Onelsin astelee reippaasti Purijan pilttuun luo. Sitä ennen hän pysähtyy Jaronilin luo. "En olekaan tainnut vielä kunnolla kiittää avustanne siellä ladossa", hän sanoo tomerana. Puhetyylistä ei tule mieleen Ernalda vaan ennemminkin itse myrskujumalan tytär. Hän nappaa kaurat tottuneesti. Onelsinin tyylissä on paljon samaa kuin Hendstavalin hevostenkäsittelyssä. Ja juuri siinä kohtaa, missä Purija normaalisti rankaisee kokematonta hoitajaansa kivuliaalla näykkäisyllä, Onelsin pyöryttää kaurapussia niin ovelasti, että Purija unohtaa kokonaan antaa opetuksen. Jopa hevonen on hieman hämmentynyt toimituksen jouhevasta kulusta, mutta tyytyy rouskuttamaan saamiaan kauroja ilman vastalauseita. Onelsin hypähtelee hevosen luota tallista ulos ja katsoo olkansa yli: "Niin, mitenkäs oli sen puuron laita?"

Sisällä Stravulin talossa pöydän ääressä istuu Serestar. Olette oppineet tuntemaan hänet hiljaisena, mutta nyt nainen on ehkä vieläkin enemmän mietteissään. Hän tervehtii laiskasti tulijoita. Hendrilloa kohtaan sävy kuulostaa jopa vielä enemmän happamalta. "Huomenta. Näittekö lapsia?" Niin, kaksoset Finalor ja Jenale loistavat poissaolollaan. Mutta niin loistaa myös talon tämänhetkinen isäntä Farnan. Hänelle ei ole edes katettu lautasta. Sänky, jossa Farnan yleensä nukkuu on pedattu aivan kuin siinä ei olisi koko yöhön nukuttu.

Ulkona pihalla niin itsevarma Jaronil muuttuu heti varovaiseksi ja vilkaisee sivusilmällä Hendrillolta varmistusta aavistukselleen. Ilmassa näyttää olevan myrkskyn merkit mutta ei auta. Skaldi aloittaa urheasti.

"Huomenta taloon. Niitä lapsia me tässä edelleen etsimme hiki hatussa. Näyttää nimittäin siltä että asiassa on muodostunut, tuota noin, kynnyskysymykseksi joku ryövärin poika, joka ilmeisesti asustelee kylässä. Hän on avain tämän kaiken ratkaisuun ja olisimme ihan vaan tulleet isännältä kyselemään jos hän tietäisi kuka se on. Hän ei taida olla kotona, vai...?"

Onelsin säpsähtää suorasta kysymyksestä ja tiputtaa puuroa lattialle. Hän valahtaa aivan punaiseksi kasvoistaan ja rupeaa siivoamaan sotkuaan hätäisesti mumisten, ettei tiedä mitään Farnanin menoista. Serestar pyörittelee päätään ja valittaa Farnanin olleen useita öitä pois kotoa viime aikoina. Äiti ei tunnu oikeasti tietävän poikansa menoista. Onelsin hinkkaa lattiaa yhä raivokkaammin yrittäen olla osallistumatta keskusteluun.

"No sellaisiahan miehet ovat, se on Orlanthin siunaus ja kirouskin jos kotiväen kannalta katsoo. Toivottavasti hän palaa pian. Vaan haluatkos neitoset kuulla mitä siellä suolla tapahtui? Wendlan lepyttelyssä pelkästään juomakelpoiseksi oli nimittäin jo tekemistä. Katsokaas näin siinä kävi..."

Jaronil alkaa kertoilla tarinaa melko välinpitämättömästi puuhailevalle Serestarille ja vaihtaa samalla vaivihkaa hämmentyneen katseen toveriensa kanssa.

Hendstaval on suolta asti ollut tuppisuuna ja katsellut apeana jalkoihinsa.

"Jaronil, säästelläänkö parhaat jutut päällikölle? Nyt nimittäin on niin että liian moni asia viittaa siihen, että Farnan on ollut pahanteossa. Toivotaan että asia ei ole niin, mutta hankala tätä on kyllä muulle klaanille selittää. Leskenä Serestalilla voi olla vaikeuksia pitää puoliaan ja hänen puolestaan puhuu korkeintaan pari ulkomaalaista sekä rampa karjarosvo. Minun mielestäni Farnan pitäisi löytää heti, ennen kuin tapahtuu vielä pahempaa."

