Punanaudan linnake. Linnakkeen muurit näkyivät jo kaukaa, sillä linnake on rakennettu näyttävästi korkeimman kukkulan laelle. Kuninkaan tie Vaarakahlaamolle oli vielä ihan siedettävä, mutta nyt kahden härän vetämät vankkurit heilahtelevat epämiellyttävän usein tiessä olevista kuopista ja loskakasoista. Ohittamanne pellot näyttävät odottavan, että Yelm sulattaa lopunkin niitä kahlinneen lumen ja ne pääsevät taas ylistämään Ernaldan ilosanomaa. Lumen, joka on niin kylmää. Ja märkää.

Vankkureiden kuljettaja, Farandar Kitsas, oli ottanut kunnon maksun Kotkanpesään jättämiensä kirkasviiniamforoiden paikanpitäjistä. Loput viinit olivat kuulemma menossa punanaudoille kaiken sen muun kauppatavaran lisäksi. Vanha mies ei olen paljon virkkannut. Aina välillä hän intoutuu selittämään ohittamienne paikkojen historiaa liiankin seikkaperäisesti. Mies on varmasti nähnyt Punanaudan linnakeen avautuvan eteensä satoja kertoja. Mutta hänen matkustajilleen kerta on ensimmäinen.
This message was last updated by the GM at 19:05, Thu 08 Aug 2019.

Päiväkausia Hendrillo Vaskitsa on nuokkunut siinä vankkureiden sopukassa, jonka hän on huolellisesti pedannut mahdollisimman mukavaksi ja lämpimäksi sopukaksi. Voisi luulla, että kun hän sai tingattua Farandarilta hiukan alennusta kyydistä lupautumalla kauppakuorman vartijaksi olisi saanut hänet hiukan panostamaan ryhdikkääseen olemukseen, mutta pronssiset rintahaarniska ja säärisuojukset ovat huolettomana kasana kuorman joukossa. Keihäänsä hän sentään pitää ulottuvillaan.

Lähimmät päivät ovat menneet puolihorteessa, mutta kun puhe tulee linnakkeesta, havahtuu Hendrillo tähyämään esi-isiensä linnoitusta. Pitkään hän ei sano mitään, mutta on ilmeisen herkässä tunnetilassa. Huolella kohlilla rajatut esrolialaiset alaluomet tahriintuvat, kun kyynelet valuvat vuolaana. Lopulta Hendrillo kääntää katseen matkakumppaniin, virnistää ja toteaa:
"Imarjan nimeen, taisin odottaa sitä sentään...isommaksi, mutta eiköhän tuonne vielä yksi mies jolla keihäs pysyy kädessään mahdu! Mutta ystävä hyvä, muistutapa vielä miksi sinä olitkaan näille main tulossa?"

Jaronil ratsastaa rattaiden rinnalla ympärillään kuuden Pol-Joni-soturin yrmynaamainen saattue. Hän katsoo linnoitusta ihaillen.

"Minä, ystäväiseni, olen etsimässä täältä tarinaa. Bareon on laukannut öisin henkimaailmasta kuiskailemaan korvaani, ja tiedän että etsimäni löytyy täältä".

Hän katsahtaa matkakumppaniinsa ja virnistää. "Ja totisesti mikäpä olisi parempi paikka etsiä tarinaa kuin tämä mahtava linnoitus. En tiedä millaisia ihmeitä isoäitien maa pitää sisällään, mutta epäilenpä että sinäkään olet nähnyt mitään tuon veroista. Minä itse olen nähnyt eläessäni vain yhdet muurit jotka vetävät vertoja noille varustuksille. Olet totisesti onnekas että sinulla on sukua moisessa paikassa."

Hendrillo alkaa hitaasti kasailla varustustaan vähän edustavampaan asentoon ja vastaa:

”Älä ymmärrä väärin - tämä on esi-isieni pyhä linnake, ja vaikka en ole siellä koskaan käynyt, on se minulle jo nyt yhtä rakas kuin Esrolian elämää kuhisevat kaupungit.

