Viikon toinen päivä sarastaa kauniina. Eilinen oluenjuonti venähti seuraavan päivän puolelle ja päälliköntalolle saapuu itse Griselda Harmaahapsi. Hän astuu tupaan Broddin kanssa. Samalla aamupalaksi tuodaan marjoja ja ohrapuuroa. Kyökkivuorossa on ollut tuo samainen serkkutyttö eiliseltä illalta.
Kypsään ikään ehtinyt Griselda on kaunis ja pitkä. Äitimäinen olemus paistaa hänen katseestaan läpi. "Nuori Hendstaval", Griselda on käyttänyt tuota nimitystä aina, "Huomenta teille kaikille. Olen saanut tietooni, että olet selvitellyt Kolmhyorin ja Kangharlin tilannetta. Se ei tee hyvää rauhantyölle. Asia on kaksintaistelun myötä selvitetty ja jopa Lhankpentos on valmis antamaan asian olla." Broddi nyökyttelee taustalla.

Hendstaval unohtaa jomottavan päänsärkynsä hetkeksi, kun hänen vanhan ystävänsä muistosta puhutaan.

"Puhutteko Kolmhyorin ja Kanhgarlin tilanteesta, jonka tuloksena Kangharl kuoli soturin kuoleman? Näkeehän sen Yinkinin sokea isoäitikin, että jotain siinä tarinassa jäi kertomatta. Kangharl pelasti nahkani liian monta kertaa vuosien varrella, että antaisin hänen kuolla tietämättä koskaan totuutta vaimonsa tappajasta."

"Älkää tosin rauhanteosta huoliko, ei minulla ole aikomuksia nostaa asiasta suurempaa meteliä. Pelkään vain sitä yötä, kun Kangharlin haamu palaa tulallemme kyselemään totuuden perään emmekä ole eväämme lotkauttaneet asian selvittämiseksi. Tämä asia saa jäädä minun ja Kangharlin väliseksi."

"Olettaen siis, ettei asioiden todellinen laita ole jo varsin hyvin klaaniringin tiedossa."
This message was last edited by the player at 07:04, Thu 11 Aug 2022.

Broddi ja Griselda vaihtavat merkitsevästi katseita. Edesmenneiden haamut eivät ole koskaan hyvä asia. Varsinkaan vihaiset sellaiset.
Griselda väistää kysymyksen: "Klaanin ringin tärkein tavoite on nyt rauha. Luotan sanaasi, että tämä seikka ei nouse yleiseksi puheenaiheeksi. Saat varmaankin tämän selväksi myös Darnalle."

Hendrillon valmistellessa lähtöä päälliköntalon edessä hän saa tunteen siitä, että joku tarkkailee häntä. Mitään ei kuitenkaan näy ja Hendrillon ohittaa tunteen olankohatuksella. Äkkiä hänen selkäänsä kuitenkin iskeytyy paino. Paino, joka jää roikkumaan häneen olkapäiltä ja kietoo jalkansa Hendrillon ympäri. Samassa tuo selkään ilmestynyt olio painaa pehmeät kätensä Hendrillon silmien eteen ottaen pään haltuunsa. "Arvaa kuka!"

Hieman myöhemmin Tormaktinkylässä Jaronil ja Hendstaval saapuvat Stravulin talolle. Hendrilloa ei näy täälläkään. Miestä oli odotettu jonkin aikaa linnakkeella, mutta paluumatkalle kylään oli lopulta lähdetty ilman häntä. Vapaa mies on tietysti vapaa menemään, mutta ei ole Hendrillon tapaista hävitä noin vain sanomatta mitään.

Stravulin talolla on kuitenkin taas säpinää. Ulkona pitää jonkinlaista vahtia Jarstak, joka tervehtii tulijoita asiallisesti. Seuranaan hänellä on Salissan komea poika edelliseltä päivältä. He eivät ole kovin mielissään nähdessään Jaronilin ja Hendstavalin saapuvan, mutta eivät sen enempää reagoi.

Sisällä talossa häärää naisia. Johdossa on tietysti Salissa, joka komentelee Onelsinin äitiä Serestaria ja paria muuta kylän naista valmisteluissa. "Huomenna se tapahtuu, Onelsin. Sinusta tulee nainen ja Ernalda!" Salissa vaahtoaa innoissaan. Tupaan on viritetty kylpyvesiä, kukkia ja muuta asiaan liittyvää rekvisiittaa.

