Hendstaval on myös laittanut ykköset ylle juhlaa varten. Aikanaan mittavia koruomistuksia on vuosien mittaan vaihdeltu palveluksiin, kun ikä ja sotavammat ovat alkaneet painaa. Käätyineen ja laadukkaasta tuontikankaasta tehtyine nuttuineen hän kuitenkin menee vielä vakavaraisesta talonpojasta.

Arvioituaan virkistävän aamuhumalan liian riskialttiiksi tavaksi torjua uneliaisuutta, Hendstaval on turvautunut jälleen hevoskonsteihin. Hätätapauksissa ratsuunsa saa lisää liikettä heiluttamalla sen sieraimien alla hajusuoloja. Jos tämä konsti toimii kavioituihin eläimiin, miksipä ei myös väsyneisiin vartiomiehiin?

Aina silmän välttäessä Hendstaval käärii pienen nyytin auki ja käyttää sitä pikaisesti kasvojensa edessä. Ellei silmien vetistelyä lasketa, toimenpide jää toivottavasti muilta huomaamatta.

Punanaudan linnakkeessa on positiivinen hyörinä päällä. Kahden klaanin rauhaa juhlistava sadonkorjuujuhla ja silmäätekevät on houkutellut väkeä tavaliista laajemmalta alueelta. Myös kauppiaat ovat löytäneet tapahtuman ja torilla myydään kaikenlaista vähän eksottisempaakin tuotetta. Samaragdimiekkojakin on paikalla ja he tutkivat linnaketta kiinnostuneina. Ovathan he käymässä entisillä vihollisen mailla, jonne ei ole ollut hirveästi asiaa ennen. Ilmassa on toiveikkuutta siitä, että vierailuja voisi tehdä tulevaisuudessa enemmänkin.

Tormaktinkyläläisille osoitetaan perinteinen paikka muurien ulkopuolelta, minne leiri pystytetään tottuneesti. Välittömästi alkaa ruuan valmistus isoissa padoissa ja leirissä toimiminen. Portit linnakkeeseen ovat auki, ja niillä vahtia pitää muodollisesti klaanin asetaaneja. Lunarilaisten partioita on merkittävän paljon liikeellä. Tämä ennestään vahvistaa huhuja Goridus Silveruksen osallistumisesta viikon tapahtumiin.

Seurueen kiertäessä juhla-alueeksi valmisteltavaa kenttää, kuuluu lähistön viljansäilytyskuoppien suunnalta käheä kuiskaus:
"Jaronil! Onelisen! Joko ne menivät?" Kuopan reunan yli työntyy tutut päivettyneet kasvot, tukka tuhannen sekaisin ja kohlit poskilla.

Jaronilin olemus pysyy tyynenä, vaikka silmissä tuikahtaa ilkikurinen pilke. "Kas, Hendrillohan siellä. Mitä ihmettä siellä siilossa oikein puuhaat?"

Hendrillo pälyilee sivuilleen ja kömpii hitaasti ylös tikkaita. "No, vietinpähän yön maakuopassa myrkkykäärmeen kanssa. Näitä sattuu. Komensi pysymään alhaalla ettei rakkaat lähisukulaisensa näe meitä yhdessä..."

Hendstavalhan se luonnehti Ygritin myrkkykäärmeeksi taannoin, mihin Hendrillo viittaa.
Hän ei huomaa Onelisin hätkähtävän kun maakuoppa ja käärmeet lausutaan samassa lauseessa, tai tiedä niiden merkitystä tälle. Sattumaa - vai jumalattaren viesti?

"Hendrillo, ilo nähdä sinut ehjänä! Mikäli kyse on siitä myrkkykäärmeestä mitä pelkään, niin jumalattaret ovat totisesti punoneet taas juoniaan miesväen turmioksi. Tiedä, että olen tukenasi kun murheet väistämättä seuraavat sotkeutumistasi siihen sukulinjaan, tarvitset sitten todistajaa kaksintaisteluun tai toveria hukuttamaan murheita kolpakkoon."