Hendrillo on käyttänyt aamutoimien hetket pitkiin haukotuksiin ja venyttelyihin. Yö tallissa ei ollut kovinkaan virkistävä. Pikku hiljaa Hendrillo alkaa keskittyä enemmän tilan tapahtumiin.

”Pahanteossa, ei kai sentään? Kelpo veikoltahan Farnan on vaikuttanut. On ollut varmaan vaan etsiskelemässä pikku sisaruksiaan niinkuin vastuullinen isoveli tekee.”

Onelisinille ystävällinen, rohkaiseva hymy.

”Setä Hendstaval. Jos olet syönyt puurosi, niin kävisimmekö ulos tuvasta? Jalassani olevan käärmeenpureman side pitäisi vaihtaa ja haava tarkistaa, ja tarvitsisin siihen apua... ja kirkkaampaa valoa. Jaronil, tekisit kauniisit jos auttaisit Onelisia pöydän korjaamisessa?”
This message was last edited by the player at 21:15, Fri 10 Apr 2020.

Jaronil nyökkää. "Oli miten oli, hänet olisi hyvä löytää pikimmiten. Hoitakaa te haava, minä auttelen mielelläni täällä".

Jaronil käärii hihat kaksikon siirtyessä ulos, ja kantaa puurokattilan Orestan perässä takapihan tiskipaljulle. Orestan ollessa lähdössä hakemaan toista lastia Jaronil ryhtyy puhumaan. "Älä mene vielä. Onelsin, tiedäthän että voit luottaa meihin? Minä ja Hendrillo olemme ehkä muukalaisia, mutta haluamme kaikki kolme parasta tälle klaanille. Ja minä.. minä haluan parasta sinulle."

"Ole kiltti ja kerro missä Farnan on. Pelkäänpä että meidän täytyy löytää hänet jos haluamme saada pikkusisaruksesi takaisin. Saat sanani ettemme tee mikään mikä saattaisi hänet vaaraan tai häpeään."

Farnanista kysely saa Onelsinin erittäin vaikeaksi. Hän välttelee Jaronilin katsetta, mutta lopulta komean praxilaisen vakuuttelu saa hänet puhumaan. Onelsin vilkuilee varmistaakseen, ettei hänen äitinsä kuule. Ja hän kuiskaa, niin että Jaronil juuri ja juuri kuulee. "Farnanilla on ollut omia seikkailujaan. Hän on pitemmän aikaa ollut öitä pois omien sanojensa mukaan palvomassa Ulania. Mutta minä seurasin Farnania." Onelsin oikein kiihtyy kertoessaan varjostusmatkastaan. "Viherkonnun tuolla puolen on eräs kieleke, jonka luota pääsee luoliin. Minä en ollut koskaan kuullut niistä luolista. Mutta sinne Farnan meni. Farnan yritti liikkua huomaamatta, mutta minä tunnen hänet. Häntä oli aika helppo seurata." Nyt äänessä on jo ylpeyttä. "Luolasto oli aika sokkeloinen, vaarallinen ja pitkäkin. Luulen, että olimme Virran alla yhdessä kohtaa." Tämän hän selittää vähätellen luolien Nyt Onelsin hieman hermostuu. "Nämä vierailut eivät minua haitanneet. Ja äiti uskoi Farnanin tarinoita. Mutta kun kaksoset katosivat, Farnan lopetti, mistä olin iloinen. Luulin, että hän pysyisi täällä meidän tukenamme. Eilen tunnistin kuitenkin sen katseen. Hän lähti taas luoliin. Luulen, että Farnanilla on siellä rakastaja."

Onelsinin avautuminen saa hänet hämmentyneeksi. Ehkä hän puhui enemmän kuin oli tarkoitus. Nyt Onelsinkin ymmärtää lörpötelleensä veljestään enemmän kuin oli tarkoitus ja hän viskaa vihaisesti pesuvedet mäkeen.

Jaronil hymyilee. "Kiitos Onelsin. Voit olla huoleti, Farnanin salaisuus on turvassa meidän tykönämme. Kaksosten henki on kuitenkin vaarassa joten emme voi odottaa Farnanin paluuta. Meidän täytyy löytää hänet pikimiten. Haluaisitko tulla mukaamme opastamaan? Pakko ei ole, ja voit hipsiä taaemmas kun löydämme hänet niin ettei hän tajua sinun kertoneen meille hänestä."

