Jaronil tiirailee karttaa tarkkaan ja nostaa kasvonsa kartasta huulillaan joviaali hymy, jonka kanssa hänen silmiensä tiivis katse ei tunnu ihan sopivan yhteen.

"Suuri kiitos päällikkö. Tämähän on mitä oivallisinta laidunmaata ja vieläpä joen varressa. Onhan se toki vähän kaukana ja entisestä omistajastakin kerrotaan että viljan saaminen näiltä tulvamailta oli joskus työn ja tuskan takana. Mutta mitäpä tällainen arojen kasvatti viljasta ymmärtää, karjastahan se elanto saadaan."

"Pyydänkin arvon päälliköltä vielä muutamaa nautaa lauman aluksi, taikka tammaa tai paria Purijalle astuttavaksi. Ja voin taata että se lahja tulee takaisin korkojen kera. Tiluksilleni näyttäisi olevan matkaa *kröhm* jonkin verran, mutta luulenpa että kaikki kylän hevoset tulevat vielä taittamaan sen paljon nykyistä joutuisammin sitten kun Purija on päässyt tuomaan täkäläiseen hevoskantaan vähän vipinää."

Broddi ei sarkasmia huomaa, jos sellainen skaldin puheessa oli. "Eiköhän sinulle muutama lehmä alkuun saada. Jarlkol Valkoviiksi sarostipeistä varmasti auttaa mielellään." Hän miettii hetken. "Niitä astuttavia tammoja voisi löytyä Hendstavalilta."
Broddi alkaa hätistelemään Jaronilia ulos. "Hyvä, kun tämäkin asia nyt etenee. Muuten, olisitko valmis kertomaan tarinoita klaanimme viimeaikaisista tapahtumista kuningatar Ivarthalle, kuningas Petradille, sekä tietysti Goridus Silverukselle?" Kaikki nimet Broddi mainitsee suurella innolla.

Jaronil nyökkää kiitokseksi. "Vai oikein heimon silmäätekeville. Heimon uutena taanina teen näin ilomielin. Kertokaa vaan kun he saapuvat niin kerron heimon kunniasta sellaisella paatoksella että tulan ulkona väijyvät karjavarkaatkin liikuttuvat!"

Jaronil poistuu ja suuntaa kohti kylän hevoshakaa jossa Hendstavalin voisi olettaa notkuvan.

Jaronil yhyttää Hendstavalin hevosaitausten luota ja menee suoraan asiaan Broddin tarjouksen suhteen. Hän selittää lyhyesti paikan sijainnin ja omat mietteensä.

"... joten kun Broddi sitten pitää lupauksensa niin tulos on tämä. Onhan se sentään taanimaata mutta en oikein tiedä... Meillä Praxissa ei juuri peltoja viljellä ja Wendla leikkii ilmeisesti viljavimmilla mailla vielä tälläkin hetkellä. Ja se talo! En käsitä miten kukaan voi päästää kokonaisen puurakennuksen niin huonoon kuntoon! Sehän on sama kuin teurastaisi katraallisen hevosia ja jättäisi ne haaskalintujen armoille sanomatta edes sanan puolikasta sielujen saatiksi. Sano sinä mitä olet mieltä koko jutusta.

Hendstaval räjähtää nauramaan Jaronilin lopetettua ja halaa uutta sukulaismiestään.

"Tervetuloa klaaniin Jaronil! Päälliköstämme voi olla montaa mieltä mutta hyviä kompromisseja hän osaa leipoa. Broddin päätösten jälkeen jokainen tuntee olonsa yhtä huijatuksi. Punanautahan ei tunnetusti koskaan tappele tai tee sopimuksia reilusti."

"Katso asian valoista puolta. Jos Broddi olisi antanut sinulle parhaat maansa, saisit kateelliset heti kimppuusi eikä se nalkutus loppuisi sukupolveen. Kalatar oli omituinen heppu ja saattaa jopa olla että hän osasi sinulle Praxista tuttuja konsteja paikallisten henkien kaitsemiseen. Juttuja kun kiersi, tiedäthän. Luulen, että parhaiten pääset alkuun jos kartoitat mitä kaikkea sillä maapläntillä mahdollisesti asustelee. Autan toki mielelläni, vaikka ymmärrykseni näistä asioista on aika vähäinen."