Ja onnekas olen tosiaan, joskin onneni on viime aikoina ollut oikullista laatua. Isäni klaanin luo saavun ainoina tuomisina isoäitien ja tätien synkkiä ennustuksia, ja ohjeen olla palaamatta takaisin. Mutta se ilo on jumalten keinussa keinuvalle, että mitä kovemmalla vauhdilla keinu vie alas, sitä varmemmin se kohta nousee ylös. Tai niin ainakin haluan uskoa!

Tarinaa hakemassa, siitä minä pidän. Tarinat ovat kevyttä ja hyvin säilyvää matkavarustusta ja niiden taitaja on joka paikkaan tervetullut. Isoäitien tarinoissa Sartar on kyllä aina vain murheellisten laulujen maa, mutta ehkä hekään eivät sittenkään kaikkea tiedä. Mutta, ja anna anteeksi typeryyteni Praxin asioiden suhteen, kuka on Bareon?”

Jaronil hymyilee
- "Miten voisi olla köyhä hän jolla on sukulaiset turvanaan! Minähän tässä köyhä olen; jään pian tänne yksin muukalaisten keskelle vain kasa lahjoja suojanani. Siksi olen iloinen että tunnen täältä jo yhden kunnon toverin. Ehkäpä voimme tahoillamme yrittää puhaltaa toistemme kohtaloita oikeisiin suuntiin."

- "Ja mitä tulee Bareoniin, hän on tässä näin."
Jaronil taputtaa ratsastamaansa kiiltäväkarvaista mustaa oria joka kulkee kepeää käyntiä kärryjen vieressä. Orin säkä on jopa muihin saattueen ratsuja puolta turpaa korkeampi, ja sen jokainen liike kielii sulavasti hallitusta energiasta. Jopa Notchetin valtavilla markkinoilla, joilla kaupataan eläimiä kahdelta mantereelta, tämä ori saisi ostajien kädet hikoamaan.
- "Hän ja kaikki hänen kaltaisensa ovat suuren hippogriffi Bareonin jälkeläisiä, ja tämä odottaa heidän sielujaan henkimaailmassa. Me Pol-Jonit olemme heille paljosta velkaa."

Äkisti vanha kuski suoristaa ryhtinsä. "Koiransyöjiä", hän sylkäisee hampaidensa välistä.

Ryhmä heittokeihäin ja kevyiden, kuun muotoisten kilpien kera varustautuneita jalkamiehiä seisoo vastaanottamassa linnakkeeseen tulijoita. Joukkion vaateus on vaihteleva. Osalla on päällään sartarilaisia lämpimiä vaatteita. Osan vaatteet näyttävät tulevan lännestä. Niiden alle vain on topattu lämmikettä. Suurimmalla osalla takkien hihat ovat kuitenkin vihreitä tai mustia. Vyöllään he kantavat rhompaia-miekkoja.

Ryhmän johtajalla on muista poiketen punaiset hihat takissaan ja hän kantaa isointa miekkaa kädessään. Mies on alle kolmekymppinen mutta alkanut jo menettää näkyvästi punertavia hiuksiaan. Miehen oikeaa poskea halkoo ruma arpi. Tuonkin olisi parralla saanut piiloon, jos nämä miehet sellaisia vaivautuisivat kasvattamaan.

Matkallanne Kuninkaantietä olette jo useampaan otteeseen törmänneet lunarilaisiin tarkastuspisteisiin ja veronkerääjiin. Pitkälti matkaoppaannne navigointitaitojen ansiosta nämä kohtaamiset eivät ole merkittävästi haitanneet tai viivästyttäneen matkaanne.