Onelsin katsoo Jaronilia epäluuloisesti. "Jos se on ainoa keino löytää kaksoset. En vain halua Farnanille vaikeuksia." Hänen ääneensä tulee tiettyä tärkeyttä ja huolehtivuutta: "Ette te löydä luolia ilman minua ja varmasti eksyisittekin niihin. Lähdetään heti liikkeelle. Äiti pärjää täällä kyllä."

Hendstavalin huoli alkaa syventyä. Hän hieman kohottaa kulmaansa Jaronilin ja nuoren Onelsinin turhankin tuttavalliselle jutustelulle mutta muistaa keskittyä kiireellisempiin asioihin.

"Onelsin, tässä voi olla nyt isot asiat kyseessä. Lienee parempi ettet puhu tästä muille ennen kuin käymme selvittämässä mitä Farnan on puuhastellut. Tämä pätee sitten myös äitiisi, eikö vain?"

"No äidille minä en tästä ainakaan kerro ja katsokaa ettette tekään, hmph.", sanoo Oresta kädet puuskassa.

Seurue matkaa Virran viertä kohti luolia. Mitä ikinä Jaronil onkaan matkalta toivonut, se ei näytä olevan toteutumassa. Onelsin on kireän oloinen ja potee selkeästi huonoa omaatuntoa veljensä salaisuuksien paljastamisesta. Hendstavalin isällisiksi tarkoitetut kommentit kirvoittavat tytöstä lähinnä tiuskaisuja, eivätkä Jaronilin yritykset tyynnytellä tästä seuraavaa kinaa hellän diplomaattisesti tunnu juuri toimivan.

Tilanne laukeaa vasta kun Hendrillo kaivaa esiin käärmeensä, joka sukeltaa muitta mutkitta sisään hänen avoimesta paidankauluksestaan lähes kaikkien läsnäolijoiden riemuksi. Karkurin jäätyä kiinni Onelsin pyytää innosta piukeana saada pidellä käärmettä, ja loppu matka kuluu rattoisasti tytön kysellessä kiinnostuneena Hendrillolta Esrolian elämänmenosta ja siitä millainen voikaan olla miehille tarkoitettu maakultti.
This message was last edited by the player at 14:36, Sun 19 Apr 2020.

"...niin, en sano ettenkö kaipaisi temppelin ikivanhoja, sileitä kiviseiniä jonka katolta löysi aina mukavan sopen köllöttelyyn auringon lämmittäessä tavalla, jota tästä maasta vain puuttuu. Ja viini, se menettää puolet aromeistaan matkalla pois kotimaastaan... Onelsin, kunhan tilanne kotopuolessa joskus hiukan... tasoittuu, veisin sinut mielelläni katsomaan Esrolian ikuisia pyhiä paikkoja ja rikkauksia. Mutta sanonpa vaan silti, että käärme ei ole turhaan Esrolian yksi tunnuksista. Täällä teillä asiat puidaan avoimesti, kovankin huudon kera usein, mutta siellä yksi jos toinenkin käärme viihtyy piilossa, ja odottaa kärsivällisesti uhrinsa yhtä väärää liikettä, joka jääkin viimeiseksi.

Vaskitsa on noussut Hendrillon pään päälle ja taipunut pilaversioksi kruunusta.

"...niin, tämä kaveri on harmiton ja lystikäs otus, mutta usko pois, Maalla on pitkä muisti ja sen kätköissä lymyää paljon vaarallista ja arvaamatonta..."

Viimeinen sana hiipuu pois kun lähes erottumaton polku kääntyy kallioisten paasien vierustaa äkkiarvaamatta niiden väliin. Kapeasta rakosesta erottuu alaspäin viettävä luiska, pimeys ja kostea viileys.
This message was last edited by the player at 06:03, Mon 20 Apr 2020.

Rakonen on hyvin huomaamaton ja ilman Onelsinin ohjausta olisi ollut mahdoton löytää. Ei ihme, että tästä ei klaanissa tiedetä enempää. Hän kiemurtelee hyvinkin tottuneen oloisesti  ja vaivattomasti rakosesta sisään. Hevosilla ei ole mitään asiaa tuosta reiästä ja tuottaapa sen läpi tunkeminen raavaille miehillekin vaikeuksia.

