juhlaväki, luokaa suopeat katseenne Praxin arojen skaldi Jaroniliin ("kaikessa pituudessaan!", joku huutaa yleisöstä) ja kuulkaa hänen lauluaan joka soljuu kuin mahtava Kehtojoki halki janoisten tasankojen! Ehtoisa Maa antaa, myrskyisä Ilma korjaa ja me kaikki olemme täällä tänään yhdessä nauttimassa tuon ikiaikaisen liiton satoa. Olen saapunut kaukaa tuulten ja unten tuomana voidakseni nähdä ja laulaa ne asiat jotka ovat tuoneet vanhat viholliset saman pöydän ääreen yhteistä leipää murtamaan. Suokoon lauluni klaaneille kumppanuutta, johtajille järkeä, väelle vaurautta ja, ennen kaikea, nuorille ja vähän vanhemmillekin urhoille ja neidoille leiskuvaa lempeä ja terveitä taaperoita!”

Kevennys on yllättävä poikkeus muuten muodolliseen esipuheeseen ja kirvoittaa yleisöstä muutamia naurahduksia, mutta mikä tärkeitä saa Onelsinin kasvot hetkeksi lehahtamaan saman sävyiseksi kuin hänen hennan värjäämä tukkansa. Jaronil tajuaa pitävänsä tästä uudesta tyylistä ja meinaa hetken aikaa kompastua sanoissaan, mutta tempaisee kuitenkin katseensa takaisin yleisöönsä. “Kuulkaa siis kun laulan teille Punaisen ja vihreän klaanin tarun!”

Jaronil aloittaa soinnillisella äänellä kertomuksen vierekkäisillä laitumilla laiduntavista punaisesta härästä ja vihreästä pässistä jotka ryhtyvät kilpalaulasille klaaniensa historiallisista uroteoista, niiden päällikköjen viisaudesta sekä niiden maineikkaista sankareista, joita ovat Smaragdimiekkojen puolelta Kolmhyor ja Rostakus, Punanaudan puolelta Stravulin poika Hendrillo, Kangharl sekä Borngold, joka ilmaantuu ajoittain neuvomaan muita sankareita, usein kahden kesken ja salassa ja ainakin kerran lausuen ilmoille jotakin tosiasiassa Hendstavalin sanomaa.

Elikoiden nokitteleva kilpalaulanta pehmenee hurmokselliseksi määkimiseksi kun tulee aika mainita Farnan ja Mirani, joiden tuomitun rakkauden tragedialla mässäillään kylläisyyteen asti ja ylikin. Jaronil jättää tyystin mainitsematta Farnanin hölmöilyt Wendlan kanssa ja näkee sivusilmällä Onelsinin kuiskavan jotain Miranille ja molempien puhkeavan makeaan nauruun.

Nuorikkojen pako kohti Aarreluolaa ja siitä seuraava Vaarakahlaamon taistelu on puolestaan kerrottu äärimmäisen huolellisesti. Kerronnan fokus on Rostakuksessa, joka kuvataan vahvaksi ja hurjaksi mutta oikealta polulta eksyneeksi soturiksi, jonka itse Ernalda lopulta pakottaa katumaan pahoja tekojaan sankarinsa “Maan siunaaman Hendrillo Stravulinpojan” minimaalisella avustuksella.

