Kuullessaan Hendstavalin vislauksen Jaronil on juuri äheltämässä pajukon läpi ja lähes törmää metsään pystytettyyn karja-aitaan. Vastauksena kuuluvat hirnahdukset ja ratsastajien kiroilu ovat jo epämiellyttävän lähellä. Meteli herättää huomiota myös laitumella, jolla iso ruskea härkä ja tusinan verran lehmiä nostaa päänsä ruohon seasta katsomaan tunkeilijaa.

Jaronil tuijottaa sonnia hetken laskelmoiden ja kiipeää sitten nopeasti aidan yli. Hän etenee laitumen poikki varovaisen tasaista vauhtia hallituin liikkein, katse kiinni härässä, hikikarpalot osalla. Härkä mittailee tulokasta katseellaan ja huitaisee hännällään pari kertaa puolelta toiselle, seisoen laitumella tanakasti sorkat maassa.

"Jos Khoros pystyy tähän niin kyllä sitten minäkin! Katsotaanpa haukkuvatko klaanin miehet kääpiöksi sellaista joka härän päälle kiipeää. Ole ihan rauhassa vaan iso poika, saat kohta selkääsi Mustan Orin parhaan ratsumiehen, ja minut siinä samalla." Härkä mylväisee ja puhaltaa ilmaa sieraimistaan.

Yhtäkkiä asiat tapahtuvat nopeasti. Härän lämmin kylki sormien alla. Ponkaisu. Isoisä Jarostalin voiman virta kaulalla roikkuvasta henkiriipuksesta. Käsien ja jalkojen varmat otteet niiden vastatessa härän teutarointiin liike liikkeeltä. Rytinä laitumen laidalta ratsukon ponkaistessa metsiköstä aidan yli. Elmalin valon sietämätön kirkkaus.
This message was last edited by the player at 17:14, Fri 08 May 2020.

Luolan edustan puskat rutisevat ja esiin astuu härällä ratsastava Jaronil. Hän pudottautuu vikkelästi härän selästä ja loikkii pari askelta taaksepäin siltä varalta että härkä alkaa heti teutaroida, mutta se tyytyy maiskuttelemaan huuliaan.

"Tulehan sitten. Parasta olisi jättää sinut tänne, mutta olen sinut velkaa Isoisä Jarostalille. Hän pitää kaikki ratsastamansa eläimet." Jaronil silittelee härän kylkeä ja jatkaa jutustelua yrittäen maanitella sitä sisään luolaan. "Tulehan sitten iso poika. Sinä se olet rohkea kun et pelkää tunkeilijoita, et kirkasta valoa etkä käärmeitä. Minulla on tiedätkö epäilykseni sen käärmeen alkuperästä ja luulenpa ettei sitä olisi kannattanutkaan pelätä, mutta sen taanin hevosen se kyllä säikäytti. Katsotaanpa riittääkö sinulla rohkeutta vielä pimeääkin vastaan. Tulehan niin mennään."

Sonni näyttää tykkäävän silityksestä ja jutustelusta mutta luolan musta suuaukko ei houkuttele. Eläin kääntää päänsä kauas poispäin luolasta, ja alkaa askeltaa ja viuhtoa hännällään. "Uroxin sorkat ja Bareonin kaviot, älä nyt mylvimään ala! Hyvä on, hyvä on, lähde sinä takaisin lehmiesi luokse. Mutta äläpä unohda minua sillä minä tulen vielä joskus hakemaan sinut. Sinä kuulut nyt isoisälleni ja hänellä on tapana saada haluamansa."

Jaronil hätistelee sonnin takaisin tulosuuntaan ja kääntyy pujahtaakseen sisään luolaan.
This message was last edited by the player at 10:23, Mon 11 May 2020.

Onelsin on sähähtänyt Hendrillolle jo useita kiivaita  kommentteja luolassa värjöttelystä kun muut ovat jääneet taakse, kun Jaronil tupsahtaa suuaukosta alas. Kun Hendstavalia ei kuulu huolestuu Hendrillo sekä setänsä että Vaskitsan puolesta. Taanien vangiksi ja kavion alleko nämä nyt jäivät. Onelsinin yllyttämänä Hendrillo hermostuu luolassa odottamiseen, tempaa keihään käteensä ja kiipeää ylös ulkomaailmaan katsomaan, mihin muut nyt jäivätkään.

