Hendstavalin nousu uusien ystäviensä tueksi hämmentää Kangharlin. Ei hän nyt Hendstavalin kanssa halua tässä tilanteessa riitaa haastaa, vaikka sitäkin on joskus tehty. Kaiken lisäksi Lhankpentos nousee pystyyn. Sokea vanhus ottaa oman roolinsa oikeana kylän vanhimpana ja lausuu auktorisella äänellä: "Kangharl, he ovat kuitenkin vieraitamme ja sukua. Talli on ehjä ja uskon Hendstavalin arvioon hevosista. Apukädet ovat tarpeen niin etsintäpartioissa ja sairaiden auttamisessa kuin tulevissa kylvötöissä."

Iso parrakas mies hieroo otsaansa hetken hiljaisuuden vallitessa. Hän hörppää mukinsa tyhjäksi ja lyö sen pöytään kuin hyväksyen ryhmän painostuksen. "Selvä! Menkää te kolme Stravulin talolle selvittämään mikä siellä on tilanne tällä hetkellä. Katsokaa löydättekö mitään vihjeitä. Minä järjestän etsintäpartiot. Praxilaiset saavat osallistua etsintään."

Onelsin ei osoita lähtemisen merkkejä varsinkin kun kaksi vanhempaa naista ohjailee hänet makaamaan sänkyyn ja antavat hänelle hoivaa. Kangharl tarkkailee Onelsinin tilanteen. Olan astuu sisään taloon tallia hoitamasta. "Ottakaa Olan mukaan, jos tarvitsette juoksupoikaa", Kangharl sanoo huolettomasti. Nuori poika vilkuilee vaikeana ympärilleen ja nyökkää.

Hendstaval nousee liian nopeasti ylös innostuksissaan, mikä kostautuu irvistystä aihettavana vihlontana rammassa jalassa.

"Eiköhän veikkoset suunnata siis Stravulin tuvalle. Kangharl jos kuka saa organisoitua etsinnät sillä aikaa. Olan, ota tallilta pussillinen omenoita herkuiksi hevosille. Voi tulla pitkä päivä."

Päivänvalossa Hendrillo kohentaa ulkoasuaan, sitoo paksut öljyiset hiukset palmikolla ja rajaa kohlilla silmät uudelleen. Pitäähän uutta äitipuolta ensi kertaa tavatessa olla edustava! Olaniin hän yrittää ottaa kontaktia kevyesti kiusoitellen: ”no, juokse nyt juoksupoika juokse”. Poika tuijottaa miestä silmät selällään, mahtaneeko paksusta etelän puheesta ymmärtää puoliakaan. Kevyesti huokaisten Hendrillo toteaa Hendstavalille: ”Toivon sinun, setä, voivan esitellä minut ja sanoa ystävällisen sanan puolestani kunhan olemme Stravulin mökillä.”

Päivästä on tulossa aurinkoinen. Stravulin talo sijaitsee jonkin matkan päässä Tormaktinkylästä pienen mäen päällä. Ei ole ihme, että Onelsin oli simahtanut tallille käveltyään tämän matkan tautihengen riivaamana. Talo on tavallisen viljelijän asumuksesta poiketen kaksikerroksinen. Sen kunto kuitenkin kielii isännän puuttumisesta. Mäeltä näkyy toistaiseki tyhjät lehmähaat.

Toinen puoli talon pihapiiristä rajautuu jokeen. Joki on alhaalla ja sinne johtavat portaat, joita pitkin ylös könyää Farnan, nuori mies isännän elkein. Hän kantaa kahta puista vesiämpäriä, jotka roikkuvat Farnanin harteillaan kantamasta puuseipäästä. Hän huomaa vieraat ja laskee vedet maahan pyyhkäisten tummat hiukset silmiltään. Silmissä on huonosti nukutun yön jäljet ja hänen ilmeensä on väsyneen huolestunut. "Setä! Oletan, että Onelsin saavutti teidät uutisilla. Olisin odottanut teitä tänne jo illalla auttamaan. Etsin kaksosia koko yön, kunnes jouduin tulemaan nukkumaan. Äiti on ollut huonona." Hän tuntuu huomaavan Hendstavalin mukana olevat vieraat miehet vasta nyt. "Ketäs he ovat?"

Aina sanavalmis Jaronil huikkaa heti Hendstavalin takaa.

