Hendstaval hymähtää.

"No ainakin uusien tuttavuuksien tekeminen pitää Jarkorlin kiireisenä. Klaanin lapsia on hukassa ja asialla on kiire joten luvan saaminen nautojen lainaamiseksi on enemmänkin mukava lisä kuin edellytys."

Myöhemmin...

Päivä paistaa kirkkaasti ja tunnelma on hilpeä kolmikon matkatessa kohti uhripaikkaa komea kanttura mukanaan. Jaronil tapailee hyväntuulisena uutta lauluaan ruohonkorsi suupielessä.

"...hän valpas on ja kuulkaa vaan
hän tietää miten toimitaan
kun lapset kylän katoaa
hän valmiina on auttamaan..."

Tässä kohtaa Jaronil naurahtaa ja vinkkaa virnistäen silmää Hendrillolle.

"Valmiina auttamaan tosiaan, eikö. En tiedä sinusta mutta minä luulin jo hetken että meidät ajetaan heinäseipäiden kanssa kukkuloille. Isäntä nieli lopulta ylpeytensä mutta sinun olisi Hendstaval pitänyt nähdä hänen naamansa siinä kohtaa kun ilmoitimme hakeneemme tuon kantturan tuossa. Uskonpa että hän tuskin kiittää meitä vaikka käytännössä teimme hänelle palveluksen."

Hendrillo hörähtää nauramaan, ties monennenko kerran Viherkonnusta lähdön jälkeen. ”Jarkorl parka. Hän taisi kovasti säikähtää tätä kirottua tautihengen puremaa ja sekaantua ajatuksissaan. Ei osannut kuin nieleskellä kun ilmoitit ettei tarvitse tulla niitylle auttamaan uhrin valinnassa, meillä on jo oma mies hoitamassa sitä! Nololtahan se varmaan tuntuu, istua kuuntelemassa kun kaksi muukalaista säntää kertomaan suunnitelmistaan klaanin pelastamiseksi.”

Hendstavalin suuntaan, lempeää kettuilua äänessä: ”Sanonpahan silti. Olin ymmärtänyt selvästi tämän sartarilaisille rakkaan karjavarkauden aivan väärin. Luulin että klaanin vauraus lisääntyisi paremmin, jos karjaa käytäisiin viemässä naapuriklaaneilta, ei omilta! Mutta olipahan ovela temppu käydä siirtämässä se palkintohärkä aitauksestaan tavallisten kantturoiden joukkoon niin että Jarkorl ei tiennyt lupaavansa enemmän kuin tarkoitti!”
This message was last edited by the player at 13:29, Sat 09 Nov 2019.

Hendstaval innnostuu heti kun karjarosvoaminen otetaan puheeksi:

"Voi mitä oletkaan nuoruudessasi menettänyt jos et karjavarkaisilla ole käynyt! Meidän täytyy korjata tämä historian virhe ensi tilassa. Jos katselet Punanaudassa ympärillesi niin olen jossain vaiheessa ollut lähes jokaisen nykyisen silmää tekevän seurassa lihavoittamassa klaanin laumoja naapurien piikkiin. Kun päästän illalla viinin ääreen niin kerron miten Kangharl ja minä jäimme kerran melkein Telmorien kitoihin harvinaisen onnistuneen reissun jälkeen."

"Jarkorlia on turha tässä sääliä, en pitäisi mitenkään tavattomana että hän toisissa olosuhteissa olisi kieltäytynyt auttamasta vaikka olisi klaanilaisten henki kyseessä. Sanomista tästä voi toki tulla, varsinkin kun Jarkorlin nuorimmainen näki minut valitsemassa uhrinautaa. Sen minäkin haluaisin nähdä, kun Jarkorl kuulee kuka oli asialla hänen laitumellaan.

Hendrillon äänessä on kaihoa kun tulee viinistä puhe:
”Ruukku Valadonin etelärinteiden rusinaista tummaa vaikkapa, näin sellaisen kauppakuorman joukossa jonka mukana saavuimme, ai että...luuletko että voisit käydä Broddin salista vielä pihistämässä senkin?” Vakavoituen hän toteaa sitten: ”Suoraan sanottuna, nämä kadonneet lapset kyllä huolestuttavat, sukulaiset ja muut yhtä lailla. Toivottavasti uhrimme on asiassa hyödyksi - ja tulee ajoissa...”