"Farandar, täällä taas. Mitähän herkkuja sinä tällä kertaa Broddille kuskaat?", arpinen mies tervehtii kuskianne tottuneen oloisena. "Kirkasviiniä", vanha mies vastaa ja ojentaa yhden amforan jatkaen aloitettua rituaalia yhtä tottuneen oloisena. Amfora kuljettuu komentoketjun mukaisesti alaspäin päätyen vihreähihaisen nuorukaisen kannettavaksi.

Miehen huomio kiinnittyy ratsastavaan joukkoon. Hän tuntuu mittailevan oman jalkaväkensä voimasuhteita hevosmiehiin mielessään. Mahdollinen tappelu ei olisi heille edullinen. Myös vankkurien kyydissä oleva sotilas saa oman mulkaisunsa. Tilanne ei kuitenkaan saa miestä huolestumaan, ennemminkin päinvastoin.

"Keitäs te olette?"
This message was lightly edited by the GM at 10:27, Sun 11 Aug 2019.

"Farandar, tällaisen ratsastajalauman vuoksi jouduin raahaamaan muutaman lisämiehen mukaani", lunarikomentaja sanoo vihjaillen viiniamforalahjuksen riittämättömyydestä. Kukaan tuskin uskoo lauseen totuudenmukaisuutta, mutta se ei taida olla oleellista. Farandar huokaa syvään, kääntyy tutkailemaan omistuksiaan ja luo Jaronilia kohtaan merkitsevän katseen kuin antaen tälle tilaisuuden vastata lunarilaisen lisävaatimuksiin.
This message was last edited by the GM at 12:57, Sun 11 Aug 2019.

Jaronil hymyilee aseistariisuvasti ja korottaa ääntään niin että lunarikomentaja (ja sattumoisin muutkin ympäristössä kuulevat sen).
- "Omasta puolestani kiitän mitä suurimmin järjestämästänne saattueesta, päämies. Klaanimme on suuri ja mahtava, ja meillä on mukanamme paljon sotureita, hevosia ja kantamuksiakin, jotka kaikki tarvitsevat valppaita vahtijoita".
This message was last edited by the player at 12:15, Sun 11 Aug 2019.

Lunarikomentaja tutkailee synkkänä Jaronilia ja eritoten tämän hevosta. "Hieno hevonen. Taidatte olla Praxista." Hän miettii hetken. "No, tulkaa mukaamme. Teillä näyttäisi olevan tarjolla hienompia hevosia kuin paikallisilla kasvattajilla. Ratsujoukkomme voisivat olla kiinnostuneita. Sitä ennen viemme teidät kuitenkin tervehtimään klaanin päällikköä... kuten paikallisiin tapoihin kuuluu."

Farandar komentaa härkänsä liikkeelle hieman hämmentyneenä välttäessään lisäverojen maksamisen.

Pian lunarikomentaja kuitenkin kääntyy uudelleen teidän puoleenne. "Niin, ette nimenneet itseänne vielä. Ei tähän linnakkeeseen tulla ilman, että kaarti tietää kuka on tulossa ja missä aikeissa."

"Hendrillo Vaskitsa tässä, kuulun ylipapitar Haransulvan poika, arvoisa komentaja. Olen matkalla isäni klaania tervehtimään, ja tarjoamaan keihästäni Broddi Suursuvun palvelukseen. Muuta aietta minulla ei olekaan, paitsi päästä tuulensuojaan salin tulisijan ääreen. Vannon että näin kylmänkosteaa tuulta en arvannut olevan olemassakaan."

Jaronil hymyilee
- "Johtakaa toki tietä linnakkeeseen, päämies. Minä olen skaldi Jaronil Mustan Orin klaanista, ja olen tovereineni tullut tervehtimään päällikkö Broddia. Kuten ystäväni Hendrillo totesi, nämä maat ovat villejä ja viileitä. Minä ja toverini olemme erittäin kiitollisia että asetatte raavaat soturinne niin anteliaasti puolustamaan päällikön lahjoja näiltä karkeita ja arvaamattomilta paikallisilta."