-"Tervehdys isäntä! Olen setäsi toveri Jaronil, skaldi itäisten arojen Mustan Oriin klaanista. Päällikkönne on hyvä ja antelias ja soi minulle paikan salistaan."
This message was last edited by the player at 08:16, Mon 07 Oct 2019.

"Jaronil ehtikin jo esittäytymään. Hän on erinomainen hevosmies ja serkkujamme arolta. Tämä tässä taas on Hendrillo. Hän on Stravulin poika Esrolian vuosilta ja siis puoliveljesi. Hendrillo on taitava soturi ja tarjonnut keihästään klaanillemme. Lhankpethos on kutsunut hänet tupaansa Tormaktinkylään, mikä onkin sopivaa nyt kun äitisi on sairaana. Sanoisin että näinä laiskoina rauhan päivinä on jumalten siunaus että saamme lisää väkeviä sotureita klaaniin ja vieläpä verisiteiden kautta."

Hendstaval tarraa Hendrillon olkapäähän ja puristaa luisevalla kädellään lihaksikasta hartiaa.

"Onelsin ei koskaan päässyt talleja pidemmälle viime yönä. Sairaus sai hänestä otteen ja hän ryömi pilttuuseen potemaan horkkaansa. Ei silti huolta, hän on nyt hyvissä käsissä tulisijan äärellä. Meidät lähetettiin tänne katsomaan vointianne ja auttamaan sisarustesi löytymisessä. Kangharl on jo laittanut etsinnät liikkeelle Tormaktinkylästä käsin. Onko äitisi siinä kunnossa että voisimme vilkaista sisälle?"

Farnan tuijottaa seuruetta väsyneenä. Erityisesti hän tuijottaa Hendrilloa kuin etsien merkkejä jostain tutusta. Sitten hän luo hymyn. "Tervetuloa Stravulin taloon, veljet!" Hän on vielä nuori, mutta yrittää vastata tapojen mukaisesti ja vanhemmalla äänellä. Farnan vaihtaa tervehdykset vieraiden kanssa. Skaldin kohdalla hänen äänessään on kunnioittava mutta epäilevä sävy: "Päällikköni vieraat ovat minunkin vieraitani". Sedän kanssa tervehdys on sanaton vahvistus Onelsinin hyvinvoinnista ja Hendrillosta. Hendrillo saa tutkailevan tervehdyksen. "Enpä olisi odottanut koskaan tätä päivää tulevan. Isäni puhui sinusta välillä, etenkin viinimuki edessään."

Farnan palaa kantamustensa ääreen ja pyytää vieraat sisään taloon. Hän huikkaa tottuneesti Olania ottamaan hevoset. Sisällä talossa on viileää sillä tulia ei ole ehditty polttaa yön kiireiden takia. Talon nurkassa olevassa kapeassa sängyssä makaa houraileva nainen. Näyttää siltä, että hänen päälleen on kasattu kaikki taloudesta löytyneet viltit ja turkikset pitämään hänet lämpimänä. Päässään tällä on lämmin hattu. "Tauti on iskenyt häneen pahasti. En ole varma missä maailmassa hän sitä vastaan taistelee." Farnan juottaa naiselle juuri tuomaansa vettä ja silittää tämän otsaa. Hän tuijottaa jälleen väsyneenä. Tällä kertaa sairasta äitiään.

Jaronil puhuu matalalla äänellä joka ei toivon mukaan kuulu turkisten alla makaavan potilaan korviin, osoittaen sanansa Hendstavalille.

-"Kautta Orlanthin parran, en ollut tajunnut noita olevan kaikkialla. Missä teidän shamaaninne ovat? En ole vielä nähnyt yhtäkään."
This message was last edited by the player at 16:12, Tue 08 Oct 2019.

"Näyttäisi tosiaan samalta vaivalta kuin Onelsinilla. Meistä ei taida taudin hoitoon muuta apua olla kuin kantamaan vettä ja kohentamaan tulta. Eiköhän tuo hellitä muutaman päivän päästä. Kun Serestar saa hieman juotua niin voisimme siirtyä puhumaan nuoremmista sisaruksistasi tuonne pihalle. Jos käy niin voisimme tässä samalla vilkaista hieman ympärillemme tuvassa."