"Pahoittelen etten heti ehdi vaihtamaan kuulumisia tarkemmin, sillä loputkin siitä rosvosakista on saapunut rauhanhierontaan. Lienee omakin velvollisuuteni käydä tervehtimässä kun yhteistä historiaa useamman naapurin kanssa löytyy."

Hendstaval pudistelee vielä päätään kulkiessaan kohti smaragdimiekkojen leiriä. Hän äkkää nopeasti Kolmhyorin, joka näyttää olevan vähän hukassa ollessaan keskellä vanhaa vihollista mutta ilman sota-aikeita.

"Tervehdys Kolmhyor! Kaikkien näiden vuosien jälkeen täytyy sanoa että lämmittää vanhan miehen mieltä nähdä sinut kerrankin tällaisissa merkeissä. Mitä jos vaihdettaisiin muutama tarina ja etsittäisiin jotain juotavaa?"

Kolmhyor on selvästi juhlatuulella, vaikkakin majailu entisen vihollisen mailla ei saa miestä rentoutumaan täysin. "Tervehdys, Hendastaval. Käy toki pöytään." Leiriin on pystytetty useampi pitkä pöytä pitkien tuolien kera. Kolmhyor tilaa keittiöstä paikalle sarvelliset smaragdimiekkojen hyvää viiniä. Rypäleviiniä, johon sekoitetaan tarshilaisittain hieman vettä taittamaan pahin kitkeryys. Kolmhyor kehaisee, että viini toimii erittäin hyvin väsymykseen, paljon nautittuna. Hendstavalin tummat silmänaluset eivät ole menneet tarkalta sotilaalta ohi.

"Tuntuu kummalta olla täällä näin, rauhan asialla", Kolmhyor aloittaa siemaisten hieman viiniä. Hendstaval on aina ihmetellyt miten he eivät irvistä viiniä juodessaan sen maulle. Rauhaa ihmetellään molemmin puolin, mutta pian keskustelu siirtyy tapahtumiin, jotka rauhaan lopulta johtivat. "Kangharlin viha oli paha juopa pitkään välillämme. Mutta hän sai viimein tilaisuutensa kohdata vihansa kohteen, kiitos sinun, ja asia on nyt käsitelty. Viettäköön Kangharl iäisyytensä Orlanthin salissa vaimonsa ja perheensä kanssa", tämän sanottuaan hän kohottaa hieman viinisarveaan ja ottaa merkittävästi pitemmän ryypyn, kuin huuhdellakseen liukkaan kielensä.
This message was last edited by the GM at 13:41, Sun 18 Dec 2022.

Kolmhyorin pitkän ryypyn aikana Hendstaval nostaa omaa sarveaan ja lausuu sanoja Kangharlin muistolle ikään kuin hyvitelläkseen ennakkoon hankalia kysymyksiään.

"Kangharlille, hänen uskollisuutensa aseveljilleen oli vertaansa vailla ja sellaisena minä hänet tunsin."

Kun viinisarvi on laskeutunut smaragdimiekan huulilta, madaltaa Hensdstaval ääntään.

"Nyt kun klaanit ovat vihdoin rauhassa, voitko auttaa minua ymmärtämään mitä Kangharlin ja sinun välilläsi aikoinaan todella tapahtui? Sanoit kaksintaistelussa, ettet polttanut Kangharlin tupaa. Kaltaisellasi maineikkaalla soturilla ei olisi mitään syytä kiistää sellaista tekoa. Muutenkin epäilykseni on herännyt, etten ole kuullut vielä koko tarinaa."