Onelsin on silminnähden ahdistunut kaikesta tästä ja rientääkin heti Jaronilin luo näiden saapuessa sisään. Vanhemmat naiset toimittavat jotain muuta ja Onelsin pääsee kuiskaamaan sanottavansa Jaronilille: "He tulivat eilen illalla ja päättivät varmistaa, että kaikki menee heidän suunnitelmansa mukaan huomenna. Jarstak tuli pitämään vahtia. Onneksi se turjake sentään älysi jäädä ulos.", Onelsin luo anteeksipyytävän katseen Hendstavaliin tämän pojan nimittelystä. "Minä en halua tätä. Auttakaa minua. Kuulin, että pappi Ashart on tullut kylälle. Hän piilottelee Lhankpentoksen tuvassa. Ehdimme tehdä vielä jotain."

Samassa Salissa huomaa tulijat. "Miehet! Ulos! Tämä on nyt Ernaldan pyhää aluetta." Hän kiilaa Onelsinin tomerasti sivummalle ja hätistää Jaronilin ja Hendstavalin tuvan ovesta ulos. Oven paiskautuessa kiinni pelmahtavat pölyhiukkaset hohkaavat vihreinä.

Hendstaval noituu mutisten, kun kaksikko poistuu Stravulin tuvalta. Kun etäisyyttä on tarpeeksi, ettei Jarstak pääse enää kuulemaan juonittelua, kääntyy hän Jaronilin puoleen.

"Salissa on pelannut tämän hyvin. Jos me miehet menemme häpäisemään Ernaldan riittejä, joudumme sellaisiin ongelmiin että sinun naimahuolesi jäävät siinä seurassa vähäisiksi. En ole toisaalta aikeissakaan luovuttaa Onelsinin suhteen. Viimeinen mitä tyttö ansaitsee on loppuelämä vanhojen akkojen vitsojen ja hellan välissä."

"Tarvitsemme liittolaisen, jolla on lupa mennä Ernaldan tupaan. Jos et ole onnistunut puhumaan puolellesi jotakuta klaanin naisista, ehdotan että järjestämme Onelsinille nelikavioisen kyydin Ashartin audienssille."

Normaalisti tyyni Jaronil näyttää siltä kuin hänen sisällään kiehuisi.
"Taidatpa olla kuomaseni oikeassa. Sinä tiedät että minulla on varaukseni Onelsinin menemisestä Vingalle, mutta näit itsekin millaisella joukolla Salissa ja kumppanit olivat asiaa valmistelemassa. Kaikki kunnia pojallesi, mutta mistä lähtien Jarstakia on naisten asiat kiinnostaneet? Keneltä hän muka tuota taloa vartioi?! Luulenpa että Onelsin tullaan köyttämään Smaragdmiekkoja kohti kulkevan hevosen selkään sillä hetkellä kun Ernaldan seppele koskettaa hänen päätään. Näen nyt että hänestä on tuleva vinga ennemmin tai myöhemmin, Orlanth varjelkoon ettei humaktikin, joten on kai parempi että se tapahtuu ennen kuin hän tappaa vihoissaan tulevan smaragdimiekkalaisen aviomiehensä." Puhuessaan Jaronil tekee epähuomiossa praxilaisen kaaokselta suojaavan merkin.

"Joten olkoon. Viemme hänet Ashartille. Luulenpa että suurin liittolaisemme löytyy talon sisältä, en usko että Serestarkaan nauttii Salissan päsmäröinnistä ja suunnitelmista. Meidän tarvitsee vain saada hänet ulos ja muista erilleen hetkeksi."
This message was last edited by the player at 08:10, Wed 21 Sept 2022.

Tuumasta toimeen. Jaronil suuntaa kohti Jarkorl Valkoviiksen luokse aikeenaan pyytää tältä itselleen Broddin lupaamat naudat. Taka-ajatuksena on myös löytää nautojen joukosta sairas tapaus, jonka varjolla Jaronil voisi kutsua Serestarin paikalle ja puhua tälle kahden kesken.