Jaronil nyökkää mietteliäänä. "Niin, olet oikeassa. Parasta polttaa jonakin iltana vähän kituruohoa nuotiossa ja katsoa mitä valon piiriin astelee." Skaldi hymyilee katkerasti. "Olet kyllä oikeassa Broddista, siinä on todellinen hankalien tilanteiden mies. Jos hän olisi antanut minulle vähän houkuttelevamman palan maata voisin mennä Onelsinin vanhempien luo rinta rottingilla, mutta nyt..."

"Hmm, no ainakin olen saamassa Jarkorlilta lehmiä, hän taisi olla minulle pari nautaa velkaa. Uskon voivani luottaa siihen että sinä ja Hendrillo kerrotte minusta hyvää Onelsinin vanhemmille, mutta täytyy minunkin kantaa korteni kekoon. Luuletko karjalauman alku ja kehnommanpuoleiset taanimaat riittävät heille vakuudeksi tyttärensä tulevaisuudesta? Ja..." Jaronilin silmät kapenevat viiruiksi "...oletko kuullut mitään huhuja kilpakosijoista?"
This message was last edited by the player at 08:32, Mon 30 May 2022.

Hendstaval hymyilee vähän haikeasti kun Onelsin vanhempineen mainitaan.

"Jos veljeäni yhtään tunsin niin hän kyllä hymyilee Orlanthin salista teille. Rohkea ja sanavalmis ratsumies olisi varmasti mieluisampi vävy kuin joku laskelmoiva auranpuskija."

"Serestar sen sijaan on lähinnä vältellyt minua Stravulin kuoleman jälkeen. Sanani tuskin liikuttaisi häntä tässä asiassa. Ymmärtäähän sen toisaalta, hän on kituuttanut vuosia leskenä pitääkseen lapsensa leivän syrjässä kiinni. Tekeillä on ilmeisesti naimakauppoja osana rauhanprosessia, jotta myös Onelsin saataisiin pois Serestarin ruokavahvuudesta."

Sitten Hendstaval nojaa lähemmäs ja supattaa kuin joku muukin olisi muka kuulolla:

"En nyt lähde neuvomaan sinua naisasioissa, Ernalda tietää miten hyvin olen ne itse hoitanut. Näin hevosmiesten kesken kuitenkin: kuulin juttua että Goridus Silverus on joskus tukenut rauhanhierontaa antamalla häälahjoja vihaa pitävien klaanien välisille aviopareille. Omaa omaisuutta Onelsinilla on tuskin tuoda kantturan kantturaa. Olet itsekin nähnyt millaisessa tönössä perhe asuu. Smaragdimiekat eivät kaikki tosiaan pidä lunareista joten Silveruksen avokätisyys saattaa joko helpottaa tai hankaloittaa riiuutasi."
This message was last edited by the player at 08:07, Wed 01 June 2022.

Jaronilin kulmakarvat pomppaavat. "Vai että on lunareilla tässä soppansa pelissä! Sitten asiassa tulee edetä varovasti mutta aikaa hukkaamatta. Tule mukaani Jarkorlin luokse niitä nautoja hakemaan, mennään sieltä suoraan sitten Serestarin puheille. Taitaa parasta pyytää Hendrillo mukaamme - jos Serestar ei usko sinua niin ehkä Hendrilloa sitten. Ja sitä paitsi, no, haluaisin teidän molemmat tuekseni. Mennään!"

Jonkun verran myöhemmin Tormaktinkylässä Jaronil ja Hendstaval selittävät Hendrillolle tilanteen kiemuroita. Mies on juuri palannut pienen klaanin kauppaseurueen mukana tehdyltä ostosmatkalta Joninlinnasta - häävalmisteluja varten Tormaktinkylä on joutunut haalimaan paljon sellaista, mitä normaali arki ei nää, ja onpa Hendrillokin päässyt täydentämään kohl-varastonsa sekä hankkimaan häälahjaksi nuorikolle amforan oikeaa ezeliläistä.