Hendstaval nojaa takaisin Jaronilin suuntaan.

"Henkien kanssa vehkeilyä ei yleensä katsota hyvällä täällä päin ja tässä edessämme näemme syyn miksi. Nyt joku on ilmeisesti kumminkin usuttanut niitä kiusaksemme, näinhän omin silmin olennon joka kiusasi veljentytärtäni. Mitä shamaaneihin tulee, joudumme kääntymään kiertelevien huru-ukkojen tai ammattiparantajien puoleen. Kumpiakin joutunemme etsimään klaanin ulkopuolelta."

Farnan viittoo miehet sivummalle varmistettuaan äitinsä kunnon. Hän yrittää niin kovasti olla aikuinen ja käsitellä asiaa asiana, ilman tunteita. Neuvottomuus, väsymys ja pelko uuden tilanteen edessä kuitenkin murtaa nuorukaisen ääntä kun hän selittää tilannetta: "Äiti oli ollut kipeänä ja me hoidimme häntä Onelsinin kanssa. Sitten Onelsinkin alkoi tulla kipeäksi. Kaksoset ja minä olemme olleet aivan terveitä. Kaikki aikani meni talon ylläpitoon ja sairaiden hoitoon ja sitten kaksoset rupesivat kinastelemaan jostain typerästä asiasta. Komensin heidät ulos tekemään jotain järkevää ja pois jaloista. Jossain vaiheessa iltapäivää rupesin etsimään lapsia. He olivat hävinneet. Kävin läpi kaikki talot ja tietämäni piilopaikat. Onelsin lähti siinä vaiheessa hakemaan apua Tormaktinkylästä ja minä kävin läpi vielä joenrannat. Auttakaa minua! En tiedä yhtään mitä tehdä..."

Samassa ulkoa kuuluu ääniä, kun joku karauttaa hevosellaan pihalle. Purija ja Punaviima toivottavat hirnahduksillaan vieraan hevosen tervetulleeksi.

Katseet suuntautuvat ovelle, mutta Jaronil hakee hetkeksi Farnanin huomion itseensä.

-"Tottakai me autamme sinua Farnan. Mieheni haravoivat jo kukkuloita ja me lähdemme perään niin pian kuin pystymme. Mieleeni tulee yksi asia, tämä voi olla tärkeää. Muistatko mistä kaksoset kinastelivat ennen lähtöään? Se saattaa auttaa meidät heidän jäljilleen."

Farnan heilauttaa kättään. "Äh, se oli joku typerä leikki jostain neidon kutsusta. Finalor oli sitä mieltä, että neidon kutsu on aina lupaus seikkailusta. Jenale taas muistutti, että neidot voivat houkutella miehiä väärille poluille. Kinastelu meni sen verran kovaääniseksi, ja typeräksi, että käskin heidät ulos leikkimään."

Hendrillo toistaa vakavana Farnanille ryhmän ja oman halunsa auttaa. "Onneksi olet ollut pitämässä täällä äidistäsi huolta, Farnan. Ja usko pois, veli hyvä, Suuri Äiti palauttaa kyllä lapset kotiinsa takaisin hyvässä voimassa - minä en ainakaan lepää ennenkuin heidät on löydetty. Mutta minä olen kaukaa omilta synnyinmailtani, enkä tunne tätä neidon kutsua - onko se joku tämän klaanin lasten satu, leikitäänkö sitä jossain tietyssä paikkaa?"

"En ollut moisesta leikistä kuullutkaan. Me tapasimme leikkiä aina vain hevosen häntää ja sauvapainia. Ja tytöt naruleikkiä ja nukkuvaa maan äitiä. En tiedä mistä he tuollaisen olivat keksineet. Se oli vain jokin typerä pikkulasten hassuttelu." Farnaniakin kiinnostaa tulija ja hän kurkkaa ovesta ulos.

"Rastarl!", Farnan astuu ulos. Rastarl on Farnania vähän nuorempi miekkonen lähitalosta. Heidän perheensä on torppareita. He vaihtavat tervehdyksiä. Rastarl on tullut hakemaan pikkuveljeään. Pikkuveli oli hänen mukaansa eilen lähtenyt Finalorin ja Jenalen kanssa leikkimään ja Rastarl oletti, että he olivat tulleet yöksi Stravulin tuvalle. Farnan kertoo tilanteen Rastarlille.