Muutama lähimpänä ratsastavista pol-joni-sotureista virnistelee.

-"Meillä on täysi luottamus siihen, että teidän avullanne lahjamme pääsevät perille täysimittaisina."

Matka jatkuu vaivaantuneen lunarikomentajan saattaessa matkalaisia. Tapaaminen ei mennyt ihan hänen mielensä mukaan. Bardin ja hänen ratsastajiensa röyhkeys jättivät ikävän haavan tähän tapaamiseen.

Nousette kukkulaa ylös ja pääsette linnakkeen etelänpuoleiselle portille. Paaluaita näyttää vahvalta ja hyväkuntoiselta. Portti on koristeltu kaiverretuilla oinaan ja härän päillä. Portin syvyys paljastaa muurin oikean paksuuden. Se ei ole pelkkä paaluaita. Portin vartijat eivät sen enempää kysele johtuen saattajistanne.

Heti portin jälkeen vasemmalla puolelle jää kuuriimuin koristeltu majatalo. Suurin osa teitä saattaneista lunareista karkaa viettämään aikaansa sinne. Tämä toiminta tuntuu kiehtovan myös lunareiden päämiestä. Hän jättäytyy hetken päästä joukosta: "Seuratkaa tätä kujaa Broddin saliin, Farandar osaa kyllä tien. Älkääkä aiheuttako ongelmia."

Punanaudan linnakkeen sisällä on toinen linnoitus. Se näyttää uudemmalta, ja suljetummalta, verrattuna muuhun rakennuskantaan. Farandar osaa kertoa, että lunarit ovat ottaneet vanhan Orlanthille omistetun pyhän kukkulan omaksi tukikohdakseen.

Broddin sali, mahtipontisesti nimetty Mahtava sali, on tosiaankin isoin rakennus linnakkeessa. Salin rakentamiseen on selvästi käytetty aikanaan paljon työvoimaa. Ovien pielet, seinät ja talon päätykolmiot on koristeltu tyylikkäin kaiverruksin. Sisällä pääsalissa palaa tuli pitkässä tulisijassa tuoden kauan kaivattua lämpöä matkalaisille.

Myös salissa olevat ihmiset tuovat oman lämpönsä. Saapuessanne saliin käydään siellä juuri kovaäänistä keskustelua liittyen johonkin hevoskauppaan.

"...hopearahaa sierainparilta. Sotapäällikkö ei nähtävästi ole eilisen teeren poikia ja nyrpisteli hinnalle mutta kuvitelkaa nyt millaisten rahavuorten päällä siellä istutaan jos on varaa maksaa noin paljon työhevosista. Sitä paitsi veikkaan että loputkin niiden pitkäjalkaisista pohjoisen koneista katkoo nilkkansa pian ryteiköissä ja pitää ostaa meikäläisten juhtia tilalle. Enkä usko että tämä jää hevosiin, tuskinpa ne pistävät pahaksi jos saavat ostettua sepäntyöt ja muonatäydennykset läheltä. Jos tässä ei nyt ruveta äkkiä hieromaan suhteita niin meillä on kohta naapurit kuskaamassa tavaraa linnakkeeseen ja rikastumassa kun me jäämme nuolemaan näppejämme."

Hoikka keski-ikäinen mies heiluttaa hopearahanassakkaa kiihtyneenä selostaessaan kauppojaan. Hänellä on turkisreunuksilla ehostettu talonpojan asu sekä muutama rannekoru arvovaltaista seuraa varten. Vaikka hiuksissa ja parrassa on jo muutama harmaa suortuva, on liike ketterää ja energistä. Puoltava ryhti ja kävelykeppi kertovat tosin jostain vaivasta.
This message was last edited by the player at 08:18, Tue 13 Aug 2019.