Kolmhyor irvistää Hendstavalille ja ottaa vielä pitkän hörpyn. "Hendstaval, klaanien välinen rauha on rakennettu tuon vihanpidon ratkeamiselle siinä kaksintaistelussa. Se mitä sanoin oli tarkoitettu Kangharlin korville. Tein mitä tein silloin." Mies ei osaa ainakaan valehdella. Kolmhyor valmistautuu lopettamaan keskustelun. "Molemmissa klaaneissa on henkilöitä, joita ei haittaisi yhtään tämän heikon rauhan murtuminen. Esimerkiksi se sinun poikasi ei enää villitse kostoa, ainakaan julkisesti. Meillä Rostakuskin on lähinnä kirskutellut hampaitaan. Suosittelen olemaan tonkimatta tätä enempää. Tänään juhlitaan."
Näin sanottuaan Kolmhyor nousee ylös, kolauttaa tyhjää sarveaan Hendstavalin sarveen tehden yksipuolisen maljatervehdyksen, ja poistuu paikalta.

Hendrillo kiertelee juhlahumua linnakkeessa siistiydyttyään tietenkin ennen sitä. Hän sai Tormaktinkylän teltoilla tukevan aterian ja nyt on aikaa tutustua esi-isien tapaan juhlia sadonkorjuuta. Selkääntaputtelijoita riittää, vaikka kaksintaistelua Roatakuksen kanssa ei oikein virallisesti voi mainita. Menneen talven lumia.

Silmiinpistävää on lunarin joukkojen suuri määrä. Koiransyöjät taitavat kaikki olla työvuorossa ja lisäksi näkyy tuoreempia naamoja. Paikalliset eivät juuri partioiden kanssa kaveeraa ja partiot tyytyvät lähinnä tarkkailemaan menoa.

Markkinapaikalla, jossa on erityisen paljon kapinahenkisiä punanautalaisia Hendrillo huomaa tutunnäköisen lunar-partion: koiransyöjiä Hautakukkulan tapahtumista! Samassa toisen vartijan silmät lukittuvat Hendrilloon ja silmissä näkyy kuinka nuorukainen yrittää muistella edellistä kohtaamista.

Samassa hieman syrjästä kajahtaa tervehdys.
"Hoi partiomies, minähän muistan sinut! Olet Peleus Tarshista, etkö vain? Rykmenttisi ratsastustaidot tuottavat sinulle kunniaa. Joko arvon Khoroksen käsi on parantunut?"

Hendrillo hymyilee ohimennen. Jaronilin jäyhä ääni ja runollinen puhetapa tuovat elävästi mieleen sen jäyhän praxilaixen muukalaisen jota hän näytteli Hautakukkulalla.

Peleus, pitkä mutta hontelo nuorukainen säpsähtää tuttavallista tervehdystä. Hänen tehtävänsä täällä olisi pitää järjestystä barbaariklaanien välillä eikä jutella mukavia näiden kanssa. Hän vilkaisee hermostuneesti sivummalle, onko esimiehiä tarkkailemassa lähistöllä, mutta juuri nyt keskusteluun ei kiinnitä huomiota muut kuin Peleuksen oma vartiopari. Otsa kääntyy ryppyyn, kun Peleus selvästi aikoo puristaa itsestään töykeän sotilaspoliisin vastaamaan tähän etikettivirheeseen.

Hendrillo nappaa puheenvuoron ennenkuin tämä tapahtuu. "Niin, ystäväni ja minä olemme tavallaan myös vahtivuorossa. Klaanimme on panostanut paljon - hyvin paljon - tähän juhlaan rauhan nimessä. Olemme valppaina kaiken sellaisen varalta, joka voisi häiritä tätä haurasta, mutta tärkeää rauhaa! Meidän puoleltamme kaikki kuitenkin näyttää hyvältä! Sen kautta tässä uskaltauduimme häiritsemään - ovatko käsityksemme tämän suhteen yhteneväiset, on se mitä halajamme tietää?"

Hendrillon tavoittelema tärkeilevä, hiukan kopea äänensävy yhdistettynä oudohkoihin, esrolialaisiin sanavalintoihin vie Peleukselta sen vähän hapen, jota hän oli ehtinyt vastaukseensa kerätä. "No niin, no..." on se mitä hän saa lopulta tuhahdettua. Ei hän oikein osaa hermostuakaan nähdessään Hendrillon hymyilevän vinoa salaliittolaisen hymyä ja iskevän nopeasti silmää. Mikä ihme näitä barbaareja oikein vaivaa?