Sisällä luolassa Onelsin kaivaa soihdun ja sytyttää sen odotellessaan Hendrillon ja Hendstavalin taiteilua repeytynein housuin luolaan sisään. Jaronilille rako ei ollut suurikaan ponnistus. "Minä en tiedä mikä luolasto tämä on, mutta tänne Farnan aina katoaa. Farnan tietää miten täällä kannattaa kulkea. Älkää te poiketko muualle ja seuratkaa minua. Minä tiedän vain tämän yhden turvallisen reitin, jota Farnan yleensä kulkee."

Luolasto on kostea ja ikävän hajuinen. Se on kuitenkin tarkoituksella louhittu, sillä aina välillä vastaan tulee syvennys louhittuine penkkeineen lepäämistä varten ja portaita helpottamaan jyrkimmissä kohdissa. Onelsin navigoi muistinvaraisesti risteyksistä välillä vasempaan ja välillä oikeaan. Jos suuntavaistonne ei yhtään petä, kuljette poispäin Punanaudan linnakkeesta. Tämä tarkoittaa myös kulkemista Virran ali ja tietyissä kohdissa luolastossa on myös nilkkoihin asti vettä. Käyttämänne rakonen ei selvästikään ollut luolaston pääsisäänkäynti, sillä luola jatkui myös toiseen suuntaan: kohti Punanaudan linnaketta.

Välillä luolan sivukäytävillä kuuluu eläinten ääniä ja näette kaluttuja luita. Mitkä ihmeen otukset voisivat elellä tällaisessa paikassa? Onelsin ei halua lähteä arvailemaan vaan yrittää väistää äänet ja olla välittämättä niistä. Se on kuulemma toiminut ennenkin.

Jossain vaiheessa mahdolliset sivupolut vähenevät ja kuljette louhittua luolaa tuntuvan matkan vain eteenpäin kunnes jälleen laajennokset rupeavat lisääntymään ja sivupolut alkavat. Tuntuu kuin olisitte tulleet matkanne toiseen päähän. Vieläkin Onelsin valitsee varmasti oikean suunnan risteyksistä käyttäen jotain kehittämäänsä muistisääntöä.

Lopulta saavutte luolan suulle, joka on joskus ollut tarpeeksi iso useamman miehen kulkea vierekkäin. Se on kuitenkin tukittu kivillä lukuun ottamatta suhteellisen tuoretta koloa, joka siihen on selvästi tehty melko tuoreeltaan. Kolosta paistaa päivänvalo sisään. Jälleen kerran siirtyminen luolan ja ulkoilman välillä tarkoittaa taiteilua kivien välistä.

Ulkopuolella luolan suuaukon kivien päällä kasvaa nuorta metsää ja koko suuaukko on erittäin hyvin piilossa kasvillisuuden alla. Onelsin katselee epävarmana ympärilleen. "En ole tämän pidemmälle uskaltautunut. Farnan lähtee tästä aina jonnekin, mutta en ole koskaan nähnyt minne. Tässä kohtaa olen palannut kotiin ja Farnan on tullut sitten kun on tullut."

Tienoo näyttää metsäiseltä eikä lähettyvillä näy sen kummempia maamerkkejä. Hendstavalilta ei kuitenkaan mene kauaa hieman ympäristöä tutkimalla saada selville olennaisin seikka: olette smaragdimiekkojen, pohjoisen vihollisklaanin, mailla.
This message was last edited by the GM at 06:02, Fri 24 Apr 2020.

Jaronil katselee ympärilleen selvästi huojentuneena. Avoimen taivaan alla varttuneesta pol-jonista näkee että ahtaassa luolassa mönkiminen on ollut kovempi paikka kuin hän haluaisi myöntääkään.

"Ah, terve taivas ja niityt! Mietin jo onkohan Farnan-paralla kaikki kunnossa jos hän on valinnut romanssinsa paikaksi tuon luolaston, mutta tuo olikin vain läpikulkureitti. Nythän kaikki on kunnossa."

Hendstaval vie kätensä miekan kahvalle ja toisella kädellään ohjeistaa Onelsinia taaksepäin. Muille hän viittoo kovien äänien välttämistä ja sähisee hampaidensa välistä:

"Farnan perhana! Olemme Smaragdimiekkojen tulalla eikä hänellä pitäisi olla tänne tasan mitään asiaa. Nyt pidetään silmä kovana, sillä täällä päin meikäläisiä hivautetaan ensin ja kysytään kymyksiä sitten."