Hendrillo pääsee kuitenkin parrasvaloihin morsiamen hakemista koskevassa osiossa. Vaimonsa menetyksen haavoittama Kangharl, joka takertuu sankarillisen traagisesti menneisiin kaunoihin uuden rauhan ajan kynnyksellä, punoo katalan juonen klaanien vihanpidon uudelleenaloittamiseksi, estäen Miranin ja Tormaktikylän naisten tapaamisen ja harhauttaen Punanautojen kunniallisia miehiä mukaan henkilökohtaiselle kostoretkelleen. Hendrillo saa kuitenkin aikeesta vihiä ja hänen "kohlin mustaamien kyyneltensä vanat korventavat hänen kauniita kasvojaan" hänen muistaessaan maan jumalattaren toiveen klaanien välisestä rauhasta. Hän marssii Smaragdimiekkojen luokse täydessä sotisovassa ja Ernaldan sankarivalossa ja vaatii Kolmhyorin eteensä, mutta antautuukin tämän panttivangiksi säilyttääkseen rauhan ja kunniansa. Näin Smaragdimiekat saavat tiedon Kangharlin sotaretkestä, ja sotajoukon saapuessa heitä on vastassa Kolmhyor, joka haastaa Kangharlin kaksintaisteluun. Uroot mittelevät väkevästi, kunnes Orlanth auttaa lopulta Kolmhyorin voittoon ja klaanien välinen kauna raukeaa Kangharlin viimeiseen henkäykseen. Lopussa traagisesti kaatunut Kangharl jopa tuntee huulillaan kuolleen vaimonsa suudelman Ernaldan ottaessa hänen sydänverensä osaksi maan mustaa multaa.

Laulu päättyy hääosioon jossa juhlitaan Farnanin ja Miranin liittoa, ylistetään klaanien päälliköiden viisautta ja uutta yhtenäisyyttä, jonka myötä vanhat viholliset liittyvät veljinä yhteiseen kilpimuuriin ja käyvät pelotta rinta rinnan päin yössä vaanivia Telmorin sikiöitä ja kaikkia muita uhkia, saaden vihollistensa punaisen veren sekoittumaan tulan niittyjen vihreyteen.

Jaronil antaa viimeisten sävelten vaieta hiljaisuuteen ja katsoo hiljaisuuden vallitessa yleisöään.
This message was last edited by the player at 09:03, Tue 04 Apr 2023.

Harmoniaa tihkuvista loppusäkeistä liikuttunut Hendrillo saa vaivoin estettyä kohlin värjäämiä kyyneliä vuotamasta.
"Kavalan auta, mutta eikö Jaronil sentään osaa kertoa tarinaa", kuiskaa hän Ygritille. "Vaikka olen ollut melkein kaikessa mukana on silti vaikea olla uskomatta ainakin puolia todeksi. Noin se tehdään, ja noin minä sen haluan muistaa."

Yleisö ei välittömästi reagoi tarinaan. Moni oli osallisena tapahtumissa ja laulun väritykset eivät menneet ohi. Liikuttuneita kuulijoita toki on, osaahan Jaronil kertoa tarinaa, mutta etenkin Tormaktinkylän pöydässä vähän nieleskellään Kangharlin roolista. Kaikki katsovat Broddin ja kuninkaallisten aitioon kysyvästi. Aitiossa Broddi katsoo kysyvästi niin naapuriklaanin Duruvaniin kuin myös Gordiukseen.

Lopulta Duruvan on se, joka rikkoo hiljaisuuden. "Bravo!" hän huutaa ja alkaa taputtaa seisaallaan. Tämä rikkoo jään muiltakin ja tarinanlaulaja saa ansaitsemansa huomionosoitukset. Broddi ja Duruvan taputtelevat näkyvästi toisiaan selkään Gordiuksen siunatessa heitä keskellä. Irvokas näky, jos tietyiltä piireiltä kysytään. Mutta nyt ei kysytä. Jaronil kutsutaan aitioon. Matkalle sinne hän saa kehuja, mutta myös joitain pahoja katseita. Selvästikin tarina ei miellyttänyt ihan kaikkia.

Duruvan kehuu Jaronilia Broddille ja Gordiukselle ja Ivarthalle. Ja nämä vuorostaan tekevät samaa. Kiitellään kovasti, että tarinaan oli niinkin oivallisesti saatu totuus mahtumaan mukaan. Kangharlin kohtaloa päivitellään, mutta toisaalta ollaan tyytyväisiä, että hänen sielunsa on viimein rauhassa ja saanut oikeutta. Jaronil saa paistatella hyvän tovin aitiossa, ja maistaa sitä parempaa tarshilaista viiniäkin.