"No erittäin hyvä kuulla tähän Koiransyöjienkin kanta! Kiitos siitä...ja me tästä poistummekin häiritsemästä Jaronilin kanssa. Leppoisaa vahtivuoroa!" Hendrillo toteaa, mutta ennen poiskääntymistään, ääntään madaltaen vielä lisää: "Miekkojen isoimman teltan vieressä on nuotio jonka äärellä sarvia kallistaa Rostakus heittiöineen. Vaarallinen mies selvinkin päin, minkä aika on tältä päivää jo ohi. Pitäisin tarkkaan silmällä".
This message was last edited by the player at 20:02, Mon 09 Jan 2023.

Vartiomiehet jäävät tapaamisessa sanattomiksi, vaikka heistä olisi varmasti ollut kiva muistella aikaisempaa kohtaamista. Hendrillon vihje Rostakuksesta herättää selvästi jonkin ajatuksen siemenen, vaikka koiransyöjien motivaatio tällaiseen ennaltaehkäisevään toimintaan voikin olla vähissä.

Jaronil ja Hendrillo eivät kerkiä kauas kun he törmäävät Borngoldiin, joka on juhlatuulella. Hän viettää päivää tuttavien seurassa, mutta nousee tapaamaan. Hän halailee Jaronilia ja Hendrilloa tuttavallisesti ja vaihtaa kuulumiset. Hän haluaa muistuttaa Jaronilia tästä illasta: "Muistathan Jaronil, että sinulla on tänään tehtävä osana juhlaa? Broddi on mainostanut tarinankertojaansa niin Ivarthalle kuin lunareillekin. Tänään kuullaan kuulemma tarina siitä, miten smaragdimiekkojen ja punanaudan välille syntyi rauha", äänensävystä ei täysin pysty sanomaan oliko se sarkastinen vai ei. "Onko tarinasi näytelmä? Minä voisin esittää smaragdimiekkaa", Borngold vetää silmät ristiin ja pieraisee kovaäänisesti. Ympärillä oleva seurue räjähtää nauramaan.

Hendrillo hohottaa mukana tunnelmaan tempautuneena eikä häntä haittaa tehdä välillä pilaa omista periaatteistaankaan. Äskeisestä näyttelytyöstään intoutuneena heittää hän Borngoldin herjan jatkoksi, imitoiden päällikkö Duruvanin jäykkää puheenpartta: "Me Miekat, me olemme rahan asialla...eikun siis rauhan...."

Jaronil hekottaa muiden mukana makeasti "Näyttelijänlahjasi ovat totisesti melkoiset mutta ihosi on vähän liian sininen smaragdimiekaksi, hehän taittuvat vihreään päin".

Hieman vakavoituen Jaronil jatkaa. "Ollos huoleti Borngold, aion panna tänä iltana parastani ja lupaan että jokaisella salin urholla ja neidolla, oli hän mitä klaania tahansa, on kyynel silmässä siinä vaiheessa kun olen lopettanut. Naapurin kustannuksella on hauska ilakoida ja olen itsekin mieluusti etunenässä kun siihen lähdetään, mutta tänään meidän täytyy muistaa että täällä ollaan siksi että klaanilla olisi tulevaisuudessa enemmän punaisia nautoja ja vähemmän punaisia miekkoja."

Borngoldin kurtistaessa kulmiaan Jaronil tarraa tätä hartiasta ja supattaa kiihkeästi tämän korvaan, vetäen tämän jopa hieman kumaraan niin että suu yltää korvan tasalle. "Tiedän mitä olet mieltä Rostakuksesta ja koko hänen sakistaan, mutta klaanimme tarvitsee sinun johdatustasi tässä. Kun sudet ulvovat tulan rajoilla, on parempi että nämä miekat eivät ole selässämme vaan rinnallamme, vaikka sitten vain siksi että voimme pitää niitä paremmin silmällä." Jaronil antaa tämän upota sekunnin verran ja jatkaa sitten rauhallisemmin. "Olen sinulle kiitoksen velkaa avustasi Wendlan kanssa. Jos on joku asia jota haluat minun suitsuttavan tai parjaavan laulussani, oli se sitten nuo olkiukkosotamiehet (Jaronil nytkäyttää päätään koiransyöjien suuntaan) tai naapurin emäntä, niin lupaan ujuttaa sen mukaan jos vain suinkin voin".
This message was last edited by the player at 14:54, Sat 14 Jan 2023.