Hendstaval katselee hetken aikaa, kun smaragdimiekat yrittävät pitää teutaroivia ratsujaan kurissa. Nauttien näystä täysin rinnoin hän vetää keuhkonsa vielä täyteen ilmaa, astuu esille ja komentaa hevosia kierimään mutaisessa ruohossa. Hendstaval hekottelee koko matkan takaisin luolalle siinä käsityksessä, että temppu onnistui täydellisesti. Koska partiota ei näy, on Hendstaval hiljentänyt kipeän lonkkansa kanssa kävelyyn ja hän ilmestyy suuaukolle rauhallisen itsevarmana.

"Älkää huoliko, järjestettiin kunnon metku naapureille. Saa nähdä saavatko koskaan tietää ketä saavat kiittää."

Luolan ulkopuolella kaikki vaikuttaa rauhalliselta. Pikkulinnut visertävät kevään merkkejä ja pilvet antavat auringolle tilaa ottaa vuorollaan paikkansa esillä. Smaragdimiekkojen metsä näyttää oikeastaan aika kauniilta ja seesteiseltä. "Setä!" Ääni on kaukainen ja Hendstaval ei ole ihan varma kuuliko vai kuvitteliko sen. "Setä!" Huuto on enemmänkin huudon ja kuiskauksen sekoitus.

Kohti luolaa juoksee kaksi hahmoa käsi kädessä. Toinen, huutaja, on tietenkin Farnan. Hänen perässään vedettävänä yrittää pysyä nuorten ikäluokkaa oleva tyttö pitkine tummine hiuksineen. Kaksikko juoksee luolaa kohti. Kädestä pitäminen luonnollisesti haittaa toimitusta, mutta tuntuu olevan heille tärkeää.

Farnan haukkoo henkeään päästyään setänsä luo. Poika on erittäin vaivautuneen oloinen ymmärrettyään johtaneensa muut tähän tilanteeseen ja hänen salaisuutensa paljastumisesta. Toisaalta hänen kasvoiltaan paistaa helpotus siitä, että oikeat aikuiset ovat nyt paikalla asiaa selvittämässä.

Onelsin on ollut kiinnostunut luolan ulkopuolisista tapahtumista ja viimein ei pysty pidättelemään itseään vaan ryntää äkkiä luolasta ulos. Hän aloittaa veljensä sättimisen saman tien nähtyään tämän. "Vai tällaista sinä olet puuhaillut! Ymmärrätkö yhtään mihin vaaraan olet meidät saattanut?" Onelsin lähestyy vihaisesti veljeään käydäkseen tähän käsiksi. Samassa kaikki tulevat kuitenkin tietoiseksi tummahiuksisesta tytöstä Farnanin takana, joka katsoo paikalla olevia vihollisklaanin jäseniä pelokkaana ja epävarmana.

Luolaan pujahtamaisillaan ollut Jaronil on törmätä luolasta ulos tulevaan Hendrilloon, ja samalla Hendstavalkin astelee paikalle. Skaldi ottaa muitta mutkitta kummatkin toverit haliotteeseen.

"Hah haa, selvittiin! Olin kusta housuuni tuolla metsässä kun löysin itseni ratsutta taanien sotatorvien kantamalta. Kiitoksia toverit, kiitoksia!"

Jaronilin ja muiden huomio kiinnittyy metsästä saapuvaan Farnaniin ja Onelsinin toruihin. Jaronil puuttuu puheeseen juuri kuin Farnan on saamaisillaan tukkapöllyä.

"Onelsin, olet kyllä täysin oikeassa mutta epäilenpä ettei Farnanilla ole käyttöä järkipuheelle juuri nyt. Minusta näyttää siltä että hänellä on ollut mitä erinomaisin syy vaarantaa henkensä vihollisen mailla heilastellen. Etkö aio esitellä kumppaniasi, Farnan?" Jaronil hymyilee mustahiuksiselle tytölle. "Älä huoli, olet turvassa meidän kanssamme. Minä olen Jaronil, emmekä minä ja Hendrillo tässä ole punanautalaisia. Hendstaval taas on Farnanin sukua ja, jos vaistoni ei petä, niin olet kohta sinäkin".
This message was last edited by the player at 14:04, Thu 14 May 2020.