Juhlaväen huomiosta on jo alkanut kilpailemaan seuraava esiintyjä, soitinyhtye Joniporista.

Juhlien vielä jatkuessa hääteltoissa Tormaktinkylällä on hiljaista. Suurin osa väestä yöpyy juhlapaikalla tai mihin nyt on sattunutkaan sammumaan. Kangharlin palaneen talon heinittyneillä raunioilla sen sijaan kuuluu nyyhkytystä ja sekavaa mutinaa. Hendstaval on palannut häistä kähveltämänsä viiniruukun kanssa vuodattamaan murheitaan perustuskiville.

"Se oli Broyan, se kurja pelkuri! Kolmhyor on kaikki nämä vuodet suojellut sitä koiraa eikä laittanut veljeään vastaamaan teoistaan. Asiasta tuntuu vieläpä tietävän puoli klaania. Käärmeitä ne ovat kaikki olleet ja käärmeitä ovat edelleen. Ne voivat luulla, että rauhan jälkeen asia on haudattu. Salainen murha, unohdettu? Ei koskaan!"

"Se ruoja..." Hendstaval säikähtää tutun äänen kuullessaan. Raunioiden keskellä seisoo tuttu hahmo: Kangharl. Tai ainakin olemus ja ääni selvästi viittaa Kangharliin. Alaston iso mies on kuitenkin riutuneen näköinen haamu entisestä. Hänen vatsassaan olevasta miekan terän tekemästä reiästä pulppuaa säännöllisesti verta. Hän pitelee haavaa liikkuessaan tuskaisena.

"Hendstaval, auta minua! Olen harhaillut täällä kuolemastani lähtien. Etsien jotain. En pystynyt siirtymään Orlanthin saliin vielä. Hitto, en päässyt edes pois täältä." Kangharl tarraa Hendstavalia reippaasti rinnuksista kiinni. Hendstaval tuntee tämän vain tuulen heikkona pieluksien heilutteluna. Sanotaan, että levottomat sielut tarvitset aikaa vahvistua niin, että pystyvät vaikuttamaan elävien maailmassa. "Se ei ollutkaan Kolmhyor?!" Kanghalrin hampaat kiristyvät tuttuun virneeseen. "Ja näiden kanssa te hierotte rauhaa? Se pitää estää!" Kangharl ei selvästikään ole täysin perillä viimeisimmistä käänteistä. Hän kuitenkin rauhoittuu. "Tai no, mitäpä se minua liikuttaa, enää. Haluaisin vain painaa pääni Yerestian povelle... ja nukkua", kyyneleet kihoavat ison riutuvan miehen silmiin. "Mutta en voi lähteä tästä vankilasta ennen kuin saan oikeuteni, kostoni. Hendstaval, auta minua!"

Hendstaval nousee seisomaan ja horjuu ensin hieman epäuskoisena tolpillaan. Sitten hän tunnistaa ystävänsä olevan todellakin läsnä.

"Veljeni, tuskasi on myös minun tuskani. Broyanin teko on rikos Heortin laeista pyhimpiä vastaan ja se tekee asiasta paljon yhtä kaunaa suuremman. En kuitenkaan usko, että kummastakaan klaanista löytyy tukea rikoksen ratkaisemiseksi kun kerran kaikki keskittyvät menneiden unohtamiseen. Aionkin ottaa yhteyttä niihin vanhoihin asetovereihin, jotka ovat vannoneet elämänsä Miekalle. Annan sanani, ettei Broyan jää rangaistusta vaille."

"Ei tarvitse", ääni kuuluu Broyanille. Hän on onnistunut pääsemään raunioiden läheisyyteen kummankaan huomaamatta ja yllättää Kangharlin ja Hendstavalin. Nopealla arviolla hän vaikuttaisi olevan yksin. Broyan puristaa lyhytmiekkaansa kädessään ja on kalpea. Hän hieman huojuu ja tärisee. On tainnut viinileili kiertää heidänkin leirissään. Eipä sitä toisaalta ole nuori mies haamuakaan ennen nähnyt.