Vasamapirtti, tai mitä siitä on jäljellä, näkyy jo. Lunarit polttivat pirtin ja sen rakennukset maan tasalle vuosia sitten. Rangard Mustahammas, Ashartin edeltäjä ja Orlanthin ylipappi, otettiin samassa rytäkässä kiinni ja tapettiin. Orlanthin suora palvonta on kielletty ja näin ollen pirttiäkään ei ole rakennettu uudelleen.

Ennen pirtille asti pääsyänne huomaatte jonkun ratsastavan kaukaa takananne. Hendstaval tunnistaa ratsastajan kaukaa: itse Farandar Orendalsson. Mies edustaa maanviljelijöitä Broddin ringissä. Hän on yksi tunnetuista lunarien uhmaajista ja pitänyt uskontonsa. Hänen sukunsa, osmannit, on näiltä seuduilta. Hautakukkula ja Vasamapirtti sijaitsevat vanhoilla osmannien mailla. Ratsastustyylissä on jotain outoa eikä vauhtikaan päätä huimaa yrityksestä huolimatta. Olisiko hänkin lähtenyt taudista välittämättä liikkeelle.

Vaikka kanttura matkaanne hidastaakin, olitte juuri päässeet puiden suojaan ja hän ei ole vielä huomannut teitä. Miehen matka on kuitenkin selvästi Vasamapirttiä kohti käyttäen samaa polkua, jota te olette tähän asti matkannut.

"Farandar, mitähän se täällä tekee? Mies näyttää huonovointiselta, toivotaan ettei sillä ole tullut vaikeuksia lunarien kanssa. Jaronil, voitko odottaa uhrilehmän kanssa tässä jos näyttelemme Hendrillon kanssa että olen näyttämässä palanneelle sukulaiselle klaanin maita?."

Hendstaval taluttaa hevosensa polulle ja esittää tekevänsä matkaa kaikessa rauhassa selostaen samalla klaanin lähihistoriaa.

Hendrillo vetäisee naamalleen sen ymmärtämättömän ja mitänsanomattoman hymyn, jota isoäitien läsnäollessa on usein saanut harjoitella ja silittelee hajamielisenä ranteen ympärille kiertynyttä käärmettään, pohtien mielessään: "Totisesti ovat erilaista väkeä nämä heortit! Meilläpäin isoäidit riitelevät verisesti suljettujen ovien takana ääntään korottamatta ja kaikki muut esittävät kuuliaisuutta ja harmoniaa. Täällä leväytetään vähäisimmätkin riidat ja pikkumaisuudet esiin kaikkien ihmeteltäväksi, oikein ylpeillään niillä! Liikuttavaa oikeastaan tälläinen vilpittömyys. Taidan pitää heistä. Koko porukasta!"

Jaronil iskee silmää ja alkaa pikaisesti ohjata lehmää edelle silmänkantamattomiin.

-”Nähdään pirtillä!”

"Pää kylmänä nyt Hendrillo, muistetaan että meillä on lunarien teloituskirves päämme yllä koko ajan jos jäämme kiinni vanhojen jumalien kanssa vehtaamisesta. Farandar on kelpo mies mutta innokas vastustamaan äänekkäästi valloittajien uskontoa. Toivotaan ettei hän ole pulassa."

Farandar ratsastaa rennosti kunnes huomaa Hendstavalin ja Hendrillon. Hän kerää itsensä ja laukkaa hieman lujempaa miesten luo. "Orlanthin terve, Hendstaval!", hän yrittää reippaasti, mutta on selvästi myös taudin kourissa. Farandar on komea, pitkä mies ja tunnettu naistennaurattaja. Mutta niin vain hänenkin kauniit siniset silmänsä näyttävät väsyneiltä ja sairailta. Ilmeisesti hänellä kuitenkin riittää voimia ratsastaa ympäriinsä.

"Ja sinä taidat olla Hendrillo, tervetuloa isiesi maille", hän sanoo virnistäen kuparikäärmeen suuntaan. "Eikös tänne saapunut joku praxilainenkin?", Farandar pälyilee ympärilleen ja on häiritsevän hyvin perillä viimeaikaisista tapahtumista.