Reissu ei suju hyvin. Jarkorl ei ole kuullut Broddin lupauksesta joten Jaronil pannaan odottamaan hyvän aikaa eteisessä talon pojan ratsastaessa päällikön luokse varmistamaan asiaa. Skaldin pyynnöt päästä tarkastamaan laumaa pojan ollessa poissa saavat osakseen vihamielisiä mulkaisuja ja epämääräisiä verukkeita. Pojan palatessa talolle uutisten kanssa Jaronilin takamus on jo aikaa sitten ehtinyt puutua eteisen kovalla penkillä istumisesta, mutta uutiset johtavatkin uuteen odotukseen isäntäväen puidessa hyvän aikaa keskenään sitä, mitkä Broddin naudoista ja sonneista lyhyelle muukalaiselle raaskii luovuttaa ja voisiko kyseessä sittenkin olla jokin erehdys. Lopulta Jarkorl tulee ilmoittamaan Jaronilille kuivaan sävyyn että tämä tulee saamaan joitakin eläimiä laumasta, ja että valinta voidaan tehdä "lähipäivinä". Jaronil hillisee itsensä vaivoin ja poistuu.
This message was last edited by the player at 15:48, Fri 30 Sept 2022.

Hendstaval yhyttää Jaronilin ratsain polunpätkällä. Hänellä on lieassa perässään tamma, joka on suitsittu ja satuloitu valmiiksi. Hendstaval vetää nuoren hevosen viereensä ja taputtaa sitä säkään ylpeänä.

"Serestarin suostuttelussa minusta olisi vain haittaa, mutta Onelsinin lapsuudenvuosien hoitotamma Puuska on sentään puolellamme. Kotiaskareet ovat pitäneet tytön liian kiireisenä viime aikoina, mutta Puuska ei ole unohtanut, kuka jaksoi harjata aamusta iltaan ja syöttää herkkuja sedän selän takana. Kerroin sille, että Onelsin on nyt pulassa ja se on ainoa, joka voi auttaa."

"Ehdotan, että välitämme mahdollisuuksien rajoissa Onelsinille viestin siitä, mitä on tulossa. Tämä ei ole täysin välttämätöntä mutta tekisi onnistumisesta todennäköisempää. Puuska on sen verran innoissaan, että ryntää vaikka tupaan asti Onelsinia hakemaan. Siinä voi tosin tulla muitakin vahinkoja kuin vain ovenkarmit. Lisäksi Ashart pitäisi löytää ensi tilassa."
This message was last edited by the player at 06:46, Thu 06 Oct 2022.

Jaronilin synkkä ilme valoistuu heti. "Niinpä tietenkin! Kyllä vanha hevosmies tietää. Luulenpa että jos näytän siellä tuvalla naamani uudestaan saan joutua poikasi kanssa painisille joten parempi että sinä hoidat Onelsinin. Sillä välin minä etsin Ashartin. Hän on pyhä mies ja haju oli sen mukainen, joten uskon että Purija saa vainusta kiinni jos vähän juttelen sen kanssa."

Ashartin etsiminen Tormaktinkylän liepeiltä on haastavaa. Erityisen hankalaksi asian tekee se, että Lunaripartiot ovat aktivoituneet, lähestyvän silmäätekevien vierailun johdosta, paikantamaan vastarintasoluja. Jaronil ei siten voi hirveämmin huudella asiastaan julkisesti.

Purija kuitenkin vaistoaa lopulta jonkin aikaa kestäneen kiertelyn jälkeen jotain, ja Ashart löytyy kuin löytyykin eräästä sivummalla olevasta metsiköstä laavunsa kanssa.

"Jaronil! Mukava nähdä pitkästä aikaa", Ashart ei ole unohtanut tapahtumia Hautakukkulalla. Hän halkaisee kirveellään vielä yhden pöllin ja astelee tervehtimään. "Ja mikäs se tämän oivan orin nimi olikaan?" hän taputtaa hevosta turvalle, ja, ennen kuin Jaronil ehtii estää, saa muistutuksen mistä Purijan nimi tulikaan.

"Tyttöni mun, tyttöni mun, tuulelle kuiskaa huolesi sun.
Puuska kantaa ne poies täältä, murheet pyyhkii se syömmes päältä..."

Hendstaval rallattelee riimiä äänekkäästi, jotta vartiomies tietää, että joku on tulossa. Hän suuntaa suoraan Jarstakin luokse.

"Kerrankin tiedän tarkasti, mistä sinut löytää! Nyt olisi nimittäin vähän asiaa. Kangharlin poismenon jälkeen Tormakteilla on nyt sellainen tilanne, että meillä ei ole selvää seuraajaa Lankhpetokselle..."