"Kuulin siis oikein, olet kysellyt perääni. Etkä voinut antaa asian olla. Olen vähän seuraillut sinua..." Hän kääntää katseensa Kangharliin kauhun katse silmissään, ja tämän talon raunioita. "He eivät tulleet ulos, vaikka käskin! Sinun jääräpäinen perheesi aiheutti tuon tuhon itse. Sietävätkin olla siellä missä ovat, ja sinun pitäisi olla myös!" Huuto on vihaa, johon sekoittuu pelkoa ja katumusta. Broyan suuntaa katseensa takaisin Hendstavallin, kerää itseään taisteluasentoon ja sovittelee miekkaa käteensä. Hän ei tainnut tulla vain puhumaan.

Riutuneen oloinen Kangharl saa uutta virtaa kohdatessaan viimein sen, jolta hän oikeutensa on tuleva saamaan. Hän messuaa kovaan ääneen: "Nyt on meidän tilaisuutemme, Hendstaval. Olen odottanut tätä hetkeä! Anna minulle oikeuteni! Päästä minut vapaaksi. Tapa tuo paska!"

Hendstaval vetää miekan vyöltään ja sihisee hampaidensa välistä sylki lentäen:

"Murhaaja! Tulit tänne tappamaan minut ja piilottamaan ruumiin, niinkö? Tiedäthän, että jokainen klaanisi keskenmeno ja roudan viemä sato on sinun syytäsi? Valheesi ja pelkuruutesi olivat kutsu Wakbothille ja nyt yrität peitellä rikostasi murhaamalla uudelleen."

Tilanne ei näytä erityisen hyvältä. Kuuhaava on juilinut tavallista enemmän öisen kävelyn jäljiltä, ja umpeen kasvaneista raunioista on hankala paetakaan.

"Jos välität veljestäsi edes kymmenyksen siitä mitä hän sinusta, vannot itsesi Miekalle tässä ja nyt ja poistut näiltä main tahraamasta sukuasi. Veljesi ja klaanisi ovat saaneet kärsiä tarpeeksi vuoksesi."

Hendstaval ei ota askeleita kohti Broyania. Sen sijaan hän pälyilee raunioista sopivia paikkoja likaiselle pelille, mikäli Broyan aikoo käydä päälle. Vapaaseen käteensä hän nappaa kivenmurikan vierestään.

Broyan luopuu taisteluasennosta. Miten tämä punanauta saattoikaan tietää Broyanin siskon epäonnisista raskauksista? Voisiko se olla...

"Se on hämmentynyt, iske nyt!" Kangharl kihisee Hendstavalin korvaan. Kangharlin haamu ei näytä enää yhtään niin riutuneelta kuin aiemmin.

Hendstaval ohittaa haudan takaa huutavan toverinsa komennot. Kangharl oli aina punanaudaksi vähän turhan suoraviivainen toimissaan.

Jokin kuitenkin ilmiselvästi osui perille, ja Hendstaval jatkaa Broyanin prässäämistä samasta kohdasta:

"Tiedät mitä tehdä, Broyan. Vain Humaktin miekka voi leikata sukusi irti tekojesi seurauksista. Tiedämme myös molemmat lähimmän pyhäkön, missä sen tehdä. Tässä asiassa suostun todistajaksesi."

Syrjässä oleva pyhäkkö kuoleman jumalalle ei ole iso eikä koristeltu. Eikä siellä tällaisena iltana kukaan luonnollisesti viihdy. Mutta niin vain Broyan, Hendstaval ja Kangharlin haamu saapuvat tuolle majalle. Pyhäkkö on ennemminkin katos, jonka takaseinän edessä on epäkäytännöllisen oloinen miekka pystyssä. Sen edessä on kivi, johon voi polvistua kuoleman edessä.

Kangharl jää ulos "pitämään vahtia". Kangharl on ollut mietteliäällä päällä siitä asti, kun Hendstaval luopui aseellisesta ratkaisusta. Taitaa olla miehellä jäänyt leikki kesken kuoleman kanssa.