"Olen matkalla Vasamapirtille", hän sanoo huolettomasti ja yskii hetken samaa yskää kuin muutkin klaanilaiset. "Meillä taitaa olla sama matka?"

"Tervehdys Farandar! Oikeassa olet, toverimme Jaronil on jo mennyt etumatkasta varmuuden vuoksi. Emme haluaisi jäädä partioille kinni Vasamapirtin läheisyydestä. Mennään toki samaa matkaa, määränpäähän lähes näkyy jo."

"Se on kyllä viisasta", Farandar myötäilee. Loppumatkan mies köhii ja kertoo tarinaa klaanin tapahtumista. Hendstaval on näitä juttuja ennen kuullutkin. Kaikki tarinat kiertyvät jotenkin lunareihin ja heidän tuomiinsa ongelmiin. Hendstaval tietää tarinoista toisetkin puolet. Farandar ei varsinaisesti valehtele, mitä nyt vähän suurentelee. Tyyli on kyllä hyvin vakuuttava asiasta tietämättömille. Näiden tarinoiden jälkeen klaanissa raivoava tautikin taitaa olla lunarien syytä.

Ehkä eniten tunteita miehessä herättää Vasamapirtin kohtalo. "Se oli järjestelmällinen tuhoaminen. Jomes lähetti kylmiä, tunteettomia ja kokeneita sotilaita hoitamaan työn. He polttivat Vasamapirtin ja tappoivat nuoria tulevia myrskylordeja kuin kärpäsiä. Rangard vangittiin ja tapettiin myöhemmin vankeudessa. Pyhät lehmät ja lampaat uhrattiin Punaiselle Jumalattarelle irvokkaissa pidoissa. He viilsivät maahan niin syvän haavan, että alueella ei kasva enää mitään." Kyyneleet kihoavat hänen kauniisiin, sairaisiin silmiinsä. "No, tässä näette sen itse."

Saavutte suuren pirtin raunioille. Palosta on aikaa. Pystyyn jäänyt piippukin on jo kasvien valtaama ja sortumaisillaan. Jokin lato ja ulkorakennus on jäänyt pystyyn, mutta ei niitä ole oikein ylläpidetty. Ashart on pystyttänyt laavun nuotiopaikan eteen ja hänen vaimonsa keittelee jotain nuotiolla. Pihalla Ashart ja Ustarna mittailevat Jaronilin tuomaa lehmää kiinnostuneina. "Hyvä yksilö! Luopuiko Jarkorl siitä helpostikin?" Ashart kysyy hieman varuillaan.

"Voi, Jarkorl on paljon parempi mies kuin mitä hänestä puhutaan. Kuullessaan lasten hädästä hän tarjoutui auliisti luopumaan aitauksensa parhaasta yksilöstä."

Kuullessaan tulijat Jaronil kääntyy ja tervehtii koko porukkaa kuin ei olisi heitä vielä tänään nähnyt.

Farandar hyppää alas hevosen selästä. Hänen jalkansa pettävät hieman aiheuttaen tahattoman polvistumisen praxilaisen edessä. "Vai luovutti se totuudentorvi yhden lehmistään tuntemattomalle praxilaiselle? Kröhh.. Sinulla täytyy olla kultainen kieli kuin Issariesilla konsanaan", Farandar ihmettelee keräten itseään kasaan. Hän esittelee itsensä virallisemmin ja sen jälkeen tervehtii Ashartia lämpimästi. He vaihtavat muutaman hiljaisen sanan keskenään ja Farandar ojentaa Ashartille säkin.

Ashart kurkkaa säkkiin ja lähestyy lehmän hankkinutta kolmikkoa vakavin ilmein. "Hendstaval, sukulaiset", hän kohdistaa puheen heihin. "Kuten tiedätte, lunarit ovat kieltäneet Orlanthin palvomismenot. Mahtiviima, klaanimme wyter, asuu Hautakukkulalla, joka sijaitsee tuolla päin", hän osoittaa tien suuntaan. "Lunarilaiset Koiransyöjät (pthyi) ovat viime aikoina partioineet ja pitäneet tukikohtaa Hautakukkulalla. Meidän on päästävä Hautakukkulalle puhuaksemme jumalille ja esi-isille, jotta pystymme selvittämään mikä klaania vaivaa."