Nuorukaisten keskustellessa vielä keskenään Hendstaval kääntyy toveriensa puoleen.

"Lapsia on siis kadoksissa enemmänkin. Näinköhän tämä enää on sattumaa? Kangharlilla on etsintäpartioiden järjestäminen hallussa Tormaktinkylässä ja siellä on lisämiehitystäkin. Mitä sanotte jos me sen sijaan käymme naapurituvilla kyselemässä puuttuuko sieltäkin pienokaisia?"

Jaronil nyökkäilee kumppaneilleen vakavana.
-"Loistava ajatus, voimme samalla kysyä lisää tästä heidän leikistään. Tunnen lastenlorun jos toisenkin, mutta neidon kutsusta en ole koskaan kuullutkaan..."

Tässä kohtaa skaldin kasvoille leviää ilkikurinen virnistys ja hän jatkaa
-"...ellei sitten näillä main ole tapana että kevään neito Voria kutsuu luokseen myös pojista viattomimmat. Vähän niin kuin teillä etelässä vai mitä veliseni", ja läimäisee riemukkaasti Hendrilloa selkään.

Hendrillo tarttuu kyllä mielellään hevosteluun että tunnelma vähän kevenisi. ”Niin oikein! Usko pois, sinne etelään jäi kyllä sankka lauma neitosia ikävöimään lämpimänä hehkuvaa keihästäni...! Mutta jatkakaamme Hendstavalin ehdotuksen mukaisesti eteenpäin. Ja Farnan, älä huoli. Lapset palaavat pian. Keskity sinä äitisi hoivaamiseen.”

Nuoremmat miehet kuuntelevat korvat punaisina vanhempien kaskuilua. Päästävätpä he muutaman hermostuneen naurahduksenkin, jotka kuitenkin korvautuvat nopeasti huolella pienemmistä. Farnan lupaa jäädä hoitamaan äitiään, vaikka häntä selvästi kiinnostaisi tulla mukaan.

Naapurituvalle ei ole pitkä matka. Rastarl näyttää tietä ja kertoo talon tilanteesta matkalla: heilläkin on sairastuneita. Mutta heilläpä onkin parantaja paikalla. Hän kertoo ylpeänä, että itse Ustarna on tullut vierailemaan heidän taloonsa ja auttamaan sairaiden kanssa.

Tupa on pienempi ja koruttomampi kuin Stravulin. Rastarl saattelee teidät sisään. Talon isäntä könyää lavetilta ylös. Ihmisiä makaa muissa sängyissä. "Köhh... tervetuloa matalaan majaani. Olen Jostharl. Talomme on kovilla sairauden takia eikä meillä ole oikein tarjota kuin vettä. Onneksi Ustarna on täällä auttamassa meitä. Minäkin voin jo... köh krhm.. paljon paremmin", hän yrittää olla terveempi.

Ustarna on juuri tutkimassa yhtä talon asukkaista. Hän huomaa tulijat, saattaa tekemisensä loppuun ja saapuu tervehtimään. Ustarna on nuori nainen. Hänen tummat hiuksensa on letitetty pään päälle ja kiinnitetty upealla hisussoljella. Tosin hiukset ovat jo alkaneet hapsottaa merkkinä siitä, että niitä ei ole ehditty vähään aikaan uudelleenletittää. Tästä huolimatta hän on positiivinen ilmestys ja suhtautuu uusiin tuttavuuksiin mielenkiinnolla. "Hendstaval, mukava nähdä. Keitä ovat uudet ystäväsi?"

Jaronil näyttää silminnähden helpottuneelta.

-"Kautta Myrskyhärän kavioiden, olenpa iloinen nähdessäni täällä vihdoinkin parantajan. Olen skaldi Jaronil Praxilainen ja saavuin tänne miesteni ja esrolialaisen toverini Hendrillon kanssa tässä näin vasta eilen. Tähän mennessä olemme nähneet tässä kylässä enemmän sairaita kuin Orlanthilla on sukulaisia mutta parantajat ovat olleet harvemmassa kuin rehelliset lunarit. Pohjoistuuliko teitä vaivaa vai naapuriklaanien kirous? Olen harvoin nähnyt yhtä paljon sairaushenkiä samassa paikassa".