Koko matkan Broyan on hokenut rukouksia Humaktille puristaen tiukasti miekastaan. Nuorukainen on ottanut itseensä kaiken mitä Hendstaval on hänelle sanonut ja on selvästi vakuuttunut välttämättömästä uhrauksesta, mikä hänen on heti tehtävä. Oven edessä Broyan pysähtyy ja purskahtaa itkuun. Isä, äiti, siskot ja Kolmhyor. Nautaryöväys ja juhlat, lunaripartioiden huijaaminen, pitkät kalastusretket parhaan kaverin kanssa. Broyanin pitää luopua tästä kaikesta, ja kaikista. Hän ei pysty astumaan pyhättöön sisään.

Hendstaval katsoo nenäänsä pitkin edessään nyyhkyttävää nuorta miestä. Eipä tainnut tuntua näin pahalta kun poltti punanautoja elävältä? Ongelma on tosin todellinen, sillä Humakt ei ota vastaan ketä tahansa.

"Et ole ensimmäinen, joka kulkee tästä joko omasta tahdostaan tai pakotettuna. Tiedän miehiä, joilla on aina kysyntää kaltaisillesi. He pitävät sinut leivässä ja huolehtivat, ettet kuole kunniattomasti. Vastineeksi sinulta odotetaan soturin otteita, mutta terään tarttuminenhan ei ole sinulle vierasta. Menet sisälle nyt ja poistut Kuoleman kantajana tai palaat kotiisi häpeässä. Ennen pitkää olisit lainsuojattomana ilman mitään paikkaa, mihin mennä. Tämä tilaisuus ei tule toistumaan."

Broyan ravistaa Hendstavalin irti ja jatkaa itsensä keräämistä. Hendstavalin sanat on varmasti rekisteröity, mutta lupaus vertaisista ei anna vielä tarpeeksi rohkeutta käydä sisään kuoleman porteista.

Kangharl ilmestyy Hendstavalin korvan taakse sähisemään: "Tämä on kunniatonta! Eihän tuollainen itkupilli kelpaa miekalle. Puukkoa selkään mokomalle, toteutuu se oikeus niinkin."

Miten Kolmhyorin kaltainen soturi kykeni ikinä piilottelemaan tällaista rottaa siipiensä suojissa? Broyanin surkeus saa Hendstavalin lopulta tulistumaan. Vanhempi mies tarraa epäröivää nuorukaista niskavilloista ja alkaa vuodattaa.

"Jumalauta nulikka! Kaiken aiheuttamasi jälkeen, nytkö aiot lyyhistyä? Polttamasi tuvan raunioilla olit vielä puukottamassa minua selkään enkä Orlanthin nimeen tiedä, miksi veitseni ei ole jo uponnut mätiin sisuksiisi. Nyt menet ja laitat tekosi esille sen ainoan eteen, joka vielä suostuu sinut vastaan ottamaan!"

Hendstaval repii Broyania hiuksista kohti pyhäkön oviaukkoa ja yrittää työntää sisään. Tätä taistelua ei toivattavasti käydä lihasvoimin, sillä siinä kamppailussa Hendstaval ei ole enää vuosiin ollut etulyöntiasemassa.
This message was last edited by the player at 12:05, Mon 15 May 2023.

Hetki on salamannopea ja isku vatsaan tulee niin nopeasti, että Hendstaval ei ehdi reagoida. Seuraavassa hetkessä hän on maassa istualtaan. Kipu on kova, mutta ei niin kova, että sitä tarvitsisi muille näyttää.

Broyan seisoo temppelin oviaukossa käsi puserrettuna nyrkkiin voimaantuneen oloisena. "Älä, koske, minuun!" Nuorukainen ei kuitenkaan ole käymässä päälle, mutta on selvästi varuillaan tilanteessa.