Selitettyään omat asiansa tohkeissaan jo toistamiseen Hendrillolle Jaronil havahtuu vihdoin siihen, ettei keihääseensä nojaileva Hendrillo tunnu edes yrittävän kuunnella, vaan huokailee apeana. Silmissäkin on hiukan kuumeinen katse. Sairaushengenkö hän kaupungista toi tuliaiseksi?

Jaronil korottaa jälleen kulmiaan. "Hendrillo, kuomaseni, oletko kunnossa? Näytät aivan puolikuntoiselta. Ovatko kaupunkilaisten vitsaukset iskeneet sinuun? Enkös minä arvannut!" Jaronilin äänestä pilkahtaa ärtymys. Arojen miehillä on vähän hyvää sanottavaa kaupungista ja niiden tarjoamuksista.

Tulkiten Hendrillon yllätyksen joksikin muuksi skaldi jatkaa. "Ajattelimme tehdä Hendstavalin kanssa henkimanauksen uusilla tiluksillani, sillähän me pääsisimme samalla tuon sinun vihulaisesi jäljille. Mutta jos olet sairaana niin sinun on parempi pysyä aloillasi. Voimme käyttää vaikka lähistön kukkulaa".
This message was last edited by the player at 13:04, Wed 08 June 2022.

Henkimanauksien maininta riuhtaisee Hendrillon irti horteestaan ja hän vilkaisee terävästi Jaronilia:
"Kyllä minut on jo valmiiksi riivattu ihan riittävälti ilman uusienkin kiusanhenkien esiin manaamista kiitos vain. Mutta siinä olet oikeassa että kaupungissa minuun iski vitsaus jota on vaikea karistaa."

Katkonaisesti Hendrillo tekee tiliä Joninlinnan edesottamuksistaan, ja siitä miten hän oli, markkinan tarjonnan kauttaaltaan katsastettuaan, päättänyt hakea neuvoa sarvellisesta viiniä Mustassa Kissassa.

"...ja sitten sinne purjehti se ilmestys, kuin liekki joka valaisi koko kapakan hämärän! Hiukset kuin juuri sepän ahjosta nostamaa hehkuvaa pronssia, iho kiillotettua Pennelin marmoria! Pieni käärmeen muotoinen arpi vasemmassa poskipäässä oli minusta hyvä enne, ja aluksi me tultiinkin oikein hyvin juttuun..." selvittää Hendrillo ääni vähän väristen.

"Päätin sitten, tehdäkseni selväksi ettei tälläisiä seuralaisia ihan joka juottolasta ole löydettävissä, kertoa etten ole mikä tahansa karavaanin vartija vaan Vaarasaaren kaksintaistelun voittaja! Eikös se ole tapana täälläpäin, mitä, rummuttaa omaa kilpeään? No, ei se häneen purrut. Hyvä ettei purrut minua. Sylkäisi maahan väliimme ja purjehti tiehensä, enkä edes nimeä ehtinyt kysyä. Oman nimeni hän tuntui tietävän, sikäli jos se on idiootti huoranpenikka."

Jaronil ja Hendstaval ovat kuunnelleet selostusta hyväntahtoisen ivallisesti virnuillen, mutta tarinan edetessä jälkemmän hymy hyytyy palasten alkaessa loksahdella.
This message was last edited by the player at 13:01, Fri 10 June 2022.

Hyväntuulisen alun jälkeen Hendstaval sihisee kiukusta, kun vanhat viholliset ovat jälleen loukanneet hänen sukulaisiaan.

"Ygrit. Olisivat Valindin tuulet saaneet viedä sen perkeleen jo imeväisenä. Siitä perheestä ei ole siinnyt kuin myrkkykäärmeitä ja sisiliskoja. Vanhempia kävisi sääliksi elleivät itsekin olisi olleet valehtelevia juoppoja. Lyön vetoa, että Rostakus laittoi siskonsa asialle ja sopivan hetken koittaessa työntämään veitsen kylkiluittesi väliin, mutta Ygritin kuuluisa tuittupäisyys vei voiton."