Farandar tulee Ashartin vierelle yhtä vakavana. "Täällä partioivat koiransyöjät ovat enimmäkseen kokemattomia nuoria eikä heitä ole kovin montaa. Heidän on kuoltava." Farandar kaivaa esiin komean tikarin. "Tämä oli Rangardin rituaalitikari. Käyttäkää tätä viimeistelläksenne työnne ja tehdäksenne kunniaa Rangardin muistolle." Farandarin silmissä tuntuu palavan kostonhalu. Ustarna tarkkailee tilannetta huolestunut ilme kasvoillaan, mutta hän ei puutu siihen. Ashart esittelee pussin sisällön. "Nämä ovat puisia naamioita, joilla voimme suojata kasvomme, jos joku onnistuisi näkemään meidät ja pakenemaan. Toivotaan, ettei niin käy." Ja hän alkaa jakaa naamioita kullekin.
This message was last edited by the GM at 04:58, Wed 27 Nov 2019.

Jaronil ottaa vakavana naamion vastaan mutta ei tee elettä koskeakseen tikariin. Hän tarkastelee naamiota kädessään, kääntyy Hendrilloon ja Hendstavaliin päin ja nyökkää piirun verran kasvoillaan vakava ilme.
This message was last edited by the player at 14:29, Mon 18 Nov 2019.

Hendrillo ottaa naamion käteensä ja katselee sitä apeana. Tehtävä ei sitten ollut suoritettu, eikä puhutusta viinistä ole tietoakaan. Tai edes kumisista. Ja näköjään paikalla ei voi olla kahtakaan klaanin jäsentä samaan aikaan, jotka voisivat olla sovussa toisten ja itsensä kanssa.

"Uskoisin että tässäkin tilanteessa on olemassa toinenkin tie. En rakasta lunareita, mutta vähenevätkö klaanin ongelmat jos muutama nulikka pistetään hengiltä? Vai onko niitä sen jälkeen vain enemmän. Sen mitä olen heitä nähnyt, ei suoraan vastaan käyminen tunnu tuottavan kovin hyvää tulosta. Vai mitä sanot, setä?

Siksi toisekseen, yksityiskohtiin menemättä ja anteliaita karjanomistajia vähättelemättä, kolmikollamme on hyvät edellytykset auttaa tarkkasilmäisiäkin vartijoita luopumaan kalleimmastaan."
This message was last edited by the player at 15:03, Thu 21 Nov 2019.

Farandar tuijottaa uutta tormaktia intensiivisesti. Katseessa on häivähdys suuttumusta, hiven pettymystä ja päälle hämmenystä sekoittuneena sairauden väsyttämiin silmiin. Äsken vielä niin leppoisalta vaikuttaneelle miehelle taisi mennä tunteisiin. Hän antaa tikarille jämäkän puristuksen. "Et tainnut kuunnella tarinoitani kovin herkällä korvalla nuori Hendrillo. Ainoa hyvä koiransyöjä on kuollut koiransyöjä! Lunarien mielivalta on piinannut klaaniamme vuosia...", hän aloittaa tutun saarnansa miehityksen ongelmista ja kuinka ongelma hoidetaan useilla yllättävillä iskuilla ja kasvattamalla maanalaista vastarintaa. "... siksi vastarintamme tarvitsee lisää uutta ja nuorta verta", hän sanoo tuijottaen Hendrilloa nyt enemmänkin toiveikkaasti.

Ashart tarttuu Farandaria käsivarresta. "Me tiedämme kaiken tuon Farandar. Keskittykäämme mielummin käsillä olevaan ongelmaan." Farandar on haistanut tilaisuuden lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla mutta veren vuodatus kyllä usein käynnistää ketjureaktion. Ashartin katse on kiinnostunut. "Antaa pojan puhua. Mitä sinulla oli mielessäsi?"

"Hendrillo puhuu asiaa. Jos lunareita aikoo satuttaa tosissaan, on tehtävä enemmän kuin otettava muutama nulikka hengiltä. Emmekö oppineet Kallyrin kapinasta muka mitään? Lunarien vastaisku tulisi olemaan klaanillemme kallis ja nykyisen päällikkömme alaisuudessa päätyisimme entistä tiukempaan talutusnuoraan."

Hendstaval ojentaa naamion takaisin.