Kangharl tarttuu Hendstavalia takinliepeistä. Jos kosketus oli aiemmin tuuli, on haamussa nyt enemmän voimaa ja Hendstaval tuntee vedon takissaan. "Pitääkö täällä kaikki tehdä itse?" hän kihisee Hendstavalille. Kangharl kääntyy kohti Broyania hampaitaan kirskutellen.

“Nyt loppuu se tuuppiminen, risuparta!”
Sekä Broyan että Hendstaval kääntyvät ihmeissään katsomaan kylään päin johtavalle tielle, jota pitkin saapuu kummallinen nelikko. Hendtaval tunnistaa jo kaukaa poikansa Jarstakin, joka kulkee jälkimmäisenä edessään kaksi muuta miestä joiden tatuoinnit merkkaavat nämä tormaktikyläläisiksi. Jarstakin edessä ja korstojen välissä kävelee muita päätä pienempi Jaronil, joka näyttää kolmikon rankoista otteista päätellen olevan paikalla kaikkea muuta kuin vapaaehtoisesti.

“Säästä ääntäsi pätkä, saat kohta lasketella valheitasi Humaktille. Minua miellyttää kovasti nähdä uskooko kuolon ja totuuden herra sievän pikku tarinasi Kangharlista niinkuin se älykääpiö Broddi ja hänen hännystelijänsä. Sinun on parempi uskoa että Kangharl ei olisi koskaan…”

Jarstakin leuka loksahtaa auki hänen huomatessaan mitä pyhätöllä tapahtuu. Broyan ja Hendstaval tuijottavat hetken takaisin yhtä äimistyneinä mutta sitten Hendstavalin leuka vääntyy tukalaan irvistykseen. Kangharlin kärsivällisyys näyttäisi loppuneen sillä hän ottaa Hendstavalin tiukkaan syleilyyn, näyttäen siltä kuin yrittäisi väenväkisin tunkea itseänsä tämän ruumiiseen.

Jaronil säpsähtää. “Kangharl, lopeta! Et sinä Hendstavalia halua, hän on rampa mies ja pääsee tuskin edes takaisin seisaalleen tuolla jalallaan. Ota minut, annan itseni auliisti!

Kangharl pysähtyy, harkitsee hetken ja sinkoaa sitten itsensä päin kylätiellä odottavaa nelikkoa kuin pyörretuuli. Lieneekö hänellekin hepotus päästä hetkeksi kauemmaksi Broyanin takana olevasta synkeästä pyhätöstä? Muu kolmikko säpsähtää kauemmaksi ja toinen tormaktilaisista säikähtää niin että kaatuu takamuksilleen maahan ja ryhtyy vimmatusti pyrkimään pystyyn, päästäen samalla paniikinsekaisen nyyhkäyksen. Vai kenestä se ääni tuli? Jaronil ei ole ihan varma. Kangharl näyttää viimeistä piirtoa myöten tarinoiden kostonhimoiselta kuolonhengeltä hänen läpinäkyvien käsiensä napatessa skaldin kuolettavaan syleilyyn. “Hyvä poika, tämä käy paremmin näin. Kuristamme yhdessä tuon saastaisen murhaajan ja valapaton!”

Jaronilin selkä kaareutuu taaksepäin Kangharlin haamun kadotessa hiljalleen hänen ruumiinsa sisään ja hänen sanansa tulevat vaivalloisesti yhteenpuristettujen hampaiden välistä. “Siinä sinä olet…väärässä…Kangharl. Sanoin että saat...tulla...mutta en että teen...tahtosi mukaan. Olen...tottunut olemaan...ratsastaja...mutta...osaan minäkin...hargh...vikuroida!” Jaronil ottaa askeleen Humaktin pyhätön edessä seisovaa Broyania kohti.
This message was last edited by the player at 06:55, Wed 17 May 2023.

Kangharlin kostonhimo on valtava ja viimein hänellä on kädet, joilla saada oikeutta. Jaronil yrittää vastustaa, mutta Kangharlin voima on yllättävän vahva. Yhtäkkiä Jaronilin kädessä on puukko. Jaronilin leuka kiristyy ja hampaat pureutuvat yhteen.