Manailu loppuu kun seinään kun Hendstaval tajuaa, ettei hänen eläytymisensä tarinaan tarkoita sitä, että se olisi tapahtunut reaaliajassa. Joninlinnasta on jo palattu ja Hendrillo puhuu vieläkin kuin tyttö olisi Ernaldan salista laskeutunut!

"Et kai sinä rakas veljenpoikani tosissasi haikaile sen pahatapaisen riidanhaastajan perään? Muistuttaisin, että kyseessä on tosiaan Rostakuksen pikkusisko. Siis sen Rostakuksen, jonka varrastamisesta juuri menit kerskailemaan. Juurikaan hankalampaa heilaa et löytäisi ellet lähde peikkomaille morsianta etsimään."

Hendstaval on valitettavasti nähnyt yleisönsä harhautuneen katseen joskus aikaisemminkin nuorten miesten silmissä. Hendrillo on lakannut kuuntelemassa viimeistään puolivälissä.

Ygritin perheyhteyksien avaaminen ei kyllä kohenna Hendrillon mielialaa ja hän kuuntelee Hendstavalin soimauksia umpimielisenä.
Hetken leukaperiä kiristeltyään huokaa hän lopulta.
"Setä hyvä, ei ole kaunista puhua naisista tuohon sävyyn, vaikka kuvauksestasi kohteen taitaa tunnistaakin. Ja minkäpä sitä perheelleen kukaan voi, mitä. No. Tämähän tekee asioista oikein selkeitä. Minun täytyy nyt vaan päästä isoveljen kanssa vähän lämpimämpiin väleihin noin alkajaisiksi. Ja totta puhuen, ne ovatkin kohenemaan päin! Viimeksi kun kohtasimme niin kumpikaan ei poistunut verta vuotaen, ja kylkenikin alkavat jo pikkuhiljaa kestää yskimisen. Eiköhän asia vielä järjesty! Mutta teillä oli jotain huolena Jaronilin maiden suhteen?"

Jaronil on tarkkaillut tilannetta yhä enemmän huolestuneena ja yskäisee. "Niin, ne maat. Kyllä, olin ajatellut että voisimme tehdä illalla nuotion uusille mailleni ja antaa viidennen tuulen puhaltaa niin kuin silloin taannoin ladossa, mutta luulenpa että vaikka yhyttäisimme siellä yhtä ja toista, emme tule saamaan kiinni sitä riivahenkeä joka sinua kalvaa. Orlanthin pallit, Hendrillo, olisit mennyt ihastumaan vaikka hiekkapiruun tai aavikkorottaan niin asia olisi yksinkertaisempi. "

Jaronil sanoo tämän sarkastisen toteavasti mutta huokaa sitten nähdessään Hendrillon synnkenevän ilmeen. "Älähän nyt, turhaan sinä minulle luimistelet, kyllä minäkin tiedän että ori menee sinne minne lieka vie ja omanikin hiertää juuri nyt niin vietävästi. Haluaisin pyytää sinua mukaan Onelsinin majalle taivuttelemaan hänen äitiään antamaan tyttärensä lyhytkasvuiselle muukalaiselle jolla on vikkelä kieli ja tulvivat maat. Tehdään se ja mennään sitten hukuttamaan ilomme tai surumme jonnekin missä on tiukkaa viinaa ja kauniita tyttäriä. Aamulla takaan että olemme joko saaneet Hendstavalin kanssa käännettyä sydämesi johonkin maanläheisempään suuntaan, tai sitten meillä on suunnitelma jonka avulla saamme Rostakuksen ja Ygritin syleilemään sinua kyyneleet silmissä. Luulen kyllä että kumpikin lopputulos tulee vaatimaan yltiömaiset määrät olutta. Mitäs sanot? Henkiä ehtii manaamaan myöhemminkin."

Stravulin talolla tapahtuu taas. Pihalla ruohoa rouskuttaa ylimääräisiä hevosia. Hendstaval tunnistaa yhden heti Jarstakin ratsuksi. Talon sisältä kuuluu huutoa ja kolahduksia.