Hendstavalin silmät ovat pullistua päästä. Hän ottaa askeleita Onelsinin suuntaan kääntääkseen tämän takaisin luolan suuntaan.

"Farnan, kautta Valindin parran! Onko tuo tyttö mukanasi omasta halustaan? Meillä ei olisi nyt oikein aikaa kiikuttaa vankeja mukanamme."

Sitten kääntää katseensa tyttöön.

"Sinä taas siellä, mikäli omasta tahdostasi olet lyöttäytynyt veljenpoikani matkaan niin osanottoni on mitä syvin. Olen Farnanin setä Hendstaval. Mikäs teillä ylipäätään on suunnitelmana?"

Hendrillo nilkuttaa takaisin päin löydettyään Vaskitsan. Käärme on tiukkana kipeänä kieppinä nilkassa kiinni, äkäisenä siitä, että on taas saanut tehdä Hendrillon puolesta kaiken vaarallisen ja hankalan.

"Jahas Farnan. Sinä oletkin ehtiväinen miehenalku. Kerrohan toki, poika ryövärin, mikä tekee tästä impyestä tavoiteltavamman kuin kuolemattoman rakastajattaren syli?"

"Nyt on kai tilanne se, että meidän pitäisi joko pistää nuorikkosi hengiltä jottei hän pääse lavertamaan kotona luolasta, tai ryöstää hänet mukaan. En väitä ettenkö olisi ikäisenäsi keittänyt itsekin melkoisia soppia - mutta en ehkä ihan näin sakeaa."

"Mirani ei ole mikään vanki", Farnan oikaisee muita tiukkana ja varmana asiastaan. Tyttö hakeutuu Farnanin selän taakse entistä tiukemmin kuultuaan puheita hänen kohtalostaan. "Hän tulee mukaamme omasta halustaan. Eikä meillä ole... äh... ei meillä ole suunnitelmaa", aivan kuin Farnanin pitäisi vasta nyt miettiä miten asiat tulevat lutviutumaan. "Mutta tänne emme jää! Koko paikka rupesi kuhisemaan nyt fyrdiä ja katsoimme parhaaksi paeta luolan kautta." Hän katsoo epäuskoisena setäänsä ja tämän seuruetta. "Oletteko te se hyökkäysjoukko?"

Jaronil vilkaisee muihin hieman vaivautuneena. "Niin tuota, mehän se. Tulimme luolan kautta, itse asiassa etsimään juuri sinua, ja sitten taanien partio huomasi, tuota, meidät."

Aurinkoinen ilma lienee väistymässä sillä Jaronil tuntee poskellaan ensimmäiset hennot sadepisarat. Tosin sateen ei pitäisi lorista. Eikä pisarat olleet sadevettä! Luolan päällä olevan kummun päällä seisoo tumma hahmo hohottaen samalla virtsaten rinteessä aivan liian lähellä oleville kiville. Esityksensä päätteeksi hän ravistelee erittäin selkeästi viimeiset tipat heppinsä päästä ja piilottaa sen housuihinsa. "Hohhohoo... On kjyllä onnettomin ryöväysjoukko, mitä punanaudoilta on koskaan lähetetty!" Lauseen lopuksi hän vislaa kovaäänisesti kuin antaen merkin muualla oleville klaanilaisille löydöksestä.

Mies liukastelee mäkeä alas. Sieltä täältä tupsahtelee esiin hänen seurassaan olleita taaneja naureskellen. Kun aurinko hieman antaa myöten näette miehen olevan risupartainen ja kasvoiltaan ahavoitunut. Puhuessa näkyy miten elämä on vienyt häneltä jo muutaman kulmahampaan mennessään. Vanha kumis haisee kilometrien päähän. Hän on Rostakus Kahdestikarkoitettu.

Mies röyhtäisee suun sisäisesti ja tuntuu nielaisevan sen mikä oli ylös tulossa. "Ikjävä keskeyttää tämä perhetapaaminen", hän sanoo naurattaen seuralaisiaan. "Ljuulin, että olitte nautojen perässä, mutta teitä taisikin kiinnostaa vähän erilaiset kantturat", hän huudahtaa katsoen samalla Mirania, joka yrittää hävittää itsensä Farnanin paidan alle. Farnanin käsi puristuu nyrkkiin.
This message was last edited by the GM at 11:35, Sun 17 May 2020.

