Joukko on siirtynyt Kangharlin suureen taloon puimaan tilannetta Olanin tuulettaessa tallin ja hoitaessa hevoset. Tuli on sytytetty ja pöytään on kannettu ohrapuuroa aamupalaksi. Osalla asukkaista ei ole voimia tulla pöytään ja he syövät puuronsa sängyssä tai oljilla. Istutaan ison pöydän ääressä. Paikalle on tullut myös Lhankpentos.

Onelsin on saanut hunajaa kuumassa viinissä ja viltin helpottamaan oloaan. Vaikka tyttö on ollut koko yön tiedottomassa tilassa, on hän silti hyvin väsyneen oloinen. Hän selittää kiihdyksissä eilisen päivän tapahtumia. Finalor ja Jenale olivat poistuneet jossain vaiheessa askareisiinsa ja leikkeihinsä. Onelsin oli jäänyt hoitamaan sairasta äitiään. Kaksosia ei kuitenkaan ollut kuulunut kotiin ja jossain vaiheessa Farnan oli lähtenyt etsimään heitä. Farnan oli käskenyt Onelsinia hakemaan apua kylästä. Onelsin oli ensimmäiseksi mennyt setänsä talleille etsimään Hendstavalia. Mutta sitten hän ei muistakaan mitä sen jälkeen tapahtui.

Serestarin lapsien tilanteen lisäksi ihmisiä kiinnostaa mitä ihmettä tallissa oikein tapahtui.

Jaronil kuuntelee mielenkiinnolla, vilkuillen vähän väliä Onelsinia hoitavien naisten suuntaan huolestuneena. Häntä vedetään kuitenkin jatkuvasti tilille tallin tapahtumista ja hän alkaa jälleen selittää kärsivällisellä äänellä kolmannelle kysyjälle.

-"Kuten jo äsken sanoin noista tallin tapahtumista, valani estävät minua kertomasta tarkemmin. Kyseessä oli pyhä riitti jumalalleni Ulan-Bareonille joka teilläkin tunnetaan, enkä voi kertoa menoista kultin ulkopuolisille jäsenille". Hevosenne ovat kuitenkin aivan kunnossa ja savutkin lienevät jo hälvenneet."

Näin sanoessaan skaldi luo tiukan katseen tovereihinsa, varsinkin kultin ulkopuoliseen Hendrilloon.

-"Sitä paitsi meillä on tärkeämpääkin puhuttavaa. Farnan lienee kaksosten isä ja Onelsin (Jaronil vilkaisee huoneen nurkkaan) heidän isosiskonsa, eikö niin? Jos Farnan ei ole vielä palannut, voi tilanne olla vakava. Miten nuoria nämä lapset ovat ja minne he ovat voineet mennä?"

Kangharl katsoo praxilaista hölmistyneenä raapien naamaansa. "Farnan on kaksosten veli! Niin kuin tämä yksi tässä", hän sanoo viittoen Hendrillon suuntaan. Nyt Kangharl oikein innostuu ja kohdistaa kaiken Jaroniliin. "Sitä paitsi joku teikäläisistä oli vokotellut kylän tyttäriä sillä aikaa kun te yrititte polttaa tallin! Te houkuttelette tänne smaragdimiekkojen pahoja henkiä", Kangharl lietsoo itseään raivoon. Aivan kuin kylää kohdanneet epäonniset tapahtumat olisivat eilen saapuneiden vieraiden syytä. Mies lappoo puuroa niin hermostuneena, että hänen partajouhiinsa lentelee pieniä puuroläiskiä sitä koristamaan.

"Kangharl hyvä, otetaanpa nyt ihan rauhassa. Minä olin yöllä paikalla ja seurasin praxilaisten menoja alusta loppuun, Jaronil suoritti seremoniansa hevostemme kunniaksi ja vaikka siinä savua syntyikin, osaan kyllä eläimestä sanoa mikä sille on hyväksi ja mikä ei."

Hendstaval kääntää itsensä Hendrillon suuntaan.

"Mikäli vieraat miehet kylillä aiheuttavat hermostuneisuutta, ehdotan että lähdemme porukalla etsimään kadonneita nuoria. Tässä ovat kuitenkin kyseessä kadonneet Hendrillon sisarpuolet, joita miesparka ei ole päässyt vielä koskaan tapaamaan."

Jaronil kuuntelee Kangharlin saarnaa tyynesti nyökkäillen aina välillä, ja nappaa pikaisesti suunvuoron heti Hendstavalin perään.

-"Juuri niin! Minulle täkäläiset sukulaisuussuhteet vaativat vielä tottumista, mutta Hendrillon veren luulisi jo kiehuvan huolesta. Autan mielelläni etsimisessä, ja niin auttavat miehenikin. Huolesi on oikeutettu arvon Kangharl; nyt ei olla aroilla ja miesteni on hyvä saada siitä muistutus. Minä puhun heille pari tiukaa sanaa käytöstavoista, ja he saavat sovittaa palveluksillaan mitä ikinä sovitettavaa onkin".
This message was last edited by the player at 17:26, Tue 01 Oct 2019.

Hendrillon on aamun valjettua lähinnä tuijotellut apeana pureman saanutta nilkkaansa. Se on kylmä ja tunnoton ja mielensä silmässä hän on jo koko jalan menettänyt rampa. Hendstavalin eilen näyttämä kuuhaava kummittelee mielessä. Kangharlin viitatessa häneen ilmauksella  "tämä yksi tässä", hätkähtää hän kuitenkin hereille ja vilkaisee miestä alta kulmain.

Hitaasti hän ojentaa vartensa ja astuu Hendstavalin viereen ja nyökkää tälle olevansa valmis - mihin vaan. Tänne hän ei ainakaan sätittäväksi jää.

"Tämä yksi tässä tekee kyllä voitavansa omien siskojensa ja veljiensä eteen." Sarkasmi ei oikeastaan ole Hendrillon ilmaisuvalikoimassa lainkaan, mutta häntä nyt seuraava voisi luulla muutakin.