"Ei! Minä en lähde miksikään vaihtomorsiameksi sinne kyynpesään", Onelsin huutaa vierailemaan tulleelle kolmikolle. Delegaatiota kärjessä on, hieman yllättäen, Jarstak Harjasparta, joka juuri väistää häntä päin heitetyn puulautasen. Hieman taaempana näytöstä seuraa Salissa Kolmastivihitty, klaanin ringin jäsen, joka on ollut kiinteästi mukana Griseldan vetämässä rauhankudonnassa. Pitipä tämäkin päivä nähdä, että Salissa on mukana hieromassa rauhaa smaragdimiekkojen kanssa. Saati, että Jarstak naittaa serkkuaan kyseiseen klaaniin. Kolmas seurueen jäsen on yksi Salissan yhdeksästä pojasta, komea nuorukainen.

"Serkku hyvä, se on sinun velvollisuutesi. Rauhan takia. Farnan teki jo oman osansa", Jarstakia on selvästi ohjeistettu ottamaan jonkinlaista isällistä roolia ja hänen puheensa rauhan puolesta kuulostaa vähintäänkin irvokkaalta. Hän onnistuu roolissaan vaivoin. Tuntuu ihmeelliseltä, että osa kyläläisistä tosissaan ajaa häntä kylänvanhimmaksi. Mirani yrittää kadota jonnekin nurkkaan, eikä Serestaristakaan ole tyttärensä puolestapuhujaksi.

"Riittini on tällä viikolla ja saattepa nähdä. Vinga minut ottakoon, niin ei tarvitse naida ketään!" Onelsin on taas värjännyt hiuksensa helakan punaisiksi ja tehnyt viikkoja erilaisia loitsuja ja taikoja, joilla Vinga kuulisi hänet. Jarstak turhautuu: "Vaikka sinä hiuksiasi värjäätkin ei se sinusta Vingaa tee. Sinä tulet vielä alistumaan kohtaloosi niin kuin muutkin naiset!" Samassa puinen kulho osuu Jarstaki kipeästi polveen ja hän parkaisee. Miehisen parran takana on kuitenkin vielä teini-ikäinen poika, joka nyt kipakoituu silminnähden. "Nyt sinä ämmä saat löylytyksen..."

"Anna olla Jarstak." Jaronil änkeää joukon etunenässä sisään pirttiin Salissan ja tämän pojan välistä ja asettuu kaksikon väliin puhuen tyynen rauhallisella äänellä. "Sinun jos kenen pitäisi tietää että Punanaudan nuoret miehet ja naiset ovat omapäisiä kuin sonnit. Selkäsaunalla uhkailu ei estänyt Farnania "tekemästä osaansa" eikä se taatusti käännä myöskään Onelsinin päätä tässä asiassa. Asianne on kuultu ja tästä hävityksestä päätellen vastauskin on selkeä." Jaronil luo terävän katseen Salissaan "... vai onko Naisten rengas valmis sallimaan sen että kylän omat tyttäret pakotetaan vitsalla vihille ja nyrkillä naimisiin?"
This message was last edited by the player at 14:38, Sat 18 June 2022.

"Tekemästä osaansa, Farnan?" tyrskähtää Hendrillo takaa. "Jos hän olisi ollut vähemmän hanakka tekemästä 'osaansa', olisi meillä paljon vähemmän puitavaa. Mutta Jarstak. Nyt nätisti Onelisinin edessä. Minä olen Maan puolustaja, ja viimeksi hoidin sitä hommaa Rostakusta vastaan. Joten ota vastaasi minut ennen Onelisinia, mitä?"

Hendstavalin naamalle iskee kirkas puna, kun Jarstak on kohottamassa nyrkkiään jopa nuorta serkkuaan vastaan. Jarstakin väkivaltaisia taipumuksia ja niistä seuranneita mustelmia yritettiin vuosia piilotella, ja runsaasti kolhuja saaneen kasvattajan häpeäreaktio on nähtävästi vieläkin herkässä.