Melko nopeasti käy ilmi, ettei Jarstak ole juuri nyt tai ehkä myöhemminkään valmis käymään seikkaperäistä keskustelua Tormaktien suvunpäänmiehen perimyksestä. Hendstaval kuitenkin luottaa siihen, että elämöinti on herättänyt Onelsinin huomion ja jatkaa nuotin vierestä kailotusta poistuessaan tuvan pihalta.

Laavulla Ashart kuuntelee praxilaisen laulumiehen kummaa tarinaa sartarilaisesta neidosta, ja tämän värjätyistä hiuksista, ja kulttuurien törmäyksestä ja eksoottisesta muukalaisesta. Tarina ei vain oikein pysy kasassa ja hämmentynyt Ashart lähestyy Jaronilia vakavana.

Tuulilordi tarttuu Jaronilia molemmista käsivarsista ja komentaa tätä: "Nyt Jaronil, ei tarinoita. Kerro, mitä sinulla on oikeasti mielen päällä!"

Jaronil katsoo syrjään vaivautuneen, palauttaa sitten katseensa vanhuksen silmiin ja vastaa. "...Hän tahtoo itse vingaksi. Siinä kaikki. Hän tahtoo vaskea ja verta, kipua ja kuolemaa.. Se on se minne hänen tuulensa häntä johtaa, eikä tuulta voi pussiin vangita vaan sitä on seurattava. Jos hänet pakotetaan Ernaldaksi, hän karkaa lähimpään humaktin temppeliin ennen kuin vuosi on kiertänyt enkä toivo sellaista synkkää elämää kenellekään. Hänen tähtensä pyydän että teet tämän tänä iltana Ashart."
This message was last edited by the player at 23:32, Fri 28 Oct 2022.

"Niin, näitä riittejähän ei ole oiken saanut viime aikoina järjestää, mutta tiedän Onelsinin tilanteesta. Haaste on saada tyttö Salissan käsistä pois." Samassa metsästä kuuluu hirnahdus, ja kaksi ratsastajaa nelistää kovaa vauhtia kohti Ashartin majapaikkaa. Tulijat ovat Hendstaval, Onelsin ja heidän ratsunsa Viima ja Puuska.
Onelsin on täynnä virtaa ja hyppää innostuneena ratsunsa kyydistä. "Heillä ei ole mitään hajua mihin hävisimme! Hendstaval vei meidät sellaisia reittejä, joista ei tiedä kukaan", Onelsin katsoo ihallein setäänsä kuin huomaten vasta nyt tämän viekkaat taidot.

"Jaha, no siinähän hän onkin", Ashart toteaa samalla selvästi pyöritellen päässään miten asia parhaiten ja nopeiten järjestetään. "Taidamme tarvita erään Vingan apua tässä asiassa. Seuratkaa minua", Ashart sanoo ovelasti.

Onelsinin into pakomatkasta herättää Hendstavalissa makeita naurahduksia. Hänen katseessaan on ylpeyttä, jota ei olla nähty ehkä koskaan Jarstakiin kohdistettuna. Hendstaval avaa vielä vähän kaksikon tarinaa.

"Mukava nähdä sinut hyvissä voimissa, Ashart. Taitaa muuten kulkea tuo oveluus suvussa. Olin tuomassa Puuskaa pihalle valmiiksi ja kuulin vajan takaa karmeampaa yökkimistä kuin Stravulin häiden jälkeisenä aamuna. Edes Jarstak ei tohtinut jäädä kuuntelemaan Onelsinin esitystä vaan oli mennyt selin kulman taakse. Olimme varmaan puolivälissä ennen kuin kukaan huomasi, että pilaantuneiden ryynien sijaan Onelsinia vaivaa vain parantumaton seikkailunjano."

Ashart johdattelee seurueen metsissä kulkevia reittejä pitkin ehkä vielä syvemmälle salaiselle kämpälle, josta edes Hendstavalilla ei ole ollut tietoutta. Kämpän pihassa on useampia hevosia. Ashart koputtaa oveen tavalla, joka ei selvästikään ole tavallinen koputus. Oven avaa Frekor, metsien mies ja punanaudan klaanin ringin jäsen, joka äänesti taannoin Hendstavalin puolesta. Miehen kädet ovat yltä päältä veressä ja hänellä on teurastuspuukko toisessa kädessä. Mitään sanomatta hän huomma Ashartin ja kurkkaa muuhun joukkoon. Frekor selvästi tunnistaa tulijat ja avaa oven auki laskien koko seurueen sisään.