Jaronil vilkaisee salavihkaisesti Hendrilloa ja Hendstavalia ja liikauttaa hieman päätään. Viesti on selvä: "Luolaan?"

Ennen kuin Hendstaval ehtii singahtaa luolaan, huomaa hän silmäkulmastaan Farnanin reaktion. Peläten mitä pojalla on mielessään Hendstaval ottaa varovaisia askeleita nuoria kohti pitäen katseensa kohti Rostakusta.

"Rostakus, jos olisimme olleet rosvoaikeissa liikkeellä niin tuossa kunnossa olisit kuullut vierailustamme vasta aamulla. Nyt olimme omiemme perässä ottamassa selvää mitä nuorilla on meneillään. Eiköhän palauteta kyyhkyläiset omiin klaaneihinsa haastateltaviksi ennen kuin homma etenee tämän pidemmälle. Voit mennä kärsimään pidätysvaikeuksistasi muualle ja palataan asiaan virallisemman neuvottelun merkeissä."

Sitten hän tivahtaa nuorille:

"Rohkea karkumatkanne jäi nyt tällä kertaa tähän. Ajattelette sekä perheidenne että toistenne parasta jos hoidetaan tämä asia aikuisten kautta."

Ystävänsä nöyryytyksestä raivostunut Hendrillo puristaa keihäästään rystyset valkoisina, ja sanoo Rostakukseen erityisemmin katsomatta, mutta niin kovaa että hänkin sen varmaan kuulee:

"Olen uusi näillä main, mutta ehtinyt kuulla Smaragdimiekoista jo paljon. Nyt olen nähnyt yhden heiluvan velttona. On sanottava että olisin olettanut sen olevan sekä lujempi, että paljon pidempi..."
This message was last edited by the player at 09:00, Tue 19 May 2020.

Rostakus kiertelee tilannetta yrmeänä. Kauempaa näkyy lähikylän fyrdiä kokoontuvan paikalle. Saapupa paikalle ratsailla vielä muutama asetaanikin noloina. Heidän hevosensa näyttävät siltä kuin olisivat ottaneet kunnon mutakylvyn. Lisääntyvä yleisö tuntuu lietsovan Rostakusta kunnon esitykseen.

"Hohohoo.. on nje pahoja suustaan", Rostakus huutaa niin, että kaikki varmasti kuulevat. Loukkaukset valuvat kuin vesi ankan selästä.

Hendstavalin kiinnostus nuoria kohtaan tarttuu Rostakukseenkin. "Niin... Mjikäs kanttura se sinulla olikaan siellä piilossa?" Rostakus repäisee Farnanin helposti maahan. Poika loukkaa kaatuessaan käsivartensa kiveen. Roatakus nostaa Mirania hiuksista ylös ja sylkee tämän naamaan totuuksiaan: "Tjäällä ei yksikään huoranpenikka riiaa punaisten koirien kanssa!"

Farnan keräilee itseään ja ennen kuin kukaan ehtii väliin, hän huutaa: "älä... koske... häneen!" ja tirvaisee kurittajaa takaa päin suoraan aiemmin esitellyille sukukalleuksile.

Teko aiheuttaa välittömän valpastumisen joukoissa ja keihäät ja miekat nousevat valmiusasentoon. Tuollainen isku tiputtaisi normaalin miehen miettimään olemassaoloaan hetkeksi kaksinkerroin maassa, mutta Rostakus Kahdestikarkoitettu on ilmeisesti eri maata. Mirani tippuu hänen kädestään paeten itkien poispäin tilanteesta.

Rostakus kääntyy hampaitaan kirskuttaen Farnania päin. "Sjinä nulikka se taidat haluta päästä hengestäsi!" hän huutaa sylki lentäen vetäen miekkansa esiin. Rostakus kuitenkin pysähtyy hetkeksi: "Mjutta eipä tuollaisen rääpäleen hengiltä pistäminen täällä metsässä paljon tyydytystä tuo. Tehdäänpäs tästä jotain suurempaa!" Farnan-parka on saamassa elämänsä ensimmäisen kutsun kaksintaisteluun...