Klaanin päällikkö, Broddi Suursuku, istuu lain hänelle suomallaan istuimella. Mahtavan salin mahtavaan ruokapöytää on alettu pikku hiljaa kattamaan ateriaa varten ja Broddin silmät harhailevat porsaspadan, ruisleivän ja omenapiiraan suuntaan. Broddi on viidessäkymmenissä oleva mies, joka pitää lyhyttä valkoista partaa. Miehen kasvoilta paistaa rankka elämä.

"Poika on oikeassa", harmaasilmäinen ja -päinen lähes sokea Broddia vanhempi mies ohjeistaa päälliköä. Broddi kuuntelee häntä tarkasti. Vanhus on sijoittunut lähemmäs Broddia, mutta seisoo kuitenkin tasanteen alapuolella. "Hendstavalin myymien hevosten tuotto jäisi klaaniin sen sijaan, että lunarit kärräävät sen jonnekin Praxin perukoille", mies järkeilee. "Hendstavalin hevoset ovat kuitenkin... mmm.. hyviä."

"Lunarien kanssa tulee olla varovainen, mutta Lhankpentosin huomio on hyvä", Broddi myöntää. "Hendstaval Viheltäjä, Tormaktin suvusta, myönnän sinulle kaupankäyntioikeuden hevosista ja niihin liittyvistä varusteista klaanimme alueella olevien lunarien kanssa. Tee Issaries ylpeäksi toimillasi", Broddi haluaa asian pian pois päiväjärjestyksestä.

Hän lyö käsillään istuimen käsinojiin, "Näin! Jos ei ole muuta, ruoka taitaa olla valmista ja kuulin, että Farandar on nähty lähestyvän kirkasviinilastin kanssa.."
This message was last edited by the GM at 13:51, Tue 13 Aug 2019.

Jaronil valmistelee parhaan skaldiäänensä ja astuu peremmälle saliin. Lyhyen miehen on aina ponnisteltava hieman pitkää enemmän kilpaillessaan saapumaisillaan olevan illallisen kanssa.

- "Terve Broddi Suursuku, Punanaudan suuri päällikkö! Jos suotte, olisi vielä yksi asia ennen kirkasviiniin siirtymistä."

Jaronil odottaa että salin huomio keskittyy häneen ja jatkaa sitten.
- "Olen skaldi Jaronil Mustan Orin klaanista kaukaa Praxista, ja olen tullut kaukaa katsomaan mahtavaa linnakettanne jonka varustukset vetävät vertoja Pavisin muureille. Tuon lahjoja päälliköltäni Kostad Rammalta, ja pyydän kumppaneineni lupaa istua pöytäänne ja juoda kumisia kanssanne."

Hendrillo odottaa kohteliaasti Jaronilin ja Broddin sananvaihdon päättymistä. Jos häntä sattuisi vaivaamaan se, että hänen matkakumppaninsa seurueineen otti salin huomion ensin, vaikka ovat muukalaisia, ei sitä mikään olemuksessa kavalla. Hän hakee päällikön lisäksi katsekontaktia jokaisen kanssa, jonka kanssa se onnistuu, iskee silmää ja hymyilee ja virkkaa päällikölle:

”Terve minultakin Broddi Suursuvulle, ja myös oman sukuni tormaktien suurille! Minä olen Hendrillo, Vaskitsaksi etelässä äitini huoneessa nimetty vaikka muhkeampi käärme minusta sitten tuli! Armas äitini Heransulva, jota sukuni täällä varmasti siunaten muistaa, on lähettänyt tänne isieni maille luomaan nahkani uuteen elämään. Lahjoiksi tuon vahvat käteni, äitini siunausta klaanillenne ja tarkasti lyövän keihään. Jos Broddi ja tormakti vanhin sallitte, niin veljieni ja sisarteni rinnalla otan sen osan vastaan jonka minun ansaitsevan katsotte!”.