"Nämä lunarit eivät tiedä vanhojakaan temppuja, joilla karjavahteja on täällä päin tapana höynäyttää. Minun, Jaronilin ja Hendrillon kesken keksimme konstin jos toisenkin joilla kokemattomat sotilaat saadaan hämättyä pois Hautakukkulalta."
This message was last edited by the player at 18:01, Sun 24 Nov 2019.

”...niin juuri! Harhautamme heitä kauemmas ja livahdamme tekemään riitin sitten. On tässä ennenkin pujahdettu salaa kaikkein pyhimpään. Jo kloppina tapasin aina tiirailla verhon raosta kun temppelin papittaret ilkosillaan sonnustautuivat rituaalivaatteisiinsa. Enkä koskaan jäänyt kiinni siitäkään, kun kävin laittamassa parempiin suihin ylipapittarelle tarkoitetut uhrikakut.”

Jaronil hyökkää ja ojentaa hajamielisesti naamion takaisin Ashartille.

- "Olette täysin oikeassa. Eivät lunarit tappamalla lopu, se on nähty. Ja sitä paitsi minulla on hihassani pari temppua joita kukaan lunari Piikin tällä puolen ei vielä tunne. Minä voin pitää heidät kiireisinä."

Myöhemmin:

Keskipäivän tienoilla kukkulan reunaa nousee sekalainen joukkio. Ratsastajien lisäksi mukana on muutama nauta, pari korskuvaa hevosta, äkäinen sonni ja pari kookasta vahtikissaakin. Tarkoituksena on ollut vetää kukkulaa vartioivien lunarien huomio puoleensa ja se näyttää onnistuvan.

Jaronil huikkaa ratsailta teatraalisesti kantavalla skaldinäänellään
-"Hoi punapojut! Juuri te siellä, te märkäkorvat jotka vartioitte uuden kulttinne nimissä isienne temppeleitä veljiltänne. Mistä johtuvat nuo hikikarpalot otsallanne ja valjut ilmeet naamoillanne? Eikö uuden emäntänne palvonta ollutkaan ihan sitä mitä luvattiin? Älkää huoliko! Olen skaldi Jaronil ja tässä ovat kumppanini. Olen saapunut Praxista asti piristämään valjua vigiliaanne, olettaen siis ettei jumalattaren palvonta ole täysin tylsyttänyt mieskuntoanne."

Alhaalla nuotiota pitävät lunarilaiset pelästyvät pahanpäiväisesti ja kaatavat hötäkässä lämmitteillä olevan vesipadan. Toikkaroivat miehet ovat vihreähihaisia koiransyöjiä, alokkaita. Nuotion lähellä olevasta teltasta ryntää ulos tummahihainen, ei hirveästi muita vanhempi, nuorukainen. Hän karjuu komentoja muille sättien heitä. Seuraa hämmennys siitä, miten tällainen seurakunta on mahdollisesti päässyt näin lähelle nuotiopaikkaa huomaamatta. Tätä seikkaa ei kuitenkaan ole aikaa selvittää nyt.

Lunarilaiset hyppäävät ratsaille ja säntäävät kohti skaldia uhkaavan näköisinä. He saapuvat tummahihaisen johdossa. Rhompaia-miekkojen lisäksi joukolla on kaksi varsijousta viritettyinä. Paikalliset eivät tuota asetta käytä sen hinnan ja hitauden vuoksi. Mutta ensimmäinen laukaus on nopea, tarkka ja tappava. Nyt kaksi tuollaista asettaa osoittaa skaldin sekalaista seuruetta. Mustahihainen johtaja näyttää tunnistavan Hendstavalin kysyvä ilme kasvoillaan, mutta ei nimeä tätä.

"Mitä te täällä toimitatte?", hän kysyy töksäyttäen.

Farandar jättäytyi jossain vaiheessa joukosta kiroten mutisten suunnitelman älyttömyyttä. Hän piiloutui ennen huutelua pienen matkan päässä olevan kiven taakse. Oikein ammuttu nuoli Farandarin nuoliviinistä tässä tilanteessa tiputtaisi yhden koiransyöjän ja laukaisisi varmasti verisen miekkataistelun.

Yksi vihreähihaisista, hieman valppaamman oloinen, ei tunnu kiinnittävän huomiota skaldin retkueeseen. Hän pälyilee kaikkien ohi epäilevän oloisena kuin etsien jotain muuta. Jotain mitä heille ei haluta näyttää.