Sisällä kämpässä on käynnissä teurastus ja hajukin on sen mukainen. Teuraspöydällä makaa puoliksi nyljetty susi. Teurastusta suorittamassa ovat Frekor ja jäyhä, punahiuksinen, nainen. Hänen kasvojaan koristaa suden veren lisäksi arpi taistelusta. Muuten ympäri kämppää aikaansa tappavat hyvin aseistetut henkivartijat, jotka merkitsevät katseellaan tulijat. Ashart puhuttelee naista. "Hyvä kuningatar Ivartha, tarvitsisimme apuasi tämän nuoren neidon saattamisessa Vingan tielle, mieluiten hyvin pikaisesti."

Kuningatar leikkaa suden kielen irti ja nostaa sen pöydälle, ennen kuin kääntyy seurueen puoleen. "Vai sellaisella asialla. Sinähän Ashart tiedät varsin hyvin, että Orlanthille elämänsä antaminen on näinä aikoina ankarasti kielletty", hän toruu Ashartia vakavana. Hetken hiljaisuuden jälkeen koko tupa räjähtää nauramaan. Hän pyyhkii kätensä pyyhkeeseen ja kiinnittää huomionsa Onelsiniin. Kuningatar kuulustelee Onelsinia käyden läpi päätöksen seurauksia ja välillä kysellen muulta seurueelta vahvistuksia Onelsinin vastauksiin.

Syvällisen keskustelun jälkeen hän sanoo Ashartille: "Ashart, sinä tiedät mitä tästä eteenpäin. Me muut autamme", hän katsoo erityisesti Jaronilia ja Hendstavalia. "Mutta tämä on tärkeää aloittaa nyt heti."

Jaronil vilkaisee sivusilmällä Onelsinia, joka näyttää kuulustelusta ja teurastelusta huolimatta päättäväiseltä. Hän kääntyy takaisin Ivarthaan. "Mitä meidän tulee tehdä?"

Viime yö oli hurja. Heti kun riitti oli päätetty tehdä, Onelsin riisuttiin, hänen silmänsä sidottiin ja hänelle puetttin jokin onneton säkkikangas päälle. Välittömästi hieman jo esiin päässeet tähdet peittyivät synkkin pilviin, jotka alkoivat vihmoa sadetta osallistujien niskaan. Muut vetivät huppuja niskaan, mutta Onelsin kastui ulkona läpimäräksi. Hänelle annettiin pieni etumatka sillä aikaa, kun avustajat vetivät pikaisesti kyhättyjä roolivaatteita päälle. Jaronilille annettiin juuri nyljetyn suden turkki päälle. Hendstaval sai kiinnittää narulla lehmän sarvet päähänsä, jotka hyvin pian tipahtivat kaulalle. Kaikesta huokui äkillinen soveltaminen, jotta riitti saadaan jotenkin liikkeelle.

Onelsin ei päässyt pitkälle silmät sidottuina, ennen kuin yksi kunigattaren henkivartijoista saa hänet kiinni. On hyvä, että kiinniottaja oli yksi heistä eikä Jaronil, jolla olisi kummasti tehnyt mieli kynsiä ja purra Onelsinia. Tyttö oli jo hieman kauhuissaan kun hänet kannettiin kuoppaan. Tämäntyylisiä kuoppia käytetään yleisesti poikien initiaatioriiteissä. Tosin tämä ei ollut ollut pitkään aikaan käytössä. Jaronil näki hyvin varmasti kaksi käärmettä kuopassa ennen kuin Onelsin sinne paiskattiin. Ivartha tyytyi toteamaan lakonisesti, että Onelsinin on ensin tapettava vanhat kosijat. Kuoppa suljettiin painavalla puisella pöydällä ja sinne Onelsin jäi.

Koko yön kuopasta kuului välillä kirkumista ja huutamista, kerran naurua, ja synkkää hiljaisuutta. Missään nimessä pöytää ei saanut poistaa, vaan piti odottaa, ja vartioida. Ja odotusta kesti koko yön ja vieläkin, aamun jo saraestaessa, oli Onelsin kuopassa. Kuningattaren kokki tuli pyytämään vahtivuorosssa olijoita aamupalapöytään. Tarjolla oli kovaa ruisleipää voin ja käristetyn sudenkyljen kera, olutta ja viiniä sekä ohrapuuroa sinimarjasurvoksen kera. Tämä taitaa olla niitä Ivarthan vaatimattomia aamupaloja.