"Tervetuloa Jaronil Mustan Orin klaanista. Olen kuullut suuria tarinoita klaanistanne ja arvostamme tuomianne lahjoja." Broddi ei varsinaisesti ole nähnyt lahjoja, mutta pöydän antimet saavat hänet pitämään puheensa lyhyenä. "Kutsun teidät pöytäni ääreen nauttimaan vieraanvaraisuudesta ja kertomaan tarinoita kaukaisesta Praxista."

Hendrillon puheen jälkeen saliin laskeutuu hiljaisuus. Lhankpentos ja Broddi tuijottavat häntä epäuskoisena. "Sekö Heransulva? Oletko sinä Stravul Nopsakoiven poika? Olen iloinen, että sain tämänkin päivän elää", sokea Lankhpentos julistaa. Broddi ei saa sanaa suustaan. Kaikkien katseet vain kääntyvät odottavasti Hendstavaliin.
This message was last edited by the GM at 09:33, Thu 15 Aug 2019.

Hendstaval on tuijottanut Hendrilloa tarkasti, ontuu keppinsä kanssa viereen ja ottaa vapaalla kädellään häntä hartiasta.

"Ei voi erehtyä tuosta naamasta! Kyllä sinä olet Stravulin poika. Minä olen setäsi Hendstaval. En ole koskaan itse saanut kunniaa matkustaa kaukaiseen Esroliaan mutta kuulin isältäsi upeita tarinoita."

Hendstavalin silmät ovat selvästi kostuneet kun hän jatkaa.

"En tiedä kulkiko sana koskaan mutta isäsi kaatui vuosia sitten taistelussa. Paljoa minulla ei ole hänestä muistoja mutta tarinoita senkin edestä. Meillä onkin paljon puhuttavaa! Kuulisin myös mieluusti lisää juttuja etelästä."

Hendstavalin sanat saavat Hendrillon säpsähtämään ja puheen takeltelemaan. ”Kuollut...vuosia sitten? Eikä kukaan...Tai mistäpäs...” Hetken päästä myös kyynelehtivä Hendrillo nostaa kätensä Hendstavalin olalle tämän peilikuvana. ”Setä, niin tosiaan on. Toivon vielä kuulevani miten Stravul kuoli ja sinun näyttävän hänen uurnansa paikan, jotta voin lähettää hänelle uhrin. Mutta älkäämme viivyttäkö salin ateriaa tällä nyt.”

Hendrillo kääntyy Lhankpentoksen puoleen, tekee hänen edessään esrolialaisen palvelijan kumarruksen ja virkkoo: ”minä puolestani olen iloinen, että isoäitien käskyjen sijaan voin toivoa neuvoja teiltä, isoisä. Sillä lienette tormaktien vanhin.”

Lhankpentos kuivaa sokeita silmiään ja hapuilee Hendrillon käsiinsä ja rutistaa tätä hartioista. "Haluamme kutsua sinut ja ystäväsi vieraaksi ... ei, kotiisi Tormaktinkylään. Pääset tapaamaan sukulaisiasi ja myös isääsi, hautalehdossa." Lhankpentos madaltaa hieman ääntään aivan kuin väärät korvat voisivat kuulla: "Tänään uhraamme Orlanthille lampaan ja pidämme pienen iltajuhlan."

Nyt Broddikin on päässyt lattiatasolle ja tutkii Hendrilloa tarkasti. "En pysty laskemaan kuinka monta nautaa olen isäsi kanssa ryövännyt. Hän oli erittäin hyvä mies ja kaipaamme häntä suuresti." Aivan kuin Broddi haluaisi sanoa vielä jotain lisää, mutta jättää asiat sanomatta ja tyytyy jatkamaan tervehdystä, ehkä hiukan liian pitkään.