Ustarna tervehtii muitakin. Yleensä niin iloiset kasvot näyttävät nyt kuitenkin huolestuneilta. "Jumalat ovat varmastikin hyljänneet meidät. Tällainen määrä sairaita ei ole normaalia. Olen tutkinut tautia: se paranee itsekseen muutaman päivän levolla. Tosin tässä talossa on jo muutama tapaus, jossa tauti on palannut jälkikäteen. Se huolestuttaa minua. Pieniin lapsiin tauti ei tunnu tarttuvan." Ustarna huuhtelee kätensä kulhossa. "Olen ohjeistanut nyt tämän talon naisia sairaiden hoitamisessa. Se ei kuitenkaan riitä, meidän pitää löytää epidemian perimmäinen syy, pian. Tulitteko tänne kysymään neuvoja sairaiden hoidossa?"

"Tervehdys Ustarna, sinua tässä etsimmekin. Kuten Jaronil tässä vihjasikin, meillä on syytä epäillä että sairaus on henkien aiheuttama. Jaronilin siunatessa lahjaratsuaan sain itsekin vilkaista henkien maailmaan, jossa tauti otti käärmeen muodon. Jos sinulla ei ole työkaluja niitä vastaan, tiedätkö onko lähistöllä henkipuhuja? En olisi yhtään yllättynyt jos Smaragdimiekat olisivat palkanneet jonkun vaahtosuisen kiertolaisen manaamaan henget kiusaksemme."

"Meillä on toinenkin askare täällä. Stravulin tuvalta on kaksi lasta kateissa ja Rastarlin pikkuvelikin näyttää olevan omilla teillään. Lapset ovat kuulemma leikkineet neidon kutsua ja saattavat olla samassa paikassa. Onko sinulla tietoa onko muitakin lapsia kateissa ja mistä voisi olla kyse?"

"Neidon kutsua?" Ustarna on yhtä ihmeissään kuin muutkin. "Tämäpä omituista. Kävin tutkimassa sairaiden tilannetta myös tuon mäen takana olevalla lammastilalla ja sielläkin he etsiskelivät seitsenvuotiasta tytärtään. Voisin lyödä vaikka valkoisen kaapuni vetoa, että näillä kahdella on jotain tekemistä keskenään."
Hän miettii hetken oikoen hiuksiaan paikalleen. "Meidän on yritettävä pyytää jumalilta ja esi-isiltä neuvoa. Suoritamme rituaalin tänä iltana Hautakukkulan päällä. Hendstaval, voisitko noutaa Viherkonnulta punaisen lehmän? Ei mielellään sonnia, eikä vasikkaa. Jarkorl varmasti antaa yhden naudoistaan hyvään tarkoitukseen. Sillä välin minä haen Ash..." hän keskeyttää puheensa ja tuijottaa epäilevästi vieraita miehiä. "Tiedät kyllä kenet. Tavataan Vasamapirtillä."
This message was last edited by the GM at 14:05, Mon 14 Oct 2019.

Jaronil hakee toverinsa katsekontaktiin ja sanoo hiljaa.

"Minusta tuntuu ettei tässä jumalia tarvita. Eivät sellaiset nassikat ehdi kauas, varsinkaan jos ne ovat kaikki menneet samaan paikkaan. Otetaanko hevoset alle ja mennään etsimään?"

Hendstaval vastaa Jaronilille kuiskuttaen.

"Kangharlilla on etsinnät hoidossa. Miehen tuntien säästämme itsemme monelta vaivalta kun emme rupea puuhaamaan sivussa omiamme. Hän tykkää pitää lankoja tiukasti käsissään kun on johonkin ryhtynyt."

Parantajalle hän vastaa:

"Jarkorl antamassa minulle nautojaan? No, voihan sekin päivä koittaa. Voidaan tehdä niinkin että tuon sieltä uhrilahjaksi sopivan naudan ja sinä saat selittää jälkikäteen mihin tarkoitukseen se vietiin."

Hendrillo hymyilee vinosti Hendstavalin ylpeälle kursailulle ja toteaa: "Setä hyvä, jos sinun on vaikeaa pyytää apua tältä Jarkorlilta, me Jaronilin kanssa voimme hyvin tehdä sen! Jaronililla on sana hallussa eikä minullekaan ole helppo sanoa ei kun oikein ystävällisesti hymyilen!"