"Nuoret nuoret, perheen sisällä asiat eivät ratkea väkivallalla. Sinun nyt ainakin luulisi tietävän paremmin, Hendrillo. Asiahan on nyt niin, että Vinga ja Ernalda valitsevat omansa meidän mielipiteistämme riippumatta. Naimisiinmenosta on turha oikeastaan edes keskustella, ennen kuin on selvää kenen äänen Onelsin kuulee riiteissään. Olet Jarstak aiheuttanut ihan tarpeeksi ison sotkun täällä. Mitäpä jos siirrymme Serastalin kanssa muualle selvittämään, olisiko sinulle morsianehdokkaita Smaragdimiekkojen joukosta?"

Jarstak peruuttaa huomatessaan isänsä ja muiden väliintulon. Hän tuntuu muistuttavan itselleen, että ei tullut tänne tappelemaan. Jarstak käy kuitenkin selvästi kierroksilla. Hän alkaa läksyttää väliin tulleita. Ensin hän osoittaa Jaronilia: "Sinulla tässä ei ole puhtaat jauhot pussissa! Täällä päin naiset naivat naapuriklaaniin ja kun tässä nyt jotain rauhaa kudotaan, on kaikkien tehtävä osansa." Seuraavaksi osansa saa Hendrillo: "Ja sinut minä hoitelen kyllä tarvittaessa kehässä. En tiedä miten onnistuit pärjäämään Rostakusta vastaan, vaikka taistelit kuin nainen." Salissa luo merkitsevän katseen Hendrilloon.

Jarstak ei anna aikaa vastauksille. Kolmanneksi hän osoitta isäänsä: "Ja sinä...", mutta Jarstak ei saa sanaa suustaan ja vastaus tarttuu kurkkuun.

Salissa laskee kädet hänen olkapäilleen vetäen pojan syrjemmälle ja lausuu seurueelle katsoen erityisesti Jaronilia silmiin: "Kyllä taanin pitäisi ymmärtää mitä rauhan eteen pitää tehdä. Jokainen kylä kantakoon kortensa kekoon. Jarstak tässä oli ehkä hieman tahditon puheissaan." Ja niin hän vetää tuon miehenalun mukanaan ulos toivottaen rauhallisempaa päivän jatkoa.

Onelsin puuskahtaa ja siirtyy siivoamaan aiheuttamiaan jälkiä hurjana. Tuntuu, että hän on kaikille tilanteessa olleille miehille yhtä vihainen.

Myöhemmin illalla Onelsin kohtaa Jaronilin tallilla. Hän tervehtii Purijaa taputtamalla tätä turvan päälle. Purija, jälleen kerran Jaronilin ihmetykseksi, jättää puraisemasta neidon kättä.
Onelsin on jo rauhoittunut päivän tapahtumista. "Kerro taas niistä aromaistasi. Siellä ei varmaankaan pakoteta naisia viereisiin klaaneihin vaimoiksi, vai mitä?" Onelsin haaveilee haikeana. Häntä selvästi jännittää aikuiseksi tuleminen. Onelsin miettii hetken ja tokaiseen ilmassa leijuvan kysymyksen ulos: "Jos Ernalda kutsuu minua, lähdetäänkö yhdessä sinne aromaillesi? Sinullahan on siellä... jotain, eikö? Minä en halua jäädä miksikään rauhanvaimoksi tänne."

Jaronil istahtaa olkipaalille ja tekee Onelsinille tilaa vieressään. Purija hirnahtaa hermostuneesti, epäilemättä aistien isäntänsä pamppailevan sydämen ja hikoilevat kämmenet.

"Mikään ei tekisi minua onnellisemmaksi. Ostaisimme sinulle riuskan tamman ja ratsastaisimme pohjoiseen. Kasvataisimme karjaa ja isoäidit voisivat opettaa sinulle kaiken mitä sinun tarvitsee tietää arojen elämästä. Olen varma että oppisit tekemään erinomaista kumisia.