Hendrillo:
"No niin. Olet varmaan rääkännyt näitä lapsia aika lailla enemmän kuin oikean soturin kunnialle olisi soveliasta, vai mitä?
Tai no, siitä kunniasta et Rostakus näytä paljoa tietävän.
Me emme tulleen hyökkäämään, tai varastamaan tai edes tahallaan teidän maillenne, vaan ainoastaan selvittämään näiden onnettomien kohtaloa, mutta tehdään sitten niin kuin isäntäväki tahtoo.
Farnanin tappamisestako ajattelit jotain suurempaa syntyvän? Jos näin, niin tätä teidän sankarianne voi vain sääliä!"

(tässä kohtaa Hendrillo huitaisee kädellään laajalla kaarella sivustakatselijoiden suuntaan.)

"Ota Rostakus tuon mullikoinnin kohteeksi aikuinen mies - jos uskallat -  niin minä tarjoudun vastukseksi. Sillä ehdolla toki, että et enää koska tyttöparkaan, ja jos minä voitan, päättää Punakarja heidän kohtalostaan!"
This message was last edited by the player at 09:28, Tue 02 June 2020.

Rostakuksen mielenkiinto Farnania kohtaan lopahtaa täysin. Hän nilkuttaa, ilmeisesti osumalla oli vaikutus, lähemmäs tuota esrolialaista ilmestystä mittaillen tätä katseellaan. "Rohkeaa! Tjyhmää, mutta rohkeaa. Et taida tietää ketä vastaan juuri keihääsi nostit, muukalainen? Rostakus Kahdestikarkoitettu, häijyin kaksintaistelija koko Sartarissa." Paikalle kertynyt yleisö huutaa kannustuksia. "Hyvä on! Hyväksyn haasteen ja panoksen." Hän päästää kovan hikkauksen muistutuksena yleiskunnostaan tälle päivälle. "Taistelu käydään Vaarasaarella viikon päästä tuulipäivänä. Nyt, häipykää vähän äkkiä täältä sinne mistä tulittekin!" Yleisö alkaa protestoimaan mahdollisten vankien päästämistä vapaaksi kovaan ääneen. Rostakus hiljentää heidät sähisemällä. Virallisen kaksintaistelun houkutus on liian suuri.

Seurueen keräillessä itseään lähtökuntoon ja kohti luolaa tuntuu Rostakus saavan vielä yhden oivalluksen. "Niin, tuo ljuola! Veikkaan, että sen toisessa päässä haisee punaisen lehmän paska." Ja taas muut smaragdimiekat röhöttävät Rostakuksen antaessa aikaa naurulle. "Mjehän emme keskustelleet siitä, mitä tapahtuu, kun minä voitan: te annatte täyden käyttöoikeuden luolaan ja sieltä löytyviin aarteisiin smaragdimiekoille ja pysytte iäksi pois sieltä."

"Olkoon niin!" huutaa Jaronil parhailla skaldin elkeillään.
"Kaksintaistelu vertaisten kesken kuulostaa jo enemmän miehen puheelta. Mutta jos kaksintaistelun panoksena kerran on luola niin eikö itse taistelukin tulisi käydä siellä? On tuskin toista paikkaa joka olisi niin keskellä klaanien maiden välissä kuin mitä tämä onkalo on.

Jaronil pitää dramaattisen tauon ja laukoo juuri kun Rostakos on sanomassa jotain. "Vai miten on Rostakos, pelkäätkö pimeää?"

Rostakus katsoo skaldia tuimasti. Mieli tekisi vastata, mutta Rostakus tyytyy sivuuttamaan ehdotuksen heilauttaen sormeaan luolaa kohti. "Pjainukaa nyt hittoon täältä ja olkaa onnellisia, että annoin teidän elää." Rostakuksen ympärille alkaa kerääntyä torikokous, jossa häntä moititaan vankien pakoon päästämisestä ja lasketaan mahdollisten lunnaiden suuruutta. Rostakuksen mieli on jo tulevassa kaksintaistelussa.

"Meidän lienee parasta lähteä kun vielä voimme", sanoo Jaronil hiljaa ja voipuneesti. "Tulehan Farnan, emme voi mitään tälle juuri nyt."

Farnan pitää käytännössä raahata luolaan. Koko ajan hänen silmänsä ovat nauliintuneet Miraniin, joka huutaa jotain mistä ei enää saa selvää. Väkijoukko mylvii kuka mistäkin syystä Rostakuksen imiessä hämmingin aiheuttamaa energiaa itseensä hohoatten tilanteelle.