Yö oli Hendstavalille rankka. Hän ei ole koskaan aikaisemmin ollut todistamassa vingalaista initiaatiota, ja rituaaliesineiden hutiloitu laatu herätti epäilyksiä siitä, kuinka suotuisasti esi-isät suojelisivat jälkikasvuaan.

Auringon painuttua jo mailleen Hendstaval valvoi vielä vartiossa. Vanha vamma alkoi kolottaa pitkän seisomisen jälkeen ja lopulta hän viritti vyönsä oksantynkään poistaakseen painoa jaloiltaan. Taikauskoisena miehenä hän pelkäsi lepäämisen vaarantavan initiaation. Lopulta aamun sarastaessa aamupalapöytään raahusti rähjäinen ja pihkan tahrima mies.

Hendstaval nyppii havunneuloja parrastaan ja pysyy hädin tuskin hereillä.

"Orlanth varjelkoon tytärtään. Oletko nähnyt mitään enteitä, Jaronil? Haavani kiukutteli koko yön, mutten osaa sanoa onko se hyvä vai huono merkki."
This message was last edited by the player at 08:32, Mon 21 Nov 2022.

Jaronilin syvä katsekontakti ohrapuuron kanssa rikkoutuu hänen kuullessaan nimensä ja verestävät silmät siirtyvät raskaasti Hendstavalin suuntaan ja irvistää.

"En niin mitään, ellei tätä voi pitää sellaisena". Jaronil nostaa kohmeloisesti vasenta kättään jossa näkyy yhä hieman hevosen hampaanjälkiä muistuttava rivi mustelmia. Jaronil on seisonut vartiossa oman osansa mutta luovuttanut ilmeisen huojentuneena paikkansa muille vartioille ja viettänyt lopun ajan haahuillen kämpän ympäristössä ja hösväten Purijan ympärillä arvattavin tuloksin. "Miltä siellä näyttää? Kuuluiko sieltä mitään sinun vuorollasi? Aurinkokin on jo noussut." Tämän viimeisen lauseen Jaronil sanoo painokkaasti, yrittäen naulita katsettaan Ashartiin ja Ivarthaan.
This message was last edited by the player at 15:07, Fri 18 Nov 2022.

Ashart kauhoo puuroa virkeänä ja tyytyväisen oloisena. Hänen viiksensä on värjäytyneet sinisiksi suuresta määrästä marjoja. Papin viran hyviin puoliin kuulunee se, että ei tarvitse vartioida yötä myöten osallistujia. "Kukin käy tämän matkan itse, kuten hyvin tiedätte", Ashart sanoo Hendastavalille ja Jaronilille. "Ei tämä Hendstaval oikeastaan eroa siitä mitä olet itsekin käynyt läpi tullessasi ikään. Teidän tavoista en ole niin varma", hän katsoo kysyvästi Jaroniliin. "Mutta tuskin missään riitteihin kuuluu hevosenpuremat."

Ivartha viimeistelee omaa annostaan ja toteaa korostetun rauhallisesti Onelsinin pian varmasti saavan rituaalin päätökseen. Ivartha sytyttää piipun aamiaisen päälle. Ilmapiiri on odottava ja pian se rikkoutuukin kovalla kiljunnalla ulkoa. Koko talossa sisällä ollut seurue säntää samoin tein ulos.

Ulkona rähjäinen Onelsin on kehän keskellä. Hänen hiuksensa ovat takussa ja kurassa ja iho on täynnä naarmuja. Kaksi kuollutta käärmettä makaa kuopan reunalla. Ivarthan vartiomiehet taputtelevat häntä olalle toverillisesti. Ivarthan saapuessa kehä avautuu. Kokemus on selvästi ollut Onelsinille rankka, mutta hän hymyilee voitokasta hymyä. Hänestä huokuu myrsky, joka on viimein herännyt hänen sisälleen täydellä voimalla. Ivartha lausuu juhlallisesti: "Onelsin Stravulin tytär, eilen olit vielä viaton neito, mutta nyt olet vinga, ja täysivaltainen Punanaudan klaanin jäsen. Seuraa myrskyn tyttären tietä ylpeästi ja voimalla." Ympärillä oleva joukko huutaa perinteisiä onnitteluhuutoja ja Onelsinia käydään onnittelemassa.