Borngold vakavoituu hyvän idean edessä ja miettii tovin. Hän kähisee Jaronilille ehdotuksensa: "Voisit kyllä muistuttaa telmorien jatkuvasta vaarasta. Meidän klaanissamme on keskitytty liikaa muihin klaaneihine, kun vaara on idässä Susimailla. Etenkin smaragdimiekat eivät ole tehneet osaansa susien vastaisessa taistelussa. Jos haluat lunareilta lisäpisteitä, mainitse sellainen kaveri kuin Jomes Sudensurma. Siinä vasta veikko, vaikka lunari onkin. Ja, ei se haittaa, jos klaanin paimenen nimi saattaa lipsahtaa esitykseen", viimeisellä hän viittaa luonnollisesti itseensä.

Hän läpsäyttää Jaronila selkään ja korottaa ääntään: "Eurmalin lykkyä esitykseen, Jaronil!"

Hendstavalin kävellessä smaradgimiekkojen leiristä hänen mieleensä ei voi olla tunkematta kaikki se verinen historia, mikä näiden kahden klaanin välillä on. Ja onko kaikki tuo nyt oikeasti unohdettu. Kolmhyor on useasti ollut veitsi pystyssä vastapuolella, ja Rostakus, jonka sisar nyt pyörii Punanaudan linnakkeessa kuin kotonaan. Onpa taisteluja käyty myös doluthojen rinnalla. Esimerkiksi se erityisen raaka kärhämä Vaarakahlaamolla, johon Ivar oli onnistunut puhumaan punanautalaiset mukaan. Punanautalaisten mukanaolo oli yllättänyt smaragdimiekat ja jälki oli sen näköistä. Eikä doluthatkaan aina pelaa reilulla pelillä. Hendstaval oli päässyt todistamaan vangin tappoa. Vanki oli Orldag, taistelija smaragdimiekoista. Sanotaan, että Rostakus oli surrut ystävänsä tappoa kokonaisen kauden ajan vannoen joka päivä kostoa.

Menneisyys kuitenkin hämärtyy mielestä, kun Hendstaval saavuttaa pitkät pöydät. Pöydät eivät ole vielä läheskään täynnä. Yhden pöydän on täyttänyt Borngoldin seurue, jonka luona Jaronil ja Hendrillo näyttävät viettävän aikaansa.

Kolmhyorin kiertely Kangharlin kuoleman ympärillä ja ikävät muistot jäivät selvästi painamaan. Naurunremakoiden kuuleminen klaaniveljien suunnalta saa kuitenkin Hendstavalin happaman naaman virneeseen.

"Kaikesta päätellen täällä viritellään veisua, jonka myöten juhlista kuullaan vielä sukupolven päästä. Ehdittekö kumota sarvellisen ideoinnin välissä? Laulusta en halua kuulla liikaa ennakkoon, sillä tahdon nähdä Smaragdimiekkojen ilmeet kuullen sen ensimmäistä kertaa itsekin."

Borngold toivottaa Hendstavalin pöytään ja jostain hänelle löytyy myös juomaa. Borngold katsoo Hendstavalia merkittävästi. Rauhan hinta on koskettanut Hendstavalia kuitenkin useasta suunnasta. Entisen nautaryöväritoverin Kangharlin kuolema, ja veljenpoika menee kohta naimisiin smaragdimiekan kanssa. Ja onko tuo Stravulin toinenkin poika jonkun smaragdimiekan pauloissa.
Nämä kaikki Borngold tiivistää yksinkertaiseen kysymykseen: "No, Hendstaval, mites?"