Aivan kuin Broddi huomaisi Jaronilin nyt uudestaan. Hän siirtyy tervehtimään tätäkin nyt jo paljon tuttavallisemmin ja vähemmän virallisesti. Väärinkäsitys näiden kahden tulijan syvemmästä ystävyydestä tarttuu kaikkiin paikallaolijoihin.

"Jatkakaamme tutustumista ja tarinoita pöydän ääressä", Broddi komentaa silmin nähden tyytyväisenä siitä, että tapahtumat siirtyvät viimein ruokapöydän ääreen. "Katsotaan niitä lahjojasi sitten ruoan jälkeen", hän lupaa Jaronilille. "Nyt haluan kuulla tarinoita!"

Broddi tunnetaan klaanissa avokätisenä miehenä. Usein ruoka-aikaan Broddin pöytä täyttyy niistä vieraista, ketkä silloin sattuvat hänen kattonsa alla olemaan. Niin on tälläkin kertaa. Palvelijoiden ja talon väen lisäksi pöytään saapuu Jaranil Ukkossieluksi esittäytyvä pitkä ja roteva mies. Miehen sysimustan parran pää voisi raapia Jaronilin otsaa. Hän on Broddin henkivartiokaartin johtaja. Paikalla on myös Broddin perhettä. Vaimo Emer ja heidän lapsensa: kaksi poikaa ja kaksi tyttöä.

Pitkään haudutetun, onneksi vielä lämpimän, porsaanniskapadan ja ruisleivän kylkiäiseksi tuodaan suolattuja perunoita. Padan ja perunoiden kanssa on tarjolla tummaa marjahilloa. Hillo on kuulemma lahja eteläiseltä naapuriklaanilta. Se sopii kuulemma hyvin myös jälkiruoaksi olevan omenapiirakan kylkeen.

Broddi on kiinostunut etelän tarinoista ja uutisista. Lhankpentos on hiljainen, mutta se tuntuu johtuvan vanhan miehen kyvystä keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Tässä tapauksessa syömiseen. Broddin vaimo ja lapset eivät aloita aktiivisesti keskustelua, mutta vastaavat kysyttäessä. Jaranil on kiinnostunut vieraista ja heidän taustoistaan. Rotevasta miehestä ei ole myöskään vaikea saada irti klaanin tämänhetkistä sotatilannetta ja naapurisuhteita.

Jaronil noudattaa ilomielin päällikön käskyä ja istuttaa itsensä ja klaanimiehensä pöydän ääreen. Ukkossielun keskustelunavaukset hän kuitenkin ohjaa alkuillasta diplomaattisesti miestensä suuntaan, ja kuuntelee syömisen sijaan tarkasti Broddin, Hendrillon ja Hendstavalin puolta pöydästä kasvoillaan keskittynyt ilme.

Hendrillo kertoilee laveasti ja mieluiten yleisellä tasolla Esrolian asioista, vältellen yksityiskohtia äitinsä nykyasemasta tai oman äkkilähtönsä tarkemmista syistä. Jos olisi tulossa kiusallinen tilanne, ohjaa hän keskustelua ja huomiota Jaronilin suuntaan, "älkää käyttäkö liikaa aikaa kankeakieliseen serkkuunne, kun pöydässä istuu oikea skaldi".

Muuten hän kuuntelee tarkkaavasti erityisesti Lhankpentoksen ja Hendstavalin puheita, ja pyrkii vimmatusti oppimaan klaanilaisten nimet ensimmäisestä kerrasta.

Hendstaval peesailee illan aikana Jaranilia klaanin naapuruussuhteiden perkaamisessa mutta välttelee ärsyttämästä päällikköään.

"Me Punanaudat voimme tällä hetkellä hyvin, sillä Broddi on pidättäytynyt sekaantumasta typeryyksiin ja huolehtinut vauraudestamme hyvin. Vanhat viholliset ja naapureista holtittomammat ovat kuitenkin huomanneet täydet varastomme ja kävisivät varmasti mielellään täydentämässä omiaan niistä."