Hän katselee hetken aikaa hiljaa tallin seinää ja huokaa. "Olisipa asia niin yksinkertainen. Mutta minulla on syy jonka takia olen täällä kostean tuulen mailla laulamassa vieraita lauluja vieraan päällikön pöydässä. Orlanth lähetti minulle unen näiltä mailta ja tahtoi minut tänne. Olen Tuulten päällikölle ikuisesti kiitollinen sillä hän lähetti samalla minut sinun luoksesi, mutta pelkäänpä että hän vaatii minulta vielä jotakin. " Jaronil ottaa Onelsinin käden omaansa ja katsoo tätä silmiin. "En voi lähteä vielä, kenties en koskaan, ja se on kamala kohtalo arojen miehelle. Mutta jos sinä olet kanssani, olen aina sydämessäni vapaa. En minä välitä ottaako sinut omakseen Ernalda vai Vinga vai itse Järisyttäjä, kunhan vain olet minun".

Onelsin ei halua kuuulla enempää. Hän ottaa Jaronilia molemmista käsistä tiukasti kiinni ja katsoo tätä silmiin. "Siinä tapauksessa, minun pitää olla Vinga!"

..."ja niin hän sitten sanoi. Päätin olla inttämättä vastaan, hän oli niin varma asiastaan".

Jaronil huokaa ja ottaa siemauksen olutta. On myöhä ilta ja päällikön salissa on hiljaista, lukuunottamatta Jaronilia, Hendstavalia ja Hendrilloa sekä heitä palvelemaan joutunutta Broddin serkkutyttöä jonka kehonkieli kertoo siitä että kolmikon olisi korkea aika oikaista itsensä penkille nukkumaan ja lopettaa oluella läträäminen.

"Orlanthin parta sentään. En tiedä ovatko Jarstak ja kumppanit kiusanneet hänet tuohon vai onko tämä hänen oma tuumansa, mutta tämä on kyllä saanut hevoseni hämilleen. Kyllähän minä sanoin että hänet otan vaikka hän Vingalle menisi, mutta en minä nyt tarkoittanut että olisin siitä varsinaisesti mielissäni. Pelkkä ajatuskin hänestä ryöstöretkellä, kalistamassa miekkoja jonkun Rostakuksen kaltaisen kanssa..." Jaronil pudistaa päätään ja koittaa ottaa kulauksen mutta toteaa apeana tuoppinsa olevan tyhjä.
This message was last edited by the player at 18:57, Thu 28 July 2022.

Hendstaval on kuunnellut nyökytellen ja mietteliäänä Jaronilin tuntoja.

"Jospa olisit vain tuntenut Stravulin, ystävä hyvä. Onelsin on selvästi isänsä tytär. Epäilen, ettei Jarstakin suunsoitolla ole ollut osuutta asiaan, vaan että kohtalo itse on punomassa tytölle tarinaa, joka isältä jäi kesken."

"Mikäli Vinga tosiaan ottaa omansa, minä kyllä opetan Onelsinin ratsastamaan ja tappelemaan. Hevoskonstejani en Jarstakille koskaan opettanut sen jälkeen kun hän oli hakannut ratsuaan suutuspäissään kepillä. Onelsin voisi sen sijaan laittaa ne käyttöön niittäessään kunniaa klaanilleen."

Jaronil nostaa tuoppinsa ilmaan ja kääntää sen alassuin täytön merkiksi ja nojautuu sitten eteenpäin.

"Älä ymmärrä minua väärin Hendstaval, tiedän että sukusi on mahtavaa ja väkevätuulista eivätkä meidän arojen naisetkaan mitään hentoja mesikukkasia ole. Mutta on yksi asia voittaa vaikeuksia jotka tulevat vastaan ja kokonaan toinen asia etsiä niitä käsiinsä ehdoin tahdoin. Pelkään että jos Onelsin menee Vingalle, hänen ottaa asiakseen näyttää olevansa parempi soturi kuin Jarstak ja todistaa itsensä kaikille niille jotka halusivat naittaa hänet pois. Sellaisia sankarittaria on tarinat täynnä, ja ne ovat lähes kaikki tragedioita. Minä haluaisin tarinallemme onnellisemman lopun, vaikka se tarkoittaisi sitä että Onelsin joutuisi tässä asiassa pettymään."