Hendstaval kohottaa hartioitaan.

"Vanhaksihan tässä itsensä tuntee kun vanhat viholliset taputtelevat selkään ja tarjovat juotavaa. Nuoriso riiaa keskenään kuin klaaniemme välillä ei koskaan riitaa olisi ollutkaan."

"Yritin jutella Smaragdimiekkojen vanhojen kaakkien kanssa menneistä mutta vähänpähän he suostuivat jakamaan. Sitä haluaisi ihan uskoa ettei menneitä enää kukaan muistele, mutta pelkään pahoin että joistakin asioista tullaan vielä kyselemään tuonpuoleisesta saakka."

Hän ottaa pitkän hörpyn juomastaan.

"Lähinnä Kangharlin veristä ja epäselvää kaunaa ajatellen. Eri osapuolilla näyttää olevan kovin erilainen näkemys siitä, mitä aikanaan tapahtui."

Borngold on hyvin perillä minkä tapahtumien päälle tämä rauha on rakennettu. Hän ei kuitenkaan rupea Hendstavalia vanhojen kaivelusta syyttelemään. "Minulla ei ole niistä ensikäden tietoja, huhuja vain." Hän ottaa hörpyn juomasarvestaan. "Mutta se ruoja, Rostakus, kuulemma tietäisi asiasta. Kuin myös muut hänen perheenjäsenensä."

Kuvitteleeko Hendrillo vain vai kääntyikö muutama katse häntä kohtaan sanomatta kuitenkaan mitään ääneen.

"Vai sillä lailla, meidän vanha ystävämme Rostakus! Olisinpa tiennyt aikaisemmin niin olisin pyytänyt Hendrilloa kääntämään keihästä sen rutjakkeen koivessa kunnes oltaisiin saatu tiristettyä siitä enemmän irti. Kuules Hendrillo, näin pari vanhaa ystävääni, jotka tunsivat myös Stravulin. Pistäisitkö pahaksesi jos kävisin esittelemässä sinut heille?"

Hendstaval livauttaa tuiman katseen hymynsä sekaan viestiäkseen, että asiaa olisi mutta sen luonne olisi todellisuudessa toisenlainen.

Teltan kulman ulkopuolella, Hendrillo ja Hendstaval jatkavat kulkua yhtä matkaa ja hymyillen, joskin hymy on molemmilla hiukan pakotettu. Yhteinen ymmärrys on siitä, että uteliaita tarkkailijoita on joka suunnassa.

"No niin setä. Luulen että ymmärrän yskän, mutta uskotko todella voivani auttaa. Jos niin on, niin toki sen teen."

"No niin Hendrillo, ikävähän tällaisella asialla on sinua vaivata. Rostakus tietää kuitenkin jotain, mitä minä en. Sen lisäksi Kolmhyor pitää asiaa sen verran merkittävänä, ettei sitä minulle suostu kertomaan. En suoraan sanottuna pidä asetelmasta."

"Olet vielä nuori ja niin on liehittelemäsi ... neitokin."

Viimeinen sana aiheuttaa selvästi takeltelua ja ilmoille meinaa lipsahtaa jokin ihan muu termi.

"Ehkä hän ei vielä ajattele, että asia on niin tärkeä kuin minä klaanin vanhemmat sitä pitävät. Minusta olisi kuitenkin tärkeä saada tietää, mitä Kolmhyorin ja Kangharlin välillä ihan oikeasti tapahtui ja miksi sekä Kangharl että smaragdimiekat sitä ovat halunneet piilotella."

"On yleisesti tiedossa, että olet muuttanut näille main vastikään. Ehkä voisit käyttää tätä ja teeskenneltyä tietämättömyyttä hyödyksesi?"

"....On tässä kuule monella vanhemmalla kääkällä meidänkin puolella ollut ihmettelemistä! Ihan niinkuin niillä olisi joku hinku päästä viettämään lisää hautajaisia häitten sijasta!" Hendrillo ja Ygrit istuvat hevosaitauksen aidan päällä vierekkäin.