Broyan hätääntyy tästä kaikesta, ylimääräisistä ihmisistä. Hän kääntyy Hendstavalin puoleen: "Mitä täällä tapahtuu? Minun piti sovittaa syntini Humaktin kanssa! Tämä oli ansa! Olenko minä joku uhri kuolemanjumalalle?" Hän pyörittelee kaikkea tapahtunutta päässään. Stressi illan tapahtumista sumentaa nuorukaisen ajattelun. Hän vetää miekkansa esiin ja anoo silmillään Hendstavalilta anteeksiantoa siitä, mitä kohta tulee tapahtumaan.

Seuraavaksi Broyanin suusta alkaa pulppuamaan tummaa verta. Nuorukainen valahtaa maahan hengettömänä paljastaen ilkikurisesti hymyilevän Jaronilin veret käsissään. Puukkoa selkään mokomalle...

Seuraavaksi on Jaronilin vuoro lyhistyä maahan. Hengen kanssa painiminen on henkisesti raskasta ja viimein Kangharl päästää irti. Aiemmin riutuneen näköinen Kangharl näyttää jo kuin parhaina päivinään. "Sain oikeuteni, eikä minua täällä enää tarvita. Nähdään Orlanthin pidoissa, Hendstaval", tämän sanottuaan Kangharl kävelee rauhallisin mielin kuolemanjumalan temppelin ovesta kohti tuonelan matkaansa.

Hendstaval kääntyy kalpeana poikaansa ja muita Tormaktinkylän poikia päin.

"Näitte kaikki, mitä tapahtui. Broyan hyökkäsi kimppuuni ja hänet tapettiin itsepuolustukseksi. Jos asiasta kysytään, vastuu oli yksin minun. Sain selville hänen petoksensa, ja Humaktin alttarin luona hän yritti riistää henkeni."

"Ei niin että asialla olisi enää väliä. Broyan on kuollut, ja smaragdmiekkojen reaktion arvaa meistä jokainen. Selitykset tuskin tulevat auttamaan."

"Voinko luottaa tässä asiassa sinuun, Jarstak? Meidän yhteinen ystävämme Kangharl on lopultakin saanut oikeutta ja kulkenut Orlanthin salin ovista läpi. Ei ole tarpeen sotkea Jaronilia tähän enempää kuin on pakko."

Jaronil nousee kalpein ilmein seisomaan ottaen tukea alttarin miekansakarasta.

"Vai niin se siis oli. Kanhgharlin vaimon tappaja olikin Broyan..." Skaldi kokoaa hetken itseään ja kääntää katseensa Hendstavaliin. "Tekisitkö sinä sen? Ottaisit tämän veriteon kontollesi?" Hendstavalin nyökätessä Jaronil kokoaa itseään hetken ja ottaa kasvoilleen päättäväisen ilmeen. "Olen sinulle paljosta velkaa veljeni."

Jaronil kääntyy Jarstakin puoleen ja jatkaa. "Ja tehtäköön selväksi nyt kerralla että Kangharlin kosto oli oikeutettu. Kohtalo saattoi valita minut sen välikappaleeksi asiasta kummemmin minulta kysymättä, mutta minulla ei ole pahuutta tunnollani, olen jopa ylpeä siitä että minun käteni olivat ne jotka antoivat tuolle lasten ja naisten lahtarille ansionsa mukaan. Ainoa syy joka painaa sydäntäni on se, että joudun antamaan Hendstavalin ottaa tämän taakan kantaakseen, sillä vaikka olenkin kylän jäsen, olen muukalainen ja minut karkoitetaan varmasti takaisin Praxiin sinä päivänä kun totuus tulee ilmi. Ja muistakaa minun sanoneen että sinä päivänä kun näin käy lähden pystypäin kuin sankari, en selkä kyyryssä kuin kelmi. Aika ei kuitenkaan ole kypsä sille sillä en ole vielä sujut unieni kanssa, ja shamaanimme tietävät tämän. Sinua Jarstak ja kumppaneitasi neuvoisin iloitsemaan siitä että oikeus tapahtui ja vastastamaan houkutusta ottaa tilanteesta etua. Prax on kaukana mutta ei niin kovin kaukana kuitenkaan, ja Mustan Oriin klaanin nimi on varmasti kantautunut teidänkin korviinne".