Lopuksi jäljellä ovat Jaronil ja Hendstaval. Ensin hän tervehtii Jaronilia miehekkäästi suoraan silmiin katsoen ja sanoo sanan, jossa tuntuu olevan kuitenkin paljon merkitystä: "Kiitos". Lopuksi hän ryntää setänsä luo ja halaa tätä oikein kovaa. "Kiitos setä, olen sinulle elämäni velkaa", hän kuiskaa halatessaan Hendstavalia. Hetken jälkeen Onelsin päästää irti ja nuuhkii ilmaa. "Taidan haistaa aamupalan."

Savipäivä, viikon kolmas päivä ja elonkorjuujuhlan aika. Kylän eri puolilla Punanaudan klaania ovat valmistelleet päivää viikkoja. Elonkorjuujuhla on yksi vuoden tärkeimmistä päivistä, sillä silloin kiitetään jumalia sadosta. Ja juhlitaan. Tänä vuonna juhla on erityinen, kun paikalle on kutsuttu väkeä myös smaragdimiekoista itse päällikköä myöten. Paikalle on huhuttu saapuvan myös silmäätekeviä ihan heimotasolta. Broddi on vaatinut vain parasta, mikä on aiheuttanut huolta hyvän sadon kulumisesta muiden ruokkimiseen.

Onelsinin ja hänen saattajiensa saapuminen Tormaktinkylään herättää huomiota. Onelsin säteilee kuin uudestisyntynyt saattajien siristellessä silmiään hyvin valvotun yön jälkeen. Jarstakista ja Salissasta ei näy kylässä, eikä Stravulin talolla, jälkeäkään. Serestar ryntää talostaan ulos ja kiittää Onelsinin luo. Sitä päivittelyn määrää ei voita mikään ja tuimat katseet ja moitteet Hendstavalia kohtaan sulavat kuitenkin pian, kun Serestar ymmärtää tyttärensä päätyneen kaikin puolin oikeaan kohtaloon. Sisaruksetkin onnittelevat Onelsinia ja Jenale, Onelsinin pikkusisko, ilmoittaa ylpeänä haluavansa myös vingaksi, kunhan tästä vähän kasvaa.

Yleisesti kylässä on kuitenkin tohina päällä, sillä kaikki ovat siirtymässä Punanaudan linnakkeeseen elonkorjuujuhliin. Matkaan lähdetään näin aikaisin aamulla, jotta päivällä on aikaa juhlia. Onelsinkin liittyy nopeasti tähän toimintaan, mutta tekee sitä nyt klaanin täysivaltaisena, aikuisena, jäsenenä.

Jaronil on selkeästi tehnyt aamuyön tunteina parhaansa freesiytyäkseen. Hän on käynyt pulahtamassa Wendlassa ja laittanut päälleen arogasellin verellä värjätyllä tummanpunaisella langalla tiheästi koristeellun vyön, joka on selkeästi vähän parempi vaate. Vyöstä roikkuu pieni nahkaleili josta skaldi siemailee ja irvistelee hetkittäin.

Hyörinä jatkuu vielä auringon noustuakin, mutta lopulta myös Serestarin talon väki pääsee matkaan. Leili Jaronilin vyöllä roikkuu tässä vaiheessa jo enimmäkseen tyhjänä joten hän jättää sen rauhaan ja kävelee Purijaan kanssa Onelsinin rinnalle.

"Miltä nyt tuntuu Onelsin? ingana olo selkeästi sopii sinulle. Tuolle tukalle sinun täytyy kuitenkin tehdä jotain. Harmi että olen niin kaukana kotoa, meidän naisväkemme tekee gasellinverestä väkevää punaväriä joka toimii loistavasti hennana."
This message was last edited by the player at 11:17, Fri 02 Dec 2022.

Onelsin istuu Puuskan selässä erittäin onnellisen oloisena. "Hyvältä, erittäin hyvältä. Kiitos teille vielä kerran. Mehän voisimme joskus lähteä hakemaan sitä punaväriä kotiseuduiltasi", Onelsin on valmis mihin tahansa tuollaisen yön jälkeen. "Mitä juomaa sinulla on siinä?" Onelin ottaa reippaan hörpyn juomaa ja hetken maisteltuaan purskauttaa juoman äkillisesti pois. "On sinulla juomat, Jaronil. Tuohonhan heräisivät kuolleetkin."