"Ei saisi puhua kuolleista pahaa, mutta tormaktien Kangharl oli kyllä harvinaislaatuinen jäykkäniskainen jästipää. Ei nyt ihan veljesi Rostakuksen veroinen pässi mutta yritys oli kova."

Hendrillo koettaa teeskennellä, ettei edes huomaa napakkaa kyynärpään tökkäisyä kyljessään. Leikkimielisen naljailun leikkisäksi kostoksi se on aika kova. Vaskitsa puristuu jännittyneenä vasemman käsivarren ympärille. Nyt kieli keskellä suuta, hyvä asian takia.

"Suoraan sanottuna en ymmärrä, miksi takertua noihin vanhoihin juttuihin, kummallakaan puolella. Eikö me voitaisi koittaa vaikka ihmisiksi olemista ihan vaihtelunkin takia?"  Hendrillo tarttuu kevyesti Ygritiä kyynärvarren kohdalta.

"Mutta joku outo sillä Kangharlillakin oli mitä teidän porukkaan tuli. Niinkuin joku haava joka aina vaan aukeaa märkimään. Mikähän lie sen aikanaan saanut niin tulehtumaan?"
This message was last edited by the GM at 04:41, Thu 23 Mar 2023.

"Etkö sinä onneton ole sitäkään tarinaa kuullut?" Ygrit kysyy leikkisästi, mutta toisaalta ihmeissään. "Eihän se tarina kunniaa klaanilemme tee...", Ygrit kertoo smaragdimiekkoja vähemmän moittivan version siitä, miten Kolmhyor joukkoineen poltti kolmisen vuotta sitten Kangharlin talon, jossa tämän vaimo oli sisällä. Tämä kaikki liittyi pitkään ja tuliseen kiistaan, joka oli Ygritin version mukaan punanautojen aloittama. Duruvanin ja Broddin sovittelu, joka oli kuulemma erittäin edullinen punanaoudoille, ei ollut Kangharlille kelvannut.

Ygrit pyöritteee sormillaan Hendrillon öljyttyjä hiuksia, jotka ovat selvästi jotenkin kiehtovammat kuin paikallisten. "Olenhan minä tuostakin kaikenlaista kuullut. Kun miehet ottaa tarpeeksi viiniä, naiset väkisinkin oppii kaikki salaisuudet. Mutta mitä sinä, etelästä tullut urho siitä välität? Anna menneiden olla menneitä. Kangharl ja ...", hän pitää pienen merkitsevän tauon, "...Kolmhyor ovat asian nyt sopineet."

Ygrit hyppää aidalta alas asian käsittelyn päättämiseksi. "Mennään, leirissämme on sitä hyvää viiniä!" Hendrillo on jo oppinut, että mitä pohjoisemmaksi mennään, sitä pahemman makuiseksi viini jostain syystä muuttuu. Ygrit katsoo kysyvästi vielä aidalla istuvaa miestä, jolla on selvästikin jokin ehdotus.
This message was last edited by the GM at 05:49, Thu 23 Mar 2023.

Hendrillo valahtaa aidan päältä alas rentoutta tavoitellen ja lähtee Ygritin perään. Saatuaan tämän kiinni, kaksikon ohittaessa muka aitauksen hevosien tutkiskeluun uppoutuneen Hendstavalin, pudottaa Hendrillo viattomimmalla mahdollisella äänellään vielä kommentin jatkoksi edelliseen:
"Niin aivan. Ja koita ymmärtää että minä haluaisin tormaktien ajattelevan ihan uusia ajatuksia. Mutta joskus tupaa pitää tuulettaa pitkäänkin että palaneen liemen käry saadaan kokonaan haihtumaan. Sitä minä vaan en ymmärrä, että miksi Kolmhyor, asiasta sovittuaan, kuuluu nyt kieltävän sen käryn aikanaan aiheuttaneensa?"
This message was last edited by the player at 08:12, Fri 24 Mar 2023.