Jarstak silmäilee tilannetta hetken. Hän hakee seurassaan olleilta kumppaneilta hiljaisen hyväksynnän seuraavalle toimelleen. "Kyllä, me näimme, että sinä, Hendstaval, tapoit tuon paskan. Ja kyllä, se oli itsepuolustusta, vaikka puukko jotenkin tuonne selkäpuolelle siinä hötäkässä näköjään kaartuikin."
Jarstak tulee oikein lähelle isäänsä. Harmikseen hän on juuri sen verran lyhyempi, että joutuu katsomaan ylöspäin puhuessaan läheltä. "Mutta, kun kylällemme valitaan seuraavaa vanhinta, oletan, että et lähde mukaan. Kangharl nimesi kuitenkin minut!" Niine hyvineen Jarstak seurueineen tekee lähtöä: "Hoitakaa te tämä sotku kuten parhaaksi näette, me tuemme teitä tarinassa."
Jarstak vaikuttaa tyytyväiseltä sopimukseen ja kykyihinsä pelata näitä aikuisten pelejä.
This message was last edited by the GM at 10:34, Fri 09 June 2023.

"...Broyan oli piilotellut tekoaan kaikkia nämä vuodet, ja Kolmhyor ilmeisesti jostain kierosta uskollisuudentunteesta jätti paljastamatta veljensä valhetta."

Hendstaval päättää kertomuksensa ja taittaa väliaikaisen käärinliinan virkaa toimittavan viitan takaisin elottoman Broyanin kasvojen päälle.

"Ei tätä kukaan halunnut. Kun Broyanille valkeni, että hänen salaisuutensa paljastui, kävi hän kimppuuni puukolla. Tässä sitä nyt sitten ollaan. Otan koko vastuun tapahtuneesta ja aion katsoa smaragdimiekkoja silmiin, kun uutinen tuodaan ilmi. Sinulla on klaaninpäällikkönä kuitenkin oikeus tietää aivan ensimmäisenä."

Broddi ja Hendstaval tuntevat toisensa vuosikymmenien ajalta ja ruumiin sisään raahannut mies luottaa nyt, että pitkä historia säästää hänet edes kaikkein pahimmalta.

Broddi painaa sormilla ohimoitaan. Edellispäivän juhlinta haittaa asian käsittelyä näin aamutuimaan. "Voi Eurmalin kassit, Hendstaval! Juuri kun saimme edes jonkinlaisesta rauhasta kiinni, tapahtuu tämä." Broddi raottaa liinaa ja kääntää ruumista. "En aio kysyä miksi olet puolustanut itseäsi puukolla selkään. Voi lunarin helvetti!"
Hän jatkaa itsekseen kiroamista. "He tulevat vaatimaan rangaistusta. Ja jos tämän olisi tehnyt kuka tahansa muu, olisi rinki varmasti valmis kunnon rangaistuksen löytämään, mikä lepyttäisi miekat. Mutta Lhankpentos on vanha, ja Tormaktinkylään tarvitaan vanhin. Olen kuullut, että kyläläiset pitävät sinusta. Meidän on pakko käydä asiasta oikeutta klaanien välillä. Uskon kyllä sanomasi Broyanista, mutta uskooko rakas naapurimme?"
Broddi puuskaisee ja hörppää pöydältä sarven pohjalle jääneen väljähtyneen viinin. Hän oli toivonut, että ensimmäinen konflikti uuden rauhan aikana ei olisi tullut ihan näin nopeasti.
"Mene nyt ja jätä ruumis siihen. Hoidamme asian klaanina. Suokoon Lhankor Mhy meille viisautta tämän ikävän tapaturman selvittämisessä."