"Tuurilla nämä äpärät eivät tiedä luolista mitään. Ajatelkaapa mitä saamme aikaiseksi jos tusinan meikäläistä hiipii luolia pitkin ottamaan korkojen kanssa takaisin Smaragdimiekkojen ryöväämät aarteet!"

"Sinua nämä eivät Jaronil tunne. Mitäs sanot jos kuljet edeltä ja otamme selvää missä Farnan on? Nyt voi olla nimittäin kiire jos Farnan veljeilee vihollisten kanssa."

Skaldin silmät laajenevat.
"Farnanin kehveli! - ai niin anteeksi Hendstaval" Jaronil madaltaa ääntään kiihkeäksi kuiskaukseksi. "Julkeasti vihollisklaanin mailla riiailemassa henkensä kaupalla? Vaiko kenties ihan päällikön salissa juonia punomassa? Tämä tarina minun täytyy kuulla! Pysykää te kauempana, minä menen edeltä."

Jaronil lähestulkoon ampaisee metsikköön ja joutuu silminnähden hillitsemään itseään ettei suorastaan repisi oksanrisuja ja nuoria pajunvarsia tieltään.
This message had punctuation tweaked by the player at 10:06, Tue 28 Apr 2020.

Metsiköstä löytyy heikko polku. Polku vahvistuu hieman ja päättyy lehmihakaan. Haan toisella puolella siintää pieni kyläpahanen. Juuri sellainen, missä yksi perhekunta näillä main asustaa. Jaronil on jo hyvän matkaa niityllä suunnaten haan keskellä olevan ison kiven luo, kun muut pääsevät metsän reunaan pysyen metsän suojassa ja pitäen näköyhteyden tunnustelijaan.

Hendstaval ehtii sen sekunnin mielessään moittia praxilaisen alkeellisia nautaryöväystaitoja ja innokasta mieltä, kun jostain hieman kauempaa törähtää pahaenteinen sotatorven ääni, jota seuraa useampi toistettu huuto: "Nautaryöväreitä!"

"Gagarthin kulkuset, niinpä tietysti!"
Jaronil kiroilee ja jähmettyy paikalleen, eri vaihtoehtojen kahtaalle repimänä. Antautuako vai paetako luolaan? "Olisipa minulla hevonen! Montako niitä on?"

Kaukaa niityn toiselta puolen kuuluu heikkoja huutoja. "Tuolla se meni! Kjivelle!" Hevosen hirnahdus saattelee vartijan matkaan. "Hae Rostakus!" toinen komentaa toista. Hendstaval kyllä arvaa kenestä on kysymys: Rostakus Kahdestikarkoitettu, Smaragdimiekkojen ringin jäsen ja varsin väkivaltainen tapaus. Nimi juontaa juurensa omien klaanilaisten tappamisesta.

Jaronil ei vielä kunnolla näe vartijoita, mutta äänet ovat selvät: kaksi hevosta on liikkellä, kovaa.

Puiden välistä näkyvä valonvälähdys joka kimpoaa lähestyvän ratsukon keihäänkärjestä saa skaldiin liiketta. Jaronil kääntyy kannoillaan kuin salamasta saaneena ja lähtee kompuroimaan mättäiden yli kohti tiheän pöpelikön tarjoamaa kyseenalaista turvaa. "Voi Gagarthin kulkuset ja partatäit!!!"

Metsän laidassa tilanteen näkee selvästi. Onelsin seuraa Jaronilin toimintaa niityllä purren huultaan jännittyneenä. Tilanteen pahentuessa hän alkaa liikkumaan hermostuneesti kuin valmistautuen ryntäämään niitylle. Nuoren naisen silmät lukittuvat Hendrillon keihääseen. Ei ole vaikea arvata mikä ajatus hänelle on syntymässä.

Hendstaval ei jää tuumimaan vaan kipittää kyyryssä sivuun. "Hendrillo, vie Onelsin takaisin luolaan! Minä hoidan vartijat pois Jaronilin kintereiltä."

Onnuttuaan hieman sivuun Hendstaval vetää henkeä ja päästää ilmoille kimeän vislauksen.

”Tule Onelsin. Tämän luolan paljastuminen on viimeinen asia mitä saa tapahtua. Silloin on nimittäin vaarassa koko klaani, ei pelkästään Farnan joka ei pääse sitä kautta palaamaan.”