Joukon vetäydyttyä luolaan, sen suu täyttyy kiinnostuneista smaragdimiekoista. Kukaan ei onneksi lähde seuraamaan.

Onelsin kihisee kiukusta, mutta ei vielä rupea moittimaan veljeään. Kun sopiva turvaetäisyys on saavutettu Farnan avaa viimein suunsa. Äänen tuskin kuulee ja siihen on kerätty paljon rohkeutta: "Olisin minä voinut sitä vastaan tapella vaikka heti..."

Hendrillo läiskäyttää Farnania selkään hieman kovempaa kuin veljellinen kannustus tarvitsisi.

"No niin aivan, mutta kohtalo nakkasi nyt sen homman minulle. Mutta, Farnan, meillä jäi puheet kesken ennen kuin Rostakus pälähti häiritsemään. Eli mitä ihmettä sinulla on ollut tekemistä Wendlan kanssa! Vastauksia poika. Nyt."

Farnan voihkaisee iskun jäljiltä ja katsoo Hendrilloa ihmeissään. "Wendlan?" Hän oli ehkä odottanut moitteita vihollisklaanin mailla aiheuttamistaan ongelmista ja pyörittelee nyt hämmentyneenä päätään. "Mutta.. tuota... en minä...", ei Farnan tilanteesta poiskaan pääse ja muut tuntuvat tietävän jo tarpeeksi. Farnan kiemurtelee vältellen siskonsa katsetta ja yrittää kuiskata niin, että sisko ei kuulisi. "No, me teimme sitä täällä luolassa! Tuolla on yksi sivuhaara. Mutta siitä on ainakin viikko jo aikaa. Ja ei sen pitänyt olla muuta kuin... Sitten löysin Miranin", Farnan jää tuijottamaan käytävää, joka vie tuon rakastetun luo.

Jaronilin kasvoilla käy ensin hämmennys ja sitten ohimenevä häivähdys ilkikurisuutta joka ehtii jo kielen päälle ennen kuin suu sen napakasti poikkaisee ilman että silmät eksyvät Onelsinin suuntaan juuri lainkaan. Sen sijaan suusta pääsee painavampaa sanaa.

"Farnan... nuori veri on kuumaa, kyllä minä sen ymmärrän, eikä ole minun paikkani ulkoklaanilaisena sinua ojentaa, mutta kautta Orlanthin pal.. tuota anteeksi Onelsin, sukukalleuksien... sinun täytyy ajatella muullakin kuin vehkeelläsi! Et taida tajuta millaiseen pulaan olet klaanisi saattanut iloittelullasi, etkä vain kerran vaan luultavasti kahdesti!"

"Jos en ihan väärin arvaa niin Wendla oli valmis myrkyttämään koko kylän kostoksi siitä että jätit hänet Miranin takia. Ja entäpä Miran?! Te olette olleet yhdessä kiitävän hetken ja sinä sanot olevasi valmis kuolemaan hänen puolestaan epätoivoisessa kaksintaistelussa. No tiedätkö mitä poika, kuoleminen on helppoa ja sillä pääsee kyllä laulun aiheeksi, mutta onko sinusta elämään hänen vuokseen ja hänen kanssaan, ilmana hänen maalleen ja isänä hänen lapsilleen? Parempi olla, koska Hendrillo tässä pani juuri päänsä pantiksi sen puolesta!"

Jaronil pitää pienen tauon ja sanoo syntyneeseen hiljaisuuteen pehmeämmällä äänellä. "Farnan, kaikki meistä itseään Orlanthia myöten töpeksivät, mutta minä soisin ettei sinun tarvitsisi vaeltaa alamaailman saleihin asti virheitäsi korjatessasi. Mieti nyt tarkkaan mitä haluat tulevaisuudeltasi ja tee se kuten aikuinen mies. Sinun rakkautesi Miranin kanssa on kaunis asia ja me aiomme tehdä kaikkemme että asiat kääntyvät parhain päin. Älä anna sen kaiken valua hukkaan."
This message was last edited by the player at 13:48, Fri 05 June 2020.

Farnan kuuntelee vakavana. Epätoivo valtaa hänen kasvonsa totuuksien tippuessa hänen tietoonsa. Hän hyväksyy asiat ja katsoo muita anellen ymmärrystä. Viimein hän saa suunsa auki: "Mitä minun pitäisi nyt sitten tehdä?"